Ray Dalio

”Meillä pitää olla toimivat periaatteet, jotta saamme elämältä mitä haluamme, ”



Ray Dalio on Bridgewater Associatesin perustaja. Hänen hedgerahastonsa on yksi maailman suurimmista sijoitettavien varojen perusteella. Hän tekee sijoituspäätöksensä enimmäkseen makrotalouden muuttujien perusteella. Hänellä on kaksi suurta rahastoa Pure Alpha ja All Weather, jotka ovat perustettu 1989 ja 1996. Ensimmäinen rahastoista perustuu aktiiviseen salkunhoitoon ja jälkimmäinen passiiviseen. Hän on luonut talouskone-mallin. Sitä voi käyttää hyväkseen ymmärtääkseen paremmin makrotalouden osien vuorovaikutusta. Bridgewaterilla on omalaatuinen, ehdottomaan rehellisyyteen pyrkivä yrityskulttuuri. Dalion rahastot ovat tuottaneet perustamisensa jälkeen keskimäärin vuoden 2016 loppuun mennessä seuraavasti:

Pure Alpha 13% vs S&P500 11.6%

All Weather 7.7% vs S&P 10.0%

Edellämainitut luvut eivät ole tarkkoja. Ne voivat heittää prosentin kymmenyksiä, mutta kertovat tarpeeksi miten ne pärjäävät indeksille. Ensimmäinen ja monimutkaisempi rahasto on pärjännyt paremmin kuin S&P ja jälkimmäinen, mutta yksinkertaisempi rahasto on hävinnyt. Jälkimmäinen rahasto on siitä merkittävä, että sen tuotot ovat heitelleet paljon vähemmän kuin indeksin. Tällä on merkitystä sijoittajille, jotka eivät voi hävitä merkittävää osaa sijoituksistaan kerralla, kuten eläkeläisille. Rahastoon ei tosin pysty sijoittamaan, mutta sen allokaatiosta voivat sijoittajat ottaa oppia. Pure Alpha on niin monimutkainen rahasto, että sen selvittämiseen eivät rahkeeni riitä.

Dalion talouskone-malli eroaa hieman taloustieteilijöiden näkemyksistä. Mallin pohjalta voi nähdä, että Yhdysvaltojen talous on ollut viime vuosina velanmaksuvaiheessa, josta ulospääsy vie aikansa. Mallista selviävät lyhyet ja pitkät velkasyklit, niiden vaikutus talouskasvuun ja kuinka tuottavuus ratkaisee pitkällä aikavälillä talouskasvun suuruuden. Dalio tarjoaa näkemyksen kuinka velka vaikuttaa keskipitkällä aikavälillä tuottavuuden kanssa. Kerron minkälaisia kasvulukuja Dalio on ennustanut vuosille 2015-2025. Kuvailen Bridgewaterin omalaatuista yrityskulttuuria hieman. Se perustuu täydelliseen rehellisyyteen ja avoimuuteen. Työntekijöiden keskustelut nauhoitetaan. Jokaisen keskustelun aikana osallistujien ajatuksia pisteytetään pyrkien kehittämään mahdollisimman hyviä ideoita asioiden hoitamiseksi välittämättä kenen luomia ne ovat.

John Templetonin virheet, inflaatio ja yhteenveto

Inflaatio

Templetonin yksi teeseistä oli, että ihmiset haluavat enemmän. Tämä halu oli hänestä sisäänrakennettu poliittisiin järjestelmiin ja ihmisiin. Se kasvattaa hintoja. Hänen aikanaan suurempi osa kustannuksista tuli palkoista. Niiden kasvupaine oli seurausta halusta saada enemmän. Hänestä paine kasvattaa palkkoja tuottaa ajanjaksoja, jolloin inflaatio nousee jopa kaksinumeroiseksi muutenkin kuin rauhan tai hallituksen hintasääntelyn aikana. Kaksinumeroinen inflaatio muuttaa sijoitusteesejä. Templetonista korkean inflaation maihin sijoittamista kannattaa välttää. Templeton arvioi 1980-luvun alussa, että seuraavan parin vuosikymmenen aikana inflaatio Yhdysvalloissa vaihtelisi 3-20%:n välissä. Hän oli suunnilleen oikeassa. Templeton ei maininnut inflaation lähteeksi väestönkasvua mikä oli joko itsestäänselvä oletus tai se jäi häneltä havaitsematta.

Inflaatiolta suojautuminen on tärkeä osa sijoittajan toimia. Tämä koskee normaalia korkeamman inflaation aikaa enemmän kuin matalan. Matala inflaatio täytyy nähdä välttämättömänä pahana. Siltä suojautumiseen paras ratkaisu on sijoittaa kohteisiin, joista tulee korkeata tuottoa. Tämän asian ymmärtäminen vaikeutuu inflaation laukatessa kaksinumeroisena. Matalan inflaation aikana parhaimmat sijoituskohteet eivät ole täysin samat kuin korkean. 

Templetonista sijoittajan pitää suojautua kaksinumeroiselta inflaatiolta sijoittamalla maihin, joiden historia kertoo pääsääntöisesti kohtuullisen matalasta inflaatiosta, vähentämällä käteismäärää tai käteismääräisiä sijoituskohteita, kuten joukkovelkakirjoja tai henkivakuutuksia tai sijoittamalla rahansa osakkeisiin ja kiinteistöihin. En tiedä miten henkivakuutukset toimivat, joten en osaa sanoa Templetonin ajatuksenjuoksusta niiden suhteen. Muuten edelliset neuvot kuulostavat järkeviltä. Lisäksi Templeton uskoi velkaisten yritysten olevan parempia sijoituskohteita kuin normaalisti inflaation pienentäessä todellista velkataakkaa.

Templeton uskoi korkeamman inflaation muuttavan kiinteän omaisuuden todellista arvoa. Yritysten tehtaat, kiinteistöt, koneet ja muut vastaavat omaisuuserät voivat olla arvokkaampia kuin taseeseen merkityt ostohinnat. Niiden korvaamiseen tarvittavat rahasummat voivat olla paljon suuremmat korkean inflaation aikana. Hinnat ovat joko nousseet suoraan tai investointeihin tarvittavat rahamäärät voivat olla korkeat suurten korkojen vuoksi. Kiinteän omaisuuden todellisen arvon selvittämiseen vaaditaan paljon työtä, koska tekniikka voi vanhentua nopeastikin. Ilman tarkkaa tietoa vanhenemisesta ei voi tehdä arvioita mm. tehtaiden tai koneiden arvosta. Omaisuuserien halpuus on yleensä väliaikainen tapahtuma eikä sen huomaamiseen ole vuosia aikaa. Edellinen vastaava tilanne Yhdysvalloissa oli 1982 ja Templeton hyödynsi sitä.

Virheet

Templeton sanoi, että vain jättämällä sijoittamatta välttyy virheiltä. Tästä huolimatta hänen omista virheistään löytää vähän tietoa. Yksi syy on, että hän toimi aikoina, jolloin tiedonvälitys ei ollut yhtä tehokasta. Tämä rajoittaa virheiden arviointia. Yksi hänen itsensäkin tunnustama tosiasia on, että hän myi liian aikaisin osakkeensa. Tätä hän selitteli väittämällä löytäneensä paremman vaihtoehtoisen sijoituskohteen tilalle, kun se oli puolet halvempi vaihtoehto kuin alkuperäinen.

