Lopullinen arvonmääritys, kapitalisaatiokerroin,
tasearvot
Analyytikko on suuren
työmäärän ja yrityksen tutkimisen jälkeen päässyt
tilanteeseen, jossa hänen pitää määrittää yrityksen todellinen
arvo. Arvonmääritykseen tulosta kasvattavissa yrityksissä hän
käytti kapitalisaatiokerrointa. Sen määrittämiseen analyytikko
tutkii yleisiä pitkän aikavälin näkymiä. Niihin vaikuttavat
yrityksen sisäiset tulevaisuuden näkymät ja sen
liiketoiminta-alojen näkymät. Kertoimeen vaikuttavat myös johdon
pätevyys joka on aina hieman puolueellinen näkemys, taloudellinen
tilanne ja osinkohistoria sekä osinkojenmaksutaso.
Kapitalisaatiokerrointa on
vaikea määrittää mikäli yrityksen liiketoiminnassa ja johdossa
tapahtuu jatkuvia muutoksia. Tällöin sijoittajan pitää ottaa ne
huomioon viimeistään turvamarginaalissa, josta lisää myöhemmin.
Kapitalisaatiokerrointa voi käyttää oikeastaan vain yrityksiin,
jotka kasvattavat tulostaan. Niiden arvonmäärityksen kaava Grahamin
mukaan:
Arvo = osakekohtainen
tulos x (8.5+2*kasvuvauhtiprosentti)
Huom!
Osakekohtainen tulos on puhdistettu liiketoimintaa kuulumattomista
kertaeristä. Tämä on tärkeää muistaa, koska
kasvuvauhtiprosenttikin tulee ilman kertaerien vaikutusta. Korkojen
suuruudella on myös vaikutusta. Kaava ei ota huomioon tulevaisuuden
korkotasoja, koska niitä on mahdotonta ennustaa. Kaava on
yksinkertainen, koska Graham ei keksinyt parempaa vaihtoehtoa. Se ei
ota myöskään huomioon vaihtoehtoista korkotuottoa joka vaikuttaa
tulosten nykyarvoon. Riittävä turvamarginaali auttaa pienentämään
kapitalisaatiokertoimen hyödyntämisen tuottamia epätarkkuuksia.
Kapitalisaatiokertoimen
lisäksi hän käytti arvonmääritykseen taseen arvonmääritystä.
Tämä tapa koski erityisesti yrityksiä, jotka eivät kasvattaneet
tulostaan tasaisesti tai tekivät välillä tappiota. Hän laski
omaisuuserien arvot konservatiivisesti yhteen ja sai sitä myötä
arvon yritykselle. Hän määritti arvon vain aineellisille
hyödykkeille, kuten tehtaille, koneille, maalle, varastolle, jne.
Tästä löydät esimerkkejä aiemmista luvuista.
Analyysien hyödyntämisellä kolme estettä
- Riittämättömät tai väärät tiedot
- Tulevaisuuden epävarmuudet
- Markkinoiden järjetön käytös
Tietojen tahallinen
väärentäminen on harvinaista. Väärinkäsitykset johtuvat usein
kirjanpitokikkailuista tai laadullisen analyysin osien, kuten
johtajien pätevyyden arvioinnin epäonnistumisesta. Tietojen
salaaminen on harvinaisempaa, koska säännökset tiedottamisesta
ovat tarkat. Useammin epämieluisat tiedot löytyvät tiedotteiden
alaviitteistä tai viimeisiltä sivuilta. Graham kehottaa tutustumaan
tarkasti molempiin. Lisäksi johdon puheita pitää tulkita
itsenäisesti eikä vain uskoa niihin.
Tulevaisuuden ennustaminen
on yleensä vaikeaa, joten tulevaisuuden arvioinnin epävarmuus
tuottaa suurimman ongelman. Analyysista tehdyt johtopäätökset
voivat olla vanhoja uusien tietojen tullessa ilmi. Analyysia
tulevaisuudesta joutuu aina tekemään siltä pohjalta, että menneet
tapahtumat tarjoavat ainakin karkean oppaan tulevaisuudelle. Mitä
kyseenalaisempi tämä oletus on sitä vähemmän hyötyä analyysi
tarjoaa.
Analyysia tehdessä
markkinahintojen ei tulisi vaikuttaa. Markkinat voivat vaikuttaa
siihen, että hinnat ovat paljon kohteiden arvoa korkeammalla
pitkään. Hinnat eivät vaikuta suoraan johtopäätöksiin vaan
niistä saatuihin hyötyihin. Hintojen pysyessä kauan
yliarvostettuina ei sijoittaja saa ostettua kohdetta haluamallaan
hinnalla ennen kuin johtopäätöksiin vaikuttavat asiat muuttuvat.
Tällöin analyysi pitää tehdä ainakin osittain uudelleen
mukautumalla uuteen tilanteeseen.
Yleisesti analyysinteosta
Yksittäisenkin analyysin
tekemisessä on valtava työmäärä mikäli täytyy tehdä
kotiläksynsä kokonaan. Analyysit eivät vaadi korkeampaa
matematiikkaa tai vaikeita laskutoimituksia. Korkeamman matematiikan
käyttämisen tulee toimia sinulle varoitussignaalina mikäli joku
tarjoaa sinulle apuaan ja tarjoaa selityksiksi vaikeita matemaattisia
kaavoja. Korkoa korolle ilmiön, keskiarvon, prosenttilaskujen,
kerto- ja jakolaskujen sekä + ja – laskujen käyttö riittää.
Matematiikan kuvitellaan antavan tarkkoja ja luotettavia tuloksia,
mutta osakemarkkinoilla nämä säännöt eivät päde. Arvonmääritys
on parhaimmillaankin epätarkkaa. Graham toimi markkinoilla
vuosikymmeniä eikä koskaan sanojensa mukaan nähnyt luotettavia
laskutoimituksia osakkeiden arvoista, kuin käyttämällä
yksinkertaisia laskutoimituksia.
Analysoitavien yritysten
määrää ja käytettävää työmäärää voi vähentää luomalla
tarkat ennakkoehdot tarkasteltaville yrityksille. Mikäli yritykset
eivät täytä ehtoja voi yritykset jättää analysoimatta tai
lopettaa analyysi. Itse en tutki tällä hetkellä kuin suomalaisia
yrityksiä, joten olen harvoin tilanteessa, jossa tulee tarvetta
analysoida yrityksiä tarkemmin. Suurempien pörssien yritysten
ollessa sijoituskohteina joutuu analysoimaan suurempia määriä.
Tällöin on vielä tärkeämpää, että sijoittaja on määritellyt
ennakkoehdot yrityksille, joita haluaa analysoida. Tarjolla on paljon
apuvälineitä, jotka vähentävät työmäärää. Markkinoilla on
useita osakeskreenereitä, jotka etsivät ennakkoehdot täyttävät
osakkeet halutuilta markkina-alueilta.
Et voi jättää
kotiläksyjäsi eli analyyseja tekemättä mikäli haluat tehdä
päätökset sijoituskohteista. Muiden apu voi tuottaa ongelmia
enemmän kuin niistä on hyötyä. Ainut tapa jättää kotiläksyt
väliin on sijoittaa kustannustehokkaisiin ajallisella hajautuksella
indeksirahastoihin. Ensimmäiset perustettiin Grahamin kuoleman
aikoihin 1970-luvun puolivälissä, joten hän ei niitä ehtinyt
vielä suositella Graham jakaa sijoittajat niihin, jotka ovat
valmiita tekemään kotiläksynsä ja niihin, jotka eivät niitä
tee. Riskit kasvavat jälkimmäisessä tapauksessa tietämättömyyden
seurauksena liikaa. Tällöin ainut oikea tapa sijoittaa on
indeksirahastot.
Analyysin tekeminen on
taito, jota ei voi oppia harjoittelematta. Oppimiseen ei ole
oikoteitä, joten sinun pitää harjoitella. Kaikkia yrityksiä ei
analysoida samalla tavalla. Sinun on opittava ymmärtämään miten
esimerkiksi pankkien ja kulutustuotteita myyvien yritysten analyysi
pitää tehdä. Toinen vaihtoehto on päättää etukäteen minkä
alan yrityksiä analysoi. Jos et tunne alaa riittävän hyvin niin
sinun ei tarvitse analysoida siihen liittyvää liiketoimintaa.
Tämänkin ajatteleminen etukäteen vähentää työmäärääsi.
Huolellisinkin analyysi voi
olla väärässä ja parhaatkin analyytikot erehtyvät välillä.
Siksi sinun pitää aina miettiä todennäköisyyttä oikeassa
olemisesta. Harkitse tarkkaan seuraavia kysymyksiä:
- Kuinka paljon olen harjoitellut?
- Kuinka hyvin edellliset analyysini ovat onnistuneet?
- Mikä on tyypillinen onnistusprosentti muilla analyytikoilla?
Analyysin tekemisen
tärkeyden voi tiivistää yhteen lauseeseen: Jos et pysty itse
määrittämään sijoituskohteelle arvoa kohtuullisella
tarkkuudella, ei sinun pidä sijoittaa siihen. Jokainen
huippusijoittaja toimii näin tai pystyy ainakin määrittelemään,
että sijoituskohteen arvo on selvästi hintaa korkeampi. Oikoteitä
ei ole ja muiden kuunteleminen johtaa suurella todennäköisyydellä
suurempiin tappioihin.
No comments:
Post a Comment