Thursday, August 31, 2017

Huippusijoittajien yhtäläisyydet, itsenäinen ajattelu

Yhtäläisyydet

Ennen menemistä kirjan sijoittajien yhtäläisyyksiin on mainittava, että heidän esittelyissään mainitut vuosittaiset tuotot eivät ole yhteneviä. Erimittaiset ajanjaksot estävät niiden vertailun. Mitä pidempi ajanjakso on kyseessä sitä vaikeampaa on tehdä suuria vuosituottoja suurten numeroiden lain vaikuttaessa tuottoihin niitä pienentäen. Lisäksi Templetonin tai Lynchin käyttämät sijoitusrahastot eivät olleet samalla viivalla mm. Buffettin Berkshiren kanssa. Sijoittajat voivat pakottaa rahastot myymään sijoituksiaan mikäli niistä virtaa tarpeeksi rahaa ulos heidän lunastaessa osuutensa. Berkshirellä tätä velvollisuutta ei ole ollut sen toimiessa pörssiyhtiönä.

Yhtäläisyyksiä on monia. Ihan kaikki läpikäymäni ominaisuudet eivät koske kaikkia kirjan sijoittajia. Voin todeta, että suurin osa yhtäläisyyksistä pitää jokaisen mainitsemani sijoittajan osalta paikkansa. Kukaan heistä ei ole täydellinen, joten yhtäläisyydet eivät koske heitä 24/7. Myös nämä sijoittajat ovat tehneet virheitä eivätkä heidän periaatteensa ole aina pitäneet. Käytän luvussa nykyistä aikamuotoa, vaikka osa heistä on kuollut, koska se yksinkertaistaa ja lyhentää tekstiä.



Itsenäisiä ajattelijoita

Kaikki mestarisijoittajat ajattelevat itse. Tämä on kärsivällisyyden kanssa tärkein sijoittajan ominaisuus. Dalio suosittelee jokaista tekemään kolme kysymystä. Ensimmäinen niistä on ”mitä haluan?” Toinen on ”onko tämä totta?” Kolmas on ”mitä minun pitää tehdä asialle?” Näistä kaksi viimeistä ovat elintärkeitä sijoittajalle. Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia itse, on turha haaveilla itsetehdyistä sijoituksista. Vastauksien löytäminen ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä.

Kokemuksieni mukaan 90%:ia sijoittajista ei mieti asioita näin pitkälle. Vielä harvempi miettii niitä joka kerta. En itsekään kuulu niihin aina, vaikka pyrin siihen. Mikäli joku ihminen tarjoaa sinulle valmiita vastauksia sijoittamiseen hän ei ymmärrä tarpeeksi tai haluaa hyötyä sinusta. Pieni poikkeus tähän voi olla neuvo: ”Sijoita vain pitkällä aikavälillä pienikuluisiin indeksirahastoihin rahat, jotka voit hävitä.”

Kirjan sijoittajilla on työtovereita. He keskustelevat heidän kanssa sijoituskohteista. Heidän kuuntelemiensa ihmisten määrä on rajattu eivätkä he usko suurten väkijoukkojen tuottavan parhaita ajatuksia. He pyrkivät vakuuttamaan harvan ja valitun joukon muita sijoittajia päätöksiensä järkevyydestä ja ottavat heidän palautteensa huomioon. He tekevät muiden kanssa keskustelemisesta huolimatta itse johtopäätöksensä. He tekevät omat analyysinsa ennen päätöksentekoa. He eivät kysy sijoittaisiko henkilö X yritykseen Y hinnalla Z vaan miettivät, että sijoittaisivatko itse yritykseen ja millä hinnalla. Vain itse ajattelemalla ja omalla analyysilla voi tehdä järkeviä sijoituksia pitkässä juoksussa, vaikka lyhyessä juoksussa voi olla onnekas.

He ovat lähes yksimielisiä suurimman riskin suhteen. Heistä suurin riski sijoittamisessa on se ettei tiedä mitä on tekemässä. Todennäköisin syy riskiin on ajattelun ulkoistaminen. Jättämällä kotiläksyt tekemättä tekee pahimman virheen, jonka voi tehdä ja ottaa suurimmat riskit. Kotiläksyjen tekeminen ei ole vaikeata, mutta meillä on taipumus mennä siitä missä aita on matalin. Muiden kopiointi on helpointa. Rogers on sanonut suoraan, että teen tappiota kuunnellessani muita. Hänen kertoessa sijoituksistaan hän sanoo aina, että älä usko tai kopioi minua vaan ota asioista selvää.

Monet kirjassa mainituista sijoittajista pitävät seuraavaa kysymystä tärkeimpänä, jonka voi kysyä itseltään: ”Mitä en tiedä?” He ajattelevat sitä ja pyrkivät keskittymään asioihin, jotka ymmärtävät ja tietävät. Välillä he poikkeavat tästä. Berkshiren sijoitusta IBM:ään voi pitää esimerkkinä, että Buffettkin on välillä hypännyt yrityksen kelkkaan jota hän ei ole ymmärtänyt. He toivovat muiden kertovan milloin ovat väärässä, jotta pystyvät tekemään parhaat johtopäätökset. He pitävät suurena virheenä sitä, että sijoittaja pyrkii ymmärtämään kaikkia sijoituskohteita, koska silloin sijoittaja ei ymmärrä mitään kunnolla. Buffett puhuu osaamisympyrästä, josta hän ei halua poistua ja Dalio käyttää muita ihmisiä kertomaan hänen olevan väärässä tai mitä hän ei ymmärrä.

Jokainen kirjassa mainittu sijoittaja on luonut itselleen periaatteet, joiden mukaan he toimivat. He muuttavat niitä mikäli he kohtaavat uutta tietoa mikä muuttaa periaatteita. Heidän periaatteensa ovat luotu heille itselleen eikä niitä kannata suoraan kopioida ajattelematta mikä sopii itselleen parhaiten. Yksi sijoittaa halpoihin osakkeisiin, toinen etsii laatuyrityksiä, kolmas sijoittaa makrotaloutta seuraten, jne. Ei ole olemassa yhtä oikeata vaihtoehtoa eikä jokaiselle sopivia periaatteita. Parhaat sijoittajat ovat löytäneet heille parhaiten sopivat vaihtoehdot itse kokeilemalla ja ajattelemalla.

Parhaiten itsenäistä ajattelua pystyy harjoittamaan, kun ei ole päivittäisissä tekemisissä muiden sijoittajien kanssa. Noin puolet kirjan sijoittajista ovat tehneet parhaat tuloksensa kaukana Wall Streetilta ja muista markkinatoimijoista. Templeton mainitsi, että Bahamalle muuton jälkeen hänen sijoitustuloksensa paranivat. Kyse ei ole vain maantieteellisestä sijainnista vaan miten paljon häneen vaikuttavaa seuraa sijoittajalla on ollut. Buffett ja Munger lukevat yksinään käytännössä suurimman osan työskentelystään. Fisherillä oli toimistossaan vain sihteeri seuranaan ja vierailijoita, mutta enimmäkseen hän toimi itse. Vaikka kirjan sijoittajat ovat saaneet ideoita muilta niin on muistettava, että lähes kaikki heidän tapaamisensa muiden sijoittajien kanssa eivät tuota mitään. Paras tapa ajatella itse on viettää suurin osa ajasta ilman seuraa. Seuralla on aina vaikutusta, vaikka sitä ei rekisteröisikään.

Tuesday, August 29, 2017

John Boglen virheet, yhteenveto

Virheet

Boglen sijoitushistoriasta on vaikea kaivaa hänen tekemiään virheitä. Ajatteluvirheitä löytyy useampia. Niitä tuijotellessa on hyvä muistaa, että hänen lähestymistapansa sijoittumiseen ei perustu vain indeksirahastoihin vaan myös siihen, että sijoittajan tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän aikaansa sijoittamiseen. Tämän tosiasian, kun muistaa niin ajatteluvirheetkin vähenevät.

Boglen sijoitushorisontti on ikuisuus. Hän suosittelee sijoittamaan osakkeisiin ja velkakirjoihin indeksirahastojen kautta. Hän uskoo velkakirjojen olevan tapa säilyttää sijoitettavia pääomia. Niiden osuutta hän käskee lisäämään sijoittajan ikääntyessä. Hänen suosittelemansa velkakirjarahastot sijoittavat enimmäkseen Yhdysvaltojen keskipitkiin valtionlainoihin ja keskipitkiin Yhdysvaltalaisten yritysten velkakirjoihin. Niistä noin kaksi kolmasosaa ovat kiinni valtionlainoissa. Boglen sijoitushorisontin ollessa ikuisuus on korkojen määrä virhe mikäli rahojen tarvitsemiseen on vuosikymmeniä ja sijoittaja käyttää ajallista hajautusta. Osakkeet ovat tuottaneet aiemmin jokaisella 30:n vuoden ajanjaksolla muita sijoituskohteita enemmän. Korkojen osuutta tarvitsee lisätä, kun eläkeikä lähenee.

Korkojen ollessa korkeat on velkakirjoihin sijoittaminen järkevää. Korkojen ollessa matalalla ja velkakirjojen ollessa kalliita on sitä vaikeaa perustella. Valtionlainojen syklit ovat niin pitkät, että Boglen ehdottama jako ei ole nyt järkevä. Lainat ovat nyt kalliita. Niiden ostoa ei voi perustella. Myöskään yrityslainoja ei voi suositella, koska niiden hinnat liikkuvat osakkeiden kanssa paljon samaan suuntaan Ray Dalion mukaan. Lisäksi Benjamin Graham sanoi, että yrityslainoilla on samat vaatimukset yritysten vakavaraisuuden suhteen turvamarginaalin muodostamisessa kuin osakkeilla, joten ne eivät tuo sitä kautta lisää turvaa. Tähän poikkeus on konkurssit, mutta velkakirjojen omistaja tuskin säilyttää kaikkia pääomiaan, vaikka on etuoikeutettu omistajiin verrattuna.

Bogle suosittelee ostamaan indeksirahastoja jatkuvasti ja pitämään sijoitetun summan keskimäärin samana. En ole täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Välillä tulee tilanteita, jolloin osakkeet ja velkakirjat ovat niin halpoja, että niiden ostamiseen kannattaa laittaa enemmän rahaa. Välillä molemmat ovat niin kalliita, että kumpiakaan ei kannata ostaa yhtä suurella rahasummalla. Elämme sitä aikaa. Joskus sijoittajan pitää kerätä käteistä, jotta sitä voi käyttää, kun hyviin sijoituksiin löytyy paljon mahdollisuuksia. Tilanne voi muuttua nopeasti. Tällöin on syytä kasvattaa sijoitettavia rahasummia.


Yhteenveto

Boglen sijoitusmenetelmä on yksinkertainen ja toimiva. Sitä voi suositella noin 90:lle prosentille sijoittajista. Loppu kymmenen prosenttia on poikkeus eikä kannata uskoa kuuluvansa siihen. Jos haluaa sijoittaa jännityksen vuoksi niin voi pitää pienen osan sijoituksistaan niinsanotussa pelisalkussa, mutta loput olisi syytä laittaa indeksirahastoihin ajallisesti hajauttaen. Nykymaailmassa se onnistuu automatisoimalla tilisiirrot. Se minimoi hölmöt sijoitusliikkeet ja turhien ärsykkeiden määrän.

Bogle sijoittaa vain Yhdysvalloissa listattuihin sijoituskohteisiin. Nämä eivät ole suomalaisille ehkä verotehokkaimpia, joten meidän pitää harkita muita vaihtoehtoja. Ne eivät takaa parhaimpia tuottoja tulevina vuosikymmeninä, mutta niiden hyvä puoli on tehokkaan markkinatalouden ja sijoittajansuojan tuoma apu. Myös muissa länsimaissa turva on nyt hyvä, joten kotimaisten toimijoiden tarjoamat vaihtoehdot ovat todennäköisesti parhaat indeksirahastoihin sijoittaessa. Tässäkin asiassa on parempi, että ajattelee itse. Sijoittajan pitää valikoida parhaat vaihtoehdot uskomatta muita. Pienimpien kulujen rahastot tuottavat todennäköisesti parhaimman tuloksen. Kaikki kulut on tarkistettava. Niistä on vaadittava tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Monday, August 28, 2017

John Bogle, riskit, inflaatio ja johtajien ylisuuret palkkot

Inflaatio ja riski

Inflaatio on vero. Bogle toteaa ettei Yhdysvaltain hallinnon inflaatiolukuihin voi luottaa. Hän sanoo hallinnon tarjoavan liian matalia lukuja. Hän uskoo hallinnon vääristelevän lukuja mm. vaihtamalla kuluttajien ostoskorien tuotteita kalliimmista halvempiin ilman, että sitä lasketaan mukaan. Hän ei mainitse digitalisaatiosta mikä vaikuttaa halpenemiseen. Hallinnon inflaatiolukemissa tämä ei näy kunnolla.

Riski hävitä rahaa on olennainen osa sijoittamista. Bogle mittaa hintaheilahteluilla riskiä mikä ei hänen sijoitushorisontilla ole oikea näkemys, mikäli uskomme mm. Berkshiren kaksikkoa tai Templetonia. Uskon enemmän heihin kuin akateemikkoihin tässä asiassa. Bogle uskoo velkakirjoihin sijoittamisen säilyttävän sijoittajan rahat. Hajauttaminen osakeindeksirahastojen kautta kasvattaa pääomia pitkällä aikavälillä pienellä riskillä, koska yritysten tuloksilla on tapana kasvaa. Bogle uskoo pienempien indeksirahastojen tuottavan riskejä sijoittajille, joten hän suosittelee välttämään niitä. Hän uskoo, että kaikkien sijoittaessa indeksirahastoihin seuraa kaaos. Hän ei osaa määritellä milloin kaaos iskee, mutta ei näe sitä ajankohtaisena. Tämä on syy miksi hän näkee pienempien indeksirahastojen kasvattavan sijoittajien riskejä.


