Peter Lynch, etulyöntiasema, piensijoittajien edut

Kaikilla on etulyöntiasemansa

Lynchin yksi tärkeimmistä periaatteista on se, että jokaisella on etulyöntiasema jonkin toimialan ymmärtämisessä. Lynchista on turha sijoittaa ilman etulyöntiasemaa. Yksi henkilö voi työskennellä teollisuuden alihankkijalla. Äkillinen kasvu alihankkijan kysynnässä saa herätettyä työntekijjän hälytyskellot toimialan suhteen ennen kuin yksikään pankkiiri tai analyytikko edes huomaa muutosta. Noin puolen vuoden etumatka voi kasvattaa tuottoja paljon. Parhaat mahdollisuudet etulyöntiaseman hyödyntämiseen löytyvät syklisiltä teollisuudenaloilta, joissa kysyntämuutokset ovat suuremmat kuin tasaisemmin kehittyvillä toimialoilla.

Toinen henkilö voi tuntea vähittäiskaupan. Tämä koskee erityisesti lupaavien pienten ja keskisuurten yritysten osakkeita. Hän huomaa todennäköisesti tiettyjen tuotteiden kysynnän kasvun nopeammin kuin yksikään rahoitusmarkkinoiden toimija. Tiedostavalla kuluttajalla on paikka tehdä rahaa. Suomessa tämä on hankalaa, koska harvat pienet yritykset listautuvat ja niiden markkinatkin ovat pienet.

Jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet, jotka auttavat heitä löytämään etulyöntiasemansa. Sijoittajan kannattaa opetella tuntemaan itsensä, jotta hän löytää ne. Ensimmäisenä kannattaa keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin. Niistä on helpoin löytää etu. Ammatikseen tietyn alan osakkeita seuraavilla ei kaikilla ole samanlaista kiinnostusta. Lynchin suurin etulyöntiasema löytyi hänen toimiessa rahastomarkkinoilla. Fidelity ei ole koskaan ollut listautunut, mutta hänellä oli etulyöntiasema toimialan seuraamisessa. Tästä huolimatta hän tai hänen asiakkaansa eivät hyötyneet alan menestystarinoista. Hän epäonnistui teesinsä hyödyntämisessä.

Piensijoittajan etujen pitäisi riittää suursijoittajien voittamiseen

Lynchista piensijoittajan pitää suhtautua markkinatoimijoihin epäilyksellä. Hän huomaa ainakin ketä vastaan hän pelaa. Suurin osa osakkeista on suurten pelureiden hallinnassa. Kehitys on menossa vahvemmin tähän suuntaan. Lynchista tämä tarkoittaa sinulle mahdollisuuksia hyötyä suurten markkinatoimijoiden älyttömyyksistä, kuten lyhyestä sijoitushorisontista. Ammattisijoittajilla on useita kulttuurillisia, laillisia ja sosiaalisia esteitä menestyksessään.

Lynch pitää ihmeenä, että suuret markkinatoimijat ovat suurena ryhmänä pärjänneet niin hyvin kuin tähän asti. Jotkin toimijat ovat olleet erinomaisia, mutta ryhmänä suuret markkinatoimijat ovat keskinkertaisia. Seuraavat kappaleet kertovat Lynchin sanoin Wall Streetin toimijoista. En uskalla sanoa suomalaisesta toimintakulttuurista paljoa, mutta oletan niillä olevan yhtäläisyyksiä. Täällä tuskin mennään samanlaisiin äärimmäisyyksiin.

Lynchista piensijoittajat muuttuvat typeriksi vain kuuntelemalla suursijoittajia. Suursijoittajia ei kannata kuunnella mm. seuraavista syistä: he voivat olla väärässä, vaikka suursijoittaja olisi oikeassa niin et tiedä milloin hän muuttaa mielensä. Sinulla on parempia lähteitä kuin he. Unohda heidän vihjeensä, markkina-analyysinsa tai uutiskirjeensä. Lynch tunnustaa olleensa väärässä noin 40%:ia ajastaan. Hän kehoittaa sinua tekemään analyysisi itse. Se on ainoa tapa onnistua mikäli ei halua sijoittaa osakerahastoihin. Nekin pitää valita huolella.

Ammattilaiset ovat enimmäkseen samanlaisia ihmisiä. He lukevat samat lehdet, kuuntelevat samoja ekonomisteja ja saavat saman koulutuksen. Tämä johtaa samoihin tuloksiin, jotka ovat eri syistä johtuen keskinkertaisia. Lynch huomasi myöhemmin urallaan, että hän oli paremmin valmistautunut markkinatoimijaksi lukemalla historiaa ja filosofiaa kuin esimerkiksi tilastotieteiden opiskelijat. Hänestä sijoittaminen on lähempänä taidetta kuin tiedettä. Kaiken määrittäminen lukujen kautta tuottaa suuren haitan. Häntä eniten auttanut aine oli logiikka joka paljasti Wall Streetin järjettömyyden. Liian suuri osa Wall Streetin toimijoista miettii vastausta kysymykseen onko osake nousussa vai ei yrityksen tutkimisen sijaan.