Pidän tätä ajatteluvirheenä, koska se keskittää sijoittajan ajatuksen enemmän sijoituskohteen hintaan kuin laadusta maksettuun hintaan. Tämä lisää kaupankäyntitarvetta syöden tuottoja. Halvimpaan hintaan ostaminen on paras vaihtoehto, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Templeton pyrki ostamaan, kun hänestä sijoituskohde oli mahdollisimman halpa hänen määrittämäänsä arvoon nähden. Templetonin arvonmääritys keskittyi yhteen liiketoimintasykliin ja enimmäkseen numerollisiin tekijöihin. Liiketoimintasyklin pituudeksi voidaan arvioida 5-8 vuotta. Pidän viittä vuotta vielä lyhyenä aikana arvonmäärityksessä. Kahdeksan vuotta on lähellä riittävää pituutta. Tarkkaa vuosimäärää ei voi sanoa, koska yritysten liiketoiminta voi kokea suuria muutoksia. Noin kymmenen vuotta olisi tarpeeksi pitkä ajanjakso.

Yhteenveto

Templetonin osta halvinta ei ole huono idea, mutta sen toteuttaminen ei ole helppoa. Halvin ei ole aina paras vaihtoehto, koska myöhemmin voi huomata ettei halvin vaihtoehto tuottanutkaan parasta lopputulosta. Warren Buffett on sanonut, että hän on tehnyt parhaimmat kaupat, kun hinta on tuntunut hieman kalliilta. Halvimman vaihtoehdon löytäminen voi johtaa siihen, että ostaa kakkoslaatua. Templeton sai tällä lähestymistavalla keskimääräistä paljon parempia tuloksia. Templeton oli saita. Hän etsi aina halvinta vaihtoehtoa riippumatta ostokohteesta. Parhaiten halvimman sijoituskohteen etsiminen sopii kitupiikeille.

Templeton oli ensimmäisiä ulkomaille merkittäviä rahasummia sijoittavia rahastonhoitajia Yhdysvalloissa. Hän matkusteli paljon nuoresta lähtien. Se mahdollisti järkevän sijoittamisen ulkomaille aikana, jolloin tiedonvälitys oli eri tasolla kuin nykyään. Hajautushyödyt olivat suuremmat. Templeton oli työnarkomaani. Yksi hänestä tärkeimmistä teeseistä oli valmius tehdä hieman enemmän töitä kuin muut. Tämän hän oletti tuottavan merkittäviä hyötyjä. Edellämainitun todellisista hyödyistä Templetonille on vaikea arvioida, mutta voi siinä jotain perää olla. Ulkomaille sijoittaminen on Templetonin aikaan ollut hankalaa, joten on todennäköistä, että hän on joutunut sen vuoksi tekemään muita enemmän töitä.

John Templeton, Hajauttaminen, riski

Hajauttaminen

Templetonista vain aina oikeassa olevat sijoittajat voivat jättää hajauttamatta. Hänestä parhaimmatkin ovat oikeassa noin kahdessa kolmasosassa tekemistään sijoituksissa. Siksi kaikkien tulisi hänestä pienentää riskejään hajauttamalla. Templeton uskoi sijoitusten hajauttamiseen maantieteellisesti, eri toimialoille ja eri sijoitusinstrumentteihin. Hän uskoi myös, että hajauttaminen ei saanut maksaa liikaa. Hän uskoi hajauttamisen suojelevan sijoittajaa itseltään. Yhteen kohteeseen rahansa laittava sijoittaja voi kärsiä, koska hänen egonsa pakottaa uskomaan hänen olevansa oikeassa todennäköisyyden väärässä olemiselle ollessa paljon nollaa suurempi.

Maantieteellisen hajauttamisen logiikka näyttäytyi Templetonista siinä, että lasku- ja nousumarkkinat vaihtelivat maittain. Taloudelliset trendit eivät ole joka maassa samat, joten yksittäisen maan trendit eivät vaikuta samoin. Maantieteellinen hajautus mahdollistaa useamman halvan sijoituskohteen löytämisen. Templetonin aikana tämä oli enemmän totta. Rahoitusmarkkinat ovat enemmän kytköksissä toisiinsa kuin ennen. Tämä koskee erityisesti suuria pörssejä, joiden liikkeet heijastelevat enemmän toisiaan. Pienten ja vähemmän kehittyneiden maiden pörssit voivat poiketa toisista enemmän. Valuuttariskit pienenevät enemmän maantieteellisellä hajautuksella kuin osakeriskit. Templetonin sijoitusmenestyksessä maantieteellinen hajautus oli merkittävässä roolissa.

Templeton etsi eri toimialojen halvimpia osakkeita tai halvimpia toimialoja. Hän vertaili toimialoja ja niiden osakkeiden arvostusta toisiinsa. Hän ei uskonut löytävänsä yhdeltä toimialalta tarpeeksi halpoja sijoituskohteita, joten hän hajautti omistuksiaan eri toimialoille. Templetonista yksittäisiltä toimialoilta löytyy aina muita halvempi sijoituskohde, mutta se ei tarkoita, että jokaiselle toimialalle kannattaa hajauttaa. On todennäköistä, että halvemmalta näyttävällä toimialallakaan ei ole aina kannattavaa sijoituskohdetta.

Sijoituskohteiden määrää ei Templetonista kannattanut hakata kiveen. Todellisuudessa määrä ei kerro suoraan kuinka hyvin hajauttaa. Templeton määritteli riittävän hajautuksen tarkoittavan vähintään kymmentä eri sijoituskohdetta. Kohteiden ollessa hajautettu maantieteellisesti ja toimialoittain tämä oli tarpeeksi suuri hajautus. Hän uskoi ettei hajauttaminen saanut maksaa liikaa. Hän suositteli matalakuluisia sijoitusrahastoja henkilöille, joilla ei ollut varaa kymmeneen eri sijoituskohteeseen. Hän eli aikaa, kun sijoittaminen oli paljon kalliimpaa mikä lisäsi hajauttamisen kustannuksia. Templeton ei hajauttanut vain hajauttamisen vuoksi vaan hänellä oli syy ostaa.

Templeton puhui vähintään kymmenestä eri sijoituskohteesta, mutta kaikki tilanteet eivät olleet samanlaisia. Hän hajautti tarvittaessa paljon laajemmin. Tästä on useampia esimerkkejä. Yksi niistä oli yli sadan halvan osakkeen ostaminen ennen toista maailmansotaa. Kyseessä oli muutaman vuoden mittainen sijoitus. Lisäksi hän myi teknokuplan aikana useampia yliarvostettuja osakkeita lyhyeksi. Vaikka hänellä oli rahastonsa salkussa satoja eri osakkeita, ei hän pitänyt sitä ainoana oikeana hajautuksena. Jäätyään eläkkeelle salkunhoitajan roolistaan hänellä oli salkussaan vain muutamia sijoituskohteita.