Johtajien palkat eivät vastaa tuloksia

Bogle ei silittele toimitusjohtajien ja heidän palkoistaan vastaavien johtajien päitä. Hän on oikeassa keskimääräisen toimitusjohtajan tienatessa satoja kertoja keskimääräisiä työntekijöitä enemmän. Vuonna 1980 toimitusjohtajan palkka oli keskimäärin 42-kertainen työntekijöihin verrattuna ja vuonna 2011 se oli 320-kertainen. Nämä ovat keskiarvoja, joten niitä ei pidä yleistää kaikkiin. On helppo todeta, että keskimääräinen toimitusjohtaja ei ole palkkansa väärti. Bogle tuo ilmi kirjassaan Clash of the Cultures, että yritykset olivat ennustaneet tulostensa nousevan keskimäärin yli kymmenen prosenttia, kun tuloskasvu jäi kuuteen prosenttiin. Toimitusjohtajien palkkoja perustellaan usein tuloksilla, mutta ne jäävät todellisuudessa johtajien suurista puheista.

Yksi syy liian korkeiden toimitusjohtajien palkkojen takana on järjestelmä, jossa toimitusjohtajien palkat maksetaan niiden johtajien toimesta, jotka eivät maksa palkkoja omilla rahoillaan vaan osakkeenomistajien. Johtajistolla on velvollisuus suojella osakkeenomistajia nykypäivänäkin. Harva tätä velvollisuuttaan noudattaa, koska se on johtajiston taloudellisten etujen vastaista. Omistajat eivät voi paeta vastuutaan, koska yhtiökokouksissa äänestetään hallituksen jäsenistä, jotka päättävät mm. toimitusjohtajan palkan. Boglekaan ei ole onnistunut luomaan Vanguardille kulttuuria, jossa sen omistamien indeksirahastojen edustajat yhtiökokouksissa eivät uskalla äänestää liian suuria palkkioita vastaan, koska pelkäävät yritysten eläkerahastojen hyppäävän pois Vanguardin kelkasta.

Toinen syy liian korkeisiin toimitusjohtajien ja muun ylemmän johdon palkkoihin on lyhytnäköisyys, jossa keskitytään pörssikurssiin. Tämä ei aina kerro todellisen arvon kehittymisestä. Monissa pörssiyrityksissä toimitusjohtajia palkitaan lyhytaikaisten hintaheilahtelujen mukaan. Optio-ohjelmat suunnitellaan siten, että ne palkitsevat osakekurssien nousun perusteella. Tämä johtaa lyhytaikaiseen pörssikurssien tuijotteluun ja pahimmillaan tulosten manipulointiin. Jälkimmäinen on harvinainen ilmiö, mutta ei poikkeuksellinen.

Boglella on hyviä ideoita toimitusjohtajien ja muun ylimmän johdon palkitsemiseen. Ne eivät ole saaneet tukea taakseen, koska ne pienentäisivät keskimääräisiä palkkoja. Hänestä palkitseminen pitää tehdä yrityksen todellisen pitkän aikavälin kehityksen mukaan. Toimitusjohtajan palkka voitaisiin maksaa pidemmän ajan osakekohtaisen tuloksen, kassavirran ja osinkokasvun perusteella. Lisäksi kehitystä pitäisi verrata vastaavaa liiketoimintaa harrastavien yritysten kehitykseen pitkällä aikavälillä. Palkkioiden maksu tulisi suorittaa useamman vuoden aikana, jotta nähtäisiin miten ylimmän johdon toimet ovat todella vaikuttaneet. Bogle ehdottaa ylimmälle johdolle maksettavien bonusten osittaista takaisinmaksuvelvollisuutta mikäli yrityksen kehitys ei ole tarpeeksi hyvää.

Sunday, August 27, 2017

John Boglen kymmenen sääntöä sijoitusmenestykseen

Boglen kymmenen sääntöä sijoitusmenestykseen

Kirjassaan The Clash of Cultures Bogle listaa hänen kymmenen sääntöään menestyksekkääseen sijoittamiseen. Ne ovat seuraavat:
  1. Paluu kohti keskinkertaisuutta. (Reversion to the mean)
  2. Aika on ystäväsi, herätteet vihollisesi.
  3. Osta oikein, pidä tiukasti kiinni.
  4. Omaa realistiset odotukset.
  5. Unohda neula, osta heinäsuopa.
  6. Minimoi välistävetäjän osuus.
  7. Et voi paeta riskiä.
  8. Varo viimeisen sodan sotimista.
  9. Siili pieksee ketun.
  10. Pidä kurssisi.

Ensimmäinen sääntö sanoo, että älä osta eilisen menestyjää valitessasi huomisen pärjääjää. Bogle uskoo viimeisten vuosien menestyjien palaavan kohti keskinkertaisuutta. Hän uskoo osakemarkkinoiden tuottojen siirtyvän kohti keskimääräistä historiallista tuottotasoa hintojen heiluessa keskiarvotuottojen molemmin puolin. Toisin sanoen, hän uskoo osakkeiden todellisen arvon eli yritysten kassavirtojen nykyarvon määrittävän osakkeiden hintoja pitkällä aikavälillä. Hän uskoo arvon kasvavan suunnilleen samaa vauhtia läpi vuosikymmenien.

Toinen sääntö kertoo kärsivällisyydestä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tuottamaan hitaasti, mutta sen aikaansaamia tuottoja ei voi estää. Tuotot tuhoutuvat, kun heräteostokset ja -myynnit tuhoavat sijoitusten arvoa. Keskimääräinen sijoittaja ei pääse lähelle keskiarvotuottoja, koska hän tekee liikaa kauppaa. Kaupankäynti tulee kalliiksi eikä sijoituksen vaihtaminen onnistu niin usein kuin sijoittajat uskovat. Bogle uskoo päätösten määrän vähentävän keskimääräistä laatua. Yksi hyvä päätös on hänestä vaikea ja useamman hyvän päätöksen tekeminen lähes mahdotonta.

Kolmas sääntö keskittyy oikeaan allokaatioon. Osakkeiden hän uskoo tuottavan pääoman ja tulojen kasvua ja joukkovelkakirjojen säilyttävän nykyiset tulot ja pääomat. Sijoittajan saadessa osakkeiden ja joukkovelkakirjojen suhteet kohdilleen, tulee ne tasapainottaa tasaisin väliajoin. Suhteiden miettiminen tulee aloittaa 50/50 jakaumasta ja osakepainoa voi nostaa mikäli on paljon aikaa, sijoitetut pääomat ovat kohtuulliset tuloihin verrattuna, nykytuloille on vähän tarvetta ja pystyy pitämään päänsä kylmänä hintojen laskiessa. Vanhetessa on laskettava osakkeiden määrää.

Neljäs sääntö sanoo, että osakemarkkinat tuottavat keskimäärin historiallisen tuloskasvun ja osinkoprosentin verran. Tuotto-odotuksia ei pidä muuttaa osakehintojen liikkeiden suunnan yleisen mielipiteen mukaan. Markkinoilla suurin osa sijoittajista muuttaa mieltään hintojen mukaan. Tämä vie hintoja pitkiäkin ajanjaksoja väärään suuntaan. Bogle on selvittänyt kaavan odotettavissa oleviin tuottoihin. Sitä ei pidä unohtaa, tapahtuu markkinoilla mitä vaan.

Viides sääntö suosittelee ostamaan indeksirahastoja yksittäisten osakkeiden, aktiivisten rahastojen tai joukkovelkakirjojen sijaan. Markkinariski on olemassa. Vain indeksirahastot tarjoavat tarpeeksi hajautusta. Kuudes sääntö käskee minimoimaan välistävetäjien aiheuttamat kustannukset. Sijoittaja ei tarvitse muita vaihtoehtoja kuin indeksirahastot, joissa on pienimmät kulut. Sijoittajat tekevät yhtenä joukkona yhtä paljon keskimäärin voittoa kuin markkinaindeksit, kun kuluja ei lasketa. Ne mukaanlukien kyseessä on miinussummapeli, jossa keskimääräinen pelaaja häviää kulujen verran.

Seitsemäs sääntö sanoo, että riskittömiä sijoituksia ei ole. Boglesta sijoittaja joutuu valitsemaan lähinnä sen mitkä riskit häntä koskevat. Laittamalla rahat säästötilille ei riskeeraa niiden nimellisarvoa, mutta todellisuudessa niiden arvo heikkenee pitkällä aikavälillä. On todennäköistä ettei sijoittaja pääse varallisuustavoitteeseen pitämällä rahansa säästötilillä. Bogle sanoo hyvin hajautetetun salkun tarjoavan uskomatonta varallisuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Yritysten varallisuus ja tulokset kasvavat niiden sijoittaessa voittonsa liiketoimintaansa.

Kahdeksas sääntö sanoo, että liian suuri osa sijoittajista tekee päätöksensä lähimenneisyyden perusteella. Sijoittajat huolehtivat kohonneesta inflaatiosta, kun siitä on tullut yleisesti hyväksytty syy pelätä. Tällöin korkea inflaatio on yleensä jo laskemassa. Sijoittajat tekevät päätöksensä myydä yleensä vasta suurimman kurssilaskun jälkeen. Bogle sanoo ettei lähimenneisyyttä kannata hyljeksiä, mutta nykyiset sijoitustrendit eivät kestä yleensä kauan.

Yhdeksäs sääntö sanoo ketun tietävän monta asiaa, mutta siilin tietävän yhden loistoasian. Kettu kuvaa rahoituslaitosta, jossa työskentelee monia asioita osaavia tai monimutkaisiin markkinoihin tai strategioihin uskovia ammattilaisia. Siili kuvaa rahoituslaitosta missä uskotaan yhteen yksinkertaiseen asiaan: Pitkäaikainen sijoitusmenestys perustuu yksinkertaisuuteen. Rahoitusmaailman ketut perustelevat olemassaoloaan väittäen, että sijoittaja pärjää vain heidän markkinoiden asiantuntemuksellaan ja ymmärryksellään. Heidän apunsa maksaa liikaa. Siili uskoo strategiansa olevansa menestyksekäs, koska se on yksinkertainen ja sillä on matalat kustannukset.

Kymmenes sääntö sanoo ettei sijoittaminen ole helppoa. Se vaatii kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Se vaatii sijoittajan toteuttavan itselleen sijoittamista varten luotuja sääntöjä. Hän ei usko suuriin salaisuuksiin tai indeksirahastosijoittamista monimutkaisempiin strategioihin vaan sijoittaa vuodesta toiseen tähän ideaan. Vaikka se ei ole ehkä paras strategia niin huonompia vaihtoehtoja on lukemattomia. Sijoittajan pitää yrittää välttää turhat houkutukset ja pitää kurssinsa sanoo Bogle.

Friday, August 25, 2017

John Bogle ja indeksirahastoista odotettavissa olevat tuotot

Odotettavissa olevat tuotot

Yritykset kasvavat suurena joukkona suunnilleen samaa vauhtia kuin kansantalouden nimellinen bruttokansantuote. Boglen mukaan Yhdysvaltain BKT on kasvanut kuusi prosenttia ja todellinen kasvu on ollut kolme prosenttia inflaation jälkeen. Yhdysvallat ovat markkinatalousmyönteisin valtio, joten muihin maihin sijoittaessa talouskasvu ei ehkä vastaa edellämainittua. Mitä enemmän valtio puuttuu yritysten asioihin sitä enemmän yritysten kasvu voi heittää BKT:n nimelliskasvusta. Lisäksi on sanottava, että lähtökohdan ollessa matalalla voi kansantaloudelta odottaa kovempaa kasvua mikäli markkinatalouteen siirtyminen alkaa kiihtymään. Tämä ei aina näy pörssikursseista, joten nopea talouskasvu ei suoraan tarkoita, että maan pörssiin kannattaisi sijoittaa.

Yritysten liikevaihdon kasvu ei korreloi suoraan yritysten voittojen kanssa. Voitoista menevät verot. Yhdysvalloissa yritysten voitot verojen jälkeen ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 5.6%:ia vuoden 1929 jälkeen Boglen kirjan Enough mukaan. Se julkaistiin 2008, joten se ei ole täsmälleen oikea luku nykypäivään suhteutettuna. Se on tarpeeksi tarkka tähän tarkoitukseen. Samaan aikaan BKT kasvoi 6.6%:ia. Sijoittajan tuotot eivät riipu vain tuloskasvusta vaan he saavat myös osinkoja.
Bogle arvioi seuraavalle kymmenelle vuodelle indeksirahastojen tuottoja kaavalla johon kuuluu historiallisen tuloskasvuprosentin ja nykyisen osinkoprosentin lisäksi niin sanottu spekulatiivinen tuloskasvu. Jälkimmäisen osan hahmottamiseen hän käyttää osakkeiden nykyistä P/E-lukua vertaamalla sitä P/E-lukuun 15. Spekuloidun tulon muuttuessa, muuttuu myös odotettavissa olevat tuotot. Se saadaan laskemalla kuinka paljon nykyisen P/E-luvun täytyy prosenteissa muuttua, jotta se menisi 15:sta. (Kaikki historiasta otetut tuotot on saatu Boglen kirjasta Enough):


((20-15)/(20))*100%=-25% (noin -3% per annum)


Arvioidaan mahdollisia tulevia tuottoja nykytilanteessa. Käytetään historiallisena tuloskasvuprosenttina 5.6%:ia, jonka omistajat saavat verojen jälkeen. Lisätään nykyinen osinkoprosentti: 2.0% ja spekulatiivinen tuotto mikä on noin -3%. Saadaan laskutoimituksen jälkeen 4.6%:ia vuotuiseksi tuloprosentiksi. Tämän jälkeen arvioidaan kulut nimellistuottoa varten. Sen laskemisen jälkeen arvioidaan inflaation vaikutus seuraavan kymmenen vuoden aikana. Edellämainitut luvut pätevät parhaiten S&P500-indeksirahastoihin. Yhdysvaltoihin suuriin yrityksiin sijoittaviin aktiivisiin osakerahastoihin voi hyödyntää samoja laskuja, kun päivittää kulut. Laskutapaa voi soveltaa muihin indeksirahastoihin. Luvut on päivitetttävä indeksien mukaan. Mitä kapitalistisemmasta yhteiskunnasta on kyse sitä paremmin laskutapa sopii.

