Showing posts with label Benjamin Graham. Show all posts
Showing posts with label Benjamin Graham. Show all posts

Tuesday, November 15, 2016

Grahamin virheet, yhteenveto

Virheet

Mestarisijoittajien virheet pitäisi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on virhesijoitukset ja toinen on virheet ajattelutavoissa. Virhesijoitusten arviointi on helpoin osa. Niissä tappiot kertovat absoluuttisen totuuden. Virheiden löytäminen ajattelutavoissa ei ole helppoa. Niiden löytyminen ei koskaan kerro absoluuttista totuutta. Kyse on enemmän virheiden löytäjän näkemyksestä kuin totuudesta. Jotkut kirjasta löytyvistä sijoittajista ovat myöntäneet itse ajatteluvirheensä. Toiset eivät niitä itse ole tajunneet. Graham kuuluu jälkimmäisiin ainakin niiden lähteiden mukaan, joita itse olen hänestä löytänyt.

Grahamin suurimmat suhteelliset tappiot tulivat 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa. 1920-luvun lopussa Graham oli huolissaan kurssien ollessa huipuissa. Tällöin hänen sijoitusyrityksensä Graham-Newman oli velkavivutettu. Sillä oli suurin osa sijoituksista osakkeissa ja pieni osa shorttipositiona. Yritys hävisi pääomastaan vuoteen 1932 loppuun mennessä vajaa 70%:ia. Graham ei ollut luottanut omaan vaistoonsa ja hävisi siksi paljon rahaa. Ottaen huomioon velkavivun ja yleisen osakekurssien laskun voi todeta, että yritys selvisi lähtökohtiin nähden hyvin. Dow hävisi samassa ajassa maksimissaan 90%:ia. Virheen suuruutta on vaikea arvioida, mutta voin hyvällä omallatunnolla todeta, että vivutettu salkku oli virhe. Sijoitukset olivat keskimäärin indeksejä paremmat, joten järkyttäviä virheitä ei Graham tehnyt. Sisällöstä minulla ei ole tietoa, joten yksittäisistä sijoituksista tuona aikana en voi sanoa mitään.

Kuten jo mainitsinkin niin virheajattelun hahmottaminen on vaikeaa ja perustuu aina tekijän arvioihin. Toinen syy virheajatteluun on, että tietoa tulee koko ajan lisää ja Graham eli aikana, jolloin sitä oli paljon vähemmän jaossa. Yksi tällainen tekijä on käsite nimeltä pysyvä kilpailuetu. Sitä Graham ei tunnistanut niiden vuosikymmenien aikana, jolloin hän välitti ymmärrystään markkinoista ja yrityksistä eteenpäin. Hän uskoi, että voittomarginaalien ollessa suuret ne pienenisivät ajan myötä, koska suuret marginaalit houkuttelisivat uusia kilpailijoita kasvattaen painetta laskea hintoja. Pysyvä kilpailuetu on tosia ja se voi syntyä monella tavalla. Yksi on brändin luomat mielikuvat tai mielikuvien luomat brändit. Esimerkkinä Grahamin ajalta voi mainita Coca Colan, jonka pysyvä kilpailuetu oli varmasti olemassa jo hänenkin aikanaan. Pysyvän kilpailuedun ymmärtämättömyyttä pidän Grahamin suurimpana virheenä.

Lisäksi Grahamin virheistä voi mainita lyhyehkön sijoitushorisontina ja turvamarginaalin vähyyden, jota hän on osittain korvannut hajauttamalla. Graham antoi usein sijoituskohteelle kaksi vuotta aikaa todistaa hyvyytensä. Hän kehotti myymään mikäli niin ei käynyt näytti tulevaisuus kuinka hyvältä tahansa. Lisäksi hän kehoitti myymään osakkeen mikäli se saavuttaisi tähtäimessä olevan arvonnousun nopeammin. Muun muassa vuonna 1974 hän kehotti ostamaan osakkeita hajauttaen vähintään kahteenkymmeneen osakkeeseen, kun yritysten markkinahinta oli maksimissaan 2/3 tasearvoista. Hän kehotti myymään yksittäiset osakkeet, kun ne nousivat tasearvoonsa. Tämä johtaa lyhytjänteiseen toimintaan ja sijoittajalta jää usein väliin suurimmat arvonnousut. Yritykset kulkevat samaan suuntaan keskimäärin pidempään kuin pari vuotta. Tämä tapahtuu usein tulosparannusten kautta. 

Edellisessä kappaleessa mainittujen virheiden suuruuden arviointi ei ole yksinkertaista, joten jätän sen sinulle. Haluan mainita yhden asian jota vasten sinun pitää sitä arvioida ja se löytyy Grahamin sijoittamisen määritelmän osista. ”Sijoitustoiminnan tarkoitus on pääoman säilyminen ja tyydyttävä tuotto.” Edellisestä kappaleesta löytyvät molemmat vaihtoehdot, koska Graham painotti hajautettua salkkua, maksettua kohtuuhintaa ja hänelle tyydyttävä tuotto tarkoitti eri asiaa kuin monille muista.


Lyhyt yhteenveto

Sijoittaminen on toimintaa, jossa pitkän aikavälin eli useamman vuosikymmenen tuotot kertovat totuuden sijoittajan hyvyydestä. Grahamin pitkän aikavälin tuotot eivät ole yhtä poikkeuksellisia kuin monen muun kirjassa mainitun sijoitusmestarin. Graham ei keskittynyt tekemään maksimitulosta vaan halusi saada tyydyttävän tuoton pienellä pääoman menettämisen riskillä, kuten hänen sijoittamisen määritelmästään voi nähdä. Tässä hän onnistui erinomaisesti. Onko hän mestarisijoittaja on sinun arvioitavissa. 

Minusta hän on yliarvostettu sijoittajana. Häntä voi pitää silti edelläkävijänä. Hän oli myös parempi opettaja kuin sijoittaja. Monet hänen opetuslapsistaan ovat pärjänneet häntä paljon paremmin. Hän on luonut muutaman käsitteen ja tavan tehdä asiat, jotka toimivat hyvin vielä nykypäivänäkin. Turvamarginaali ja Herra Markkina ovat vieläkin tärkeitä käsitteitä. Turvamarginaalin käyttöä ovat muutamat hänen opetuslapsensa jalostaneet käyttöönsä ja ovat onnistuneet häntä paremmin. Näin pitääkin käydä mikäli opettaja on onnistunut työssään. Herra Markkina on käsitteenä nerokas eikä sitä paremmin voi kuvata markkinoiden järjettömyyttä. Tästä monet tehokkaiden markkinoiden käsitteen apostolit ovat eri mieltä, mutta he ovat enemmän väärässä. 

Graham oli nero. Hän osasi kirjoittaa hyvin. Hänen kirjansa ovat mestariteoksia. Suosittelen Intelligent Investoria jokaiselle sijoittajalle. Security Analysis on vaikeammin ymmärrettävissä ja sen lukemista suosittelen niille, jotka ovat sijoittaneet kauemmin. Molemmissa on omat puutteensa. Niistä huolimatta ne kuuluvat parhaimpiin sijoittamisesta kertoviin kirjoihin, joita olen lukenut. Molemmat kirjat ovat sijoituksia, joiden tuotto on korkea. Suosittelen myös muita lähteitä Grahamin ajatuksista mikäli sinulla on aikaa. Pidän mainittuja kirjoja kuitenkin tärkeimpinä.


Tuesday, November 8, 2016

Omistamisesta, inflaatiosta

”Omistajat ovat säälittäviä, toimettomia ja vankeudesta kärsiviä eläimiä”

Grahamista omistajat eivät juuri pidä huolta eduistaan. He antavat johdon toimia oman mielensä mukaan, kun se ei ole omistajien edun mukaista. Suurin osa omistajista ei koskaan edes ajattele vaihtoehtoa, jossa yritysjohto toimii hänen etujaan vastaan. Seurauksena yritysjohto hallitsee yritystä ja omistajat suurempana joukkona alistuvat sen tahtoon. Yrityksen tulisi aina ensisijaisesti toimia omistajien suurimman hyödyn mukaan eikä antaa johdolle valtaa toimia etujensa mukaan. Omistajat voivat suurempana ryhmänä päättää kuinka yritys toimii ja tarpeen vaatiessa hankkiutua etujaan ajavista johtajista eroon.

Keskimäärin johtajat tietävät enemmän yrityksen liiketoiminnasta kuin omistajat. Tämä ei tarkoita heidän ajattelevan omistajien etua tai heidän olevan aina kykeneviä töihinsä. Omistajien ei kannata antaa johtajille mahdollisuutta toimia miten haluaa, vaikka he ovatkin todennäköisemmin oikeassa kuin omistajat. Jokaisen sijoittajan pitää tutkia yritysjohdon toimia mikäli hän löytää houkuttelevan sijoituskohteen tai omistaa osan yrityksestä. Monet yritykset ovat huonosti johdettuja mikä maksaa omistajalle riihikuivaa rahaa.

Omistajien ja yritysjohdon edut eivät ole aina samat. Erityisesti palkkiojärjestelmät voivat tuhota yrityksen arvoa. Optiot voivat tuottaa merkittäviä tuloja johdolle omistajien kustannuksella. Ne voivat saada johdon keskittymään enemmän osakekurssin kasvattamiseen kuin yrityksen arvon. Optiot voivat tuottaa tuhoisia kannustimia johtajille, joista omistajat kärsivät. Normaalia suuremmat palkitsemisjärjestelmät ovat aina hälytysmerkki. Yritysjohdon saamien korvausten määrä ei ole suoraan verrannollinen heidän tehokkuuteensa. Johto voi myös kasvattaa yritystä, jotta he voivat perustella kasvavat palkkionsa. Lisäksi johto voi pantata voitonjakoa, koska haluaa hallita kasvavia rahavaroja.

Pörssiyrityksissä on johtoryhmän lisäksi myös hallitus. Omistajat valitsevat hallituksen yhtiökokouksessa. Hallituksen pitää ajaa omistajien etua. Tämä toimii teoriassa, mutta käytännössä siitä lipsutaan. Näin käy, koska usein yritysjohto ehdottaa yhtiökokoukselle hallituksen jäseniä. Tällöin hallituksen jäsenet voivat ajaa yritysjohdon etua, koska he saavat palkkaa. Se voi lähteä mikäli hallituksen jäsen ei aja johdon asioita. Usein hallitus ja johtoryhmä toimivat symbioosissa ajaen toistensa etua omistajien huomioinnin jäädessä vähemmälle. Johtoryhmän sisäisen dynamiikan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kenen lauluja omistajia edustava hallitus laulaa. 

Omistajien edut eivät ole yhteneväiset. Suomessa pörssiyhtiön omistajat eivät kulje verotuksellisesti aina samalla viivalla. Yli 10%:n omistusosuus tarkoitaa verottomia osinkoja. Tämä ajaa omistajat erillisiin asemiin. Se voi muuttaa osingonjakopolitiikkaa suuria omistajia suosivaksi minkä pitäisi vähentää yrityksen houkuttelevuutta sijoituskohteena. Yhdysvalloissa taas omistajien edut risteävät mm. indeksirahastojen omistaessa yrityksiä. Yritysjohto saa siellä päättää mm. eläkevarojen hallinnasta, joten indeksirahastoilla voi olla eturistiriita muiden omistajien kanssa. Johto voi uhata eläkevarojen siirrolla toiseen rahastoyhtiöön mikäli indeksirahasto puuttuu sen ehdotuksiin. Tämä on yksi indeksirahastojen kasvamisesta aiheutuva haitta. 

Omistajan tulee aina vahtia etujaan. Harvat omistajat silti niin tkevät. Yksittäiset omistajat voivat harvoin vaikuttaa sijoituskohteisiin, mutta mikään ei estä keräämästä suurempaa omistajajoukkoa ja vaikuttaa siten yritysjohtoon tai hallitukseen. Yksi vaihtoehto on aina myydä osakkeet, mutta harva omistajista tekee edes niin, kun siihen olisi syyt.


Inflaatio
Inflaatio on hiipivä tulosyöppö. Se ottaa osansa sijoittajien tuotoista vuodesta toiseen. Noin kerran vuosisadassa se kasvaa suureksi ja kerran vuosisadassa on pidemmän deflaatiokauden aika. Molemmat ovat poikkeustapauksia. Ne vaikuttavat lyhyellä aikavälillä sijoittajien tuottoihin merkittävästi, mutta vuosikymmenien aikana molempien vaikutukset tasoittuvat. Grahamin Intelligent Investorista voi lukea, että vuosina 1915-1970 keskimääräinen inflaatio oli Yhdysvalloissa 2.5%:ia. 1970-luvulla ja 1980-luvulla inflaatio oli korkeampi. Tämän poikkeusjakson jälkeen inflaatio tasoittui ja on ollut suunnilleen vuosien 1915-1970 tasoilla.