Wall Streetilla menestystä mitataan kvartaaleittain. Harvat toimijat voivat ajatella pidemmälle. He voivat harvoin rentoutua, koska joutuvat stressaamaan ympäri vuoden menestyksestään. Heidän pomonsa ja asiakkaansa vaativat tuloksia joka kvartaalilta. Tämä näkyy analyytikkojen antaessa suositushintoja osakkeille. Ne annetaan yleensä seuraavan puolen vuoden ajanjaksolle, koska heidän asiakkaansa maksavat niistä. Jutellessani erään analyytikon kanssa ihmettelin etteivätkö he tee kassavirtalaskelmia pidemmälle ajalle? Hän totesi, että kyllä tekevät, mutta kaikki heidän asiakkaansa haluavat suositushintoja lyhyemmille ajanjaksoille.

Rahastonhoitajien työpaikat ovat yhtä tuuliset kuin jalkapallojoukkueiden valmentajilla. Tämä tarkoittaa, että toimijoiden on suojattava perskarvansa. Heille on tärkeämpää suojata selustansa ja pyrkiä hyväksyttyyn keskinkertaisuuteen ennemmin kuin erottautumiseen muista. Harvalla riittää rohkeutta ostaa muiden vieroksumia yrityksiä, koska he saavat epäonnistuessaan niin toimiessaan todennäköisesti potkut. Suurin osa rahastonhoitajista etsii syitä olla sijoittamatta yritykseen, jotta hän voi tarjota sopivan tekosyyn. Lynchista syyt ostamatta jättämiselle kuulostavat aina älykkäämmiltä kuin syyt ostaa. 

Pahiten Lynchista hyväksytty keskinkertaisuus näkyy eläkerahastoissa. Niissä mahdolliset sijoituskohteet tulevat hyväksytyiksi, kun tarpeeksi monet suuret toimijat ja analyytikot ovat laittaneet ne suositeltaviksi sijoituskohteiksi. Seurauksena on, että suurten toimijoiden sijoituskomiteat valitsevat kohteensa samoista yrityksistä. Lynchista komiteat tekevät harvoin järkeviä päätöksiä mikä johtaa maksimissaan keskinkertaisiin tuloksiin.

Yksi suurimmista salkunhoitajien ajantuhlaajista on omien toimien perustelu pomoille ja asiakkaille. Lynchin arvion mukaan neljännes työpäivästä valuu tähän tuloksenteossa hyödyttömään toimintaan. Pahimmassa tapauksessa salkunhoitaja joutuu myymään yrityksen osakkeet, koska hänen asiakkaidensa eivät ollessa eri mieltä sijoituksesta. Salkunhoitaja voi joutua pitämään osakkeet, jotka pitäisi myydä hänen asiakkaansa niin halutessa. Mitä isompi asiakas sitä todennäköisemmin häntä on pakko uskoa ja perustella useammin sijoituksiaan hänelle. 

Rahastojen säännöt ja sääntely voivat torpata salkunhoitajan mahdollisuudet sijoittaa houkuttelevaan, mutta erilaiseen kohteeseen. Jotkin salkunhoitajat eivät saa sijoittaa markkina-arvoltaan liian pieniin yritykseen, toiset taas eivät saa sijoittaa tietyille toimialoille, jne. Joskus kyse on vain SEC:in määräyksistä. Lisäksi monet salkunhoitajat kärsivät sijoitettavien varojen suuruudesta. 10 miljardin dollarin varoja on vaikeampi saada tuottamaan yhtä hyvin kuin 100 miljoonan. Yksityissijoittajilla on edellämainittujen tekijöiden vuoksi paremmat mahdollisuudet saada rahansa tuottamaan. Heillä on heikkoutensa, kuten suuremmat kaupankäyntikulut, huonommat mahdollisuudet päästä puhumaan yritysjohdon kanssa ja monien tilastojen hyödyntäminen on vaikeampaa.

Yksityissijoittaja on vastuussa itselleen lukuunottamatta ehkä puolisoaan. Piensijoittaja ei joudu käyttämään suurta osaa päivästään asiakkaille ja pomolle selittelyyn. Tämä etu häviää suurimman osan piensijoittajista joutuessa tekemään palkkatyötä samaan aikaan. Piensijoittaja voi päättää kuinka hajautettu salkku on tai kuinka usein tekee kauppaa. Suursijoittaja ei voi valita kumpaakaan. Hänellä pitää olla tietty hajautus ja kauppaa hän joutuu käymään suurimman osan ajasta. Piensijoittajalle riittää hajautus muutamaan osakkeeseen eikä hänen tarvitse käydä kauppaa montaa kertaa vuodessa. Hän voi odotella vuosia.