Peter Lynch Riskeistä, Osingoista

Lisää riskeistä

Sijoittamisen riskeistä on tullut mainittua, mutta Lynchilla on muutamia näkökulmia lisää. Lynch mittaa riskiä luottamuksellaan tarinaan. Hänen mielestään vain tarinaa tutkimalla voi sijoittaa. Sijoittaa voi pienemmällä riskillä, kun selvittää tarinan ja luottaa siihen. Riskiä ei pidä mitata yrityksen koolla tai hintaheilahteluilla. Ei saa maksa liikaa. Hinnan laskiessa voi sijoittaa lisää mikäli tarina ei muutu. Amatöörit voivat Lynchista seurata 5-8 tarinaa, joten riskejään voi vähentää pienemmän yritysmäärän seuraamisella. 

Myös osakemarkkinoiden historian ymmärtäminen pienentää riskejä. Markkinat menevät ylös ja alas. Suurimman osan ajasta ne menevät ylöspäin. Yhdysvaltojen markkinat ovat tehneet korjausliikkeen eli laskeneet yli 10%:ia huipuista noin puolentoista vuoden välein viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Laskumarkkinoita eli yli 20%:n kurssilaskuja on ollut kahdeksan vuoden 1926 jälkeen. Ne ovat keskimäärin kestäneet noin 15 kuukautta ja keskimääräinen kurssilasku on ollut noin 41%:a.

Mikäli ei kestä vastaavia kurssilaskuja niin Lynchin neuvo on ettei kannata sijoittaa osakkeisiin. Samalla aikavälillä Yhdysvaltain markkinoiden keskimääräinen nousuaika on ollut noin yhdeksän vuotta, joten ei kannata huolehtia laskuista liikaa. Lynch rakastaa pörssilaskuja, koska hän saa osakkeita halvemmalla. Niiden vaikutuksilta välttyy, kun sijoittaa vain rahoja, jotka on varaa hävitä. Tällöin osakkeita ei ole pakko myydä kurssilaskujen aikana.

Osakesijoittamisen riskit pienenevät sijoituskohteen tasetta tarkastelemalla. Velattomat yritykset eivät voi mennä konkurssiin. Yrityksen käteistilanne on hyvä tarkistaa. Sitä pitäisi olla vähintään nopeasti maksettavien eli vuoden sisällä erääntyvien velkojen verran. Pitkäaikaista velkaa pitää verrata yrityksen markkina-arvoon. Se ei saisi olla lähelläkään sitä. Asia ei ole näin yksinkertainen ja riippuu yrityksen tarinasta. Lynch ei määritellyt milloin näin ei ehkä ole.

Osingoista

Monet suosivat osinkoja paljon maksavia yrityksiä sijoituskohteina, koska he pitävät osinkoja ylimääräisinä tuloinaan. Lynchista tärkein kysymys on se kuinka niiden maksaminen tai maksamatta jättäminen vaikuttaa yrityksen arvoon pitkällä aikavälillä. Sijoittajilla on taipumus nopeaan rahanjakoon. Yritysjohdon täytyy olla vastuullinen ikävien uutisten tuoja mikäli se haluaa kasvattaa omistajien tuottoja pitkällä aikavälillä. Rahan kerääminen kassaan ei aina ole kestävällä pohjalla, koska suuret rahamäärät voivat poltella johtajien näppejä. 

Osinkojenmaksu on kaksipiippuinen juttu. Se kasvattaa saajien tuloja lyhyellä tähtäimellä, mutta voi vähentää niitä pitkällä. Yritysjohto ei löydä hyviä kohteita tuloksenkasvuun pitkällä tähtäimellä mikäli tuloksista suuri osan menee osingonmaksuun useamman vuoden aikana. Tämä voi olla merkki yrityksen tuloskasvun tulosta päätepisteeseensä, ainakin väliäaikaisesti. Pieniä ja nopeasti kasvavia yrityksiä lukuunottamatta maltillinen osingonmaksu on hyvästä ja kertoo johdon ajattelevan omistajiakin. 

Lynch pitää osinkoaan pitkällä aikavälillä kasvattavia yrityksiä hyvinä sijoituskohteina. On todennäköistä, että monta vuosikymmentä peräkkäin osinkoja vuosittain kasvattaneet yritykset pystyvät siihen jatkossakin. Ne ovat kasvattaneet niitä taantumien ja sotien aikana. Hän pitää niitä järkevinä sijoituskohteina osingoista pitäville. Maksamisen lopettamisen tai osingon pienentämisen hän näkee huonona merkkinä. Tähän ei lasketa mukaan ylimääräisten osinkojen maksamatta jättämistä.

Sijoittajan rahantarpeella on merkitystä. Tasaista tulovirtaa tarvitseville, kuten eläkeläisille varmasti osinkoja maksavat yritykset toimivat hyvinä vaihtoehtoina joukkovelkakirjoille. Tämä vaihtoehto on järkevä, kun korot eivät ole korkealla. Osinkojensaajat saavat osansa osakkeiden arvonnoususta. Osinkojaan kymmeniä peräkkäisiä vuosia kasvattaneet yritykset voivat toimia hyvinä sijoituskohteina rahantarpeesta kärsiville, kunhan niistä ei maksa liikaa. Osinkojen kasvaessa hitaasti sijoitushetkestä lähtien kasvaa myös sijoittajan osinkoprosentti samaa vauhtia. Ennen pitkää prosentti vastaa korkotasoa. 

Rahantarvetta kokeville korkean osinkoprosentin maksavat yritykset ilman suuria tuloskasvuodotuksia voivat toimia järkevinä kohteina. Korkea prosentti vähentää paineita kurssilaskuihin. Tämän voi nähdä hyvänä asiana heille, jotka joutuvat pikkuhiljaa luopumaan osakkeistaan muiden kuin osinkotulojen tippuessa nollaan. Osinkojen suurimpana haittana Lynch näkee verotuksen. Myös Yhdysvalloissa yritykset maksavat ensin verot voitoista ja sijoittajat maksavat toisen veron osingoistaan. Tämä laskee tuottoja. Osittain tämän vuoksi Lynch pitää tuloksestaan osan omia osakkeitaan ostamalla ja niitä mitätöimällä jakavista yrityksistä.