Riski

Hintaheilahtelujen näkeminen sijoittajan ystävänä kuului Templetonin ajatuksiin. Mitä enemmän hinnat heilahtelevat alaspäin sitä parempia sijoituskohteita hänestä löytyy. Aina löytyy ”järkevä” syy myydä. Suurin osa sijoittajista näkee pörssikurssien laskun sijoittajan vihollisena. Hintaheilahteluita hyödyntävä sijoittaja saa ostettua halvemmalla. On helppo pelätä, koska aina löytyy järkevältä kuulostava puhuva pää televisiosta tai talouslehdistä maalaamassa mustan tulevaisuuden. Mitä useampi tällainen henkilö saa palstatilaa tai lähetysaikaa sitä todennäköisemmin sijoittajat tekevät ylilyöntejä tuottaen järkeville ja kotiläksynsä tekeville sijoittajille mahtavia kohteita halvemmalla.

Sijoittajan pitää pystyä tarkastelemaan puolueettomasti sijoituskohteita. Jokainen yritys kohtaa välillä ongelmia, jotka niiden pitää ratkaista. Ongelmat tuottavat sijoittajille negatiivisia mielikuvia, johtaen useimmiten kurssilaskuun. Laskua ostamalla hyödyntävät sijoittajat joutuvat hyväksymään, että häviävät markkinoille välillä lyhyellä aikavälillä. Jokainen sijoittaja häviää välillä indekseille ja välillä paljon.

Mikäli sijoittaja on tehnyt kotiläksynsä kunnolla ja panostanut arvonmääritykseen, ei muille häviämisen pitäisi tuntua ongelmalta. Templeton piti keskittymistä pidempiin aikaväleihin parhaimpana tapana suojautua lyhyen aikavälin henkiseltä paineelta menestyksen ollessa odotettua huonompi muihin verrattuna. Pidemmille aikaväleille suunnatut näkemykset liiketoiminnan kasvusta, tuloksentekokyvystä ja yritysten kilpailukyvystä tuottavat parempia tuloksia kuin sijoitustulosten analysointi lyhyellä aikavälillä. Templetonista jälkimmäinen suhtautuminen tuottaa vain vaikeuksia. 

Riskien vaikutusta voi Templetonista vähentää myös matalammilla odotuksilla. Ihmiset ovat keskimäärin optimisteja ja uskovat enemmän itseensä ja valintoihinsa. Sijoituskohteiden tuloshistoriaa seuraamalla voi tehdä ennusteita yritysten tuloksentekokyvystä monin tavoin. Monet uskovat optimistisesti syklien huipulla tehtyjen vuosittaisten tulosparannusten jatkuvan tulevaisuudessakin, vaikka historiallinen tuloksentekokyky ei antaisi aihetta. Tämä näkyy todennäköisesti jo osakekurssissa. Syklin huiput ovat todennäköisimmin ne hetket, kun sijoittaja on pärjännyt parhaiten. Templetonista sijoittajan pitää tehdä eniten ja entistä huolellisemmin töitä menestyessään paremmin kuin aiemmin ja hänen lyhytaikaiset tuottonsa ja itsentuntonsa ovat huipussaan. Tällöin todennäköisyydet pahimmille virheille ovat suurimmillaan. 

Riskejä Templeton pienensi myös hajauttamalla omistuksensa useampaan maahan. Ne vähensivät hänen valuuttariskejään. Templeton uskoi myös, että ulkomaisia riskejään voi pienentää sijoittamalla maihin, joissa yhteiskuntajärjestelmä on markkinataloushenkinen tai menossa siihen suuntaan. Templetonin toimet sijoitusten riskienhallinnassa tähtäävät mahdollisimman suureen turvaväliin. Lisäksi hän hallitsi riskejä myymällä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

John Templeton ja myyminen

Myyminen

Templeton myi sijoituskohteensa kahdesta eri syystä. Hän myi sijoituskohteensa löytäessään vähintään 50%:ia arvokkaamman sijoituskohteen hintaan verrattuna. Lisäksi hän myi hinnan noustessa liian korkeaksi arvoon nähden. Hän myi osakkeita lyhyeksi havaittuaan merkittäviä yliarvostuksia. Tätä ei voi suositella kuin ammattilaisille, koska riskit ovat suuremmat kuin ostaessa. Ostaessa voi hävitä vain 100%:ia rahoistaan. Lyhyeksi myytäessä tappioiden mahdollisuudet ovat äärettömät.

Erityisesti osakesijoittamisessa sijoituskohteen arvonmääritys on epätarkka toimenpide, koska tulevia kassavirtoja on mahdoton ennustaa täsmälleen. Vaihtaessa sijoituksen osakkeesta toiseen on tarve turvavälille. Templeton arvioi, että puolet arvokkaampi osake täytti vaatimukset turvavälistä. Templeton ei uskonut pystyvänsä tietämään milloin sijoituskohteen hinta oli huipussaan. Hän yritti löytää halvimman sijoituskohteen ja ostaa sitä kalliimpien tilalle. Seuraavassa esimerkissä selvitän mitä 50%:ia tarkoittaa.

Oletetaan kaksi osaketta A ja B, joiden arvoksi on määritelty 50€. Sinulla on salkussasi osaketta A. Sen hinta on 20€:a ja B-osakkeen hinta on 15€:a. Kannattaako sinun vaihtaa osakkeeseen B? Saat arvostuseron selville vähentämällä osakkeen B hinnan osakeen A hinnasta. Prosentuaalisen eron saat jakamalla erotuksen osakkeen B hinnalla. Tulokseksi saat 33%:ia hintaansa nähden arvokkaamman osakkeen eli vastaus on ei. B-osake ei täytä Templetonin ehtoa 50%:ia halvemmasta osakkeesta. Jatketaan kysymällä mitä pitäisi tapahtua, jotta osake B täyttäisi ehdon? Kun oletetaan osakkeiden laskennallisen arvon olevan saman niin saamme vastaukseksi, että B-osakkeen hinnan pitäisi tippua ainakin 13.33€:oon tai osakkeen A hinnan pitäisi nousta vähintään 22.5€:oon.

Templeton ei määritellyt tarkasti milloin osake on liian kallis ja se pitää myydä, kun vaihtoehtoa ei ole olemassa. Hän antoi vihjeitä, mutta ne ovat epätarkkoja, kuten ”tarkastele osakkeen P/S, P/E ja P/B-lukuja ja vertaa niitä yrityksen kilpailijoihin tai osakeindeksiin mikäli luvut ovat paljon korkeammat kuin vertailukohteilla niin on löytynyt liian suosittu osake. Se on todennäköisesti huono sijoitus.” Varoituksen voi tulkita myös niin, että osake pitää myydä mikäli tunnuslukujen kasvu on ollut vastaavia osakkeita tai indeksejä nopeampaa pidemmän aikaa. Vertaileva tarkastelu tuottaa Templetonista helpompia myyntipäätöksiä.