Bogle suosittelee laittamaan salkkuun myös joukkovelkakirjoja. Hän suosittelee käyttämään niihin sijoittamiseen korkoindeksirahastoja. Niiden osuuteen salkussa hän antaa nyrkkisäännön, että mitä iäkkäämpi henkilö sitä enemmän niiden osuutta pitää nostaa. Niiden tuoton hän olettaa olevan lähellä nykyistä Yhdysvaltojen kymmenen vuoden valtionlainojen korkoa. Hän pitää lähtökohtaisesti parhaimpana salkun allokaationa 60/40 osakkeissa ja lainoissa. Pidän allokaatiota parempana vaihtoehtoja eläkeikää lähestyville sijoittajille sijoitushorisontin ollessa keskipitkä eli noin kymmenen vuotta. Nykytilanne korkojen suhteen on huono. Vanguardin korkoindeksirahastoista keskipitkien laina-aikojen indeksikorkorahasto sisältää noin 70%:ia Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja ja 30%:ia yritysten.

Thursday, August 24, 2017

John Bogle, Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Perimmäinen syy rahastojen myyntiin on voittojen tekeminen omistajille. Monissa indeksirahastoissa omistajia ovat sijoittajat. Omistajien ei tarvitse tehdä rahaa sijoittajien kustannuksella. Tilanne muuttuu, kun omistajat eivät ole sijoittajia. Rahastot omistava yritys tarjoaa lähes kaikki rahastojen tarvitsemat tukitoimet, kuten sijoituskonsultoinnin, jakelun, markkinoinnin, lakipalvelut ja kirjanpidon. Molemmissa rakennelmissa pyritään maksimoimaan omistajien voitot. Se mikä erottaa nämä kaksi rakennelmaa on, että jälkimmäisessä rakenteessa on kaksi tahoa, jotka haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa. Toisin sanoen, rahastojen kulut kasvavat, koska rahastoyhtiö haluaa voittoa sijoittajien kustannuksella.

Sijoittaja maksaa suuren määrän kuluja. Toimeksiannot, hallinnointikulut, neuvonantajien palkkiot, markkinointi, lakimiespalvelut, jne. Kulut ovat suurempia aktiivisissa rahastoissa kuin passiivisissa indeksirahastoissa. Useissa tapauksissa kulut kasvavat, koska niiden kasvatus on rahastoyhtiön etu. Lisäksi sijoittajan maksettavaksi tulevat verot.

Kaupankäyntitiheys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Vuonna 1951 osakkeiden kiertonopeus oli noin 15%:ia. Viime vuosina kiertonopeus on ollut yli 200%:ia. Yksi merkittävä syy muutokseen on kaupankäyntikulujen tippuminen murto-osaan. Tässä voidaan yleistää kasvavien kaupankäyntikulujen keskimäärin vähentävän tuottoja. Pahimmassa tapauksessa lisääntyneen kaupankäyntiheyden muutos johtuu siitä, että toimeksiantojen palkkiot kerää rahaston omistava yritys. Hallinnointikulut vaihtelevat. Ne voivat olla suuret riippumatta todellisista kuluista. Hallinnointikulut ilmoitetaan, kun rahastoja myydään. Ne eivät ole samalla tavalla piilokuluja, kuten osakkeiden kaupankäyntikulut.

Markkinointikustannukset maksavat rahasto-osuuksien omistajat. Hyvällä tahdollakaan ei voida todistaa markkinoinnin parantavan tuottoja keskimääräisessä rahastossa. Se voi lisätä rahasto-osuuksien omistajia mikä voi lisätä skaalaetuja vähentäen kaupankäyntikuluja. Toisaalta monet strategiat lakkaavat toimimasta sijoitettavien varojen määrän kasvaessa liian suureksi. Lisäksi suurten numeroiden laki sanoo, että suuremmilla rahasummilla on vaikeampaa tehdä suurempia prosentuaalisia tuottoja. Markkinoinnin yksi ongelma sijoittajan kannalta on, että rahastoja markkinoidaan lähinnä suurimman menestyksen jälkeen. 

Se minkä verran kustannukset syövät rahastosijoittajien tuottoja on mielenkiintoinen asia. Indeksirahastoissa ne ovat veroja ja inflaatiota lukuunottamatta keskimäärin alle prosentin. Bogle on arvioinut, että osakerahastoissa kaikki hallinnointikulut, kuten toimeksiannot, hallinnointipalkkiot, lakipalvelut ja markkinointi ovat suunnilleen 2%:ia vuodessa. Hän olettaa verojen kustannuksiksi vuodessa noin 1.5%:ia, kun lasketaan luovutusvoittoverot ja tuloverot, jotka tarkoittavat osingoista maksettavia veroja. Verojen osuus on luokkaa pienempi indeksirahastoissa. Bogle ei sano suoraa arviota. Oma arvioni on noin prosentin.

Näistä voidaan vetää johtopäätös, että indeksirahastoihin sijoittaminen säästää kuluina puolitoista prosenttia vuosittain aktiivisiin osakerahastoihin verrattuna. Boglen mukaan vuosina 1980-2005 tekivät aktiiviset osakerahastot vuosittain keskimäärin voittoa 10.0%:ia. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksirahasto teki vuosittain voittoa 12.3%:ia. Ero vuosittaisina prosentteina ei tunnu suurelta, mutta pidemmällä aikavälillä ero kasvaa. 1000€:a olisi 25:ssä vuodessa kasvanut indeksirahastossa yli 18000€:n, mutta aktiivisessa rahastossa vain vajaaseen 11000€:n. Tämä ei kerro yksittäisistä rahastoista, mutta se kertoo jotain todennäköisyyksistä.

Tuesday, August 22, 2017

John Bogle, Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut

Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Perimmäinen syy rahastojen myyntiin on voittojen tekeminen omistajille. Monissa indeksirahastoissa omistajia ovat sijoittajat. Omistajien ei tarvitse tehdä rahaa sijoittajien kustannuksella. Tilanne muuttuu, kun omistajat eivät ole sijoittajia. Rahastot omistava yritys tarjoaa lähes kaikki rahastojen tarvitsemat tukitoimet, kuten sijoituskonsultoinnin, jakelun, markkinoinnin, lakipalvelut ja kirjanpidon. Molemmissa rakennelmissa pyritään maksimoimaan omistajien voitot. Se mikä erottaa nämä kaksi rakennelmaa on, että jälkimmäisessä rakenteessa on kaksi tahoa, jotka haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa. Toisin sanoen, rahastojen kulut kasvavat, koska rahastoyhtiö haluaa voittoa sijoittajien kustannuksella.

Sijoittaja maksaa suuren määrän kuluja. Toimeksiannot, hallinnointikulut, neuvonantajien palkkiot, markkinointi, lakimiespalvelut, jne. Kulut ovat suurempia aktiivisissa rahastoissa kuin passiivisissa indeksirahastoissa. Useissa tapauksissa kulut kasvavat, koska niiden kasvatus on rahastoyhtiön etu. Lisäksi sijoittajan maksettavaksi tulevat verot.

Kaupankäyntitiheys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Vuonna 1951 osakkeiden kiertonopeus oli noin 15%:ia. Viime vuosina kiertonopeus on ollut yli 200%:ia. Yksi merkittävä syy muutokseen on kaupankäyntikulujen tippuminen murto-osaan. Tässä voidaan yleistää kasvavien kaupankäyntikulujen keskimäärin vähentävän tuottoja. Pahimmassa tapauksessa lisääntyneen kaupankäyntiheyden muutos johtuu siitä, että toimeksiantojen palkkiot kerää rahaston omistava yritys. Hallinnointikulut vaihtelevat. Ne voivat olla suuret riippumatta todellisista kuluista. Hallinnointikulut ilmoitetaan, kun rahastoja myydään. Ne eivät ole samalla tavalla piilokuluja, kuten osakkeiden kaupankäyntikulut. 

Markkinointikustannukset maksavat rahasto-osuuksien omistajat. Hyvällä tahdollakaan ei voida todistaa markkinoinnin parantavan tuottoja keskimääräisessä rahastossa. Se voi lisätä rahasto-osuuksien omistajia mikä voi lisätä skaalaetuja vähentäen kaupankäyntikuluja. Toisaalta monet strategiat lakkaavat toimimasta sijoitettavien varojen määrän kasvaessa liian suureksi. Lisäksi suurten numeroiden laki sanoo, että suuremmilla rahasummilla on vaikeampaa tehdä suurempia prosentuaalisia tuottoja. Markkinoinnin yksi ongelma sijoittajan kannalta on, että rahastoja markkinoidaan lähinnä suurimman menestyksen jälkeen. 

Se minkä verran kustannukset syövät rahastosijoittajien tuottoja on mielenkiintoinen asia. Indeksirahastoissa ne ovat veroja ja inflaatiota lukuunottamatta keskimäärin alle prosentin. Bogle on arvioinut, että osakerahastoissa kaikki hallinnointikulut, kuten toimeksiannot, hallinnointipalkkiot, lakipalvelut ja markkinointi ovat suunnilleen 2%:ia vuodessa. Hän olettaa verojen kustannuksiksi vuodessa noin 1.5%:ia, kun lasketaan luovutusvoittoverot ja tuloverot, jotka tarkoittavat osingoista maksettavia veroja. Verojen osuus on luokkaa pienempi indeksirahastoissa. Bogle ei sano suoraa arviota. Oma arvioni on noin prosentin.

Näistä voidaan vetää johtopäätös, että indeksirahastoihin sijoittaminen säästää kuluina puolitoista prosenttia vuosittain aktiivisiin osakerahastoihin verrattuna. Boglen mukaan vuosina 1980-2005 tekivät aktiiviset osakerahastot vuosittain keskimäärin voittoa 10.0%:ia. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksirahasto teki vuosittain voittoa 12.3%:ia. Ero vuosittaisina prosentteina ei tunnu suurelta, mutta pidemmällä aikavälillä ero kasvaa. 1000€:a olisi 25:ssä vuodessa kasvanut indeksirahastossa yli 18000€:n, mutta aktiivisessa rahastossa vain vajaaseen 11000€:n. Tämä ei kerro yksittäisistä rahastoista, mutta se kertoo jotain todennäköisyyksistä.

Sunday, August 20, 2017

John Bogle ja indeksirahastot

Miksi indeksirahastot?

Sijoittajan ensisijainen tehtävä on saada tuottoja. Tuottojen tekemisessä yksi olennainen asia on kulut. Pienikuluisissa indeksirahastoissa kulut ovat minimoitu. Tavalliselle sijoittajalle ne ovat paras tapa minimoida kulunsa. Sijoittajat eivät rahoitusmarkkinoilla kokonaisuudessa saa kaikkea mistä maksavat eli kaikkia yritysten maksamia voittoja. Todellisuudessa rahat lähinnä siirtyvät tililtä toiselle. Markkinatoimijat ottavat kokonaisuutena osansa siirtyvistä rahasummista tuottamatta lisäarvoa asiakkailleen. Indeksirahastoissa on pienemmät kulut, joten ne tuottavat enemmän. Suuret toimijat myyvät palveluitaan tuottamalla asiakkailleen odotuksia markkinoiden keskiarvoa suuremmista tuotoista, mutta kokonaisuudessa asiakkaiden odotukset eivät täyty.

Suurin syy on, että asiakkaiden ja markkinatoimijoiden edut eivät täsmää. Suurin osa osakkeista on suurten toimijoiden hallussa. Asiakkaina tavalliset sijoittajat joutuvat antamaan osan voitoistaan niille. Niiden ensisijainen tehtävä on tehdä voittoja omistajilleen. Näissä toimijoissa keskitytään lyhytaikaiseen voittojen tavoitteluun. Aktiivisten rahastojen keskimääräinen elinikä on lyhyt. Lähes puolet rahastoista lopettaa Yhdysvalloissa vuosikymmenessä perustamisen jälkeen. Tämä on lyhyt aika parhaiden tuottojen keräämiseen.

Vielä huonompi asia aktiivisiin rahastoihin sijoittavan kannalta on, että rahastonhoitajat toimivat keskimäärin viisi vuotta samassa rahastossa. Käytännössä se tarkoittaa, että pitkän aikavälin sijoituspäätöksen tekemiseen ei sijoittajalla ole tarpeeksi tietoa. Se on liian lyhyt aikaväli järkevän sijoituspäätöksen hahmottamiseen. Aktiivisen rahaston valinnassa tulisi etsiä vaihtoehtoa, jonka salkunhoitaja on ollut pitkään työssään. Lisäksi samalla salkunhoitajalla pitää olla todisteet tuloksentekokyvystään. Suomesta ei taida löytyä monia vaihtoehtoja näillä kriteereillä.

Indeksirahastot ovat yksinkertainen ratkaisu sijoittamiseen. Vanguardin S&P500-indeksirahaston idea on omistaa S&P500-indeksin kaikkia osakkeita niiden indeksiin vaikuttavan painoarvon mukaan. Rahasto seuraa läheisesti indeksin tuottoja. Yksinkertaisuus vähentää kuluja. Se on sijoittajan etu. Indeksirahastojen ylläpitoon tarvitaan vähemmän kovapalkkaista henkilöstöä, kaupankäyntikustannukset ja verot ovat pienemmät vähemmän kaupanteon vuoksi ja sijoittajan on helppo ymmärtää tuottoihin vaikuttavat tekijät. Rahoitusmarkkinoilla toimijoiden etu on suosia monimutkaisia ja kalliita vaihtoehtoja yksinkertaisuuden ja halpuuden sijaan.

