John Templeton, Hajauttaminen, riski

Hajauttaminen

Templetonista vain aina oikeassa olevat sijoittajat voivat jättää hajauttamatta. Hänestä parhaimmatkin ovat oikeassa noin kahdessa kolmasosassa tekemistään sijoituksissa. Siksi kaikkien tulisi hänestä pienentää riskejään hajauttamalla. Templeton uskoi sijoitusten hajauttamiseen maantieteellisesti, eri toimialoille ja eri sijoitusinstrumentteihin. Hän uskoi myös, että hajauttaminen ei saanut maksaa liikaa. Hän uskoi hajauttamisen suojelevan sijoittajaa itseltään. Yhteen kohteeseen rahansa laittava sijoittaja voi kärsiä, koska hänen egonsa pakottaa uskomaan hänen olevansa oikeassa todennäköisyyden väärässä olemiselle ollessa paljon nollaa suurempi.

Maantieteellisen hajauttamisen logiikka näyttäytyi Templetonista siinä, että lasku- ja nousumarkkinat vaihtelivat maittain. Taloudelliset trendit eivät ole joka maassa samat, joten yksittäisen maan trendit eivät vaikuta samoin. Maantieteellinen hajautus mahdollistaa useamman halvan sijoituskohteen löytämisen. Templetonin aikana tämä oli enemmän totta. Rahoitusmarkkinat ovat enemmän kytköksissä toisiinsa kuin ennen. Tämä koskee erityisesti suuria pörssejä, joiden liikkeet heijastelevat enemmän toisiaan. Pienten ja vähemmän kehittyneiden maiden pörssit voivat poiketa toisista enemmän. Valuuttariskit pienenevät enemmän maantieteellisellä hajautuksella kuin osakeriskit. Templetonin sijoitusmenestyksessä maantieteellinen hajautus oli merkittävässä roolissa.

Templeton etsi eri toimialojen halvimpia osakkeita tai halvimpia toimialoja. Hän vertaili toimialoja ja niiden osakkeiden arvostusta toisiinsa. Hän ei uskonut löytävänsä yhdeltä toimialalta tarpeeksi halpoja sijoituskohteita, joten hän hajautti omistuksiaan eri toimialoille. Templetonista yksittäisiltä toimialoilta löytyy aina muita halvempi sijoituskohde, mutta se ei tarkoita, että jokaiselle toimialalle kannattaa hajauttaa. On todennäköistä, että halvemmalta näyttävällä toimialallakaan ei ole aina kannattavaa sijoituskohdetta.

Sijoituskohteiden määrää ei Templetonista kannattanut hakata kiveen. Todellisuudessa määrä ei kerro suoraan kuinka hyvin hajauttaa. Templeton määritteli riittävän hajautuksen tarkoittavan vähintään kymmentä eri sijoituskohdetta. Kohteiden ollessa hajautettu maantieteellisesti ja toimialoittain tämä oli tarpeeksi suuri hajautus. Hän uskoi ettei hajauttaminen saanut maksaa liikaa. Hän suositteli matalakuluisia sijoitusrahastoja henkilöille, joilla ei ollut varaa kymmeneen eri sijoituskohteeseen. Hän eli aikaa, kun sijoittaminen oli paljon kalliimpaa mikä lisäsi hajauttamisen kustannuksia. Templeton ei hajauttanut vain hajauttamisen vuoksi vaan hänellä oli syy ostaa.

Templeton puhui vähintään kymmenestä eri sijoituskohteesta, mutta kaikki tilanteet eivät olleet samanlaisia. Hän hajautti tarvittaessa paljon laajemmin. Tästä on useampia esimerkkejä. Yksi niistä oli yli sadan halvan osakkeen ostaminen ennen toista maailmansotaa. Kyseessä oli muutaman vuoden mittainen sijoitus. Lisäksi hän myi teknokuplan aikana useampia yliarvostettuja osakkeita lyhyeksi. Vaikka hänellä oli rahastonsa salkussa satoja eri osakkeita, ei hän pitänyt sitä ainoana oikeana hajautuksena. Jäätyään eläkkeelle salkunhoitajan roolistaan hänellä oli salkussaan vain muutamia sijoituskohteita.