Näistä lähtökohdista voimme todeta, että inflaatio tulee todennäköisesti olemaan korkealla jossain vaiheessa. Kukaan ei tiedä milloin niin tapahtuu. Nykyhetkinä elämme deflaatioon taipuvaisessa maailmassa, koska yhä nopeampi tekninen kehitys hidastaa inflaatiota. Pitkällä aikavälillä osakkeet ovat tehokkain inflaatiosuoja, mutta lyhyemmillä aikaväleillä voi löytyä järkevämpiä vaihtoehtoja. Tämä koskee erityisesti yrityksiä, jotka pystyvät joko tehostamaan toimintojaan enemmän kuin inflaatio tuhoaa tuottoja tai yrityksiä, jotka pystyvät nostamaan tuotteidensa hintoja enemmän kuin kustannukset nousevat. Parhaimmassa tapauksessa yritys pystyy molempiin. Graham uskoi yritysten taseissa olevien omaisuuerien, kuten kiinteistöjen, koneiden ja raaka-aineiden suojaavan sijoittajaa tehokkaammin kuin suorat sijoitukset kultaan tai kiinteistöihin. 

Kun inflaatio kasvaa poikkeuksellisen suureksi, ei suurin osa yrityksistä pysty kasvattamaan tulostaan tarpeeksi, jotta inflaation aiheuttama kustannusten nousu tulisi kuitattua. Tämä kasvattaa yritysten velkaantuneisuutta mikä kasvattaa kustannuksia. Tämä tekee mm. joukkovelkakirjoista houkuttelevampia vaihtoehtoja. Tämä poikkeustilanne ei jatku vuosikymmeniä, mutta tekee velkakirjoista parempia vaihtoehtoja sijoittajille kuin osakkeista. Tätä kirjoittaessa joukkovelkakirjat ovat kalliita eivätkä osakkeetkaan ole halpoja. 

Sijoittajan pitää tarkkailla kustannustason kehitystä, koska inflaation nopeutumista ei ole helppo huomata. Se vie lähes aina osansa sijoittajan tuotoista. Deflatoorisen ympäristön ollessa poikkeus. Ainakin Yhdysvallat tarjoavat sijoittajille mahdollisuutta ostaa inflaatiosuojattuja valtion velkakirjoja. Nekään eivät ole hyvä vaihtoehto juuri nyt, koska ne tarjoavat olemattomat tuotot sijoittajille. 10-vuotisten Yhdysvaltojen inflaatiosuojattujen lainapapereiden viimeisessä huutokaupassa korot olivat hieman nollan yläpuolella. Suojautuminen inflaatiolta ei ole ilmaista, joten jokaisen kannattaa ratkaista se kuinka paljon siitä kannattaa maksaa.

PS. Tämä blogikirjoitus on yksi editoimaton osa mestarisijoittajat työnimellä kulkevasta kirjasta. Siihen tulee muutoksia ennen julkaisua moneen kertaan.

Tuesday, November 1, 2016

Herra Markkina

Maanis-depressiivinen herra Markkina
Maanis-depressiivinen herra markkina voi olla ystäväsi tai vihollisesi. Et voi vaikuttaa siihen, mutta voit vaikuttaa siihen kuinka se vaikuttaa sinuun. Herra Markkina tarjoaa sinulle joka hetki hinnan, jolla voit joko ostaa tai myydä osakkeita. Jos et ole tyytyväinen tarjoukseen niin se palaa myöhemmin asiaan. Tätä jatkuu hetkestä toiseen eikä sijoituksen todellisella arvolla ole juuri merkitystä lyhyellä tähtäimellä. Tunnekuohut ohjaavat herra markkinaa etkä voi niille mitään. Sinun pitää hyväksyä ne.

Maaninen herra markkina liikuttaa osakekursseja ylöspäin ja depressiivinen alas. Suuren osan ajasta hän on lähes oikeassa. Et voi silloin määrittää riittävällä varmuudella hintojen järkevyyttä. Herra markkina voi ohjata kursseja väärään suuntaan jopa vuosia. Kurssit käyvät korkeammalla ja matalammalla kuin harvat uskovat. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suunta voi vaihtua silmänräpäyksessä etkä pysty sitä ennustamaan. Pitkällä aikavälillä herra Markkina on enemmän oikeassa kuin väärässä. Järkevästi toimimalla voit hyötyä molemmista suunnista. Voit ostaa, kun hinta on todellista arvoa pienempi ja myydä, kun se on korkeampi. Suurimman osan ajastasi pitäisi mennä tekemättä kumpaakaan. Välillä herra Markkina tarjoaa sinulle mahdollisuuksia, jolloin se tarjoaa sinulle suurta turvamarginaalia. Tällöin sinun pitää pystyä panostamaan merkittäviä summia. Ota kaikki hyöty, koska voit joutua odottamaan vuosia.

Järkevä sijoittaja ei joudu koskaan myymään osakkeita vaan hän myy niitä, koska herra Markkinan tarjoamat hinnat ovat osakkeiden todellista arvoa selvästi korkeammat. Markkinat menevät väärään suuntaan halusit tai et. Älä koskaan sijoita rahoja, joita et voi hävitä. Herra Markkina tarjoaa sinulle lähes sataprosenttisen takuun siitä, että se liikuttaa joitakin sijoituksiasi väärään suuntaan ja pitkään. Jos sinulla ei ole varaa hävitä rahoja se hävittää ne. Yksityissijoittajana olet paremmassa asemassa, koska voit valita, koska hyödynnät markkinoita. Suuret organisaatiot joutuvat olemaan käytännössä koko ajan herra markkinan vietävissä.

Sinun pitää hallita omia toimiasi. Voit välttää turhia kuluja ja pitää odotuksesi tulevista tuotoista kohtuullisina, kun muut juoksevat herra Markkinan perässä hysteerisesti kurssinousuissa. Sijoittajien odotuksilla on väliä. Yleensä markkinoiden noustessa korkealle myös odotukset tuotoista nousevat. Teknokuplassa vuonna 1999 sijoittajien tulosodotukset olivat seuraaville kymmenelle vuodelle 19%:ia vuodessa. Tämä tarkoitti tulosten kasvamista noin 5.7-kertaisiksi kymmenessä vuodessa. Huomionarvoista tässä on se, että Yhdysvaltojen bruttokansantuote kasvoi viime vuosisadalla kuusinkertaiseksi. Tämä arvio oli täysin järjetön. Lopputuloksen tietävät lähes kaikki. 

Lisäksi voit vähentää herra Markkinan vaikutusta sinuun seuraamalla sen toimia harvemmin. Seuraaminen saa alitajuntasi helpommin uskomaan sen tarjoamien hintojen edustavan todellista arvoa. Alitajuntasi toimii jatkuvasti etsien vihjeitä ympäristöstäsi. Seuraamalla hintoja muodostat itsellesi ankkureita, joiden mukaan määrität sijoituskohteiden arvoa. Samalla analyysisi laskutoimitukset ja niiden parametrit voivat ohjata sinua huomaamattasi kohti markkinoiden määrittämää hintaa. Voit kuvitella samalla toimivasi järkevästi. 

Järkevä sijoittaja pyrkii pitää käteistä aina varastossa herra Markkinan tunnekuohujen hyödyntämistä varten. Joskus herra Markkina voi tarjota niin monia houkuttelevia vaihtoehtoja, että joudut käyttämään lähes kaikki ylimääräiset rahasi. Sinä tarvitset tunnekuohujen hyödyntämiseen uskomatonta hallintaa mikä ei ole helppoa, kun herra markkina tarjoaa samaan aikaan muiden sijoittajien myötävaikutuksella vuosia näkemystesi vastaisia arvioita. Kukaan ei pysty täysin vastustamaan niitä. Ihmiset ovat toimintaa hamuavia eläimiä. Jopa Warren Buffett tarvitsee välillä toimintaa, kuten hänen partnerinsa Charlie Munger on todennut muun muassa Buffettin Berkshiren sijoituksesta Salomoniin.

Herra markkina voi vaikuttaa kärsivällisiinkin sijoittajiin riittävän suuren lauman juostessa samaan suuntaan. Grahamin tarina öljymiehestä taivaan portilla kuvaa hyvin laumojen vaikuttavuutta: Pyhä Pietari ilmoitti öljymiehelle, että öljymiehille varatut paikat ovat täynnä. Öljymies totesi, että voinko sanoa heille neljä sanaa: Pietari sanoo no miksi ei, öljymies: ” Helvetistä on löydetty öljyä” Kaikki öljymiehet alkavat rynniä taivaasta helvettiin. Pietari toteaa: ”Hyvin hoidettu, nyt täällä on sinulle tilaa.” Öljymies miettii vähän aikaa ja sanoo Pietarille ”Taidan mennä helvettiin, huhussa voi sittenkin olla perää” Näin me valitettavasti yleensä toimimme, vaikka vastustammekin laumojen liikkeitä pitkään.

Tuesday, October 25, 2016

Turvamarginaali

Turvamarginaali

Turvamarginaali on yksi tärkeimmistä sijoittamiseen liittyvistä käsitteistä. Saat sen vähentämällä sijoituskohteen todellisen arvon markkinahinnasta. Turvamarginaali tarjoaa sinulle mahdollisuuden vähentää pääomanmenetystä tarjoamalla tilaa epätarkkuudelle, huonolle onnelle tai virheillesi. Tarvitset turvamarginaalia, koska arvonmääritys on parhaimmillaankin epätarkkaa, tulevaisuus on epävarma ja teet virheitä. Graham perusti riskienhallinan perusteensa riittävään turvamarginaaliin, huolellisiin analyyseihin ja hajautukseen. Turvamarginaalin käyttö riittävällä hajautuksella oli hänen tapansa suhtautua sijoittamisen riskeihin. 

Kaikista sijoituskohteista voi maksaa liikaa. Todennäköisyydet virheostoksiin pienenevät maksetun hinnan vähentyessä. Turvamarginaalin käyttö ei takaa onnistumista yksittäistapauksissa. Vaikka marginaali on sijoittajan puolella voi yksittäisissä sijoituksissa tulla tappioita. Hyödynnä käsitettä aina, kun sijoitat. Mitä useampaan kohteeseen käytät riittävää turvamarginaalia sitä paremmin todennäköisyydet ovat puolellasi. Tämä periaate toimii vahvasti myös vakuutusyhtiöiden liiketoiminnan puolesta.

Kaikki sijoituksesi perustuvat epävarmuuteen tulevasta. Et voi keskittyä vain analyysiisi. Sinun pitää suojautua tappiolta mikäli analyysisi onkin väärä. Todennäköisyys, että olet ainakin kerran väärässä on lähes 100%:ia. Et voi hallita edellämainittuja tekijöitä. Voit hallita vain seurauksia, kun olet väärässä. Turvamarginaali on tätä varten. Se rajoittaa tappioitasi. Typerimmätkin sijoittajat voivat tehdä rahaa nousumarkkinoilla, mutta he todennäköisesti häviävät ne laskumarkkinoilla korkojen kera.

Turvamarginaali ja yrityksen laatu. Yritysten liiketoiminnassa on eroja. Laadukkaammasta liiketoiminnasta voi maksaa enemmän. Seurauksena on hieman pienemmän turvamarginaalin tarve mikäli laatua ei ole huomioitu arvonmäärityksessä. Tällöin turvamarginaalia ei ole syytä pienentää. Yritysten ennustettavuus vähentää hieman niiden turvamarginaalia. Vähemmän muuttuvat tulokset voivat pienentää turvamarginaalia. Monet sijoittajat, kuten Warren Buffett sijoittavat vain yrityksiin, joiden tulokset eivät heittele.

Grahamista ainut lähtökohta turvamarginaalin laskemiselle on yrityksen liiketoiminnan tuotot ja tuloksentekokyky. Tämä koskee niin joukkovelkakirjoja kuin osakkeita. Hän ei laskenut molemmille turvamarginaalia samoin. Velkakirjojen turvamarginaalia hän laski ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa oli laskea kuinka moninkertaisesti yritys on tehnyt tulosta viime vuosina verrattuna sen maksamiin velkakirjojen korkoihin ja etuoikeutettujen osakkeiden osinkoihin. Toinen tapa oli verrata koko yrityksen myyntihintaa muutaman vuoden aikana sen nykyvelkoihin. Myyntihinta tarkoitti tässä tapauksessa julkisesti noteerattujen omaisuuserien markkinahintaa. Ensimmäisessä tavassa marginaalin piti olla kolminkertainen. Jälkimmäisessä tavassa hinta sai olla maksimissaan julkisista noteerauksista kaksi kolmasosaa. Jälkimmäistä tapaa tulee käyttää lähinnä yrityksiin, jotka keskittyvät julkisesti noteerattujen arvopapereiden omistamiseen. Tällöinkin markkinahinnan tulee olla lähellä arvopapereiden kokonaisarvoa.