Indeksirahastojen voidaan sanoa pyrkivän seuraaviin tavoitteisiin: vähäiset sijoitusmahdollisuudet omaavien ihmisten osallistumiseen rahoitusmarkkinoille, pyrkimykseen saavuttaa tuloksia, jotka ovat mahdollisimman lähellä vertailuindeksien tuloksia, vuosittaisten hallintokulujen minimointiin, mahdollisimman vähäiseen kaupankäyntiin ja laajaan hajautukseen vähäisillä salkun muutoksilla ja vähäisillä hintaheilahteluilla. Tavoitteet täyttyvät Vanguardin rahastoja käyttämällä, kun vertailuindeksi on tarpeeksi laaja. Joissakin indeksirahastoissa on suhteettoman suuret kulut, joten ennen sijoittamista pitää aina tarkistaa mihin todella sijoittaa.

Sijoittaminen on Boglesta pitkäaikaista toimintaa. Yritykset keskittyvät kasvattamaan todellista arvoaan saadakseen aikaan tuotteita ja palveluita, joita kuluttajat ja säästäjät vaativat. Yritykset kilpailevat tehokkaasti menestyäkseen ja tehdäkseen rahaa muutoksella. Liiketoiminta lisää arvoa yhteiskunnalle ja omistajilleen. Se on tuottanut kasvavia osinkoja ja tuloksia. Taloudellisen tilanteen kehittyminen ajaa osakemarkkinaa, markkinatoimijoiden keskittyessä liiketoiminnan taloudellisuuteen, saaden aikaan vakaata tuottoa. Se vaatii järkevää strategiaa, päättäväisyyttä, näkemystä, pääomamenoja ja keksintöjä.

Odotuksiin perustuvilla markkinoilla ylimääräinen kaupankäynti ja muut turhat kulut vähentävät yhteiskunnan saamaa lisäarvoa, koska pitkän aikavälin tuotot tulevat liiketoiminnan kehittyessä. Markkinoilla suurin muutos on syntynyt kaupankäyntitiheydessä. Vuonna 1951 osakkeet vaihtoivat omistajaa keskimäärin kuudessa vuodessa, nyt noin kaksi kertaa vuodessa. Osakemarkkinoilla suuri osa liikkuvista rahoista ei tuota hyötyjä. Suurimmat hyödyt yhteiskunnalle tulevat, kun listauksissa pääomia tarvitsevat yritykset saavat rahoitusta, joita ne eivät saa muualta.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että suuret markkinatoimijat eivät ole ainoita syypäitä lisäarvon pienenemiseen. Suurin syyllinen löytyy peilistä. Keskimääräinen sijoittaja tekee liikaa kauppaa ajattelematta kulujaan tai miten se vaikuttaa mm. verojen myötä tuottoihin. Tyypillisellä sijoittajalla on Yhdysvalloissa omistuksia noin neljässä eri rahastossa eikä hän saa aikaiseksi niin suuria tuottoja kuin mitä keskimääräisen rahaston keskimääräinen vuosituotto on. Todellisuudessa keskimääräinen sijoittaja vie itseltään mahdollisuuden tehdä rahaa.

Friday, August 18, 2017

John Bogle

John C. Bogle

Todellisuudessa sijoittajat eivät suurena ryhmänä saa sitä mistä maksavat eli omistamiensa yritysten tienaamia tuloksia.”

Bogle on yksi sijoittajille hyödyllisimmistä henkilöistä kautta aikojen. Hänen yksinkertainen ideansa kustannustehokkaista indeksirahastoista on ollut viime vuosisatojen parhain keksintö rahoitusmarkkinoilla. Niihin sijoittaminen on lähes kaikille järkevämpää kuin etsiä itse sijoituskohteet. Warren Buffett on todennut nykypäivänä markkinoiden voittamisen olevan vaikeampaa. Buffett on todennut, että hän tuntee tusinan ihmisiä, joiden uskoo nykypäivänä voittavan markkinat pitkällä aikavälillä. Tunteidenhallinta on tärkein tekijä markkinoiden voittamisessa. Keskityn luvussa vertailemaan indeksisijoittamista aktiivisiin rahastoihin sijoittamiseen.

Indeksirahastojen edut ovat matalat kulut, tunteidenhallinnan merkityksen väheneminen, pidemmän aikavälin sijoittamisen lisääminen ja laaja hajautus. Haittapuolena tosin on tuottojen väheneminen. En pidä tätä menetyksenä, kun ajattelee vaihtoehtona aktiivisesti hoidettuja rahastoja. Sijoittamisessa suurin tappionlähde on sijoittaja. Valitsipa hän suorat sijoitukset tai rahastosijoittamisen. Ylimääräinen kaupankäynti tuhoaa tuottoja. Keskimääräinen sijoittaja tuhoaa suuren osan tuotoistaan vaihtamalla sijoituskohdetta liian usein.

Boglen tapa sijoittaa ei ole ongelmaton. Hän on luonut lähes täydellisen tavan sijoittaa pitkällä aikavälillä osakkeisiin, jotka tuottavat suurella todennäköisyydellä parhaimman lopputuloksen vuosikymmenien aikana. Indeksirahastoihin sijoittaessa ei tarvitse juuri ajatella tai käyttää aikaa. Niihin sijoittamisen voi automatisoida. Boglen ongelmana voi pitää sitä, että hän on monimutkaistanut lähestymistapaansa tarjoamalla indeksirahastoja myös velkakirjoihin. Niiden hinnat liikkuvat Dalion tutkimusten mukaan paljon samaan suuntaan kuin osakkeiden. Hän ei myöskään neuvo sijoittamaan suurempaa suurempaa summaa osakkeiden halventuessa paljon.

Thursday, August 17, 2017

Jim Rogersin virheet, yhteenveto

Virheet

Ajatteluvirheitä häneltä löytyy ja kyse on ennen kaikkea uskosta siihen, että velka on vihoviimeinen asia kansakuntien ja yksityishenkilöiden taloudelliselle hyvinvoinnille. Asia ei ole yksinkertainen. Rogers muistaa kertoa kuinka paljon hän on tehnyt virheitä, mutta yksityiskohtia hän ei ole kertonut. Hän puhuu usein, että hän sijoittaa aina pari vuotta liian aikaisin. Yksityiskohtia löytyy vain vuodelta 1970, kun hän hävisi kaikki rahansa myymällä kuuden eri yhtiön osakkeita lyhyeksi. 

Velka ei itsessään ole paha tai hyvä, vaikka Rogers näkee sen pahana. Hän jaksaa puhua kuinka velka tulee murskaamaan lähiaikoina Yhdysvallat. Tätä virttä hän on veisannut ainakin kymmenen vuotta. Hän oli lähes oikeassa, mutta näin ei käynyt. Velkavaikeuksien selvittämisen jälkeen hän on jatkanut samaa laulua. Tällä kertaa hän on huolissaan rahanpainamisesta. Toki liiallinen velka ja rahanpainaminen tuhoavat todennäköisesti yksilöt ja kansakunnat. Järkevä velanotto ei tuhoa ketään. Dalio puhuu rahanpainamisesta osana talouden tervehdyttämistä, kun velkoja on maksettava takaisin, koska keskuspankkeja lukuunottamatta muut toimijat eivät voi kasvattaa velkojaan. Rogers on uskonut Yhdysvaltojen romahtavan velkojen vuoksi, mutta tämä ajattelu on väärässä. Näin voi käydä pitkällä aikavälillä, mutta niin tuskin käy edes keskipitkällä.

Vuonna 1970 Rogers oli varma, että osakemarkkinat tulevat romahtamaan, joten hän osti rahoillaan myyntioptioita. Optiot rajoittivat hänen tappionsa, mutta mahdollistivat vipuvoiman käytön mikäli markkinat romahtaisivat. Viiden kuukauden päästä markkinat romahtivat ja hän teki suuren määrän rahaa. Hän myi myyntioptionsa ja kolminkertaisti rahansa. Tämä sai hänet luulemaan, että hän tiesi mitä oli tekemässä. Markkinat nousivat myynnin jälkeen pari kuukautta. Rogers odotti sen ajan tilaisuutta tehdä rahaa romahduksella ja hän päätti myydä lyhyeksi kuuden yrityksen osakkeita. Uutta romahdusta ei tullut ja Rogers hävisi kaikki rahansa, koska hänellä ei ollut rahaa vakuuksiin. Hän joutui kuittaamaan tappionsa ostamalla myymänsä osakkeet. Seuraavien parin, kolmen vuoden aikana kaikki yritykset menivät konkurssiin ja jälkikäteen Rogersin voi sanoa olleen oikeassa, mutta hän hävisi silti rahansa. Kokemus opetti hänelle kuinka vähän hän ymmärsi.



Yhteenveto

Rogers uskoo vahvasti hyödykesijoittamiseen ja Kiinan olevan seuraava maailmanmahti. Hyödykesijoittaminen ei hänestä ole vaikeampaa tai sisällä enemmän riskejä kuin muut sijoitusmuodot. Hän uskoo hyödykkeiden toimivan suojana osakemarkkinoiden laskuja ja inflaatiota vastaan. Viimeiset puolivuosisataa ovat toimineet jonkinlaisina todisteina. Tästä väitteestä hyötyminen ei ole helppoa, koska se vaatii paljon pääomia. Sijoittamalla hyödykeindekseihin vähemmän varallisuutta omistava joutuu uskomaan energian hinnan nousevan, kuten muutkin hyödykkeet inflaation ja osakkeiden kurssilaskun iskiessä.

Rogers uskoo vahvasti itä-Aasiaan ja erityisesti Kiinaan. Länsimaiden valta alkaa pikkuhiljaa seuraavina vuosikymmeninä hiipumaan. Muitakin ehdokkaita maailmanvaltiaiksi on, kuten Intia tai Venäjä, mutta Rogersista todennäköisin on Kiinan valta-asema. Kiinakin tulee kokemaan monia vaikeita aikoja ennen valta-asemaansa, mutta Rogers uskoo kiinalaisten pystyvän selvittämään ne. Hänestä maassa on maailman parhaat kapitalistit. Suurimmat ongelmat hän näkee ympäristön saastumisessa.

Tuesday, August 15, 2017

Jim Rogers, hajauttamisesta, riskeistä ja inflaatiosta

Riskeistä ja hajauttamisesta

Riskeihin suhtautumisesta Rogers on kertonut enemmän, mutta hajauttamisesta hän ei ole puhunut paljon. Riskeistä suurimpana hän pitää sitä ettei sijoittaja tiedä mitä tekee. Suuret tappiot ovat todennäköisimmillään, kun sijoittaja turvautuu muihin, ei ota selvää asioista tai kuvittelee sen olevan riskitöntä, koska on nousukaudella tehnyt vahingossa suuret voitot. Lisäksi hän sanoo, että riskejä vähentääkseen kannattaa sijoittaa vain siihen minkä pystyy heti myymään ja hyvätaseisiin yrityksiin. Hyödykesijoittamisen hän olettaa tasaavan riskejä. Hajauttamisesta Rogers sanoo lähinnä, että sijoittajan kannattaa keskittää aikansa ja energiansa siihen missä on hyvä. Rogers sanoo, että hän ei ota koskaan riskejä rahojensa suhteen, mutta tämä pitää tulkita siten, että hän ottaa riskejä, kun mahdolliset palkinnot ovat todennäköisesti menetyksiä paljon suuremmat.

Sijoittaja ei voi toimia vuosikymmeniä menestyksekkäästi tietämättä mitä on tekemässä. Lähes kaikki tekevät nousumarkkinoilla rahaa, mutta häviävät laskumarkkinoilla enemmän. Yhdysvalloissa merkittävä osa ihmisistä sijoittaa, vaikka heillä ei ole aavistustakaan markkinoiden toiminnasta ja kuinka on järkevää sijoittaa. Sama joukko odottaa rikastuvansa nopeasti. Ennen pitkää he häviävät rahansa. Lääkkeeksi hän ehdottaa asioiden selvittämistä. Vain ymmärtämällä mitä tekee voi tehdä rahaa pidemmällä aikavälillä. Lisäksi Rogersista on syytä seurata ovatko aiemmin sijoituskohteesta tehdyt johtopäätökset voimassa nykyään.

Sijoittajan riskit ovat suurimmillaan onnistumisien jälkeen. On todennäköisintä, että ne tapahtuvat nousumarkkinoiden ollessa loppumaisillaan. Onnistumiset saavat sijoittajat luulemaan heidän olevan erityisiä, älykkäitä, muita parempia ja uskomaan markkinoilla menestymisen helppouteen. Rogers teki tuoreena sijoittajana saman virheen. Rogersista onnistumisen jälkeen on viisainta olla pois markkinoilta. Se kasvattaa hänestä pitkällä aikavälillä tuottoja vähentäen riskejä.

Hyödykkeet hän näkee hyvän sijoituskohteen lisäksi tapana suojautua osakemarkkinoiden laskulta ja käsistä lähteneeltä inflaatiolta sijoittajan tietäessä mitä tekee. Rogers kertoo, että vaikka hyödykkeet nähdään riskisempinä sijoituskohteinta kuin osakkeet niin niiden hintaheilahtelut ovat olleet hieman Yhdysvaltojen suuria pörssejä pienemmät. Lisäksi hän muistuttaa, että hyödykkeiden hinnat menevät harvoin nollille ja osakesijottamisessa voi hävitä kaiken pääoman. Yalen tutkimus hyödykkeistä kertoo myös ettei ole ehkä viisasta korvata hyödykesijoituksia niiden tuottajien osakkeita ostamalla. Sen mukaan hyödykkeiden hinnat olivat vuosien 1962-2003 välillä nousseet kolme kertaa enemmän kuin niitä tuottavien yritysten osakkeet.

Rogersista suuria tuottoja haluavien sijoittajien kannattaa välttää hajauttamista. Hänestä meklarit suosittelevat asiakkailleen hajauttamista, koska he haluavat suojata itseään. Rogersista kymmentä osaketta ostaessa voi olettaa saavansa lopputulokseksi, että osa sijoituksista on hyviä, osa huonoja ja loput keskinkertaisia. Hänestä näin toimien voi pärjätä kohtuullisesti, mutta siten ei rikastu. Hänestä rikastua voi keskittämällä voimavaransa muutamaan asiaan, mutta silloin pitää olla oikeassa olemisesta varma tai häviää rahansa.