Riski

Hintaheilahtelujen näkeminen sijoittajan ystävänä kuului Templetonin ajatuksiin. Mitä enemmän hinnat heilahtelevat alaspäin sitä parempia sijoituskohteita hänestä löytyy. Aina löytyy ”järkevä” syy myydä. Suurin osa sijoittajista näkee pörssikurssien laskun sijoittajan vihollisena. Hintaheilahteluita hyödyntävä sijoittaja saa ostettua halvemmalla. On helppo pelätä, koska aina löytyy järkevältä kuulostava puhuva pää televisiosta tai talouslehdistä maalaamassa mustan tulevaisuuden. Mitä useampi tällainen henkilö saa palstatilaa tai lähetysaikaa sitä todennäköisemmin sijoittajat tekevät ylilyöntejä tuottaen järkeville ja kotiläksynsä tekeville sijoittajille mahtavia kohteita halvemmalla.

Sijoittajan pitää pystyä tarkastelemaan puolueettomasti sijoituskohteita. Jokainen yritys kohtaa välillä ongelmia, jotka niiden pitää ratkaista. Ongelmat tuottavat sijoittajille negatiivisia mielikuvia, johtaen useimmiten kurssilaskuun. Laskua ostamalla hyödyntävät sijoittajat joutuvat hyväksymään, että häviävät markkinoille välillä lyhyellä aikavälillä. Jokainen sijoittaja häviää välillä indekseille ja välillä paljon.

Mikäli sijoittaja on tehnyt kotiläksynsä kunnolla ja panostanut arvonmääritykseen, ei muille häviämisen pitäisi tuntua ongelmalta. Templeton piti keskittymistä pidempiin aikaväleihin parhaimpana tapana suojautua lyhyen aikavälin henkiseltä paineelta menestyksen ollessa odotettua huonompi muihin verrattuna. Pidemmille aikaväleille suunnatut näkemykset liiketoiminnan kasvusta, tuloksentekokyvystä ja yritysten kilpailukyvystä tuottavat parempia tuloksia kuin sijoitustulosten analysointi lyhyellä aikavälillä. Templetonista jälkimmäinen suhtautuminen tuottaa vain vaikeuksia. 

Riskien vaikutusta voi Templetonista vähentää myös matalammilla odotuksilla. Ihmiset ovat keskimäärin optimisteja ja uskovat enemmän itseensä ja valintoihinsa. Sijoituskohteiden tuloshistoriaa seuraamalla voi tehdä ennusteita yritysten tuloksentekokyvystä monin tavoin. Monet uskovat optimistisesti syklien huipulla tehtyjen vuosittaisten tulosparannusten jatkuvan tulevaisuudessakin, vaikka historiallinen tuloksentekokyky ei antaisi aihetta. Tämä näkyy todennäköisesti jo osakekurssissa. Syklin huiput ovat todennäköisimmin ne hetket, kun sijoittaja on pärjännyt parhaiten. Templetonista sijoittajan pitää tehdä eniten ja entistä huolellisemmin töitä menestyessään paremmin kuin aiemmin ja hänen lyhytaikaiset tuottonsa ja itsentuntonsa ovat huipussaan. Tällöin todennäköisyydet pahimmille virheille ovat suurimmillaan. 

Riskejä Templeton pienensi myös hajauttamalla omistuksensa useampaan maahan. Ne vähensivät hänen valuuttariskejään. Templeton uskoi myös, että ulkomaisia riskejään voi pienentää sijoittamalla maihin, joissa yhteiskuntajärjestelmä on markkinataloushenkinen tai menossa siihen suuntaan. Templetonin toimet sijoitusten riskienhallinnassa tähtäävät mahdollisimman suureen turvaväliin. Lisäksi hän hallitsi riskejä myymällä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.