Templeton myi lyhyeksi osakkeita suuren yleisön ollessa euforian vallassa. Euforiat ovat harvinaisia, mutta toistuvia tapahtumia. Euforioista osa seuraa teknologiamurroksia. Niissä suuri yleisö on valmis laittamaan rahansa mihin tahansa yritykseen joka profiloi itsensä uuden teknologian yritykseksi. Euforian iskiessä markkinoilla oleva yritysmäärä on huima ja suuri määrä yrityksiä on saanut rahoitusta pörssin kautta suuren yleisön välittämättä tuloksentekokyvystä tai mahdollisuudesta selvitä seuraavista vuosista. Odotukset ovat järjettömät ja uusien yritysten riskit unohtuvat. Osalla yrityksistä on tuote odotusten takana, mutta suurella osalla ei ole mitään konkreettista tulonlähdettä.

Euforioiden muita ominaispiirteitä ovat se, että ”tällä kertaa on toisin” kommentit alkavat esiintymään. Vanhat opit osakkeiden arvosta ja tuloksentekokyvyn merkityksestä alkavat tuntua seniilien ja entisten suuruuksien puheilta. Suuri yleisö alkaa hyljeksimään entisiä mestareita ja turhasta innostuneisuudesta varoittavia järjen ääniä. Heitä mollataan ja väheksytään. Entiset suositut ja halvaksi muuttuneet sijoituskohteet muuttuvat harvojen tilaisuuksiksi tehdä rahaa. Totuus selviää suurelle yleisölle uusien osakkeiden hintojen romahtaessa.

Euforiat eivät vaikuta vain pörssiin vaan ihmisten kulutushuumaan. Velkaefekti ja nousevat osakekurssit saavat ihmiset kuvittelemaan olevansa rikkaampia kuin todellisuudessa. Helpon rahanteon houkutus on suurimmillaan euforian ollessa pahimmillaan. Harva sijoittaja tai kuluttaja välttää houkutukset ja älykkäimmätkin sortuvat kuvittelemaan itsestään liikoja. Isaac Newtonkin hävisi suuren osa rahoistaan sijoittaessaan rahansa Etelämeren komppania nimisen kauppalaivaston osakkeisiin 1700-luvun alkupuoliskolla. Euforiaa seuraa aina todellisuus mikä tarkoittaa omaisuuden uusjakoa.

Euforian loppumisen yksi merkeistä on sisäpiiriläisten into alkaa myymään osakkeitaan pois heti, kun se on mahdollista listautumisen jälkeen. Yleensä sisäpiiriläisillä on myyntikielto tietylle ajanjaksolle. He tietävät parhaiten onko yrityksellä mahdollisuus tehdä rahaa jatkossakin. Syynä listautumiseen voi olla vain rahanteko, koska ahneus voi iskeä. Sisäpiiriläisten myynnit eivät Templetonista ole syy euforian loppumiseen vaan yksi ajuri pessimismin vahvistumisessa.

Templeton myi lyhyeksi teknokuplan aikaan osakkeita, joiden hinta oli karannut kauas todellisesta arvosta. Uuden teknologian tuottaman euforian jälkeen harvat markkinoille tulevat yritykset ovat pystyssä. Lyhyeksi myyminen kannattaa tehdä hajautetusti. Templeton määritteli ennakkoon milloin kannatti luovuttaa ja ostaa osakkeet takaisin sekä hinnan, jolloin hän oli tehnyt tarpeeksi voittoa. Hän oli varovainen kurssien noustessa sisäpiiriläisten myyntikiellon jälkeen ja kärsi mieluummin heti tappionsa. Templeton uskoi, että oli järkevämpää suunnitella kaikki etukäteen, jotta pystyi säilyttämään kirkkaan ja puolueettoman ajattelun välttäen liiallisen ahneuden tuottamat tappiot.

John Templeton ja ulkomaille sijoittaminen

Sijoittaminen ulkomaille

Maailma pienenee. Templeton aloitti sijoittamaan ulkomaille ennen asian realisoitumista. Hän etsi halvimpia sijoituskohteita välittämättä mistä hän niitä löysi. Kaikki Templetonin opit ulkomaille sijoittamisessa eivät toimi enää niin hyvin. Indeksisijoittaminen ei ollut mahdollista eikä tiedonkulku toiminut yhtä hyvin. Indeksisijoittaminen vähentää tarvetta tuntea sijoituskohteensa hyvin hajauttaessaan ympäri maailmaa. Kaikki tapahtui hitaammin ja eri maiden pörssit eivät korreloineet niin paljon. Tämä ei tarkoita etteikö samat opit pätisi jollakin tasolla. Kulttuurin, ihmisten ja kirjanpitolakien tuntemus ulkomailta auttaa tekemään parempia päätöksiä muualle sijoitettaessa. Suurin osa Templetonin opeista ulkomaille sijoittamisessa pätee siihen kannattaako kotimaahansa sijoittaa.

Templeton löysi kaksi tärkeää syytä sijoittaa ulkomaille. Ensimmäinen oli mahdollisuuksien kasvattaminen. Toinen oli se, että oli mahdollista löytää useampia suhteessa parempia sijoituskohteita. Ulkomaille sijoittaminen lisää hajautusta harvojen maiden ollessa samassa tilanteessa koko ajan. Odotukset tulevaisuuden tuloksentekokyvystä vaihtelevat. Nykyään tilanne on tasoittunut, mutta eroavaisuuksia löytyy. 

Halpojen kohteiden etsiminen ympäri maailmaa paransi Templetonin mahdollisuuksia löytää uusia sijoituskohteita. Vaihtelevat näkymät ja mielialat tuottivat arvostuseroja eri maiden välillä. Arvostuserojen löytäminen yhdestä maasta muihin verrattuna saattoi kertoa, että maasta löytyi enemmän halpoja sijoituskohteita. Parhaat mahdollisuudet löytää arvoaan halvempia osakkeita löytyivät useasta maasta. Templeton etsi maita, joissa taloustilannetta pidettiin heikkona, sijoittamista pelättiin ja joihin oli sijoitettu vähän ulkomaisia pääomia. Jälkimmäinen oli usein seurausta sääntelystä.

Templeton tutki maita, joissa yksittäisten yritysten arvostustasot olivat matalalla. Hän tutustui yksittäisiin yrityksiin. Hän uskoi niiden arvostustasojen kertovan parhaiten löytyykö maasta useampia hyviä sijoituskohteita. Lisäksi hän vertasi arvostustasoja muiden maiden yksittäisiin yrityksiin. Templeton ei välittänyt suoraan makrotalousluvuista, kuten bruttokansantuotteesta. Hän välitti yhteiskuntarakenteesta, valuuttariskeistä, säästämisasteesta, ihmisten ja hallinnon suhteesta markkinatalouteen, jne.

Valuuttariski on olemassa ulkomaille sijoitettaessa. Templeton uskoi, että valuuttariskejä selvittäessä piti huomioida tulevaisuutta useamman vuoden päähän. Hän piti pienempiriskisistä valuutoista. Hänestä maat, joissa oli korkea säästämisaste, vähän velkaantunut ja säästäväinen hallinto tarjosivat vähemmän riskisemmän valuutan. Korkea säästämisaste on usein vaatimus tulevalle talouskasvulle.