Inflaatio
Rogers pitää hyödykkeisiin sijoittamista parhaana tapana huolehtia inflaatiosta. Hän viittaa Yalen tutkimukseen hyödykkeistä. Siinä on tutkittu hyödykekoria, jossa 36:lla eri hyödykefutuurilla on ollut yhtäläinen painoarvo ajanjaksolla heinäkuun alku 1959 – heinäkuun alku 2003. Merkittävä asia tutkimuksessa on myös se, että hyödykkeiden käteiskaupat eivät ole tuottaneet kuten futuurit. Lisäksi on mainittava, että vastaavaa hyödykekoria ei ole myynnissä vaan vastaavat tuotot saadakseen olisi sijoittajan pitänyt ostaa itsenäisesti kaikkia myynnissä olleita hyödykefutuureja. Toisin sanoen, seuraavissa kappaleissa esiintyvät tosiasiat inflaatiolta suojautumisesta hyödykefutuureilla pätevät edellämainitussa tulevaisuuden vastatessa menneisyyttä.

Rogers näkee hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainon inflaation syynä. Epätasapainon syntyminen voi olla seurausta keskuspankkien rahanpainamisesta. Hyödykkeiden kysyntä voi kasvaa sen aikana nopeammin kuin tuotanto mikä kasvattaa epätasapainoa. Rogersista suurin osa kansasta ei huomaa inflaatiota ennen kuin suurin osa kustannuksista on siirtynyt heille kohonneiden hyödykehintojen seurauksena. Hän uskoo hyödykefutuureihin sijoittamisen suojaavan inflaatiolta. Yalen tutkimus tukee tätä väitettä. 

Hyödykefutuureihin sijoittaminen suojaa paremmin kuin keskimäärin sijoittaminen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin. Yksittäiset osakkeet ja velkakirjat voivat toimia inflaation aikana hyödykefutuureihin sijoittamista paremmin. Hyödykkeiden menestykseen inflaation aikana on ainakin kaksi syytä. Ensiksi, koska hyödykefutuurit edustavat panostusta tuleviin hyödykehintoihin, ne ovat suoraan kytköksissä inflaation osatekijöihin. Toiseksi, koska futuurien hinnat sisältävät tietoa hyödykkeiden tulevaisuuden hintatrendeistä, ne nousevat ja laskevat inflaation osatekijöiden odottamattomien poikkeamien mukaan. 

Samasta tutkimuksesta selviää, että tutkimuksessa käytetyn hyödykekorin korrelaatio on vahvimmillaan inflaation kanssa pidemmillä aikaväleillä. Viidenkin vuoden aikavälillä se on vain hieman yli 40%:ia. Toisin sanoen, vastaavuus on niin heikko, että on vaikea tajuta milloin sijoittaa hyödykkeisiin mikäli odottaa inflaation iskevän. Hyödykesijoittamisen voi nähdä suojautumisena inflaatiolta. Rogersin ja Yalen tutkimuksen antamilla tiedoilla näen sen liian vaikeaksi sijoittajalle mikäli hän ei ole valmis laittamaan rahojaan markkinoilla oleviin hyödykeindekseihin. En tiedä kuinka hyvin ne suojaavat inflaatiolta eikä Rogersinkaan tuottama tieto kerro siitä paljoa.

Monday, August 14, 2017

Jim Rogers ja historian opetukset, vain muutos on pysyvää

Historian opetuksista. Vain muutos on pysyvää

Rogers luki historiaa yliopistossa ja on opiskellut sitä koko elämänsä. Hänellä riittää näkökulmia. Ennen kaikkea hän puhuu siitä, että mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Se on ainoa pysyvä asia. Se mikä näyttää nyt itsestäänselvältä on jotain muuta huomenna. Hänestä maailma ei ole koskaan ollut sama viidentoista vuoden aikaväleillä. Näin on tapahtunut aina ja tulee tapahtumaan. Näitä muutoksia kannattaa pyrkiä ennakoimaan.

Sijoittajan on pystyttävä ennakoimaan muutosta. Rogers varautui muuttamalla Singaporeen. Hän tarkoittaa muutoksilla pitempien ajanjaksojen eli kymmenien vuosien aikajännettä. Hän uskoo, että maailmassa seuraavien vuosikymmenien aikana tapahtuvia muutoksia ovat mm. Aasian valta-aseman vahvistuminen ja finanssipiirien vaikutuksen pieneneminen. Monet vakaimmat ja ennustettavimmatkin kansakunnat ovat kohdanneet nopeita muutoksia, kuten Itävalta-Unkari viime vuosisadan alussa. Rogers uskoo euroalueen romahdukseen ja Yhdysvaltojen talouden sakkaamiseen velkakriisien vuoksi. Tähän mennessä hän on ollut enemmän väärässä kuin oikeassa. Hän uskoo, että on huono ajoittamaan tulevia muutoksia ja on usein vuosia väärässä. Hän näkee romahduksilla yhteisiä tunnusmerkkejä.

Historian saatossa maailmanvaltiaaksi kohonneet kansakunnat ovat menettäneet johtopaikkansa. Niin käy Yhdysvalloillekin. Kyse on vain ajankohdasta. Yhteiskunnat rikastuvat ja pysyvät edelläkävijöinä muutamia vuosikymmeniä tai vuosisatoja. Sen jälkeen johtoasema on ohi. Itsetyytyväisyys iskee aina. Tarpeelliset muutokset tehdään liian hitaasti ja ne saadaan läpi, kun ihmisillä ei ole vaihtoehtoja. Yksi selitys myöhästymiselle on, että poliitikot eivät saa niitä kansalle myytyä. Tämä on vallanpitäjien tekosyy sille ettei heillä riitä uskallusta muutoksiin. Oman kykenemättömyyden lisäksi he syyttävät aina ulkomaalaisia. Tämä ei koske vain poliitikkoja vaan yrityksiä, kansalaisia ja ammattiliikeyhdistyksiä. Suurin syy on, että vain harvat haluavat kuulla pahoja uutisia. Muut pistävät päänsä pensaaseen.

Taloudella on valtiaansa ja heidänkin johtopaikkansa vaihtelevat. Talouspuolen innovaatiot liikuttavat rahoitusmarkkinoita välillä johtoasemaan. Sen mennessä liian pitkälle johtoasema rapistuu ja reaalituotteet ottavat johtopaikan. Rahoitusmarkkinoiden asema vaurauden tuottamisessa on pienentynyt vuosien 2008-2009 jälkeen. Sääntely on lisääntynyt eikä pankkiirien työtä arvosteta yhtä paljon. Näin kävi 1929 vuoden pörssiromahduksenkin jälkeen. Reaalituotteet, kuten maataloustuotteet ovat olleet kauan kiinnostuksen ulkopuolella. Rogers on ennustanut niiden kallistuvan. Maanviljelijöiden keski-ikä on korkea eikä yliopistoista valmistu paljon sen asiantuntijoita. Kukaan ei halua maanviljelijäksi mikä Rogersista on merkki siitä etteivät maataloustuotteiden hinnat voi paljoa halventua. Se tarkoittaisi hintojen lähtevän pian nousuun.

Sijoittajan huomatessa suurien muutoksien tulevan on hän pakotettu tekemään kysymyksiä. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tulee tapahtumaan? Mitkä poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset seuraavat? Sijoittajan pitää etsiä syvällisiä vastauksia ja ne on löydettävä itse. Mikäli uskoo Rogersia itä-Aasian muuttumisesta talousveturiksi niin paras tapa ymmärtää Kiinaa ja muuta itä-Aasiaa on asua siellä pidemmän aikaa. Toinen vaihtoehto on ottaa selvää siellä pidemmän aikaa asuneilta ja paikallisen kulttuurin sekä ihmiset tuntevilta mitä todellisuudessa tapahtuu. Rogers varoittaa uskomasta länsimaisia toimittajia, jotka vain kääntyvät Kiinassa. He tekevät todennäköisemmin vääriä johtopäätöksiä. Syyt vääriin johtopäätöksiin ovat useimmiten historian ja talouden opiskelun vähäisyys

Sunday, August 13, 2017

Jim Rogers ja Kiina

Kiina

Rogers uskoo Kiinan olevan maailman johtava maa tällä vuosisadalla, kuten Yhdysvallat oli 1900-luvulla ja Iso-Britannia 1800-luvulla. Hänestä Kiina nykypäivänä muistuttaa häntä 1800-luvun Yhdysvalloista. Rogers olisi halunnut muuttaa Kiinaan, mutta saasteiden vuoksi hän muutti Singaporeen. Hän pisti lapsensa opettelemaan Mandariinikiinan, jotta he olisivat valmiina tulevaan. Hänestä on tärkeää ymmärtää Kiinaa ja kiinalaisia, jotta sijoittaja hyötyy siitä kuinka maa ja kansa tulevat käyttämään ja sijoittamaan rahansa.

Kiinalaiset ovat uhkapelureita. He luottavat onnennumeroihin, kuten kahdeksikkoon. Kiinalaisiin osakkeisiin sijoittavan tulee ymmärtää osakekurssien heilahtelevan normaaleja länsipörssejä enemmän. Tästä huolimatta kansalaiset ja valtionjohtajat tarkastelevat asioita pitkillä aikaväleillä. Maa tulee kokemaan paljon ongelmia seuraavina vuosikymmeninä, mutta suuren kaaoksen todennäköisyys on Rogersista olematon. Kiinalaiset uskovat suurempien ryhmien olevan tärkeämpiä kuin yksilöt. Yksilöt etsivät enemmän turvaa ja tunnustusta suuresta ryhmästä ja perustavat identiteettinsä sen perusteella. Kiinalaiset näkevät valtion tärkeänä osana yhteiskuntaansa ja sen hyvinvoinnin olevan tärkeä osa olemassaolonsa tarkoitusta.

On selvää, että tällä vuosisadalla Kiinan talous tulee kärsimään taantumista. Myös lamat tulevat olemaan todennäköisiä. Yhdysvallat kärsivät 1800-luvulla monista ongelmista ennen nousemistaan ykkösmaaksi. Monet kirjan sijoittajista pitävät kiinalaisia kapitalisteja parhaimpina. Maa on nimellisesti kommunistinen, mutta todellisuus on muuta. Kiina on noussut takapajulasta merkittäväksi tekijäksi maailmassa vähäisellä verenvuodatuksella. Monet nykyjohtajista ovat osana koulutustaan käyneet länsimaissa opiskelemassa markkinataloutta ja kehitys on nähtävissä.

Kiinalaisilla on kansakuntana pitkät perinteet kaupankäynnistä, vaikka pari edellistä vuosisataa olivat surkeita. Tulevaisuus näyttää paremmalta, koska monet vuosisatoja vanhat opit ovat kiertäneet perimätietona eteenpäin. Kiinalaisilla on tahto pitää huolta, että nykyisestä sukupolvesta tulee edellistä parempi. Kiinalla on kasvava henkinen pääoma. Kulttuuri on laittanut suuren painoarvon oppimiselle ja itsensä kehittämiselle. Kiinalaiset opiskelijat ovat olleet pidemmän aikaa edustettuina maailman huippuyliopistoissa hakien parhaan mahdollisen koulutuksen. Kiinalaisilla on perinteet merkittävien innovaatioiden tuottamisessa. Ruuti ja monet muut keksinnöt ovat tulleet sieltä. Tulevaisuudessa kiinalaiset keksinnöt näyttelevät merkittävää osaa teknisessä kehityksessä.

Kiinaan sijoittaminen tarjoaa uhkia ja mahdollisuuksia. Se on miljardin asukkaan nopeasti kasvava maa, jossa keskitulot ovat länsimaisiin verrattuna pienet. Talouskasvu on hidastumassa, mutta talouden riippuvuus viennistä vähenee. Kotimarkkinat ovat laajat ja kehittymässä. Kiinalaiset ovat valmiita tekemään pitkää päivää mikä parantaa kansakunnan mahdollisuuksia. Lisäksi kiinalaiset ovat olleet säästäväisiä. Kulutusyhteiskunta alkaa muodostua. Suuret mahdollisuudet löytyvät kiinalaisista kuluttajista ja heidän mieltymyksistään.

Myös valtiolla on sormensa pelinsä niin hyvässä kuin pahassa. Valtion rooli kansantaloudessa on merkittävä. Monet merkittävät kiinalaisyritykset ovat vähintään osittaisessa valtionomistuksessa. Niiden yksityistäminen tulee tapahtumaan valtion ohjauksessa ja siihen menee aikaa. Rogersista Kiinan valtionjohto ymmärtää poikkeuksellisen hyvin liiketoimintaa. Kiinalaiset ovat kärsivällisiä ja pyrkivät tekemään kaiken, jotta he kansakuntana hyötyisivät eniten. Kärsivällisyys on avainasemassa mahdollisuuksien hyödyntämisessä.

Kiinan on ennustettu romahtavan useampaan otteeseen 2000-luvulla, mutta vielä ei niin ole käynyt. Vaikeita aikoja on tulossa, mutta suurta romahdusta ei näy. Sijoittajan on hyväksyttävä tulossa olevat vaikeat ajat ja Kiinaan pitää sijoittaa kärsivällistä rahaa. Maa sisältää riskejä, mutta ne kaikki eivät toteudu. Poliittiset ongelmat, sota, palkkakustannusten lähteminen käsistä, epätasapainoinen ikäjakauma, vaikeat epidemiat, korruptio, rahoitusjärjestelmän tuho tai protektionismin iskeminen kiinalaisiin yrityksiin muiden valtioiden saadessa siitä tarpeekseen ovat uhkia. Rogersista suurin talousuhka on kiinteistökupla. Se ei ole vielä purkautunut väkivaltaisesti, mutta se voi olla edessä.