Kirjassaan Intelligent Investor Graham tarjoaa useampia vaihtoehtoja turvamarginaalin laskemiseen. Yksittäisiä osakkeita arvioidessa sijoittajan pitää käyttää suurempaa turvamarginaalia kuin hajautettua salkkua luodessa. Yksittäisen yrityksen turvamarginaalin hän laski vertaamalla yrityksen tulostuottoa sen mahdollisesta lainarahasta maksettavaan korkoon. Tulostuoton ollessa 9%:ia ja oletetun koron ollessa 4%:ia on maksettu korko 44%:ia tulostuotosta mikä tarjoaa riittävän turvamarginaalin. Kun sijoittaja ostaa 20:tä eri osaketta voi turvamarginaali olla hieman pienempi. Lisäksi Graham on käyttänyt hajautettuun sijoitussalkun muodostamisessa turvamarginaalia, jonka hän on laskenut tasearvosta. 

Useat sijoittajat käyttävät liian pieniä turvamarginaaleja ostaessaan osakkeita. Olen itsekin syyllistynyt useampaan otteeseen tähän virheeseen. Huippusijoittajien käyttämät turvamarginaalit ovat suurempia kuin mitä suurin osa käyttää. Buffettin esimerkki riittävästä marginaalista tuli ilmi Washington Postin ostosta, kun hän oli laskenut yrityksen koko arvoksi 400 miljoonaa ja yrityksen markkinahinta oli 80 miljoonaa. Tällöin markkinahinta oli 1/5 arvosta. Buffettin aisapari Munger puhui vuonna 1994 siitä, että 1/3 todellisesta arvosta on turvamarginaali joka riittää vanhalle alkoholistille. Philip Fisher puhui järkevistä ostoksista, kun yrityksen markkinahinta oli 25%:ia sen arvosta. Hän ei käyttänyt suoraan turvamarginaalia.

Turvamarginaalin käyttämisen lisäksi sinun pitää arvioida realistisesti kuinka todennäköisesti olet oikeassa ja kuinka toimit mikäli olet väärässä. Kysy itseltäsi seuraavia asioita:
  • Kuinka paljon olen aiemmin hävinnyt ollessani väärässä eli kuinka paljon voin hävitä?
  • Kuinka olen suhtautunut tappioihin henkisesti? Olenko panikoinut ollessani tappiolla?
  • Onko minulla muita sijoituksia, jotka tuottavat hävitessäni nämä rahat?
  • Laitanko liikaa rahojani tähän sijoitukseen? Onko minulla varaa hävitä kaikki rahani?
Hävittyjen rahojen takaisin saaminen on vaikeaa. Tappioiden tullessa sinun pitää voittaa suurempi prosentuaalinen osuus kuin hävitessäsi. Kun häviät neljäsosan rahoistasi, joudut tehdä kolmasosan tuotot, jotta pääset omillesi. Kun häviät puolet rahoistasi, joudut tuplaamaan ne. Tappiot tulevat paljon nopeammin kuin tuotot.

Monday, October 17, 2016

Arvonmääritys, analyysin hyödyntämisen esteet, yleisesti analyysinteosta

Lopullinen arvonmääritys, kapitalisaatiokerroin, tasearvot

Analyytikko on suuren työmäärän ja yrityksen tutkimisen jälkeen päässyt tilanteeseen, jossa hänen pitää määrittää yrityksen todellinen arvo. Arvonmääritykseen tulosta kasvattavissa yrityksissä hän käytti kapitalisaatiokerrointa. Sen määrittämiseen analyytikko tutkii yleisiä pitkän aikavälin näkymiä. Niihin vaikuttavat yrityksen sisäiset tulevaisuuden näkymät ja sen liiketoiminta-alojen näkymät. Kertoimeen vaikuttavat myös johdon pätevyys joka on aina hieman puolueellinen näkemys, taloudellinen tilanne ja osinkohistoria sekä osinkojenmaksutaso. 

Kapitalisaatiokerrointa on vaikea määrittää mikäli yrityksen liiketoiminnassa ja johdossa tapahtuu jatkuvia muutoksia. Tällöin sijoittajan pitää ottaa ne huomioon viimeistään turvamarginaalissa, josta lisää myöhemmin. Kapitalisaatiokerrointa voi käyttää oikeastaan vain yrityksiin, jotka kasvattavat tulostaan. Niiden arvonmäärityksen kaava Grahamin mukaan:

Arvo = osakekohtainen tulos x (8.5+2*kasvuvauhtiprosentti)

Huom! Osakekohtainen tulos on puhdistettu liiketoimintaa kuulumattomista kertaeristä. Tämä on tärkeää muistaa, koska kasvuvauhtiprosenttikin tulee ilman kertaerien vaikutusta. Korkojen suuruudella on myös vaikutusta. Kaava ei ota huomioon tulevaisuuden korkotasoja, koska niitä on mahdotonta ennustaa. Kaava on yksinkertainen, koska Graham ei keksinyt parempaa vaihtoehtoa. Se ei ota myöskään huomioon vaihtoehtoista korkotuottoa joka vaikuttaa tulosten nykyarvoon. Riittävä turvamarginaali auttaa pienentämään kapitalisaatiokertoimen hyödyntämisen tuottamia epätarkkuuksia.

Kapitalisaatiokertoimen lisäksi hän käytti arvonmääritykseen taseen arvonmääritystä. Tämä tapa koski erityisesti yrityksiä, jotka eivät kasvattaneet tulostaan tasaisesti tai tekivät välillä tappiota. Hän laski omaisuuserien arvot konservatiivisesti yhteen ja sai sitä myötä arvon yritykselle. Hän määritti arvon vain aineellisille hyödykkeille, kuten tehtaille, koneille, maalle, varastolle, jne. Tästä löydät esimerkkejä aiemmista luvuista.

Analyysien hyödyntämisellä kolme estettä

  1. Riittämättömät tai väärät tiedot
  2. Tulevaisuuden epävarmuudet
  3. Markkinoiden järjetön käytös

Tietojen tahallinen väärentäminen on harvinaista. Väärinkäsitykset johtuvat usein kirjanpitokikkailuista tai laadullisen analyysin osien, kuten johtajien pätevyyden arvioinnin epäonnistumisesta. Tietojen salaaminen on harvinaisempaa, koska säännökset tiedottamisesta ovat tarkat. Useammin epämieluisat tiedot löytyvät tiedotteiden alaviitteistä tai viimeisiltä sivuilta. Graham kehottaa tutustumaan tarkasti molempiin. Lisäksi johdon puheita pitää tulkita itsenäisesti eikä vain uskoa niihin. 

Tulevaisuuden ennustaminen on yleensä vaikeaa, joten tulevaisuuden arvioinnin epävarmuus tuottaa suurimman ongelman. Analyysista tehdyt johtopäätökset voivat olla vanhoja uusien tietojen tullessa ilmi. Analyysia tulevaisuudesta joutuu aina tekemään siltä pohjalta, että menneet tapahtumat tarjoavat ainakin karkean oppaan tulevaisuudelle. Mitä kyseenalaisempi tämä oletus on sitä vähemmän hyötyä analyysi tarjoaa. 

Analyysia tehdessä markkinahintojen ei tulisi vaikuttaa. Markkinat voivat vaikuttaa siihen, että hinnat ovat paljon kohteiden arvoa korkeammalla pitkään. Hinnat eivät vaikuta suoraan johtopäätöksiin vaan niistä saatuihin hyötyihin. Hintojen pysyessä kauan yliarvostettuina ei sijoittaja saa ostettua kohdetta haluamallaan hinnalla ennen kuin johtopäätöksiin vaikuttavat asiat muuttuvat. Tällöin analyysi pitää tehdä ainakin osittain uudelleen mukautumalla uuteen tilanteeseen. 

Yleisesti analyysinteosta

Yksittäisenkin analyysin tekemisessä on valtava työmäärä mikäli täytyy tehdä kotiläksynsä kokonaan. Analyysit eivät vaadi korkeampaa matematiikkaa tai vaikeita laskutoimituksia. Korkeamman matematiikan käyttämisen tulee toimia sinulle varoitussignaalina mikäli joku tarjoaa sinulle apuaan ja tarjoaa selityksiksi vaikeita matemaattisia kaavoja. Korkoa korolle ilmiön, keskiarvon, prosenttilaskujen, kerto- ja jakolaskujen sekä + ja – laskujen käyttö riittää. Matematiikan kuvitellaan antavan tarkkoja ja luotettavia tuloksia, mutta osakemarkkinoilla nämä säännöt eivät päde. Arvonmääritys on parhaimmillaankin epätarkkaa. Graham toimi markkinoilla vuosikymmeniä eikä koskaan sanojensa mukaan nähnyt luotettavia laskutoimituksia osakkeiden arvoista, kuin käyttämällä yksinkertaisia laskutoimituksia. 

Analysoitavien yritysten määrää ja käytettävää työmäärää voi vähentää luomalla tarkat ennakkoehdot tarkasteltaville yrityksille. Mikäli yritykset eivät täytä ehtoja voi yritykset jättää analysoimatta tai lopettaa analyysi. Itse en tutki tällä hetkellä kuin suomalaisia yrityksiä, joten olen harvoin tilanteessa, jossa tulee tarvetta analysoida yrityksiä tarkemmin. Suurempien pörssien yritysten ollessa sijoituskohteina joutuu analysoimaan suurempia määriä. Tällöin on vielä tärkeämpää, että sijoittaja on määritellyt ennakkoehdot yrityksille, joita haluaa analysoida. Tarjolla on paljon apuvälineitä, jotka vähentävät työmäärää. Markkinoilla on useita osakeskreenereitä, jotka etsivät ennakkoehdot täyttävät osakkeet halutuilta markkina-alueilta.

Et voi jättää kotiläksyjäsi eli analyyseja tekemättä mikäli haluat tehdä päätökset sijoituskohteista. Muiden apu voi tuottaa ongelmia enemmän kuin niistä on hyötyä. Ainut tapa jättää kotiläksyt väliin on sijoittaa kustannustehokkaisiin ajallisella hajautuksella indeksirahastoihin. Ensimmäiset perustettiin Grahamin kuoleman aikoihin 1970-luvun puolivälissä, joten hän ei niitä ehtinyt vielä suositella Graham jakaa sijoittajat niihin, jotka ovat valmiita tekemään kotiläksynsä ja niihin, jotka eivät niitä tee. Riskit kasvavat jälkimmäisessä tapauksessa tietämättömyyden seurauksena liikaa. Tällöin ainut oikea tapa sijoittaa on indeksirahastot. 

Analyysin tekeminen on taito, jota ei voi oppia harjoittelematta. Oppimiseen ei ole oikoteitä, joten sinun pitää harjoitella. Kaikkia yrityksiä ei analysoida samalla tavalla. Sinun on opittava ymmärtämään miten esimerkiksi pankkien ja kulutustuotteita myyvien yritysten analyysi pitää tehdä. Toinen vaihtoehto on päättää etukäteen minkä alan yrityksiä analysoi. Jos et tunne alaa riittävän hyvin niin sinun ei tarvitse analysoida siihen liittyvää liiketoimintaa. Tämänkin ajatteleminen etukäteen vähentää työmäärääsi.

Huolellisinkin analyysi voi olla väärässä ja parhaatkin analyytikot erehtyvät välillä. Siksi sinun pitää aina miettiä todennäköisyyttä oikeassa olemisesta. Harkitse tarkkaan seuraavia kysymyksiä:
  • Kuinka paljon olen harjoitellut?
  • Kuinka hyvin edellliset analyysini ovat onnistuneet?
  • Mikä on tyypillinen onnistusprosentti muilla analyytikoilla?
Analyysin tekemisen tärkeyden voi tiivistää yhteen lauseeseen: Jos et pysty itse määrittämään sijoituskohteelle arvoa kohtuullisella tarkkuudella, ei sinun pidä sijoittaa siihen. Jokainen huippusijoittaja toimii näin tai pystyy ainakin määrittelemään, että sijoituskohteen arvo on selvästi hintaa korkeampi. Oikoteitä ei ole ja muiden kuunteleminen johtaa suurella todennäköisyydellä suurempiin tappioihin.

Tuesday, October 11, 2016

Grahamin yritysvertailut

Saman alan yritysten vertailu

Analyysiin pitää aina kuulua myös yksittäisen yrityksen tutkimisen lisäksi myös useamman saman alan yrityksen vertailu. Määrällinen analyysi näyttelee tällöin suurta osaa, mutta se ei kerro kaikkea. Lisäksi pitää tehdä laadullinen analyysi. Päämääränä ei ole vain yritysten keskinäinen vertailu. Saman alan yritysten tutkiminen kertoo myös koko alan tarjoamista mahdollisuuksista. Lopputulos voi paljastaa, että liiketoiminta-ala ei tarjoa minkään yrityksen kohdalla järkeviä mahdollisuuksia pitkän aikavälin sijoituksiin. Joskus analyysi tarjoaa myös paremman sijoituskohteen alalta kuin alkuperäinen analysoitu yritys.

Kokonaiset liiketoimintasyklit tarjoavat järkevimmän aikavälin tarkasteltavaksi. Yleensä syklin pituus vaihtelee viidestä kymmeneen vuoteen. Pitempiä syklejä käyttäessä voi muodostua ajanhukkaa. Määrällinen ja laadullinen analyysi voi vaatia eri aikavälit. Johtoportaiden vaikutusta yritysten menestykseen on vaikea arvioida mikäli jonkin vertaillun yrityksen johdossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tämä koskee myös suuria muutoksia liiketoiminnassa eli isot yritysostot tai omaisuuden myynti voivat tuottaa vaikeuksia saada aikaan hyödyllisiä vertailuja. Myös kaikki yritysten kertaerät tulee poistaa laskutoimituksista. 
 
Yritysten vertailusta tulisi Grahamista löytyä ainakin seuraavat tiedot:
  1. Hinta
  2. Osakemäärä
  3. Markkina-arvo
  4. Velka
  5. Kirja-arvo / Liikevaihto
  6. Voittomarginaali
  7. Viimeinen osakekohtainen tulos
  8. Tarkasteltavan aikavälin ensimmäinen osakekohtainen tulos
  9. Osakekohtaisten tulosten keskiarvo
  10. P/E-luku
  11. P/S-luku
  12. osinkoprosentti
  13. ROE
  14. Current ratio
  15. Aineelliset hyödykkeet / velka
  16. keskimääräinen EPS:n nousuprosentti
  17. Keskimääräinen osingonmaksuprosentti
  18. Aineellisten hyödykkeiden määrä / markkina-arvo
  19. Mahdollisten etuoikeutettujen osakkeiden tai joukkolainojen suhde markkina-arvoon
  20. Mahdolliset liiketoiminta-aloista johtuvat erityisluvut
Graham pitää P/E-lukua tärkeimpänä. Seuraavana tulee P/S-luku. Liiketoiminta-alan keskimääräistä korkeampaa P/E-lukua Graham piti riskitekijänä. Grahamista markkina-arvon ollessa paljon matalatampi kuin liikevaihto on yrityksellä hyvät mahdollisuudet parantaa reippaasti tulostaan alan yritysten yleisten näkymien kohentuessa. Tasevertailuja Graham ei pitänyt merkittävinä tekijöinä yrityksiä vertaillessa mikäli niissä ei esiinny selkeitä poikkeavuuksia joko hyvään tai huonoon suuntaan. Nykyisten tulosten, keskiarvotulosten ja tulostrendin merkittävyyden Graham jätti jokaisen sijoittajan itse ratkaistavaksi. Itse hän keskittyi eniten tulkintani mukaan keskiarvoihin. 
 
Yritysvertailujen lopputulokset kertovat lähinnä menneisyydestä, kuten muutkin analyysit. Siksi sinun pitää muistaa ettei menneisyydessä parhaiten pärjännyt yritys ole tulevaisuudessa automaattisesti parempi tuloksentekijä. Tämä on todennäköisempää, mutta ei kerro suoraan mikä yritys on parhain sijoituskohde. On helpompaa tulla tähän johtopäätöksen mikäli yritykset toimivat suunnilleen samoilla maantieteellisilä paikoilla ja myyvät lähes toisiaan vastaavia tuotteita ja palveluita. Tämä siinä tapauksessa, että laadulliset tekijät vahvistavat määrällisen vertailun lopputulokset. 
 
Tähän Ramirent vs Cramo vertailu lopulliseen kirjaan.

Sunday, October 2, 2016

Taseen tutkimisesta

Taseen tutkimisesta

Tase kertoo yrityksen varoista ja veloista. Tasetta tulee arvioida kriittisesti. Velat tulee hyväksyä niiden tasearvon mukaan. Yrityksen ilmoittamien varojen todellinen arvo voi erota ilmoitetuista summista. Yrityksen kiinteät varat, kuten varastot eivät ehkä vastaa taseessa olevia arvoja. Valmistetut tuotteet, joita ei saa myytyä voivat löytyä taseesta niiden mahdolliseen myyntisummaan arvostettuna, vaikka ne olisivat arvottomia. Myös taseesta löytyvät aineettomat hyödykkeet, kuten työntekijöiden henkinen pääoma ja brändiarvo pitää arvioida ja se voi olla vaikeaa. Aineettomat hyödykkeet voivat olla myös aliarvostettuja taseessa. Tämä on äärimmäisen harvinaista aineellisissa hyödykkeissä. Analyytikko joutuu aina tekemään oman arvionsa taseen paikkansapitävyydestä eikä se ole helppoa. 
 
Analyytikko hyötyy taseen tutkimisesta ainakin neljällä eri tavalla. Ensiksi, se määrittää liiketoimintaan sidottujen resurssien luonteen ja määrän. Taloudellisesti elinvoimaisen yrityksen resurssit ovat sen tuottojen perusta. Yritys ilman kunnon resursseja ei tee kilpaillulla alalla merkittäviä voittoja. Tasetta voi käyttää yrityksen resurssien myynnistä saatavien käteismäärien selvittämiseksi, kun yritys ei ole taloudellisesi elinvoimainen. 
 
Toiseksi, taseesta löytyviä resursseja voi käyttää perustana, kun arvioi tulonlähteiden luonnetta ja tasaisuutta. Grahamista yrityksen omien varojen tuotto voi ylittää sen pääomakustannuksen vain erityistapauksissa. Täten vain tasearvojen tukemat tulosarviot voivat olla realistisia ja riittävän tarkkoja. Yrityksen tuotot ovat lyhytkestoisia mikäli tasearvot eivät tue niitä. Tämä johtuu liiketoiminnan houkuttelevuudesta mahdollisten kilpailijoiden silmissä. 
 
Kolmanneksi, taseen velat kertovat rahoituslähteistä ja yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Suuri määrä lyhytkestoista velkaa tai pitkäkestoista velkaa joka on maksettava lähitulevaisuudessa viittaa tuleviin rahoitusvaikeuksiin. Tässä tilanteessa pienetkin tulosheilahtelut voivat johtaa merkittävään yritysarvon menetykseen.

Neljänneksi, taseen kehitys ajan myötä kertoo tulosten laadusta. Tämä tarkoittaa, että kassavirtojen tulisi kertoa yrityksen taloudellisen tilanteen muutoksista. Tase kertoo miltä yrityksen velat ja varat näyttävät juuri nyt. Sen muutoksia pitää seurata, jotta pystyy paremmin arvioimaan miten yritys on kehittynyt ja miten se kehittyy jatkossa. 
 
Tasearvoa voi laskea monella eri tavalla. Graham käytti kolmea eri tapaa: Kirja-arvoa, Current ratiota ja Quick ratiota. Kirja-arvon Graham määritteli laskemalla kiinteät varat yhteen ja vähentämällä niistä kaikki velat ja kaikki etuoikeutetut osakkeet ja niiden sisältämät velat. Current ratio sisältää vain nykyiset varat, joista vähennetään kaikki velat. Varat eivät sisällä aineettomia hyödykkeitä tai kiinteitä ja sekalaisia varoja. Quick ratio sisältää käteisvarat, joista vähennetään velat ja etuoikeutetut osakkeet. Käteiseen lasketaan mm. talletukset ja sijoitukset markkina-arvoin, jne. Quick ratio on harvoin osaketta kohden reilusti suurempi kuin osakekurssi. Tällaiset markkinaerehdykset tarjoavat sijoittajalle hyvän paikan tehdä rahaa mikäli yritys ei tee suuria tappioita. Muissa tapauksissa Quick Ratio ei tarjoa sijoittajalle paljoakaan tunnuslukuna.

Kirjassaan Security Analysis Graham lyttää kirja-arvon käytön lähes täysin, koska hänen mielestään ilmoitetut tasearvot eivät pitäneet paikkaansa todellisuuden kanssa. Toisaalta myöhemmissä havainnoissaan hän hyödyntää sitä määrittäessään sopivia sijoituskohteita hajautettuun salkkuun. Tästä huolimatta kirja-arvoa tulisi hänestä vilkaista, jotta sijoittaja saa jonkinlaisen käsityksen siitä kuinka paljon hänen tulisi maksaa yrityksestä. Sijoittajan tulisi itse ymmärtää mitä on tekemässä hänen arvioidessa yritystä kirja-arvon avulla. Olen samaa mieltä Grahamin kanssa kaikista edellämainituista asioista.

Current ratiota Graham piti Security Analysis kirjassaan tärkeämpänä lukuna. Se mittaa yrityksen maksuvalmiutta ja rahoituspuskuria. Tätä lukua hän piti kohtuullisen tarkkana näkemyksenä yrityksen myyntiarvosta eli siitä rahasummasta, jonka omistajat voisivat myymällä saada. Mikäli osakkeen markkina-arvo on selkeästi mahdollista myyntiarvoa alhaisempi, se voi johtua kolmesta eri syystä tai niiden yhdistelmistä:
  1. Osakemarkkinoiden tarjoama hinta on liian matala
  2. Yrityksen johto on tehnyt vakavia virheitä
  3. Omistajilla on väärä asenne varojaan kohtaan
Myyntiarvoa laskiessa tulee huomioida, että velat ovat todellisia, mutta varojen arvo pitää kyseenalaistaa. Tekijän pitää ymmärtää lopputuloksesta, että tarkkaa myyntiarvoa ei voi määrittää. Tarkoitus on verrata saatua arvoa markkinoilta saatavaan hintaan. Lopputuloksen ollessa lähellä markkinahintaa ei johtopäätöksiä voi tehdä. Myyntiarvoa tulee käyttää yrityksen arvon löytämiseen erityisesti tilanteissa, joissa koko yrityksen tai sen osien myyminen on lähes pakon sanelema. 

Yrityksen ollessa talousvaikeuksissa tuottavimmat osat myydään murto-osalla niiden todellisesta arvosta. Taloudellisella tilanteella on suuri rooli siinä saako sijoittaja todelliseen myyntiarvoon verratun rahasumman sijoituksestaan, kun yritys myydään. Pakon puuttuessa tase-eristä saadut summat ovat paljon suuremmat.

Seuraavassa pieni katsaus miten Graham arvostaa joitakin tase-eriä:
  • Käteinen ja markkinahintaiset sijoitukset 100%
  • Saatavat 75-90%, keskimäärin 80%:ia
  • Varastot 50-75%:ia, keskimäärin 2/3 osaa
  • Muut erät, kuten kiinteistöt, aineettomat hyödykkeet, koneet 1-50%:ia keskimäärin 15%:ia
Nämä ovat epämääräisiä lukemia, mutta on parempi olla suunnilleen oikeassa kuin täysin väärässä. Mikään ei estä sinua käyttämästä toisia lukemia mikäli sinulla on riittävät perusteet niihin. Suuri hajonta arvostuksissa johtuu siitä tosiasiasta, että eri liiketoiminta-aloilla tasearvot vaihtelevat. Muun muassa varastoihin jääneiden elektroniikkatuotteiden arvo voi heiketä nopeastikin, kun taas öljynjalostajien raaka-ainevarastojen hinta voi nousta samaan aikaan. Lisäksi tuotantokoneiden poistot eivät ehkä vastaa niiden vanhentumista eli ne voivat olla arvottomia samaan aikaan, kun taseessa ne vastaavat montaa kymmentä prosenttia tehdystä investoinnista.
 
Aineettomien hyödykkeiden todellinen arvo voi poiketa rajusti taseesta. Ne voivat olla myös selkeästi aliarvostettuja, kuten suuret brändit. Tällöin myyntiarvon määritys ei anna oikeita lukuja. Warren Buffett oli hieman konservatiivisempi aikana, jolloin hän etsi sijoituskohteita taseen perusteella. Security Analysis kirjan liitteistä löydät tarkempia tietoja Grahamin arvostuksista ja Buffettin käyttämät arvot löytyvär kirjasta Warren Buffett´s Ground rules. Nykypäivänä tasearvoltaan halpoja osakkeita on vaikea löytää, mutta pörssin ollessa pohjilla niihin voi jokunen henkilö onnistuneesti tarttua. 
 
Yritys tulisi myydä, kun osakekurssi on ollut pitkään paljon myyntiarvoa matalampi. Tästä pitäisi seurata joko kysymys siitä, että onko yrityksen jatkamiselle enää perustetta tai kysymys mitä yritysjohdon tulisi tehdä, jotta aliarvostus saataisiin korjattua. Aliarvostus voi korjaantua kolmella eri tavalla tai niiden yhdistelmällä:
  1. Tuloksentekokyvyn parantumisella. Se voi olla seurausta joko liiketoiminta-alan toimintaedellytyksien paranemisella tai yrityksen toiminnan muuttamisella tehokkaammaksi uuden tai vanhan johdon avulla. Uusi johto pystyy tähän todennäköisemmin kuin vanha.
  2. Yritysoston tai fuusion kautta. Toisen yrityksen johto voi saada käännettyä tämänkin liiketoiminnan parempaan suuntaan. Liiketoiminnan koon kasvaessa voi tulla merkittäviä synergiaetuja.
  3. Julkisella ostotarjouksella joka koskee kokonaista yritystä tai sen osaa.
Kaikki alle myyntiarvon hinnalla pörssissä myydyt yritykset eivät täytä vaatimuksia sijoituskohteina. Yksittäisten yritysten sijaan Graham suosittelee ostamaan hajautetun salkun, jonka kaikki osakkeet täyttävät vaatimuksen alhaisesta pörssikurssista verrattuna myyntiarvoon. Tällöin salkku täyttää vaatimukset kokonaisuutena eikä sijoittajan tarvitse pelätä kaikkien rahojen häviämistä.

On selvää etteivät kaikki osakkeet tule täyttämään niihin ladattuja odotuksia. Sijoittajan pitää hajautuksesta huolimatta valita osakkeet huolellisesti. Sijoittajan pitää valita osakkeet siten etteivät ne tuhoa taseessa olevia varallisuuseriä ja ovat aiemmin osoittaneet tuloksentekokykyä joka on ollut suuri verrattuna nykyiseen markkinahintaan. Jostain syystä tämän tyyppiset yritykset ovat osoittautuneet Grahamin mukaan menestyksekkäiksi, kun osakemarkkinat eivät ole olleet huipulla tai pohjilla.

Tasetta on helpompi hyödyntää heikkouksien löytämiseen yrityksen taloustilanteesta kuin vahvuuksien. Analyytikon pitää löytää todisteita käteisen riittävyydestä yrityksen taseesta, onko yrityksellä tarpeeksi varoja velkoihin nähden tai onko yritys tilanteessa, jossa sen velat ovat erääntymässä. Taseesta pitää löytyä todisteet, että velanmaksukykyä riittää.

Taseesta löytyvien varojen piti olla Grahamista kaksinkertaiset velkoihin nähden. Tämä arvo ei ole ehdoton. Yritystä pitää tutkia kokonaisuutena. Älä hylkää sijoituskohdetta vain tämän suhdeluvun perusteella vaan katso myös mm. tulosta. Joskus suhdeluvun pitäisi olla vähintään kolme. Graham mittasi yrityksen taloudellisen tilanteen vahvuutta myös Quick ratiolla, jota hän kutsuu happotestiksi. Siinä yrityksen nykytasearvon varallisuuden poislukien varastot tulisi olla vähintään velkojen suuruinen. Mikäli molemmat testit jää läpäisemättä, ei yrityksen talous Grahamista ollut riittävässä kunnossa. Testit koskevat myös yrityksen velkakirjojen ja etuoikeutettujen osakkeiden ostoa. 
 
Yritysten taloudelliset vaikeudet tulevat yleensä joko pankkilainojen tai muiden lyhytaikaisten lainojen erääntymisestä. Nämä eivät aina ole merkkejä yrityksen huonosta taloustilanteesta. Järkevä velkamäärä voi toimia vipuvoimana tuottojen kasvatuksessa. Tässä tilanteessa analyytikon pitää tutkia tilannetta lisää. Tilanne on harvemmin kriittinen, kun yritys tekee samalla tulosta. Myös lainaajalla on merkitystä. Tytäryhtiön velka tai sen tarjoama lyhytaikainen laina yritykselle ei ole niin kriittinen taloustilanteen kannalta kuin ulkopuolinen rahoitus. Suurimmat uhkat muodostavat suuret joukkovelkakirjat, jotka ovat erääntymässä lähiaikoina. Laajat velat, jotka erääntyvät keskipitkällä aikavälillä voivat myös muodostua ongelmiksi mikäli yrityksen tulokset ovat huonoja, joten sijoittajan pitää arvioida myös niiden maksukykyä.

Tasearvojen muutosta pitää tutkia myös pitkällä aikavälillä. Tutkimuksella on kolme puolta.
  1. Tarkastaa pitävätkö ilmoitetut tulokset paikkansa
  2. Määrittää mitä vaikutuksia tappioilla tai voitoilla on ollut taloudelliseen tilanteeseen
  3. Tutkia tuloksentekokyvyn ja taseesta löytyvien resurssien välisiä yhteyksiä pitkällä aikavälillä
Ilmoitetut tulokset eivät aina pidä paikkaansa. Grahamin esimerkeissä vääristelyä tehtiin mm. ottamalla aiemmin tehdyistä ylijäämistä taseeseen varoja ja jättämällä ilmoittamatta näistä muutoksista tuloslaskelmassa. En tunne lakeja niin hyvin, että osaisin sanoa onko tämä vielä mahdollista. Muita tapojakin varmasti löytyy. Kaikki voitot ja tappiot eivät ole saman arvoisia. Esimerkiksi varastoarvojen tappiot eivät automaattisesti heikennä tasetta. Tämän vuoksi yritysten tulosten syitä pitää etsiä aina myös taseesta. 
 
Tuloksentekokyvyn ja taseesta löytyvien resurssien välistä yhteyttä kannattaa tutkia pidemmältä aikaväliltä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Optimaalinen tarkastelujakso on kokonaisen syklin verran. Joskus on vaikea tietää missä kohtaa sykliä yritys on menossa, joten analyytikko voi joutua tutkimaan koko edellisen syklin ja nykyistä sykliä tähän päivään saakka. Tällöin tarkastelujakso voi olla 5-15 vuotta. Normaalisykli on viidestä kymmeneen vuoteen. Pahimmassa tapauksessa poikkeukselliset tapahtumat, kuten iso sota kasvattaa tarkastelujaksoa. Tällöin edellisen syklin muutokset taseessa ja tuloksentekokyvyssä voivat olla poikkeukselliset. Tällöin tarkastelujakson pituus voi kasvaa. Useimmiten analyysin teko on lopetettu paljon ennen tätä operaatiota, joten ei kannata säikähtää työmäärää.

Tuesday, September 20, 2016

graham ja tuloslaskelma

Tuloslaskelman analysoinnista

Yrityksen tuloksentekokykyä tarkastellessa ei voi keskittyä vain tuloslaskelmaan unohtaen taseen tarkastelun. Ilman taseen tarkastelua analyytikko luottaa vain yhteen arviointiperusteeseen eli tuloslaskelmaan. Tuloslaskelman tuottamat johtopäätökset muuttuvat nopeammin kuin taseen, joten arviot liiketoiminnan todellisesta arvosta vaihtelevat enemmän. Tuloslaskelmia on helpompi manipuloida. Analyysi voi tuottaa vain tuloslaskelmaa katsomalla helpommin väärän kuvan yrityksen liiketoiminnan todellisesta vahvuudesta. Käyttämällä tasetta tuloslaskelman lukujen vahvistamiseen saa paremman kuvan. Taseesta löytyvät varat, vastuut ja niiden muutokset kertovat analyytikolle lisää tarkasteltavalta ajanjaksolta. Täten syntyy parempi kuva yritystoiminnan todellisuudesta.
Graham jakaa tuloslaskelman analyysin kolmeen osaan:
  1. Kirjanpitonäkökulmaan: Mitkä ovat todelliset tulokset tarkasteltavalta ajanjaksolta?
  2. Liiketoimintanäkökulma: Mitä merkkejä jo tehdyt tulokset antavat tulevaisuuden tuloksentekokyvystä?
  3. Sijoitusrahoituksen näkökulma: Mitkä osat tuloslaskelmasta tulee ottaa huomioon ja mitä standardeja analyytikon tulee seurata, jotta hän saa järkevän kuvan osakkeiden arvosta?
Todellisia tuloksia tarkastellessa pitää unohtaa tuloslaskelmasta kaikki kertaluonteiset erät. Niitä ovat mm. varallisuuserien myynti, jälkiverot ja liikearvon muutokset. Todellisesta tulevaisuuden tuloksentekokyvystä kertaerät eivät kerro mitään. Ne voivat vain vääristää analyysin lopputulosta. Lisäksi analyytikon pitää määrittää kuinka hyvin yrityksen tytäryhtiöiden tulokset ja poistot ovat ilmoitettu yrityksen tuloslaskelmassa ja pitäisikö ne arvostaa eri tasolle kuin yritys on ne ilmoittanut. Molemmat voivat olla yli- tai aliarvostettuja. 
 
Tulevaisuuden tuloksentekokykyä voi arvioida yrityksen menneisyyden tuloksista viimeinen julkaistu tulostieto mukaanlukien. Tämä on tärkein ja vähiten tyydyttävä osa analyysia. Se on Grahamista tärkein, koska vain menneisyydestä ja nykyisyydestä voi hänestä saada luotettavampaa tietoa tulevaisuudesta. Se on myös vähiten tyydyttävä, koska menneisyyttä ei voi koskaan pitää luotettavana vihjeenä tulevaisuudesta. Menneisyyden ymmärtäminen on usein arvotonta, koska yritykset voivat kokea suuria muutoksia nopeasti tai markkinat voivat arvostaa osakkeet pahasti väärin.

Tuloksentekokykyä pitää arvioida pitkältä aikaväliltä eli vähintään viideltä vuodelta. Yksittäiset tulokset eivät tarjoa luotettavaa lopputulosta tuloksentekokyvyn arvioinnissa. Viimeisiä tuloksia voi käyttää hyväkseen mikäli analyytikko saa riittävästi todisteita siitä, että tulokset kertovat yrityksen kohtaamasta todellisuudesta jatkossakin. Niiden pitää Grahamista täyttää seuraavat ehdot: vuoden tulos ei ollut poikkeuksellisen hyvä, yritys on näyttänyt tulosten nousevaa trendiä useamman vuoden ja tutkimuksen tekijä on vakuuttunut yrityksen olevan kasvavalla toimialalla mikä antaa hänelle uskon trendin jatkumisesta tulevaisuudessakin. 
 
Grahamista keskiarvoja on käytettävä aina ilman ehtojen täyttymistä. Graham käytti itse eniten 5-10:n vuoden keskiarvoja ajatellessaan sopivia arvostustasoja. Graham muutti näkemyksiään uransa aikana, joten lähteistä riippuen voit olla tutustunut muihinkin vaihtoehtoihin, kuten tasearvojen käyttöön. Monien yritysten tulokset moninkertaistuvat syklin pohjalta huipulle. Liiketoimintasyklien tulisi määrittää ajanjakson pituus tarkemmin. Kaikissa liiketoiminnoissa syklit eivät ole samat eivätkä kaikki syklit ole yhtä pitkät samallakaan alalla. Yksittäiset yritykset eivät aina ole samoissa sykleissä niiden liiketoiminta-alojen kanssa. 
 
Toimialojen pitkiä syklejä on helpompi ennustaa kuin yksittäisten yritysten. Pitkän aikavälin käytön hyötyjä ovat liiketoimintasyklien vaikutusten tasaaminen ja tuloskehityksen jatkuvuuden arvioimisen helpottuminen. Pitkätkään aikavälit eivät ole luotettavia mikäli liiketoiminta-ala on suurten muutosten kourissa tai liiketoiminta-alan ominaispiirteisiin kuuluvat suuret ja jatkuvat muutokset. Nykypäivänä tällaista liiketoimintaa ovat uusia teknologioita hyödyntävät alat.


Grahamin ajatuksia tulostrendeistä.

Trendin käyttäminen tarjoaa kaksi vaaraa. Ensimmäinen on trendin petollisuus ja toinen on mahdollisuus pystyä perustelemaan mikä tahansa arvostustaso olettamalla trendin jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Menneen keskiarvon käyttäminen ei aina kerro tulevaisuudesta mikäli liiketoiminnassa on tapahtunut suuria muutoksia. Se toimii parhaiten, kun tulokset eivät muutu merkittävästi tarkasteltavalla ajanjaksolla. 
 
Tulostrendi voi olla nouseva, laskeva, pysyvä tai epäsäännöllinen. Pysyvän trendin tapauksessa tulos heittelee hyvin vähän keskiarvostaan. Trendiä arvioidessa ei pitäisi käyttää vain vuosia A ja B, jotka edustavat syklin alkua ja loppua. Tulostrendiä tutkaillessa kummastakin päästä pitäisi käyttää useamman vuosituloksen keskiarvoa. Syklin matalimman ja korkeimman vuosituloksen käyttö vääristää lopputulosta ja trendi näyttää suosiollisemmalta kuin todellisuus. 
 
Nousevan trendin jatkuvuutta uhkaavat mm. kilpailun koveneminen, sääntely ja suurten numeroiden laki. Mikään liiketoiminta ei kasva nopeaa vauhtia ikuisesti. Mitä suuremmaksi yritys tulee sitä vaikeammaksi nopean kasvun ylläpitäminen tulee. Analyytikon tulee suhtautua epäilevästi etsimällä syitä miksi yritys pystyy jatkamaan suosiollista trendiään selvitäkseen kasvun tielle tulevista esteistä. Grahamista trendin jatkuvuutta ei saa arvioida useaa liiketoimintasykliä eteenpäin. Virhearvioiden suuruusluokat pienenevät eikä perustellut arvostustasot kasva järjettömiksi.

Nousevan trendin tarkastelun pohjaksi ei tule ottaa odotettavia nousevia tuloksia tai menneitä tuloksia mikäli ne on saatu epänormaalien liiketoimintaolosuhteiden aikana. Tämän sijaan Grahamista arvostuskerrointa voi nostaa suotuisien tulosodotusten myötä kertomalla 20:llä viimeinen tulos, kun se on tehty normaalien olosuhteiden vallitessa. Markkinoiden mielestä hyvien yritysten arvostuskertoimet ovat yleensä liian suuret. Tämä rajaa suurimman osan niistä sijoituskohteiden ulkopuolelle.
 
Laskevaa tulostrendiä Graham suosittelee käsittelemään yrityksen liiketoiminnan odotuksien ja muiden laatutekijöiden kautta. Tällöin ei analyytikko voi käsitellä keskiarvotulosta tai tulostrendiä pitkään. Graham kehottaa katsomaan liiketoiimintaa ja sen lainalaisuuksia laskevan tulostrendin näkyessä. Analyytikko ei voi suoraan olettaa yrityksen menevän jatkossa konkurssiin, vaikka tulostrendi menee alaspäin. Pysyvän trendin tapauksessa pitää tutkia keskiarvotulosta ja sen kestävyyttä. Trendittömät tulosmuutokset ovat vaikeasti arvioitavissa. Tämä voi olla osaavan analyytikon etu, koska markkinat voivat tehdä vääriä johtopäätöksiä tulosheittelyistä. Osa markkinatoimijoista jättää tällaisten yritysten arvioimisen väliin. 
 
Graham ei suoraan hylännyt mitään suuntaa trendille. Itse näen järkevänä vain nousevan tuloskehityksen seuraamisen. Tämä ei tarkoita yksittäisinä vuosina tapahtuvia tulosheikennyksiä. Ne eivät ole ratkaisevia, kun yleiskehitys on ylöspäin. Hetkittäiset tulosheikennykset tarjoavat sijoittajille parempia mahdollisuuksia. Trendin pääsuunta ei saa lähteä alaspäin. Analyytikon pitää hyväksyä syklinvaihtelut. Trendin pitää olla nouseva edelliseen liiketoimintasykliin verrattuna. Syklin pienin tulos pitää olla edellisen syklin pienintä tulosta suurempi. Nykysyklin suurimman tuloksen pitää olla myös edellisen syklin suurinta suurempi. Nousevasta tulostrendistä ei saa maksaa liikaa eikä odotettu tuloskehitys voi olla liian suurta. Vuosittaisten tulosparannusten on oletettava pysyvän maksimissaan kymmenessä prosentissa pidemmällä aikavälillä Grahamista sopivista arvostustasoista ja tuloskasvuodotusten roolista lisää myöhemmin.

Monday, September 12, 2016

Graham ja osingot

Osingoista

Osakesijoittajilla on kaksi tulonlähdettä: osingot ja realisoitu arvonnousu. Jälkimmäisen suuruus mitataan osto- ja myyntihintojen erotuksena. Osinkojen suuruudesta päättävät osakkeenomistajat yhtiökokouksissa. Yrityksen hallitus ehdottaa osinkoa, jonka yhtiökokous joko hyväksyy tai ei. Osingonsaajan ja yrityksen edut eivät aina ole samat. Pitkäaikaisen sijoittajan pitää aina kysyä itseltään: ”Pystyykö yritys sijoittamaan ehdotetun osingon paremmin tuottavaan liiketomintaan kuin mitä itse pystyn sen uudelleensijoittamalla ansaitsemaan, kun otan huomioon osinkoverot?” Jos vastaus on ei niin suuri osinko on hyvä asia. Asia ei ole ihan niin yksinkertainen, joten seuraavissa kappaleissa lisää asiasta Grahamin miettein.

Yritysten pääomatarpeet ovat erilaiset, kuten Graham totesi. Analyysin tekijä joutuu arvioimaan kuinka hyvin yrityksen osinkopolitiikka vastaa sen pääomatarpeita. Velkaantuneet yritykset eivät voi jakaa voittoja omistajille, kuten velattomat. Hyvä yritys maksaa säännöllisesti osinkoa ja saa kasvatettua sitä vuosien varrella. Toinen mahdollisuus on kyetä ostamaan omia osakkeita liiketoiminnan arvoa halvemmalla hinnalla. Tämä vaihtoehto voi olla parempi omistajille. Tästä lisää Buffettista kertovassa luvussa. 
 
Yrityksillä on kolme syytä jättää jakamatta pääomiaan:
  1. Taloudellisen pääomatilanteen parantaminen
  2. Kapasiteetin kasvattaminen
  3. Pääomien ylikapasiteetin purkaminen
Ensimmäinen ja kolmas syy voivat ensisilmäyksellä näyttää samalta, mutta kolmas syy tarkoittaa pääomien jättämistä yritykseen joukkovelkakirjojen pääomien ja korkojen maksuja varten. Ensimmäinen syy tarkoittaa käteisvarallisuuden keräämistä. Kun johto jättää jakamatta tehtyjä voittoja ja kasvattaa ylijäämää, se lähettää signaalin omistajille, että se pystyy kasvattamaan näillä pääomilla tulevaisuudessa maksettavia osinkoja. Ylijäämän hyötykäyttö tulevia tuottoja kasvattaessa on syy jättää pääomia yritykseen. Analyytikon tulee arvioida kasvattaisivatko yritykseen jätetyt voittovarat enemmän toiseen kohteeseen sijoitettuna. Lisäksi hänen tulee arvioida johdon lähettämän signaalin paikkansapitävyyttä tarkastelemalla miten yritykseen jätetyt pääomat ovat aiemmin tuottaneet. Johdon signaalit eivät aina vastaa todellisuutta. 
 
Pienen osingon jakaminen lähtee yleensä oletuksesta, että yrityksen ja omistajan etu on sama. Pääomien kasvattaminen on yrityksen etu, mutta omistajien etuja se ei suoraan aja. Joskus yrityksen etu on omistajille haitta. Tämä koskee niitä pääomia, joita yritys ei pysty järkevästi käyttämään tulevien tuottojen kasvattamiseen. Yrityksen tuloksentekoky ei ole suoraan verrannollinen sen kasvattamiin pääomiin. Kun yritys jättää dollarin pääomiin, tulee sen pystyä kasvattamaan yrityksen arvoa vähintään dollarilla. Yrityksen ei tule myöskään jakaa liikaa osinkoja mikäli se pystyy tuottamaan jokaisella dollarilla lisäarvoa omistajilleen. 
 
Johtajat voivat olla suurin este järkevän osingonjaon tiellä mikäli omistajat eivät perää oikeuksiaan. Yritysjohto yleensä määrittää osingonjakopolitiikan tekemällä ehdotuksen voitonjaosta yhtiökokoukselle. Omistajat harvoin ymmärtävät omaa etuaan eivätkä puutu tarpeeksi osingonjakoehdotuksiin. Seurauksena on usein yritysjohdon aseman väärinkäyttö, koska monissa tapauksissa johtoryhmä koostuu pienestä sisäpiiristä, jossa kaikki ovat kavereita. Toinen syy on yritysjohdon tarve yksinkertaistaa yrityksen taloudenhoitoa säilyttämällä liiallisia pääomia. Heillä on myös taipumus kasvattaa yritystä käyttämällä liikaa ylijäämää kasvattaakseen omaa hiekkalaatikkoaan saadakseen parempaa palkkaa ja kasvattaakseen mainettaan. Tämä tapahtuu kasvattamalla yrityksen kykyä valmistaa tuotteita tai tarjota palveluita joko orgaanisesti tai yritysostoilla.

johtopäätöksiä:

Maksettuina osinkoina saatu dollari on omistajalle keskimäärin parempi vaihtoehto kuin dollari yrityksen ylijäämään kertyneenä. Yrityksen pitää käyttää riittävä osa tehdyistä voitoista tuloksentekokykynsä kasvattamiseen ja riittävä osa omistajille jaettaviin osinkoihin. Mikäli osinko on verrattain pieni, tulee omistajan vaatia yritykseltä poikkeuksellista kykyä sijoittaa yritykseen jätetyt voittovarat tehokkaasti. Valitettavasti tämä on Grahamista harvinaista. 
 
Joskus omistajat hyötyvät vähäisestä voitonjaosta paremman tuloksentekokyvyn tehdessä suurempia tuloksia tulevaisuudessa. Markkinat voivat pitää osakkeen hinnan alhaalla, koska ne eivät ymmärrä pienten osinkojen hyötyjä tässä tapauksessa. Omistajat voivat hyötyä suurista osingoista, koska uudelleensijoitetut voitot eivät paranna yrityksen tuloksentekokykyä tarpeeksi tai ne eivät ole todellisia voittoja vaan pakollisia reservejä, jotka on pakko jättää yritykseen. Usein sijoittajat sekoittavat nämä asiat keskenään, koska sijoittavat suurempien osinkojen vuoksi ja äänestävät voittovarojen uudelleensijoittamisen puolesta. 
 
Osakkeenomistajien tulisi tehdä viisaita päätöksiä voitonjaon suhteen eikä jättää voitonjakoa vain johtajien ehdotuksen armoille. Yksittäistapaukset voivat vaatia erityispäätöksiä. Joskus on järkevää jättää suuri osa voitoista yrityksen pääomiin ja toisinaan voitonjako voidaan suorittaa lähes kokonaan osinkojenmaksulla. Jokaisen päätöksen pitää olla yksilöllinen riippuen yrityksen tilanteesta. Jokaisen omistajan tulee harkita voitonjakoa itse omista lähtökohdistaan ja tehdä päätöksensä miten yhtiökokouksessa äänestää.

Monday, September 5, 2016

Grahamin laadullinen analyysi

Grahamin laadullinen analyysi
Laadullinen analyysi jäi Grahamilla lapsipuolen osaan, mutta hän tutki siinä yrityksen markkinaosuutta, sen fyysisiä, maantieteellisiä ja toiminnallisia ominaispiirteitä, yritysjohtoa ja lopuksi yrityksen, sen liiketoiminta-alan sekä yleisen talousilmapiirin odotuksia. Analyysintekijä joutuu tutkimaan laatutekijöitä monista eri tietolähteistä yrityksen julkaisemien tiedotteiden lisäksi. Usein tietolähteet perustuvat mielipiteisiin. Yksittäisten lähteiden käyttö voi tuottaa vääriä johtopäätöksiä. Grahamista laadullinen analyysi on vähemmän hyödyllistä sen tekemisen vaikeuden vuoksi. Laadullisesta analyysista tulee lisää mm. Fisheristä, Buffettista ja Mungerista kertovissa luvuissa. Edellämainitut yksilöt veivät sen uudelle tasolle.

Liiketoiminnan toiminnallisia ominaispiirteitä ovat mm. pääomariippuvuus, kilpailutilanne, sääntely, raaka-ainetarpeet, tarpeet tuotekehitykseen, jne. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat tuloksentekokykyyn. Edellämainitut tekijät vaihtelevat liiketoiminnan ja yleisen taloustilanteen syklien mukaan. Toiminnallisten ominaispiirteiden hahmottaminen tapahtuu osittain numeroiden kautta.

Liiketoiminta-alaa analysoimalla on vaikea löytää tietoa jota markkinoilla ei jo olisi. Analyytikon pitää päättää mitkä alaa koskevista tiedoista ovat hyödyllisiä. Hyödylliset tiedot ovat usein markkinoiden tiedossa ja ne vaikuttavat myös osakkeiden arvostukseen. Jokaisella alalla riittää pikkuisia yksityiskohtia, joita voi tutkia. Hyötyjen saaminen näistä tutkimuksista on vaikeaa. Grahamista parhaat hyödyt näistä tutkimuksista voi saada aloilta, joissa on paljon muutoksia tapahtumassa. Suuret muutokset tuottavat myös suurempia riskejä, joten analyytikon täytyy olla kykenevä ymmärtämään muutoksia tai keskittyä toisiin aloihin.

Grahamista korkeat tulosmarginaalit korjaantuvat ennen pitkää markkinoiden lisätessä kilpailua paljon voittoa tuottavilla liiketoiminta-aloilla. Tässä hänen laatuajattelunsa epäonnistui, koska hän ei sisäistänyt pysyvän kilpailuedun käsitettä. Hän oletti markkinatalouden korjaavan tuotot matalemmille tasoille ennen pitkää. Tuotteet, kuten Coca Cola ovat säilyttäneet kilpailuetunsa vuosikymmeniä eikä muutoksia ole näköpiirissä. Hänen mielestään myös suuret markkinaosuudet korjaantuvat lisääntyneen kilpailun myötä. 

Grahamista liiketoiminnan tasaisuus on tärkein laadullinen tekijä. Tasaisuus tarkoittaa hyvää muutoskestävyyttä. Se helpottaa liiketoiminnan tulevaisuuden tuloksentekokyvyn arviointia. Liiketoiminnan tasaisuus ei tarkoita suoraan yksittäisten tulosyksikköjen toimivan tulevaisuudessa menneisyyden mukaan. Tasaisilla liiketoiminta-aloilla, kuten elintarviketuotannossa voi yksittäisten yritysten tulokset ja liikevaihdot heilahdella merkittävästi ylösalaisin. Suuren markkinaosuuden hallitsijat ovat keskimäärin tasaisempia tuloksentekijöitä kuin pienen. 

Nouseva tuloskehitys on suotuisa merkki. Menneisyyden tuloskehitys on vain oletus tulevasta. Liiketoiminnalla on luontaiset syklinsä, joten ne pitää huomioida arvioidessa tulevaisuutta. Liiketoimintaa tulee arvioida läpi koko luontaisen syklin. Oli kyse menneisyyden tai tulevaisuuden arvioinnista. Trendi voi olla jo menneisyyttä, kun analyytikko huomaa sen. Yksikään analyysi ei voi perustua suoraan oletukseen trendin jatkumisesta. Sitä voi käyttää vain lähtökohtana. Grahamista analyytikon pitää ottaa huomioon tulevaisuuden muutokset huomioon, mutta lähinnä suojautua niiltä eikä yrittää hyötyä niistä.

Grahamista taloudellinen vahvuus ja pääomarakenne vaikuttavat sijoituskohteen laatuun. Käteisvarojen merkittävä määrä ja kohtuullinen määrä velkaa ovat laatutekijöitä. Velan kohtuullinen määrä tuottaa hyötyjä vipuvoiman muodossa. Liiallisuuksiin vipuvoiman käytössä ei saa mennä. Etenkään pankeilta ei saa ottaa suuria ja nopeasti erääntyviä lainoja. 

Johtajien kyvykkyyttä on vaikea mitata ilman ennakko-oletuksia tai turvautumista huhupuheisiin. Vain harvat tietävät todella millaiset johtajat yrityksellä todella on. Parhaimmat todisteet analyytikko saa vertailemalla yrityksen liiketoiminnan menestystä riittävän pitkällä aikavälillä samalla alalla toimivaan yritykseen. Olettaen, että molemmissa yrityksissä johto on toiminut riittävän pitkään. Ilman vertailukohteita ei johtajien pätevyydestä pysty helpolla tekemään johtopäätöksiä. Johdon vaikutusta on vaikea mitata luvuilla. Analyytikon ei pidä yrittää tehdä tarkkoja määrällisiä arvioita johdon tuottamista tuloksista.

Grahamista yrityksen hallituksen jäsenet kuuluvat viiteen eri ryhmään: 1. Johtajat voivat olla palkollisia, jotka haluavat pitää eduistaan kiinni. 2. investointipankkiirit, joiden ensimmäinen päämäärä on kerätä palkkioita yritykselleen. 3. tavalliset pankkiirit, jotka haluavat pitää pankkiensa lainat juoksemassa. 4. Yksilöt, jotka harrastavat liiketoimintaa yrityksen kanssa. 5. Harvat yksilöt, jotka taistelevat osakkeenomistajien puolesta. Viimeisetkin ovat yleensä muodostaneet ystävyyssuhteita muiden johtokunnan jäsenien kanssa ja siten saaneet paikkansa johtokunnassa. Omistajan etuja ajavat hallituksen jäsenet ovat siis Grahamista vähissä.

Yksi merkittävä johdon laatutekijä on omistajien kohtelu. Sijoittajan tulee arvioida kuinka hyvin johto kohtelee osakkeenomistajia. Liiketoiminnasta saadut voitot kuuluvat omistajille. Johdon pitää maksimoida omistajien etu pitkällä aikavälillä. Yhtenä laatua nostattavana tekijänä Graham pitää osingonmaksua joka on jatkunut 20 peräkkäistä vuotta. Johto ei saa hamstrata käteistä mikäli sille ei löydy tuottavia sijoituskohteita. Se ei myöskään saa jakaa liikaa osinkoja mikäli tuottavia sijoituskohteita on näköpiirissä. Johto ei myöskään saa periä liian suuria palkkioita omistajien kustannuksella. Näet edellisen kappaleen listasta, että harvojen johtajien edut todella ovat samat kuin omistajan.

Johto ei saa laajentaa liiketoimintaa omistajien kustannuksella. Yritysostojen teko pitää suorittaa aina omistajien etua ajatellen. Laajentumisesta ei saa maksaa liikaa, vaikka se johtoa houkuttelisikin. Yksi tärkeä laatutekijä on se käyttääkö johto omia osakkeita yritysostojen tekoon vai ei. Yritysjohto voi toki joskus käyttää omia osakkeita kaupankäynnissä, mutta suurin osa kaupoista pitäisi maksaa käteisellä. Myös osakkeenomistajien kohtelun voi hahmottaa osin määrällisen analyysin kautta. Älä yritä vähentää huonoa johtoa määrällisessä analyysissa. Unohda sijoituskohde, jossa on huono johto toteaa Graham.

Monday, August 29, 2016

Analyysista ja sen tekemisestä

Analyysista ja sen tekemisestä




Analyysissa tutkitaan saatavilla olevia tosiasioita ja tehdään niistä johtopäätöksiä. Niiden pitää perustua järkevään logiikkaan ja ennaltalaadittuihin periaatteisiin. Analyysin teko vie aikaa. Se voi viedä tunneista päiviin tai kuukausiin. Tämä riippuu siitä mitkä asiat tekijä katsoo hyödylliseksi selvittää ja kuinka pitkälle analyysia tehdessä tarvitsee mennä. Analyysia tehdessä voi tulla nopeasti johtopäätökseen ettei lisäselvityksiin ole tarvetta. Suurin osa analyyseista ei johda sijoituskohteiden ostoihin tai myynteihin. Kotiläksyjen tekeminen on vain hyväksyttävä osana sijoitusten tekemistä. Kaikki huippusijoittajat tutkivat sijoituskohteita itse ja tekevät analyyseistaan itsenäiset johtopäätökset. Tämä tosiasia tekee huippusijoittajista niin hyviä. Analyysin tekeminen on taito joka kehittyy vain harjoittelemalla. Älä luule olevasi siinä hyvä heti.

Myös analysoitavalla kohteella on merkitystä. Joukkovelkakirjat eivät vaadi yhtä laajaa selvitystä kuin osakkeet. Graham keskittyi eniten yritysten julkaisemiin tiedotteisiin. Valitettavasti sijoitusanalyysista ei voi tehdä tarkkaa tiedettä. Sattuma vaikuttaa saatujen johtopäätösten menestykseen, koska onnistuminen riippuu siitä kuinka hyvin sijoittaja on arvioinut kohteensa tulevaisuuden. 

Sijoittaja analysoi kohteen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Viimeinen näistä on tärkein ja vaikein. Kaksi ensimmäistä antavat vihjeitä siitä. Suurimmat sudenkuopat seuraavat epärealistisia arvioita tulevaisuudesta. Grahamin analyysi kuvaa liiketoimintaa, koska hän keskittyi yritysten velkakirjoihin ja osakkeisiin. Lisäksi se kuvaa liiketoiminnan tuloksia, taloudellista tilannetta, vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja riskejä. Lisäksi analyysissa arvioidaan liiketoiminta-alaa yleisellä tasolla, kilpailijoita ja niiden tulevaisuudennäkymiä. Analyysissa arvioidaan tulevaisuuden kassavirtoja eri oletuksien avulla. 

Tulevaisuuden kassavirtojen arvioinnin tarkoitus on määrittää kohteen todellinen arvo, joka on sen tuottamien tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvo tekohetkellä. Tarkkaa arvoa on mahdotonta määrittää, joten se tulee esittää arvon ylä- ja alarajojen kautta. Analyysin teossa kohteen tutkimista pitää käsitellä niiden periaatteiden ja menetelmien avulla, jotka toimivat kaikkina ajanjaksoina suuria katastrofeja lukuunottamatta. Yhtä ja samaa menetelmää ei voi käyttää kaikissa sijoituskohteissa. Eri menetelmissä voi olla samoja osia. 

Analyysi kannattaa jakaa kahteen osaan: määrälliseen ja laadulliseen analyysiin. Määrällinen analyysi kuvaa sijoituskohdetta ensisijaisesti lukujen kautta. Se kuvaa kohdetta mm. seuraavien asioiden kautta: tulosten, taseen, osinkojen, liiketoiminnan tilastojen ja pääomarakenteen. Laadullinen analyysi kuvaa liiketoimintaa yleisellä tasolla, johtajien laatua, liiketoiminnan ja liiketoiminta-alan tulevaisuudennäkymien kautta. Määrälliset tekijät ovat helpommin analysoitavissa kuin laadulliset. Joidenkin laadullisten tekijöiden analysointi, kuten johdon kyvykkyys ovat vaikeammin arvioitavissa. Sekä määrällisiä että laadullisia tekijöitä on käytettävä, jotta saadaan aikaan hyödyllinen lopputulos. Määrällisen analyysin lopputulos on hyödyllinen vain mikäli laadullinen analyysi vahvistaa sen. Molemmat kietoutuvat toisiinsa. Ne eivät siis ole irrallisia asioita.

Monday, August 22, 2016

Benjamin Graham

Graham oli Wall Streetin dekaaniksi kutsuttu sijoitusmestari, joka syntyi 1894 Englannissa. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin hänen ollessaan vuoden. Grahamin ollessa yhdeksän hänen isänsä kuoli ja siitä vuoden päästä perheyritys ajautui konkurssiin. Hänen ollessa 13 hänen äitinsä menetti rahansa sijoittamalla US Steeliin. Tämä oli hänen ensimmäinen kosketuksensa osakemarkkinoihin. Edellämainitut kokemukset jättivät jälkensä ja vaikuttivat hänen sijoituksiinsa monia vuosikymmeniä myöhemmin.

Graham oli monilahjakkuus. Tästä yksi todistena on, että kolme Columbian yliopiston eri tiedekuntaa, matematiikan, englannin ja filosofian halusivat hänet professoriksi, kun oli valmistumassa sieltä. Hän siirtyi töihin Wall Streetille, vaikka ei opiskellut taloutta yliopistovuosinaan. Hänen henkinen kouluttautuminen tuli hänen matematiikan opiskelustaan, erityisesti geometrian. Tämä vaatii tiivistä ja tarkkaa päättelyä ennen kuin pystyy tekemään johtopäätöksiä. Hän sai suurimman nautintonsa kehittämällä mieltään monilla aihealueilla rahoituksen lisäksi muun muassa musiikin saralla.

Grahamin tunnetuimmat saavutukset ovat kaksi vuosikymmenien saatossa muutoksen kestänyttä kirjaa ”sijoitusanalyysi” ja ”älykäs sijoittaja” Muutamat kirjoissa esitetyistä periaatteista, menetelmistä ja käsitteistä ovat sijoittajien jatkuvassa käytössä tänäkin päivänä. Näistä tunnetuimmat ovat turvamarginaali ja herra Markkina. Hänen sijoituskirjojensa lisäksi hänet tunnetaan mm. hänen hyödykereservisuunnitelmastaan, jonka tarkoitus oli luoda hyödykekori joka olisi korvannut kullan pankkien liikkeelle laskemien setelien vastikkeena.

Grahamin sijoitukset keskittyivät lähinnä osakkeisiin ja joukkolainoihin. Hänen sijoitustuloksensa eivät olleet loistavia, mutta osakemarkkinoiden keskiarvoa parempia. Valitettavasti niitä ei ole löytynyt koko hänen elinajaltaan, mutta kahdelta pidemmältä ajanjaksolta kuitenkin. Nämä ajanjaksot olivat 1925-1935 ja 1948-1976. Tuottoja on hyvä vertailla S&P 500-indeksin antamiin tuottoihin.

1925-1935 S&P500 5.8%, Graham 6.0%
1948-1976 S&P500 7.1% Graham 11.4%

Erot eivät tunnu suurilta prosentteina, mutta pidemmällä aikavälillä prosenttikin tekee suuren eron. Graham keskittyi pääomiensa säilyttämiseen ja sijoittamisen tarkastelemiseen enemmänkin älyllisenä haasteena kuin rikastumiseen pyrkimisenä. Hänen tarpeensa pääomien säilyttämiseen näkyi tuotoissa. Tämä todennäköisesti johtui hänen lapsuudenkokemuksistaan. Graham ei ollut sijoittajana loistava, mutta hän onnistui jättämään jälkeensä monta tarpeellista käsitettä, periaatetta ja menetelmää tulevien sukupolvien hyödynnettäviksi. Hänen nerokkuutensa näkyy siinä etteivät monet niistä vanhene koskaan. Hänen näkemyksissään oli myös puutteita, kuten usko siihen, että markkinatalous ennen pitkää korjaa yritysten korkeat voittomarginaalit alemmalle tasolle. Hänen tuottavin sijoituksensa GEICO:on oli yksi vastakkainen esimerkki ilmiöstä, jota hän ei koskaan ymmärtänyt.


Grahamin määritelmä sijoittamiselle


” Sijoittaminen on toimintaa, jossa pyritään takaamaan pääoman säilyminen saaden tyydyttävää tuottoa tekemällä tarkka analyysi.”


Määritelmästä näkee ettei sijoittaminen ole tarkkaa tiedettä. Se on taito jota voi kehittää. Määritelmän kolme osaa: pääoman säilyminen, tyydyttävä tuotto ja tarkka analyysi ovat kytköksissä toisiinsa. Pääoman säilymistä ja tyydyttävää tuottoa on hankala saavuttaa ilman tarkkaa analyysia. Analyysin avulla sijoittajan pitää määrittää hinta, jonka hän voi maksaa säilyttäen pääomansa saavuttaen tyydyttävän tuoton. Hinnan pitää vastata kohteen todellista arvoa eli sen tuottamien kassavirtojen nykyarvoa. Hinnan määrittäminen ei ole tarkkaa tiedettä, joten sijoittajan täytyy määrittää sille vaihteluväli. Sen määrittäminen on tärkeää, koska hinnanmäärittelyssä on monta muuttujaa. Sijoitusten lopputulokset riippuvat myös tulevaisuudesta eikä sitä voi varmuudella ennustaa. Tarkka analyysi tarkoittaa oleellisten tosiasioiden tutkimista. 

Pääoman säilyminen tarkoittaa suojautumista tappiolta kaikissa tapauksissa, jotka noudattavat kohtuullisia todennäköisyyksiä. Grahamista pääoman säilyttäminen on sijoittajan tärkein tehtävä. Vakavien tappioiden välttäminen on elinehto voittojen tekemiselle. Grahamin suosimissa sijoituskohteissa osakkeissa ja joukkovelkakirjoissa pääoman säilyminen oli hänen mukaansa suoraan verrannollinen liiketoiminnan tuloksentekokyvyn ja sen taloudellisten velvoitteiden suhteeseen. Lisäksi maksetun hinnan pitää olla kohtuullinen. Graham totesi myös, että yksittäinen sijoitus voi tuottaa tappiota. Siksi riittävä kohtuuhintaan tehty hajauttaminen on järkevää pääoman säilymisen kannalta. Pääoman säilymisestä lisää turvamarginaalista kertovassa luvussa.

Tyydyttävän tuoton määritelmä Grahamin mukaan on mikä tahansa tuotto minkä sijoittaja on valmis hyväksymään, kun hän toimii kohtuullisella älykkyydellä. Tyydyttävän tuoton lähtökohta riippuu sijoituskohteesta. Valistunut sijoittaja ei voi tavoitella kuuta taivaalta. Pennsylvanian yliopiston professori Jeremy Siegel on tutkinut osakemarkkinoiden kehitystä ja saanut Yhdysvaltain osakemarkkinoiden vuotuisiksi reaalituotoiksi vuosina 1802-2012 6.6%:ia, kun osingot on sijoitettu uudelleen osakkeisiin. Tämän tuottoprosentin tulee toimia lähtökohtana sijoittajan arvioidessa minkälaisia tuottoja hän pitää tyydyttävänä. Muut sijoituskohteet ovat tuottaneet vähemmän kuin osakkeet. Liialliset odotukset näkyvät todennäköisesti tappioina tai epätyydyttävinä tuottoina.

PS: tähän osoitteeseen tulee kaikki kirjasta löytyvä materiaali Grahamista sitä mukaa, kun se valmistuu mikäli lukija haluaa saada selvää suuremmasta kokonaisuudesta. Yksittäisten kirjoitusten sijaan.

Monday, August 15, 2016

Esipuhe

Alkusanat


Keskinkertaisuuksilta oppimalla saa aikaan keskinkertaisia tuloksia. Parhailta oppimalla voi saada aikaan huipputuloksia. Mitään takuuta ei voi saada, koska tieto ei takaa ymmärrystä tai viisautta toimia oikein. Lukija olisi jo rikas sijoittaminen ollessa helppoa.

Kirjan sijoittajat ovat pärjänneet muita paljon paremmin vähintään yli vuosikymmenen. Heidän tuloksensa ovat ylivertaisia keskinkertaisuuksiin verrattuna. Jotkus heistä ovat hävinneet ainakin kerran rahansa, mutta pärjänneet sen jälkeen loistavasti. Yksi tärkeimmistä syistä valita kirjan sijoittajat oli se, että heistä löytyi tarpeeksi tietoa. Toinen syy on se, että suurin osa heidän sijoituksistaan ja ajattelumalleistaan ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Sijoittaminen ei ole monimutkaista eikä siihen tarvita kallista apua. Maailmassa on muitakin huippusijoittajia, joilta voi oppia. Kirjaan on valittu kattaus ehdottomista huipuista.

Suurin osa rahoitusmarkkinoiden toimijoista ei tuota maailmalle lisäarvoa eikä heidän ajatuksiinsa tai heidän tarjoamiin palveluihin tai tuotteisiin kannata laittaa rahojaan. Tämä käy selväksi mm. Jack Boglea käsittelevästä luvusta. Tämä koskee myös taloudesta kirjoittavien enemmistöä, kuten taloustoimittajia. Pahimmat lisäarvon tuhoajat yleensä osaavat esittää itsensä parhaiten sen luojina. Tämän ymmärtäminen helpottuu, muistamalla, että pökäle on edelleen pökäle, vaikka sen naamioisi kullaksi. Lisäarvon tuhoamisella tarkoitan sitä, että asiakkaat häviävät pienikuluisille osakeindeksirahastoille luottamalla lisäarvon tuhoajien tuottamiin palveluihin, tuotteisiin ja neuvoihin. Muiden syyttäminen on aina vain tekosyy. Syyllinen epäonnistumisiin löytyy peilistä.

Kirjassa ei ole kyse siitä mitä lisäarvoa minä tuotan vaan siitä mitä lisäarvoa kirjassa esiteltävien sijoittajien käyttämät periaatteet ja menelmät tuottavat. Monet niistä kumoavat lisäarvon tuhoajien ylläpitämät myytit. Kirjassa esittelen jokaisen sijoittajan erikseen. Heitä ei ole esitelty aikajärjestyksessä vaan osittain tärkeysjärjestyksessä. Osittaisuus johtuu siitä, että vaikka pidän Buffettia ja Mungeria tärkeämpinä kuin Grahamia tai Fisheriä niin ensimmäiset ovat saaneet suurimmat oppinsa jälkimmäisiltä jalostaen niitä. John Bogle on viimeisenä, koska hän sijoittaa lähinnä indeksirahastoihin. Hänen lähestymisensä sijoittamiseen on vähävaivainen ja tarpeeksi hyvä suurimmalle osalle sijoittajista. Kirjassa esiintyvien muiden sijoittajien menetelmiä, periaatteita, ajattelumalleja ja käsitteitä ei voi hyödyntää ilman merkittävää panostusta.

Kirjassa käsittelen seuraavia sijoittajia:

  • Benjamin Graham
  • Philip Fisher
  • Warren Buffett
  • Charlie Munger
  • Peter Lynch
  • John Templeton
  • Ray Dalio
  • Jim Rogers
  • Jack Bogle


Kirja käy läpi heidän luomia käsitteitään, menetelmiä, periaatteita ja ajattelumalleja. Asiat on yritetty esittää yksinkertaisina ja loogisina. Jotkin asiat ovat purettu pienempiin osiin, jotta niitä ymmärtää paremmin. Kirja keskittyy kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Se on tärkeämpää kuin yksityiskohtien. Joskus tarkempienkin yksityiskohtien esittely on tarpeen eikä niitä ole unohdettu. Esitellyt käsitteet, menetelmät, periaatteet ja ajattelumallit ovat tuottaneet heille erinomaisia tuottoja.Kirjan sijoittajatkin ovat tehneet virheitä. He eivät ole yli-ihmisiä. Heidän virheistään oppiminen tulee halvemmaksi kuin omista, joten esittelen niitäkin. Lisäksi kirjassa pohditaan mitkä ominaisuudet tekevät kirjassa esitetyistä sijoittajista niin hyviä. Kirjan sijoittajilla on hämmästyttävä määrä yhtäläisyyksiä. Kirja käsittelee enimmäkseen sijoittamista osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja indeksirahastoihin. Lisäksi kirja käsittelee hieman makrotaloutta ja hyödykkeitä.

Kirjan tarkoitus ei ole opettaa kopioimaan mestareiden käytöstä, ajattelumalleja tai sijoituksia. Muiden suora kopiointi on varma tapa epäonnistua. Tarkoitus on opettaa lukijaa ymmärtämään miten he ajattelevat ja toimivat, jotta voi hyödyntää heidän periaatteitaan ja toimintamallejaan. Lukijan pitää ymmärtää huippusijoittajien periaatteita, jotta hän voi hyödyntää heidän toimintamallejaan. Periaatteet ovat käsitteitä, joita voi soveltaa yhä uudestaan vastaavissa olosuhteissa. Ne eivät tarjoa kapea-alaisia vastauksia erityisiin kysymyksiin. Sijoittaja joka ymmärtää parhaiden sijoittajien periaatteita paremmin menestyy paremmin.

Kirjan oppeja hyödyntämällä voi parantaa sijoitustuottojaan, mikäli löytää itselleen sopivat periaatteet, menetelmät ja ajattelumallit. Yhdysvaltojen markkinoilla historialliset vuosittaiset reaalituotot ovat olleet seitsemän prosentin luokkaa. Huippusijoittajia paremmin ymmärtämällä ja heidän menetelmistään ja ajattelumalleistaan itselleen sopivimmat valitsemalla voi ylittää historialliset keskiarvotuotot pitkällä aikavälillä. Kirjaa ei voi lukea ja olettaa olevansa parempi sijoittaja. Pelkkä ymmärrys ei juuri paranna sijoitustuottoja. Menetelmien ja ajattelumallien käyttö vaatii harjoittelua ja toistomäärien pitää olla merkittävä. Sijoittaminen on taito joka koostuu useammasta osa-alueesta, kuten arvonmäärityksestä ja yritysten kilpailutilanteen analysoinnista, jne.
Tärkein syy kirjan julkaisemiseen on palaute. Rakentava palaute tulee kehittämään ymmärrystäni jota toivon osaavani hyödyntää sijoitustaitojeni kehittämisessä. Projekti on pakottanut minut ajattelemaan ja perustelemaan ajatukseni. Palaute toivottavasti paljastaa kaikki ajatteluvirheeni ja perusteluni. Kirjani ei sovi kaikille. Olisi edesvastuutonta uskotella niin saadakseni lisää lukijoita. Kirja ei sovi heille, jotka eivät osaa sijoittamisen peruskäsitteitä kuten yksinkertaisia tunnuslukuja. Niiden ymmärtämiseen löytää apuja muualta. Kirja ei sovi heille, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan. Lukijan pitää pyrkiä vastaamaan koko ajan seuraaviin kysymyksiin:

  1. Onko tämä totta?
  2. Miten minun pitää reagoida asiaan?

Edellämainittuihin kysymyksiin vastaamalla parantaa ymmärrystään ja hyötyy kirjasta enemmän.

Toivon lukijalle hyviä hetkiä kirjan parissa.

Tommi Taavila 2017