Hänestä valtionvelka ei saanut ylittää 25%:ia bruttokansantuotteesta. Näkemys on vanhentunut, koska valtionvelka on lähes kaikkialla suurempi. Sijoittajan tulee itse määrittää järkevä velkamäärä. Vahvasti velkaantuneille maille voi tulla ongelmia ulkomaisten velkojien kanssa. Tämä teki Templetonista valuutasta liian riskipitoisen. Hän pienensi valuuttariskejään sijoittamalla ulkomaisiin yrityksiin, joiden liiketoiminnasta yli 25%:ia oli maissa, joiden vienti ylitti tuonnin.

Templeton uskoi poliittisten riskien olevan merkittäviä monissa maissa. Hän suosi maita, joissa yksilönvapaudet olivat kasvussa ja sääntely vähenemässä. Hän varoi maita, joissa oli vastakkaisia merkkejä. Hän uskoi Adam Smithin näkymättömän käden käsitteeseen eli yhteisen hyvän kasvamiseen henkilökohtaisia vapauksia lisäämällä ja kannattamalla. Hän uskoi markkinoiden säätelevän itseään tiettyyn pisteeseen saakka. Tarkemmin hän ei asiaa määritellyt, mutta viime vuosikymmenen aikana on ollut helppo huomata ettei tämä pidä täysin paikkaansa.

Todellisuudessa markkinoiden täysi vapaus on olematon käsite. Hallitus sääntelee, sotkeutuu liiketoiminnan pyörittämiseen ja tekee asiat yrityksille vaikeammiksi eri tavoin. Makrotalouslukujen sijaan Templeton oli kiinnostunut yhteiskuntarakenteen kehittämisestä kohti markkinataloutta. Hän sijoitti maihin, jotka olivat menossa kohti yksilönvapauksia ja markkinataloutta suosivaa järjestelmää kohti. Hän vältti maita, joissa kehitys oli päinvastainen.

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen tuotti Templetonille mahdollisuuksia. Hän sijoitti ensimmäisten ulkomaalaisten joukossa Japaniin ja Etelä-Koreaan niiden markkinoiden vapauduttua vähitellen ulkomaisille toimijoille. Historia on osoittanut yhteiskuntajärjestelmien muuttuvan. Markkinoiden vapautuminen voi tuottaa aliarvostettuja sijoituskohteita, joiden tutkimiseen ei monilla ole halua. Kilpailun vähyys auttaa halpojen kohteiden huomaamisessa, joten valistuneen sijoittajan pitää olla tarkkana, kun maissa tapahtuu merkittäviä muutoksia vapaampien markkinoiden suuntaan.

Halpojen sijoituskohteiden löytyessä ulkomailta tulee selvittää miten hallinto sääntelee liiketoimintaa. Markkinatalouksissa toimivat yritykset voivat olla parempia sijoituskohteita, vaikka olisivat nykyhetken mittareilla laskettuina hintavampia kuin säännellyissä talouksissa. Hintakontrolli voi tuottaa tilanteen, jossa yritys ei pysty maksattamaan kasvavia kustannuksiaan asiakkailla. Palkat voivat kasvaa sääntelyn johdosta nopeammin tappaen yrityksen voitot. Kaikenlaiset verot ja veroluontoiset maksut, korruptio ja ilman ennakkovaroitusta tehtävät liiketoimintaa vahingoittavat päätökset voivat tuhota halvalta näyttävän sijoituskohteen tuotot. Templeton varoi tällaisia maita hintojen ollessa edullisiakin.

Ulkomaisiin osakkeisiin suoraan sijoittaminen vaatii enemmän kuin indeksirahastojen kautta tehtävät sijoitukset. Ne vaativat paikallisen kulttuurin, ihmisten, lakien ja yhteiskuntarakenteen tuntemisen. Paras tapa saavuttaa se on tutustua asioihin paikan päällä. Vain siten tietää miten laadukkaat mahdollisuudet ulkomaisilla yrityksillä on tehdä voittoa kotimarkkinoillaan. Templeton matkusteli ulkomailla paljon nuoresta lähtien. Hän matkusti Englannissa opiskelemansa ajan jälkeen läpi lähi-idän, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin. Hän palasi sieltä kotiin Yhdysvaltoihin. Hän suosi vapauden lisäksi maita, joiden kansalaiset tekivät paljon töitä, kuten japanilaiset.

John Templeton ja historian oppeja nykypäivään

Historiasta oppeja nykypäivään

Taloushistorian tutkiminen ja sen oppien soveltaminen nykytilanteeseen kuuluu huippusijoittajien työkaluihin. Mennyt ei toistu, mutta tulevalla on samankaltaisuuksia sen kanssa. Nykyhetken tapahtumat ovat poikkeus, koska keskuspankkien ohjauskorkoja ei ole pidetty koskaan yhtä laajasti miinuksella kuin tällä hetkellä. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä se tarkoittaa. Templeton hyötyi useita kertoja historian opetuksista. Hän ymmärsi mm. Etelä-Korean seuraavan Japanin jalanjälkiä rahoitusmarkkinoiden vapauttamisessa. 

Lisäksi hän ymmärsi toisen maailmansodan alla 1939 tehdä rahaa menneisyyden isompien sotien opetuksilla. Markkinoilla on tapana liioitella sodan tuomia uhkia epäillen maailmanloppua. Todellisuudessa vastaavat tilanteet voivat tuottaa huippumahdollisuuksia. Tilanteet eivät ole suoraviivaisia mahdollisuuksia tehdä paljon rahaa. Maailmansodan uhka ja sen leviäminen Yhdysvaltoihin pelotti markkinatoimijoita. Nämä pelot ovat usein liioiteltuja, mutta välillä ne toteutuvat, kuten pääsi käymään.

Yhdysvallat ovat verrattain kaukana Euroopasta, jossa sota oli alkamassa. Siitä huolimatta osakemarkkinat olivat tippuneet viimeisen 12 kuukauden aikana 49%:ia. Templeton seurasi tapahtumia, mutta teki erilaisen johtopäätöksen. Hän ei pelännyt samoin kuin markkinatoimijat keskimäärin. Hän oli valmis sijoittamaan uskoen, että Yhdysvallat vedettäisiin sotaan mukaan. Hän uskoi osallistumisen kasvattavan taloudellista toimeliaisuutta kotimaassaan lisäten mm. hyödykkeiden tarvetta sotaponnisteluiden vuoksi. 

Templeton uskoi surkeimpienkin yritysten hyötyvän todennäköisesti sotaponnistuksista. Hän uskoi niiden olevan houkuttelevia useasta syystä. Hän uskoi hyödykkeisiin liittyvien yritysten, aseteollisuuden ja kuljetuspalveluiden hyötyvän eniten. Hän uskoi, että suuri osa konkurssissa olevista yrityksistä pääsisi pinnalle. Hän uskoi niiden tekevän suurimmat tuotot sijoittajille verojen jälkeen. Ne olivat hinnoiteltu halvoiksi. Hän uskoi hyvillä yrityksillä olevan heikot mahdollisuudet tehdä tuottoja niiden tuottomahdollisuuksien ollessa pienemmät kuin heikoilla yrityksillä.

Lisäksi hän uskoi yritysveroprosentin nousevan paljon suuremmaksi kuin rauhan aikana. Seurauksena ennen sotaa voittoja tehneiden vahvojen yritysten tuloksista suurin osa menisi valtiolle sotaponnistelujen maksamiseen. Tämäkin oletus teki surkeat yritykset houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi, koska niillä olisi tappioita tulevien verojen kuittaamiseen. Edellämainitut asiat saivat Templetonin sijoittamaan markkinoiden hyljeksimiin osakkeisiin. 

Hän uskoi hetken olevan hyvä myös lainarahan käyttöön, koska tuleva inflaatio söisi nopealla vauhdilla sen kustannuksia. Templeton lainasi rahaa 10000 dollaria ostaakseen osakkeita. Hän sijoitti rahansa penniosakkeisiin. Hän sijoitti yhteensä 104:n yrityksen osakkeisiin. Niistä 37 oli konkurssissa. Hän hajautti sijoituksensa. Hänen strategiansa oli kaksiosainen. Hän halusi sijoittaa tuloksiaan eniten parantaviin yrityksiin. Hän halusi myös suojautua yritysveroprosentin nousulta.

Lopputulos oli, että Templeton nelinkertaisti sijoittamansa rahasumman seuraavien vuosien aikana. Vain 4 yritystä meni konkurssiin sodan aikana. Templetonin tekemä hajautus kompensoi niiden tappiot. Templeton oli oikeassa veroprosentin kasvussa. Hyvin hoidettujen yritysten veroprosentti nousi parhaimmillaan 85.5%:iin. Huonossa tilanteessa ennen sotaa olleiden nettotuotot olivat korkeat verrattuna hintaan. Hyvien yritysten tekemät nettotuotot eivät pärjänneet niille.

Menneisyyden tutkiminen ei riitä. Sitä pitää ymmärtää syvällisesti. Samankaltaiset tilanteet eivät ole toistensa kopioita. Monissa eri tilanteissa on samoja elementtejä seurausten vaihdellessa. Kaikki ison sodan uhkat eivät tuo uusia sotia. Sotien lisäksi on monia tilanteita, joissa historiantuntemus auttaa. Rahoitusmarkkinoiden tai yhteiskunnan vapautuminen joissakin maissa voivat tuottaa tilanteita, joissa riskit ovat kohtuullisia verrattuna mahdollisuuksiin. Asiat voivat mennä huonompaan suuntaan ja riskit kasvavat mahdollisuuksia suuremmiksi. Templeton oli ensimmäisiä Yhdysvaltalaisia rahastonhoitajia joka hyötyi edellämainituista tilanteista.

John Templeton ja osakkeiden halpuuden määrittäminen pidempien aikajanojen avulla

Halpuuden määrittäminen pidempien aikajanojen avulla

Templeton painotti pidemmän aikavälin tuloksentekokyvyn arvioimista. Hänestä osake oli halpa hinnan ollessa matala verrattuna tulevaisuuden tuloksentekokykyyn. Templetonilla se tarkoitti viidestä kymmeneen vuotta riippuen syklistä. Sijoittajan tulee ymmärtää liiketoiminnan syklit. Hänen pitää ymmärtää mitkä tekijät vaikuttavat myyntiin, voittomarginaaleihin, kilpailijoihin ja kilpailutilanteeseen pidemmällä aikavälillä. Keskinkertaisuudet ja huippusijoittajat erottuvat toisistaan siten, että jälkimmäiset keskittyvät tulevaisuuteen ja ensimmäiset nykyisiin tapahtumiin. 

Parhaiten todennäköisyydet löytyvät Templetonista liiketoiminnoista, joilla on matala nykyinen P/E-luku, keskimääräistä korkeammat pitkän ajan kasvuodotukset ja keskimääräistä parempi kyky tehdä tulosta pitkällä aikavälillä. Templeton etsi usein yrityksiä, joiden osakkeiden nykyhinta oli matala verrattuna hänen odotuksiinsa tuloksesta viiden vuoden päästä. Hän toivoi nykyhinnan olevan alle viisinkertainen. Toisin sanoen, 10 euroa nykyisin maksavan osakkeen piti tuottaa viiden vuoden päästä tulosta vähintään 2 euroa. Hän etsi äärimmäisiä alennuksia ja löysi niitä sanojensa mukaan. 

Huippusijoittajat ja halpojen sijoituskohteiden etsijät ovat mieluummin varovaisia arvioissaan tulevasta tuloksentekokyvystä kuin toiveikkaita. Yksittäisten vuosien suuremman tuloskasvun ei pidä vaikuttaa näkemykseen pitkällä aikavälillä. Jos yritys on kasvattanut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 5%:ia ja viimeisenä vuonna yhtäkkiä se on noussut 7%:iin niin on parempi arvioida tulevaisuuden kasvuksi ensimmäinen lukema mikäli yrityksen liiketoiminnassa ei ole yhtäkkiä tapahtunut jälkimmäistä puoltavia muutoksia. Yksittäisten vuosien tulokset voivat heitellä. Tämä koskee varsinkin kasvusyklin loppumista. Huippusijoittajat eivät jätä huomioimatta huonoja vuosia arvioidessaan tulevaisuutta. On kysyttävä itseltään ovatko tuloskasvuodotukset perusteltuja ja yrittää löytää syyt siihen. Niitä pitää etsiä, kunnes löytää niitä tai on tehtävä uusi arvio. 

Pidemmän aikavälin tutkiskelu pakottaa ajettelemaan monia asioita, jotka voi jäädä huomioimatta nykyiseen keskittyviltä. Seuraavat kysymykset saavat keskittymään olennaiseen lyhytnäköisyyden sijaan: Pysyykö kilpailuetu yrityksellä? Onko sillä pienemmät yksikkökustannukset vai pystyykö se hinnoittelemaan tuotteensa kalliimmiksi, koska brändi on luonut mielikuvan asiakkaille? Pystyykö yrityksen huipputuotteet kopioimaan? Pystyykö se säilyttämään kilpailuasemansa kilpailun koventuessa? 

Kysymykset kertovat voittomarginaalien pysyvyydestä ja tuottavat paremman ymmärryksen. Sitä vaaditaan tuloksentekokyvyn ennustamiseen. Suurimmat voittomarginaalit ja nopeimmin kasvavat tulokset omaavien yritysten tuloksentekokyky säilyy arvokkaana erityisesti tilanteessa, jossa sen liiketoiminnan maantieteellinen laajuus on merkittävä. Kysymyksistä ja vastauksista on pyrittävä tekemään yksinkertaisia ja selkeitä. Ei pidä käyttää liian monimutkaista matematiikkaa kysymysten ratkaisemiseen tai keskittyä yksityiskohtiin liian tarkasti. 

Templeton ja useampi muu kirjan huippusijoittajista hyödyntää lähteenä tutkimansa sijoituskohteen kilpailijoita ja tutkimaan niitä. Usein laadukkain tieto sijoituskohteesta löytyy tätä kautta. Kilpailijat tutkivat toisiaan ja yrittävät löytää toistensa heikkouksia. Ne pyrkivät saavuttamaan kilpailuedun. Ajan myötä niille muodostuu toisistaan tarkka kuva. Kilpailijat pystyvät näkemään vastustajansa todellisen tilanteen ennen sijoittajaa. Templetonista yritysjohtajat olivat yllättävän rehellisiä vastatessaan kysymyksiin kilpailijoista. Toimialan sisäiset yritysostot voivat myös kertoa sijoituskohteen halpuudesta tulevaisuudennäkymiin verrattuna. Myös yrityksen omien osakkeiden osto voi kertoa halvasta hinnasta. 

Yrityksiä pitää tutkia useamman arvostusmittarin perusteella ja jakaa ne osiin, jotta pystyy tulkitsemaan lukuja. PEG-luvun ollessa 0.5 voi yrityksen P/E-luku olla 50 ja kasvuvauhti 100%:ia tai P/E-luku voi olla 15 ja kasvuvauhti on 30%:ia. Yrityksen kasvuvauhti voi olla yksittäisenä vuotena suuri, joten tuloskasvua pitää tarkastella useammalta vuodelta. Tulosmittareiden lisäksi sijoittajan pitää tarkastella tasetta. Nettovelan suuruus on tärkeä tekijä Templetonista. Mittareita tarkastellessa pitää huomioida niiden suuruus verrattuna kilpailijoihin. Joskus järkevämpi sijoituskohde löytyy tätä kautta. 

Useampien menetelmien ja lukujen käyttö on tärkeää kahdesta syystä. Mikään menetelmä ei toimi koko ajan eivätkä yksittäiset luvut kerro tarpeeksi. Useammalla arvostusmenetelmällä ja mittarilla halpa osake on todennäköisemmin hyvä sijoitus. Useampi arvostusmenetelmä ja mittari lisää luottamusta sijoituspäätöksen järkevyyteen. Sitä voi tarvita ennen kuin sijoituskohteen hinta saavuttaa näkemyksen arvosta.

Templeton löysi sijoituskohteita yrityksistä, toimialoista ja maista joita kukaan ei seurannut. Kilpailun vähyys tuottaa mahdollisuuksia. On helpompi olla enemmän oikeassa kuin muutama muu henkilö kuin suuret ihmismassat. Vähemmän seurattuja toimialoja, yrityksiä ja maita löytyy aina. Kaikki niistä eivät ole hyviä sijoituskohteita. Hyvien kohteiden löytämiseen joutuu Templetonista tekemään hieman enemmän töitä kuin mihin suuret massat ovat valmiita. Markkinat toimivat useimmiten tehottomammin vähän seuratuissa sijoituskohteissa. Sijoitta ja hyötyy luodessaan tavan tutkia kohteita, jotka eivät muita kiinnosta.

Halpojen osakkeiden osakkeiden ostajat joutuvat usein odottamaan vuosia ennen suuren yleisön mielipiteen kääntymistä heidän suuntaansa. Tällöin on todennäköistä, että halpoja osakkeita ostanut häviää lyhyellä aikavälillä markkinoille usein odottamattoman paljon. Hän voi hävitä muille parissa vuodessa suurella marginaalilla, vaikka pitkällä aikavälillä tuotot olisivat ylivertaisia. Todennäköisesti hän joutuu kokemaan muiden sijoittajien hyljeksintää ja vähättelyä ollessaan oikeassa. Pitkäjänteisyys on halpojen osakkeiden hankkijan perusominaisuus. Hänen pitää uskoa päätöksiinsä muiden ollessa eri mieltä. Väliaikaisten tappioiden kestäminen on pakollista.

John Templeton, osakkeiden halpuudesta

John Templeton

”Nousumarkkinat syntyvät pessimismin aikana, nousevat epäilyksien, kypsyvät optimismin ja kuolevat euforian.”

Templetonin Templeton Growth Fundin ja Dow Jonesin tuotot vuosien 1962 ja 1981 välillä:

Templeton Growth Fund 15% vs Dow Jones 5.2%

Dow Jonesin tuotot eivät ehkä sisällä osinkoja, mutta ero Templetonin puolesta on merkittävä. Templeton oli sijoittajien Sulo Vilen, tarjoushaukka joka etsi halvinta mahdollista ostokohdetta. Todella halpoina sijoituskohteina hän piti osakkeita, joita myytiin maksimissaan noin 20%:lla todelliseen arvon verrattuna. Hän etsi parhaita sijoituskohteita suuren yleisön hylkimistä osakkeista. Hän oli yksi ensimmäisistä Yhdysvaltojen markkinoilla toimivista salkunhoitajista joka sijoitti rahastonsa varoja maan ulkopuolelle. Hän sijoitti ensimmäisten ulkomaalaisten joukossa mm. Japaniin ja etelä-Koreaan.

Hän uskoi ihmispsykologian ymmärtämisen auttavan sijoittajaa saamaan hyviä tuloksia. Hänestä oli tärkeää ymmärtää miksi sijoituskohteen hinta oli mikä oli. Sijoittajien motiivit ja heitä ohjaavat psykologiset tekijät auttoivat näkemään kannattiko halvalta näyttävää sijoituskohdetta ostaa vai johtuiko halpuus yrityksen liiketoiminnasta. Tämän selvittämisessä häntä auttoi historian tutkiminen.

Osakkeiden halpuudesta

Sijoittajan pitää yrittää ostaa osaketta matalimmalla hinnalla verrattuna sen arvoon. On yksi syy halpaan hintaan. Muut myyvät sitä. Markkinoiden keskimääräinen mielipide hinnasta näkyy pörssissä. Halvin mahdollinen hinta syntyy, kun markkinatoimijoiden mielipide osakkeesta on pelokkain. Sijoittaja tekee aina hyvän sijoituksen ostaessaan tulevaisuuden tuloksentekokykyä halvalla. Halpuuden havainnointi tuottaa tuplaedun eli suuremman turvamarginaalin ja pääoman kasvumahdollisuuden. Ostaminen ei ole helppoa muiden ollessa eri mieltä. Templeton sanoo: ”Sijoittaja tarvitsee luonteenlujuutta ostaakseen osakkeita, kun muut epätoivoisesti myyvät niitä ja myydäkseen, kun muut ostavat innokkaimmin saavuttaakseen suurimman mahdollisen palkinnon.” 

Erimielisyys ei ole hyvästä mikäli tosiasiat yrityksen tulevaisuuden tuloksentekokyvystä eivät puolla sitä. Sijoittajan pitää myös ymmärtää vastakkaisten mielipiteiden motiivit. Suurin osa ihmisistä kysyy mistä löytyy parhaimmat näkymät. Templeton kysyi mistä löytyvät huonoimmat näkymät etsiessään sijoituskohteita. Tämän jälkeen hän tutki tilannetta, jotta näki missä hänen odotuksensa tulevaisuuden tuloksentekokyvystä oli suhteessa positiivisin verrattuna muihin. 

Templeton uskoi, että pystyäkseen erottautumaan muiden mielipiteistä hänen täytyi erottaa itsensä fyysisestikin muista sijoittajista. Hän pärjäsi parhaiten sen jälkeen, kun muutti Bahamalle New Yorkista. Tämä pakotti hänet ajattelemaan eri tavoin kuin Wall Streetilla. Fyysinen etäisyys tarkoitti, että hän ei kuunnellut samoja esityksiä tai osallistunut muihin tapahtumiin kuin Wall Streetin analyytikot. Hänen oli pakko ajatella itse, koska siihen aikaan ei ollut samanlaisia viestintämahdollisuuksia kuin nykyään. 

Halpuus on suhteellinen käsite. Templetonista osake oli halpa, kun sen hinta oli alle puolet sen tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvosta. Templeton ei etsinyt sijoituskohteita vain edellämainitulla kriteerillä. Hän etsi halvinta mahdollisinta kohdetta eli suurinta mahdollista turvamarginaalia. Hän sijoitti rahansa aina siihen. Joskus kohteita oli useampia, joten hän hajautti silloin rahojaan. Halpuus on suhteellinen käsite, koska kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa arvoa osakkeille. Templeton piti osaketta toista halvempana, kun osakkeen hinta oli toista puolet halvempi arvoon nähden. 

Suhteellisuus vaikuttaa eri liiketoimintojen vaatiessa erilaiset arvonmääritystavat. Suhteellisuus näkyy myös siinä, että sijoituskohteen pitäisi olla toimialansa kilpailijoita suhteessa halvempi.

Templetonista pelkkä halpuuden havaitseminen ei riitä ostopäätöksen tekemiseen. Sijoittajan pitää ymmärtää syyt siihen. Syitä voi olla monia ja niiden seuraus on muiden sijoittajien matalat odotukset tuloksentekokyvyn suhteen. Myymiseen voivat Templetonista olla syynä sodanpelko, tuloksentekokyvyn väliaikainen heikentyminen, markkinoiden tuottamat paniikit, epäseksikäs toimiala tai hetkellinen epäsuosio epämiellyttävien uutisten seurauksena. Sijoittajat kärsivät suurempina joukkoina negatiivisista harhoista estäen heitä näkemästä halpoja sijoituskohteita. Yhtenäisten harhojen huomaaminen voi tuottaa etulyöntiaseman ja saa ostettua halvalla. 

Templetonista suurin syy halpuudelle on lyhytnäköisyys. Ammattilaiset tarjoavat asiakkailleen näkemyksiään seuraavien kolmen kuukauden tai maksimissaan vuoden aikavälin kehitystä arvioiden. Seurauksena on lyhytnäköisyys mikä tuottaa pidemmälle katsoville sijoittajille halpoja kohteita. Tarinat kuulostavat älykkäiltä, mutta sotkevat sijoittajien ajatukset. Hintaheilahtelujen seuraaminen ja arvioiminen kasvattaa kaupankäyntimääriä ja epäsuosittujen kohteiden perustelematonta myyntiä. 

Arvonmääritys unohtuu hintaheilahtelujen hallitessa toimintaa. Syiden ymmärtäminen kasvattaa todennäköisyyksiä tehdä järkeviä sijoituspäätöksiä. Epäsuosion syyt ovat arvioitu usein oikein.

Kriisit tai niiden pelko tuovat sijoitusmahdollisuuksia. Välillä tulee hetkiä, kun sijoittajat liioittelevat mahdollisten kriisien vaikutuksia yritysten tuloksiin. Niiden mahdollisuuden tuoma epävarmuus pelottaa, vaikka se voi tarjota parhaat ostomahdollisuudet. Kriisit ovat usein vältettävissä. Vaikutukset ovat yleensä lyhytaikaiset ja odotettua pienemmät. Historian suurin päivittäinen kurssilaskukin Yhdysvalloissa saatiin äkkiä kuitattua vuonna 1987. Osakekurssit toipuivat pikavauhtia kriisiä edeltäville tasoille ja kurssinousu jatkui yli vuosikymmenen. Myyminen on tyypillinen reaktio ilman perusteitakin. Tilaisuudet pitäisi nähdä lahjoina. 

Ne tarjoavat pitkän aikavälin sijoittamiseen loistavat lähtökohdat. Toiminta laskumarkkinoiden ja paniikkien aikana kertoo Templetonista sijoittajasta eniten. Hänestä nousumarkkinoilla voi kuka tahansa tehdä rahaa. Ostaminen jyrkkien kurssilaskujen aikana vaatii enemmän kuin kykyä analysoida yritystä. Se vaatii rohkeutta ja luottamusta oikeassa olemiseen sekä etukäteen luotua suunnitelmaa. Templeton varautui tilanteisiin pitämällä toivomuslistaa liian korkealle hinnoitelluista laatuyritysten osakkeista. Hänellä oli laskumarkkinatilanteita varten alhaisin hinnoin luodut ostotoimeksiannot. Usein liian korkealle nousumarkkinoilla hinnoitellut yritykset vähentävät yliarvostustaan eikä ostopaikkoja synny aina edes laskumarkkinoilla.

Peter Lynchin virheet, Yhteenveto

Virheet

Lynch puhuu välillä salkunhoitajan ja välillä yksityissijoittajan roolissa. Aina ei ole selvää kumpi Lynch on äänessä. Nämä ristiriitaisuudet vaikuttavat hänen virheidensä arviointiin. Siksi jätän niistä joitakin mainitsematta. Rooleissa on eroa muun muassa verotuksen suhteen. Verotus voi muuttaa kaupanteon haitallisemmaksi, kun kyseessä on yksityishenkilö. Myös Lynchin virheet voivat olla väärää toimintaa tai ajattelua. Hän ei aina toiminut, kuten hän käski ajatella. 

Lynchin käyttämä etulyöntiasema termi sanoo, että sijoittajan tulee keskittyä tilanteisiin, joista hän löytää sellaisen. Hän rikkoi tätä ajattelua vastaan. Hän myönsi, että jätti monta hyvää tilaisuutta käyttämättä jättämällä väliin sijoitukset sijoitusrahastoyritysten osakkeisiin. Salkunhoitajana hänellä oli parhaimmillaan hajautus 1400 eri yrityksen osakkeisiin. Kenelläkään ei voi olla etulyöntiasemaa noin monen yrityksen ymmärtämisessä muihin sijoittajiin verrattuna. Lynchilla ei voinut olla sitä edes kaikkien puolet hänen salkustaan muodostaneen 100 yrityksen osalta. Hän rikkoi yhtä tärkeimmistä säännöistään. Suuri hajautus rikkoi myös hänen toista sääntöään eli tunne sijoituskohteesi tarina. Kenelläkään ei riitä aika pysyä kärryillä edes sadan yrityksen tai useamman tarinassa, vaikka olisi ammattilainen tai hänellä olisi useampi ihminen apuna. 

Lynchin ajatteluvirheiden hahmottaminen ei ole yhtä helppoa, koska on vaikea välillä tietää ajatteleeko hän yksityissijoittajan vai salkunhoitajan puolesta. