Turvamarginaali

Turvamarginaali

Turvamarginaali on yksi tärkeimmistä sijoittamiseen liittyvistä käsitteistä. Saat sen vähentämällä sijoituskohteen todellisen arvon markkinahinnasta. Turvamarginaali tarjoaa sinulle mahdollisuuden vähentää pääomanmenetystä tarjoamalla tilaa epätarkkuudelle, huonolle onnelle tai virheillesi. Tarvitset turvamarginaalia, koska arvonmääritys on parhaimmillaankin epätarkkaa, tulevaisuus on epävarma ja teet virheitä. Graham perusti riskienhallinan perusteensa riittävään turvamarginaaliin, huolellisiin analyyseihin ja hajautukseen. Turvamarginaalin käyttö riittävällä hajautuksella oli hänen tapansa suhtautua sijoittamisen riskeihin. 

Kaikista sijoituskohteista voi maksaa liikaa. Todennäköisyydet virheostoksiin pienenevät maksetun hinnan vähentyessä. Turvamarginaalin käyttö ei takaa onnistumista yksittäistapauksissa. Vaikka marginaali on sijoittajan puolella voi yksittäisissä sijoituksissa tulla tappioita. Hyödynnä käsitettä aina, kun sijoitat. Mitä useampaan kohteeseen käytät riittävää turvamarginaalia sitä paremmin todennäköisyydet ovat puolellasi. Tämä periaate toimii vahvasti myös vakuutusyhtiöiden liiketoiminnan puolesta.

Kaikki sijoituksesi perustuvat epävarmuuteen tulevasta. Et voi keskittyä vain analyysiisi. Sinun pitää suojautua tappiolta mikäli analyysisi onkin väärä. Todennäköisyys, että olet ainakin kerran väärässä on lähes 100%:ia. Et voi hallita edellämainittuja tekijöitä. Voit hallita vain seurauksia, kun olet väärässä. Turvamarginaali on tätä varten. Se rajoittaa tappioitasi. Typerimmätkin sijoittajat voivat tehdä rahaa nousumarkkinoilla, mutta he todennäköisesti häviävät ne laskumarkkinoilla korkojen kera.

Turvamarginaali ja yrityksen laatu. Yritysten liiketoiminnassa on eroja. Laadukkaammasta liiketoiminnasta voi maksaa enemmän. Seurauksena on hieman pienemmän turvamarginaalin tarve mikäli laatua ei ole huomioitu arvonmäärityksessä. Tällöin turvamarginaalia ei ole syytä pienentää. Yritysten ennustettavuus vähentää hieman niiden turvamarginaalia. Vähemmän muuttuvat tulokset voivat pienentää turvamarginaalia. Monet sijoittajat, kuten Warren Buffett sijoittavat vain yrityksiin, joiden tulokset eivät heittele.

Grahamista ainut lähtökohta turvamarginaalin laskemiselle on yrityksen liiketoiminnan tuotot ja tuloksentekokyky. Tämä koskee niin joukkovelkakirjoja kuin osakkeita. Hän ei laskenut molemmille turvamarginaalia samoin. Velkakirjojen turvamarginaalia hän laski ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa oli laskea kuinka moninkertaisesti yritys on tehnyt tulosta viime vuosina verrattuna sen maksamiin velkakirjojen korkoihin ja etuoikeutettujen osakkeiden osinkoihin. Toinen tapa oli verrata koko yrityksen myyntihintaa muutaman vuoden aikana sen nykyvelkoihin. Myyntihinta tarkoitti tässä tapauksessa julkisesti noteerattujen omaisuuserien markkinahintaa. Ensimmäisessä tavassa marginaalin piti olla kolminkertainen. Jälkimmäisessä tavassa hinta sai olla maksimissaan julkisista noteerauksista kaksi kolmasosaa. Jälkimmäistä tapaa tulee käyttää lähinnä yrityksiin, jotka keskittyvät julkisesti noteerattujen arvopapereiden omistamiseen. Tällöinkin markkinahinnan tulee olla lähellä arvopapereiden kokonaisarvoa.

Kirjassaan Intelligent Investor Graham tarjoaa useampia vaihtoehtoja turvamarginaalin laskemiseen. Yksittäisiä osakkeita arvioidessa sijoittajan pitää käyttää suurempaa turvamarginaalia kuin hajautettua salkkua luodessa. Yksittäisen yrityksen turvamarginaalin hän laski vertaamalla yrityksen tulostuottoa sen mahdollisesta lainarahasta maksettavaan korkoon. Tulostuoton ollessa 9%:ia ja oletetun koron ollessa 4%:ia on maksettu korko 44%:ia tulostuotosta mikä tarjoaa riittävän turvamarginaalin. Kun sijoittaja ostaa 20:tä eri osaketta voi turvamarginaali olla hieman pienempi. Lisäksi Graham on käyttänyt hajautettuun sijoitussalkun muodostamisessa turvamarginaalia, jonka hän on laskenut tasearvosta. 

Useat sijoittajat käyttävät liian pieniä turvamarginaaleja ostaessaan osakkeita. Olen itsekin syyllistynyt useampaan otteeseen tähän virheeseen. Huippusijoittajien käyttämät turvamarginaalit ovat suurempia kuin mitä suurin osa käyttää. Buffettin esimerkki riittävästä marginaalista tuli ilmi Washington Postin ostosta, kun hän oli laskenut yrityksen koko arvoksi 400 miljoonaa ja yrityksen markkinahinta oli 80 miljoonaa. Tällöin markkinahinta oli 1/5 arvosta. Buffettin aisapari Munger puhui vuonna 1994 siitä, että 1/3 todellisesta arvosta on turvamarginaali joka riittää vanhalle alkoholistille. Philip Fisher puhui järkevistä ostoksista, kun yrityksen markkinahinta oli 25%:ia sen arvosta. Hän ei käyttänyt suoraan turvamarginaalia.

Turvamarginaalin käyttämisen lisäksi sinun pitää arvioida realistisesti kuinka todennäköisesti olet oikeassa ja kuinka toimit mikäli olet väärässä. Kysy itseltäsi seuraavia asioita:

• Kuinka paljon olen aiemmin hävinnyt ollessani väärässä eli kuinka paljon voin hävitä?
• Kuinka olen suhtautunut tappioihin henkisesti? Olenko panikoinut ollessani tappiolla?
• Onko minulla muita sijoituksia, jotka tuottavat hävitessäni nämä rahat?
• Laitanko liikaa rahojani tähän sijoitukseen? Onko minulla varaa hävitä kaikki rahani?

Hävittyjen rahojen takaisin saaminen on vaikeaa. Tappioiden tullessa sinun pitää voittaa suurempi prosentuaalinen osuus kuin hävitessäsi. Kun häviät neljäsosan rahoistasi, joudut tehdä kolmasosan tuotot, jotta pääset omillesi. Kun häviät puolet rahoistasi, joudut tuplaamaan ne. Tappiot tulevat paljon nopeammin kuin tuotot.