Kiinan ongelmat ovat enimmäkseen sisäisiä. Jätin ympäristöongelmat tarkoituksella pois, koska uskon Rogersin tavoin niiden olevan vaikeimmin ratkaistavissa. Saasteet, aavikoituminen ja puhtaan veden riittämättömyys ovat kiinalaisten ratkaistavia ongelmia. Noin kaksi kolmasosaa kaupungeista kärsii heikkotasoisesta ilmanlaadusta, metsistä osa on aavikoitunut ja yli puolet kaupungeista kärsii vesipulasta. Itseaiheutettu resurssipula ei voi olla näkymättä kehityksessä. Uusiutuva energia ja ympäristöongelmiin tarjottavat muut ratkaisut voivat olla yksi vaihtoehto sijoittajan hyötyessä kasvusta.

Edellämainitut uhkat varmaan toteutuvat suurta sotaa lukuunottamatta, mutta Kiinan pitkän aikavälin kehitykseen ne eivät yksittäisinä ratkaisevasti vaikuta. Laajamittaista sotaa Rogers pitää epätodennäköisenä, koska hän ei usko kiinalaisten vanhempien haluavan laittaa ainoata poikaansa sotimaan. Kiinalaiset tulevat panostamaan sotakalustoon, mutta maa tuskin haluaa laajaa konfliktia.
Kiinalaisten yritysten suhteen täytyy olla Rogersista normaalia epäileväisempi. Ulkomaalaiset ovat heikommassa asemassa kuin kiinalaiset. Riitatilanteissa ulkomaalaiset sijoittajat häviävät. Myös suoranaisia huijauksia esiintyy. Ne ovat vähenemään päin. Länsimaisille sijoittajille suora osakesijoittaminen suoraan Kiinan pörsseihin ei ole yksinkertaisin operaatio. Sijoittajilla on vaihtoehtoja monien isojen kiinalaisyritysten osakkeiden löytyessä mm. New Yorkin pörsseistä. Sijoittaminen niiden kautta on nyt järkevin vaihtoehto suomalaiselle sijoittajalle.

Kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä ovat olleet sijoittajien huulilla vuosikymmenen. Miksi Rogers ei usko jonkin niistä ottavan Kiinan paikan tulevana maailmanmahtina? Hän näkee Kiinalla olevan monta etua Intiaan verrattuna, kuten tehokkaampi hallinto, koulutetumpi työvoima, vähintään parikymmentä vuotta edellä oleva infrastruktuuri ja vähäisempi byrokratia. Yhtenä esimerkkinä on yrityksen perustamiseen menevä aika joka on kaksinkertainen Intiassa. Intian etuna on suurempi syntyvyys, mutta monet lapsista eivät opi koskaan lukemaan mikä vähentää hyötyjä. Brasilialla ja Venäjällä on suuremmat luonnonvarat kuin Kiinalla ja Intialla, mutta ne ovat Rogersista liian korruptoituneita. Venäjällä on matala syntyvyys. Venäjään hän uskoo Brasiliaa enemmän, koska siellä hän on nähnyt edistymisen merkkejä. Samaa ei voi sanoa Brasiliasta, jossa entistä presidenttiäkin syytetään korruptiosta.

Saturday, August 12, 2017

Jim Rogers ja hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta, Hyödykkeisiin sijoittaminen

Hyödykkeiden hinnat riippuvat kysynnän ja tarjonnan suhteesta, joten on syytä käydä läpi niihin vaikuttavia asioita. Niiden selvittämistä varten on tehtävä lukuisia kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastaukset.


Tarjonnasta:
  • Kuinka suuri on maailmanlaajuinen tuotanto? Kuinka monen tonnin varannot hyödykkeellä on? Onko tuotantoa alueilla, jotka voivat joutua kaaokseen? Ovatko tiedossa olevat esiintymät rikkaita vai hädin tuskin tuottavia? Kuinka paljon varastoissa on hyödykettä? Kuinka monta kaivosta/lähdettä löytyy maailmasta ja kuinka tuottavia ne ovat? Kuinka paljon voi olla tarjontaa seuraavien kymmenien vuosien aikana?
  • Onko uusia tarjontalähteitä tiedossa? Laajennetaanko vanhoja lähteitä? Kuinka paljon se maksaa? Paljon laajennus tuottaa lisätarjontaa? Kuinka kauan kestää lisätarjonnan saapumisessa markkinoille?
  • Onko tiedossa mahdollista uutta tarjontaa? Kuinka paljon ja kuinka paljon niiden kehittäminen ja tuotanto maksavat? Kuinka kauan kestää kunnes uutta tarjontaa tulee saataville? Milloin uusi tarjonta voisi tulla markkinoille?

Kysynnästä:
  • Mihin hyödykettä käytetään eniten?
  • Mitkä nykykäytön kohteista löytyvät tulevaisuudessakin?
  • Mitä vaihtoehtoja hyödykkeelle on hintojen noustessa liian korkeiksi?
  • Mitkä uudet teknologiset kehityskohteet voivat vaatia hyödykkeen käyttöä?

Yksittäisiin hyödykkeisiin sijoittamisessa edellämainittuihin kysymyksiin on hyvä löytää vastaukset. Vastauksia etsiessä pitää olla neutraali. Sijoittajan pitää etsiä myös näkemyksestään poikkeavia todisteita. Rogers tarjoaa sijoittajalle neljä eri vaihtoehtoa suoralle hyödykesijoittamiselle:

  1. Sijoittaminen hyödykkeitä tuottaviin tai niille palveluita tarjoaviin yrityksiin.
  2. Sijoittaminen maihin, jotka tuottavat hyödykkeitä.
  3. Kiinteistösijoittaminen hyödykerikkaisiin maihin ja alueille.
  4. Hyödykkeiden osto suoraan tai hyödykeindeksirahastojen kautta.

Hyödykkeisiin suoraan tai epäsuorasti liittyvien yritysten osakkeet ovat kohtuullinen tapa sijoittaa hyödykkeisiin. Hinnat eivät ole suoraan verrannollisia hyödykehintojen kanssa. Hinnat liikkuvat enemmän osakesijoittajien mielialojen mukaan kuin hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan muutosten. Öljyntuottajien osakkeiden hinnat eivät nousseet pitkään aikaan 2000-luvun alussa, vaikka öljynhinta ja niiden tulokset nousivat merkittävästi. Energia-analyytikot eivät huomioineet, että Aasian ja Yhdysvaltojen öljynkysyntä kasvoi paljon tarjontaa nopeammin. Yalen tutkimus vuosilta 1959-2004 ”Tosiasioita ja kuvitelmia hyödykefutuureista” kertoi suoran hyödykesijoittamisen tuottojen olleen kolminkertaiset verrattuna hyödyketuottajien osakkeisiin.

Hyödykkeitä tuottaviin maihin sijoittaminen voi olla järkevä ratkaisu. Hyödykkeiden hintojen noustessa hyötyvät monet tahot. Vähittäistavarakauppiaat, hotelliketjut, ravintolat ja muu liiketoiminta pärjäävät paremmin hyödykerikkaissa valtioissa. Lisäksi niiden valuutat voivat toimia järkevinä kohteina. Kaikki hyödykerikkaat maat eivät ole hyviä sijoituskohteita, koska monet kokevat sekä ulkoisia että sisäisiä uhkia. Ulkoisista uhkista voi mainita riippuvuuden mm. Kiinan ja Yhdysvaltojen talouksista. Niiden kärsiessä heijastuu tilanne todennäköisesti maihin joiden viennistä suuri osa koostuu hyödykkeistä. Suuri osa sisäisistä uhkista selittyy sosialismilla ja korruptiolla. Poliittiset uhkat pitäisi käydä läpi ennen sijoittamista.

Kiinteistösijoittaminen vaatii perehtymistä. Tarpeeksi aikaisin sijoittamalla voi hyödykerikkaiden alueiden tai maiden kiinteistöistä saada parempia tuottoja kuin normaalilla kiinteistösijoittamisella. Tämä vaatii parempaa näkemystä kuin muilla, joten sitä ei voi suositella kaikille. Suomalaisen kannattaa näkemykseni mukaan panostaa lähialueiden hyödykelöydöksien tutkimiseen mikäli haluaa hyötyä hyödykerikkaista alueista sijoittamalla kiinteistöihin. Sodankylän kiinteistöihin sijoittamalla oikeaan aikaan olisi voinut tehdä rahaa.

Rogers suosittelee vähemmän hyödykkeistä ymmärtäville ja vähemmän asiasta kiinnostuville hyödykeindeksirahastoja, joita on tarjolla. Ne ovat kustannustehokas tapa sijoittaa hyödykkeisiin piensijoittajalle. Rogers on itse luonut oman hyödykeindeksinsä ja oman hyödykeindeksirahastonsa. Niihin voi sijoittaa sekä yksilöt että instituutiot. Myös Goldman Sachs on luonut hyödykeindeksinsä. Lisäksi on olemassa mm. Dow Jones AIG commodity index. Mainitsemissani hyödykeindekseissä on suurin painoarvo energiateollisuudella ja siitä suurin osa on öljyssä. Hyödykeindekseihin sijoittava ottaa merkittävän näkemyksen energian hinnan liikkumisesta. Pitkällä eli useampia vuosikymmeniä kestävällä sijoitushorisontilla energian hinta nousee mikäli tutkijat eivät pysty kehittämään riittävän tehokasta ratkaisua energian varastoimiseen.

Mikäli hyödykkeet kiinnostavat niin suosittelen tarkempaa tutustumista hyödykeindekseihin tai niiden hintojen nousemisesta hyötyviin yrityksiin. Molemmat ovat kohtuullisia vaihtoehtoja vähemmän hyödykkeistä ymmärtäville. Rogers kehoittaa keskittymään itsensä ymmärtämiseen ja kuinka pystyy hyväksymään virheensä. Etenkin suoraan hyödykkeisiin sijoittamisessa tämä on tärkeää, koska velkavivun käyttäminen on helppoa ja virheet voivat tuhota nopeasti pääoman.

Friday, August 11, 2017

Jim Rogers, hyödykkeet ja niiden syklit

Hyödykkeet

En henkilökohtaisesti tunne sijoittajaa joka laittaisi rahojaan hyödykkeisiin, vaikka niiden kaupankäynti on suurta. Rogersista tärkein syy sijoittaa hyödykkeisiin on hintojen liikkuminen keskimäärin eri suuntiin kuin osakkeiden. Hyödykkeet noudattavat paremmin kysynnän ja tarjonnan lakia eli niiden hinnanmuodostus perustuu enemmän tosiasioihin kuin osakkeissa. Hintatrendit ovat helpommin ennustettavissa kuin osakkeiden, koska keskimääräiset syklit ovat pitkiä. Viimeisten 140:n vuoden aikana noususyklit ovat olleet keskimäärin reilusti toisella vuosikymmenellä.

Sijoittaminen hyödykkeisiin on harvinaista. Tarkkaan osakkeiden eri tunnuslukuja seuraavat sijoittajat voivat olla hukassa hyödykkeiden suhteen. Yleensä heillä on vain toisen tai kolmannen käden tietoa. He ovat ehkä kuulleet tuttavan tuttavan hävinneen rahansa. Rogersin mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hyödykekaupassa sijoittajat voivat hyödyntää suurempia vipuvoimia. Vipu toimii myös toiseen suuntaan. Huonosti hyödykekauppaa ymmärtävä häviää helposti kaiken sijoittamansa pääoman.

Ilman hyödykemarkkinoiden hinnan muodostumista monet raaka-aineet olisivat vaikeasti saatavissa ja hintavia. Hyödykkeisiin sijoittaminen tuo turvaa osakkeiden laskumarkkinoiden, korkean inflaation ja suurten talousmullistusten aikana pehmentäen varallisuuden laskua. Viime vuosisadan yksi hyödykkeiden nousumarkkinoista oli vuosina 1968-1982, jolloin kärsittiin kovasta inflaatiosta ja vaikeista osakemarkkinoista. Hyödykkeet ja osakkeet käyttäytyvät eri tavoin liiketoimintasyklien aikana. Hyödykkeet ovat välttämättömiä, joten niiden kysyntä ei laske yhtä paljon.

Rogersilla on teoria miksi hyödykkeiden hinnat liikkuvat eri suuntaan osakkeiden kanssa. Hän käyttää esimerkkinä muronvalmistaja Kelloggsia. Kun sen tarvitsemien hyödykkeiden, kuten vehnän, sokerin, maissin ja paperin hinnat ovat matalat, tekee yritys todennäköisesti enemmän rahaa. Tällöin pahimmillaan Kelloggsilla on kustannukset hallinnassa ja parhaimmillaan voittomarginaalit nousevat. Kun yrityksen tarvitsemien hyödykkeiden hinnat ovat nousussa, sen kustannukset ovat nousussa ja voittomarginaaleilla on laskupaineita. Tämä voisi selittää miksi hyödyketuottajien osakekurssit voivat olla nousussa, vaikka markkinat menevät muuten alaspäin. Asia ei ole näin yksinkertainen ja tilanne voi muuttua.

Yleisen laskukauden aikana hyödykkeiden tarjonta tippuu keskimäärin enemmän kuin kysyntä mikä nostaa hintoja. Kysynnän vähentyessä monet hyödykkeitä tarjoavat yritykset lopettavat osan tuotannostaan. Kun kysyntä taas kasvaa niin siihen vastaaminen vie vuosia, koska hyödyketuotannon uudelleenaloittaminen vie aikaa. Samaan aikaan kysyntä on kasvanut mikä nostaa hintoja. Takaisinkytkenkäsilmukka vahvistaa itseään, kunnes tarjonta vastaa kysyntää.
1900-luvulla oli kolme hyödykkeiden nousumarkkinaa: 1906-1923, 1933-1953 ja 1968-1982. Toistaiseksi viimeinen hyödykkeiden nousumarkkina alkoi 1999 ja kesti 2010 alkaneen vuosikymmenen alkuun. Nousumarkkinoiden aikana monet hyödykkeet nousevat enemmän kuin osakkeet. Nousut ovat usein prosentteina jopa nelinumeroisia, kuten 1970-luvulla, jolloin öljyn hinta nousi 1500%:ia. Kullan ja hopean hinnat nousivat jopa 20-kertaisiksi. Tämä ei tarkoita, että hyödykkeiden hintanousu menisi kohtisuoraan ylös. Nousuun tulee takapakkeja, jotka joku voisi tulkita laskumarkkinoiksi.

Laskumarkkinoiksi voi laskea muut ajanjaksot kuin mainitsemani nousumarkkinat. Keskimääräinen kesto on ollut toisella vuosikymmenellä. Myös laskuprosentit ovat suuret hyödykkeiden hinnoissa. Sokerin hinta laski vuoden 1974 huipuista 66:sta sentistä vuoden 1985 minimiin 2.5:een senttiin eli laskuprosentti oli 96%:ia. Prosentteja katsoessa ei ihmettele miksi jotkut häviävät sijoitetun pääomansa hyödykekaupassa käyttämällä liikaa velkavipua. Hintaheilahtelut kertovat, että hyödykesyklien ymmärtäminen ja hajauttaminen ovat olennainen osa menestyvän hyödykesijoittajan työkaluja.

Yksittäisillä hyödykkeillä on omat syklinsä. Yksittäiseen hyödykkeeseen ei voi sijoittaa suurta summaa mikäli uskoo pystyvänsä näkemään milloin yleinen nousumarkkina on alkanut. Nousu- ja laskuprosentit vaihtelevat. Mikäli haluaa sijoittaa yksittäisiin hyödykkeisiin niin joutuu tekemään paljon työtä ymmärtääkseen hyödykkeen kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat asiat. Niitä ovat uusien mahdollisten teknisten läpimurtojen vaikutukset, uusien kaivosten avaamiset ja uusien raaka-ainelöydösten vaikutukset yksittäiseen hyödykkeeseen. Markkinoilla on muutamia hyödykeindeksejä. Niihin sijoittaminen vaatii vähemmän vaivaa ja kiinnostusta. Mahdollisuudet huipputuottoihin vähenevät, mutta niin riskitkin.

Hyödykesyklien pituuksille on syynsä. Yksittäisen esiintymän löytämisestä kuluu pitkään ennen kuin päästään tuotantoon. Käytän esimerkkinä Rogersin kuvausta lyijyesiintymän hyödyntämisestä. Uuden esiintymän löydyttyä joutuu yritys etsimään sille rahoitusta. Tämä ei ole helppoa ja riippuu pitkälti maailmanmarkkinahinnoista. Tästä huolimatta yritys onnistuu. Tämän jälkeen yritys joutuu hankkimaan ympäristöluvan kaivokseen mikä vaatii aikaa ja merkittävän määrän byrokratian pyörteiden selvittämistä.

Tämän jälkeen yrityksen pitää rakentaa mittava infrastruktuuri, koska esiintymä on todennäköisesti löytynyt sieltä minne ei ole teitä rakennettu ja missä ei ole asuntoja työntekijöille. Niiden aikaansaaminen vie vuosia ja vaatii oman byrokratiansa. Taas on mennyt vuosia ja kaivos on saatu toimintaan. Valitettavasti sieltä ei saada valmiita tuotteita asiakkaille toimitettavaksi vaan on rakennettava sulatto joka vaatii byrokratiansa ja ympäristönsuojelijoita vastaan käytävän taistelun rakennuslupaa varten. Myös sulatolle pitää löytyä rahoittaja. Samaan aikaan lyijyn hinnat ovat lähteneet nousuun ja muita tekijöitä on ilmestynyt markkinoille. Ne joutuvat suorittamaan samat toimenpiteet hintojen noustessa koko ajan.

Siksi hyödykesyklit kestävät pitkään. Kun kaikki uudet kaivokset ovat toiminnnassa, maksimoivat omistajat tuotannon niin pitkään kuin kysyntää riittää. Uusien kaivosten täytyy tuottaa tarpeeksi, jotta rahoituskulut saadaan maksettua. Lisäksi niiden pitää tuottaa voittoa. Lopulta varastot ovat täynnä, koska kysyntä ei vastaa enää kasvanutta tarjontaa. Seurauksena hinnat tippuvat. Varastojen tyhjennys kestää myös vuosia mikä laskee hintaa entisestään. Laskumarkkinat saavuttavat päätepisteensä vanhojen kaivosten ehtyessä ja uusi noususykli keräilee voimiaan. Suurempaan hintojennousuun kuluu aikaa, koska laskumarkkinoiden loppumisen huomaamiseen menee vuosia.

Thursday, August 10, 2017

Jim Rogersista ja hänen sijoitusperiaatteistaan

Jim Rogers

Häviän aina rahani kuunnellessani muita”



Rogers perusti 1973 George Soroksen kanssa Quantum-rahaston. Se teki kymmenessä vuodessa 4200%:in voiton, kun S&P-indeksi teki 47%:ia. Rogers lähti rahastosta 1980. Rogers on ristiriitainen hahmo. Hän on ennustanut länsimaiden romahdusta velkaantumisen vuoksi ainakin toistakymmentä vuotta. Hän oli lähes oikeassa. Hän uskoo romahdukseen vieläkin, mutta tämä näkemys on mielestäni väärä. Yksittäiset maat länsimaissa tulevat todennäköisesti kokemaan velkaantumisen aiheuttaman romahduksen seuraavan vuosikymmenen aikana, mutta en usko yhtä pahaan talouskriisiin, koska sääntely on lisääntynyt.

Rogers näkee hyödykesijoittamisen vaihtoehtona osakkeille ja joukkovelkakirjoille. Hyödykkeet tottelevat hänestä paremmin kysynnän ja tarjonnan lakia. Niiden hintamuutokset ovat ennustettavampia kuin osakkeiden. Hyödykkeiden hinnat liikkuvat pitkissä sykleissä. Ne myös liikkuvat tutkimusten mukaan eri suuntaan pitkillä aikaväleillä kuin osakkeet. Keskityn Rogersista kertovassa luvussa eniten hyödykesijoittamiseen. Uskon hyödykkeiden ymmärtämisen parantavan ymmärrystä osakesijoittamisesta ja liiketoiminnasta. En ole tarkkaan perillä hyödykkeisiin sijoittamisesta, joten katsaus on yleisluontoinen.

Rogers on tehnyt parikin useamman vuoden matkaa maailman ympäri. Hän tutustui ruohonjuuritasolla eri maihin. Tätä hän pitää tärkeänä mikäli haluaa sijoittaa ympäri maailmaa. Matkojen seurauksena hän muutti Singaporeen. Hän pitää Kiinaa tämän vuosisadan maailmanvaltiaana, mutta ei halunnut saasteiden vuoksi muuttaa sinne. Hän uskoo Aasian merkityksen vahvistuvan seuraavien vuosikymmenien aikana. Kerron luvussa Kiinasta Rogersin näkökulmasta ja siitä miksi se tulee pärjäämään paremmin kuin Intia tai Brasilia. Lisäksi kerron muutamia muita hänen ajatuksiaan. Rogers opiskeli historiaa yliopistossa ja on jatkanut sen opiskelua. Jos kuuntelee tai katsoo hänen haastattelujaan niin näkee tämän pitävän paikkansa. Rogers inhoaa poliitikkoja ja keskuspankkeja. Heidän vaikutuksensa talouksiin hän näkee tuhoisina.



Rogersin sijoitusperiaatteista

Rogers ei avaa tarkkaan periaatteitaan vaan jättää kuvaamisen yleiselle tasolle. Hän kertoo itsensä ja osaamisensa ymmärtämisestä, syvästä itsenäisestä ajattelusta, häviämisen välttämisen tärkeydestä, pitkän aikavälin sijoittamisesta halpoihin kohteisiin, muutoksien ennakoinnista ja historian ymmärtämisen tärkeydestä avautuen vähän yksityiskohdista. Hänestä sijoittajan pitää uskoa itseensä eikä kuunnella muita. Lisäksi pitää ymmärtää itseään ja osaamistaan, jotta vähentää väärässäolemisen riskejä. Sijoittaa pitää vain asioihin, joita todella ymmärtää. Vielä parempi on, jos sijoittaa vain kohteisiin, joita ymmärtää muita paremmin. Jos ei keksi missä on hyvä niin pitää rauhoittua ja ajatella jokapäiväistä elämäänsä. Siitä löytyy kiinnostuksen kohteet. Sijoittajan pitää tutkia niitä, keskittyä osaamiseensa ja opetella lisää. Ennen pitkää näkyy muutoksia ja muutokseen voi alkaa sijoittamaan. Sijoittaja huomaa muutokset todennäköisesti ennen Wall Streetia ja tekee tiedolla rahaa.

Sijoittamisessa onnistuakseen pitää Rogersista olla utelias maailman suhteen ja epäileväinen muiden suhteen. Rogers on opiskellut syvällisesti historiaa, politiikkaa, taloutta ja historiaa uskoen, että ne liittyvät toisiinsa. Olen samaa mieltä. Suurin osa kuullusta on hänestä syvemmän tarkastelun jälkeen epätarkkaa asiaa, näkyen puutteellisena ymmärryksenä, tai tiedon vääristymisenä. On parempi tutkia kaikki itse, todistaa ajatukset oikeiksi ja tutkia kaikki lähteet ollakseen oikeassa. Rogersista muutama prosentti saman tiedon saajista ymmärtää Wall Streetilta saamansa tiedon ja tekee oikeat johtopäätökset.

Rogers puhuu pitkän aikavälin sijoittamisesta ja uskoo tekemättömyyden olevan yksi menestyksen salaisuuksista. Tekemättömyydellä ei häviä rahaa, kun tekoihin ei ole tarvetta. Turhat tappiot eivät pienennä korkoa korolle ilmiön hyötyjä. Hänestä yksi suurimmista sijoittajien virheistä on uskoa, että koko ajan tulisi tehdä jotain. Hänestä nopea menestys voi olla yksi suurimmista virhelähteistä. Se saa sijoittajan innostumaan ja sanomaan itselleen: ”Etsinpä nyt uuden kohteen.” Hänen pitäisi Rogersista pikemminkin odottaa seuraava varmaa asiaa eli kohdetta, jolla on suuremmat mahdollisuudet tehdä rahaa kuin hävitä sitä.

Rogers ei määrittele tarkkaan halpuutta, mutta hän sanoo sen tunnusmerkkejä olevan mm. se ettei kukaan muu halua sijoittaa samaan kohteeseen, muut ovat valmiita sanomaan hänen olevan hullu sijoittaessaan siihen tai kukaan muu ei halua puhua kohteesta. Lisäksi kohde on tehnyt aiemmin sijoittaneille suuret tappiot. Ensimmäiseksi, halpuus ei riitä perusteeksi. Toiseksi, Rogersin tarvitsee löytää sijoituskohdetta tukeva suuri muutos muutaman seuraavan vuoden aikana. Suurin osa sijoittajista näkee halvan sijoituskohteen, mutta muutoksen ennakointi on vaikeampaa ja siihen tarvitaan muidenkin asioiden kuin talouden ymmärtämistä.

Wednesday, August 9, 2017

Ray Dalion virheet, yhteenveto

Dalion virheet

Dalion virheet voidaan jakaa ajatteluvirheisiin ja tehtyihin sijoitusvirheisiin. Kaikki makrotalouskysymykset, joihin hän esittää näkemyksensä eivät kuulu osaamiseni piiriin. Dalion salkut ovat laajasti hajautettuja ja kaupankäyntimäärät suuria. Pidän jatkuvaa kaupankäyntiä virheenä joka vähentää tuottoja. Hintaheilahtelujen käyttäminen riskin määritelmänä on järkevää jatkuvassa kaupankäynnissä. Suuremmassa kuvassa se on virhe mikä vähentää pitkäaikaisia tuottoja.

Dalio epäonnistuu sanojensa mukaan noin kolmasosassa kaupoistaan. Hänen virheidenteon historia alkaa sijoitusuran alusta. Hän teki ensimmäisellä sijoituksellaan rahaa, vaikka hänen syynsä ostaa 1960-luvulla Northeast Airlinesin osakkeita oli yksikköhinnan halpuus. Hän kuvitteli sen jälkeen, että rahanteko on helppoa. Piakkoin hän alkoi häviämään rahaa. Dalion suurin virhe on tapahtunut vuosina 1979-1981, kun hän laski ettei Yhdysvallat voinut maksaa velkojaan sen pankkien lainatessa rahaa latinalaiseen Amerikkaan. Hän ei uskonut pankkien saavan rahojaan takaisin mikä hänen mukaansa olisi johtanut lamaan Yhdysvalloissa. Sen sijaan osakemarkkinat olivat pohjilla 1982 ja pitkä nousumarkkina edessä. Hän oppi, että historian ymmärtäminen ja erimielisten kanssa keskusteleminen ovat tärkeitä sijoittajalle.

Yhteenveto

Dalio yksinkertaistaa todellisuutta luomiensa mallien avulla. Ne kuvaavat todellisuutta riittävällä tarkkuudella. Hän kutsuu malleja koneiksi. Hän on erikoistunut makrotalouden kautta sijoittamiseen. Hänen talouskone-mallinsa kuvaa taloutta tuottavuuskehityksen, lyhyen ja pitkän velkasyklin kautta. Nämä toimivat päällekkäin toistensa kanssa. Ymmärtämällä vuorovaikutuksen voi sijoittaja parantaa tuottojaan, koska hän tietää suuremmalla todennäköisyydellä miten eri sijoituskohteiden hinnat muuttuvat syklien ja tuottavuuden myötä.

Dalio ennustaa itsetekemällä mallilllaan eri kansantalouksien kehitystä. Pitkällä aikavälillä kansantalouden kehittyminen riippuu tuottavuuden noususta. Keskipitkällä aikavälillä myös velkaantumisella ja velanhoitokyvyllä on merkitystä. Mitä pidempi ajanjakso sitä vähemmän veloilla on merkitystä. Tuottavuuskehitykseen vaikuttavat mm. koulutettujen työntekijöiden hinta, kulttuuri ja säästämisaste. Tuottavuutta on helpompi nostaa pienemmillä parannuksilla mikäli lähtötaso on matala. Dalio on luonut myös mallin kansakuntien talouden eri kehitysvaiheista. Sen mukaan maailman johtavilla valtioilla on oma aikansa huipulla eikä se kestä ikuisesti.

Dalio uskoo virheiden vähenevän parhaiten tutkimalla taloushistoriaa ja hankkimalla erimielisiä henkilöitä ympärilleen. Parhaat ideat tulisi aina testata heillä. Keskustelun pitäisi olla rehellistä ja avointa. Hänen pyrkii radikaaliin reheillisyyteen, mutta hänestä siihen pääseminen ei ole helppoa, koska ihmisten tunteet vaikuttavat liian usein keskustelun tasoon.

Tuesday, August 8, 2017

Ray Dalion Bridgewaterin ainutlaatuinen yrityskulttuuri

Bridgewaterin ainutlaatuinen yrityskulttuuri

Dalio uskoo, että tietyillä periaatteilla markkinat voi voittaa. Kaikille ei käy samat periaatteet. Omiin mielipiteisiin luottaminen ei ole hänelle helppoa. Hän uskoo, että voi tehdä paljon töitä ja olla silti väärässä. Väärien mielipiteiden seurauksena voi olla suuret tappiot. Suuri yleisö on usein väärässä, joten sijoittajan pitää ajatella itse. Hänen pitää olla oikeassa tehdäksesi rahaa, kun muut ovat väärässä. Hänen pitää olla itsenäinen ajattelija, koska konsensus näkyy hinnoissa. Hänen on muistettava, että ollessaan eri mieltä on virheiden todennäköisyys suuri.

Dalio on mielestään voittanut markkinat toimimalla seuraavasti:

  • Hän on tehnyt haluamaansa työtä vain saadakseen haluamansa lopputuloksen.
  • Hän teki parhaat johtopäätökset kykyjensä mukaan saadakseen haluamansa.
  • Hän stressitestasi johtopäätöksensä älykkäimmillä löytämillään ihmisillä nähdäkseen missä oli väärässä.
  • Hän pyrki välttämään ylisuurta itseluottamusta ymmärtääkseen miten toimia asioiden kanssa, joita hän ei osaa tai tiedä.
  • Hän taisteli näkemystensä kanssa, pyrkien oppimaan päätöstensä seurauksista ja oppimaan sekä parantamaan menettelytapojaan.

Bridgewaterin työntekijöiden pitää käyttää ohjenuorinaan edellämainittuja asioita. Parhaiten niihin päästään radikaalilla läpinäkyvyydellä ja rehellisyydellä. Niitä tarvitaan, jotta työntekijöillä on mahdollisuus puhua virheistä, heikkouksista ja ongelmista. Kissa voidaan nostaa heti tarvittaessa pöydälle. Ne tarkoittavat, että kaikki voivat nähdä kaiken. Tämä mahdollistaa kaikille todellisen ymmärryksen, jotta he voivat tehdä itsenäiset päätökset ja arviot. Bridgewaterilla pyritään siihen, että vain ideoiden paremmuus ratkaisee. Paremmuus tarkoittaa todellisuuden tarkkaa ymmärtämistä.

Kaikki Bridgewaterilla käydyt keskustelut nauhoitetaan ja jokainen saa nähdä keskustelut. Kaikki voivat tuoda esille mielipiteensä, virheensä ja heikkoutensa. Seurauksena ovat paremmat tulokset ja ihmissuhteet. Jokaisen keskustelijan pitää vastata mm. seuraaviin kysymyksiin: ”Mikä on totta?” ja ”Mitä sille pitää tehdä?” Radikaali rehellisyys on shokki uudelle työntekijälle. Dalion mukaan sopeutumiseen menee noin puolitoista vuotta eikä kulttuuri sovi kaikille. Keskustelujen nauhoittamiselle on syynsä. Todellisuus tulee parhaiten ilmi, kaikki näkevät muidenkin tekevän virheitä, kaikki ymmärtävät mitä on tapahtumassa ja kaikki näkökulmat tulevat esiin käsittelyä varten.

Bridgewaterilla aloitettiin vuosina 1984-1985 laittamaan sääntöjä tietokoneelle. Yritys on koneistanut päätöksentekonsa. Dalio uskoo todisteisiin perustuvaan järjestelmään ja koneiden kykyyn auttaa. Tietoa pitää jatkuvasti kerätä, koska markkinat muuttuvat. Keskustelijoilla on käytössään iPadit. Jokainen voi lisätä panoksensa keskusteluun niillä yhtä aikaa. Jokainen tarjoaa palautetta ja kaikki voivat tuoda ajatuksensa ilmi. Keskustelijat voivat käsitellä erimielisyydet heti. Totuuteen päästään harkitsemalla erimielisyyksiä rehellisesti. Pisteyttämällä palautteita ja muita ihmisiä Bridgewaterilla, on saatu aikaan näkemyksiä, jotka kertovat missä asioissa ihmiset ovat hyviä. Työntekijöiden uskottavuutta tiettyjen päätösten tekoon mitataan pisteillä.

Jotkut ovat parempia joissakin asioissa. Heidän osaamiseensa voidaan luottaa niissä, mutta toisissa taas ei. Tiedot ovat nähtävissä livenä. Daliolle on tärkeää, että hän tietää viisaimpien ihmisten olevan eri mieltä ja hän saa heidän näkemyksensä. Näin hän pienentää mahdollisuuksiaan olla väärässä. Hänen mielestään suurin tragedia on väärien ajatusten pysyminen ihmisten päässä, koska niitä ei ole testattu. Tietokone arvioi keskustelijoita tietojen perusteella. Bridgewaterilla saadaan parempi ymmärrys ihmisistä. Samalla viestintä paranee. Jokainen tarvitsee muita rooleissa, joita ei voi itse täyttää. Jokaisen pitää ymmärtää heikkoutensa.


Sijoittaja voi hyötyä radikaalista rehellisyydestä julkaisemalla parhaat sijoitusideansa mm. blogissa tai jakamalla ne asiasta mielestään eniten tietävien kanssa. Johtopäätöksien syyt kannattaa kertoa. Tällöin muut voivat kertoa mitä mieltä ovat johtopäätöksistä ja miten niihin tulisi suhtautua. Tästä huolimatta on muistettava, että kaikkien mielipiteillä ei ole merkitystä. Vain perustellut ja selkeästi ajatuksella ilmaistut mielipiteet kannattaa huomioida.

Monday, August 7, 2017

Ray Dalion joka vuodenajan salkku

Joka vuodenajan sijoitussalkku

Dalion talouskoneesta tehdyt johtopäätökset ovat auttaneet häntä muodostamaan Pure Alpha- ja All seasons portfolio hedgerahastot. Kokemustensa perusteella hän päätti tutkia jokaista mahdollista sijoitusympäristöä ja niiden merkityksen eri sijoituskohteille. Hän uskoo jokaisella sijoitusvälineellä olevan ihanteellinen ympäristönsä. Joka vuodenajan salkun lähtökohta on välttää suuret tappiot tuottaen samalla mahdollisimman korkeat tuotot. Käytännössä salkku on kompromissi niiden välillä. Dalio käyttää riskin määritelmänä hintaheilahteluja eli hän pyrkii vähentämään tappioita suojautumalla niiltä.

Sijoitustuotteiden hintojen ennustaminen on vaikeaa, vaikka useat uskovat pystyvänsä siihen. Dalio kehoittaa varautumaan yllätyksiin. Romahduksia ei pystytä välttämään, joten niihin täytyy varautua. Joka vuodenajan sijoitussalkku toimii parhaiten sijoittajilla, joilla ei ole lähitulevaisuudessa varaa hävitä rahojaan, kuten eläkeläisillä. Se ei suojaa kokonaan tappioilta, mutta vähentää niitä. Perinteisen, niin sanotun tasapainoisen salkun jakauma osakkeiden ja joukkovelkakirjojen välillä on 50%/50%:ia. Dalion mukaan salkun hintaheilahtelu on todellisuudessa 95%:sti osakkeista riippuvaista. Kyse on oletuksesta, että osakkeiden hinnat nousevat. Edellisessä tapauksessa kyse on sekä S&P500-indeksistä että Barclays US joukkovelkakirjaindeksistä.

Dalion mukaan varallisuuden hintoja heiluttaa neljä asiaa: inflaatio, deflaatio, talouskasvu ja talouden supistuminen. Tarkemmin sanottuna, kyse on enemmän odotusten ylittymisestä ja alittumisesta. Neljä vuodenaikaa ovat seuraavat:

  1. Odotettua korkeampi inflaatio
  2. Odotettua matalampi inflaatio
  3. Odotettua korkeampi talouskasvu
  4. Odotettua matalampi talouskasvu

Daliosta sijoittajan pitää suunnitella salkku siten, että riskit jakaantuvat tasan vuodenaikojen mukaan, koska sijoittaja ei voi tietää mikä vuodenaika on seuraava. Hänen joka vuodenajan salkku on todellisuudessa neljä yhtä suurta salkkua. Täten hän ei kärsi yhdestä vuodenajasta liikaa. Tämä vähentää tuottoja riskien vähentymisen myötä. Kun vuodenajat ovat tiedossa niin Dalio on luonut eri sijoitusvälineille suuntaviivat kertomaan mitkä sijoitusvälineet pärjäävät hyvin missäkin ympäristössä.

  1. Odotettua korkeamman inflaation aikana pärjäävät hyödykkeet/jalometallit ja inflaatiosuojatut valtion joukkovelkakirjat, joissa reaalikorko määrittää tuotot.
  2. Odotettua matalamman inflaation aikana pärjäävät valtion joukkovelkakirjat ja osakkeet.
  3. Odotettua korkeamman talouskasvun aikana pärjäävät osakkeet, yritysten joukkovelkakirjat ja hyödykkeet/jalometallit.
  4. Odotettua matalamman kasvun aikana pärjäävät valtion joukkovelkakirjat olivat ne inflaatiosuojattuja tai eivät.
Dalion joka vuodenajan sijoitussalkku on monimutkainen väline, jossa käytetään monimutkaisia sijoitusvälineitä ja velkavipua. Tavallisella sijoittajalla ei ole mahdollisuuksia tähän. Dalio on julkaissut salkun koostumuksen, jolla tavallinen sijoittaja voi hyödyntää salkkua. Sen painotukset ovat seuraavat:

  • Pitkän aikavälin Yhdysvaltojen valtion joukkovelkakirjat 40%
  • Keskipitkän aikavälin Yhdysvaltojen valtion joukkovelkakirjat 15%
  • Yhdysvaltojen osakkeet 30%
  • Hyödykkeet 7.5%
  • Kulta 7.5%

Edellämainittu salkku ei kerro Dalion salkun yksityiskohdista. Koostumus on esimerkki siitä miten tavallinen sijoittaja pääsee sitä mahdollisimman lähelle. Valitettavasti simulointiin käyttämäni työkalu ei mahdollista edellämainitun salkun pitkäaikaista tarkastelua. Se rajoittuu käytännössä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Salkku on huonosti toteuttamiskelpoinen tavalliselle sijoittajalle, koska sijoitukset suoraan kultaan tai hyödykkeisiin voivat tulla tavalliselle sijoittajalle liian hintaviksi. Hyödykeindeksirahastoilla on myös rajoituksensa.

Joka vuosi saman summan sijoittamalla viimeisen kymmenen vuoden 2007-2016 aikana reaalituotto on ollut vajaa 6%:ia ja suurin laskuprosentti huipusta on ollut vajaa 15%:ia. Salkku on tasapainotettu vuosittain. Samana ajanjaksona Yhdysvaltojen markkinoiden vuosittainen reaalituotto on ollut vajaa 11%:ia, mutta suurin laskuprosentti on ollut peräti 51%:ia. Eläkkeellä oleville tai lähiaikoina siirtyville salkun tyhjentyminen puoleen voi tuottaa vaikeuksia, joten joka sään salkku on heille turvallisempi vaihtoehto.

Pidemmän aikavälin 1.1.1978-31.12.2016 tarkasteluun olen käyttänyt muuten samaa allokaatiota kuin joka vuodenajan salkussa, mutta olen korvannut hyödykkeet kullalla. Salkkua on tasapainotettu vuosittain. Tällöin salkun reaalituotto on ollut vajaa 9%:ia. Sen suurin lasku huipusta on ollut noin 13%:ia. Yhdysvaltojen markkinoiden reaalituotto on ollut samana ajanjaksona hieman yli 10%:ia. Suurin lasku on ollut vajaa 51%:ia. Tarkempaa tarkastelua voi suorittaa osoitteessa 

www.Portfoliovisualizer/backtest-asset-class-allocation.

Joka vuodenajan salkku sopii parhaiten eläkeläisille tai eläkkeelle piakkoin siirtyville. Muuten suosittelen keskittymistä pienikuluisiin indeksirahastoihin. Tilanne joka vuodenajan salkun tulevien tuottojen osalta on haastava, kuten on ollut viimeiset viisi vuotta. Joukkovelkakirjojen ja osakkeiden hinnat ovat korkeat.

Palaamalla Dalion talouskoneeseen voi huomata, että varsinkin joukkovelkakirjojen hintasyklit ovat pitkiä. Yhdysvalloissa edelliseen syklin puolikkaaseen eli hintojen noususykliin kului yli 30 vuotta. Myös laskusyklin voi odottaa kestävän vuosikymmeniä, joten Yhdysvaltojen valtionlainojen tuotot jäävät pienemmiksi. Sijoittaja voi odottaa keskipitkällä aikavälillä joka vuodenajan salkun vuosittaisten reaalituottojen jäävän alemmiksi. Se tulee olemaan lähellä vuosien 2007-2016 vuosittaisia tuottoja eli vajaata 6%:ia. Pidän tätä todennäköisenä, mutta en varmana. Eläkkeellä olevilla tai nopeasti sille siirtyville henkilöille todennäköiset tuotot ovat mielestäni riittävät. Muiden kannattaa harkita muita vaihtoehtoja.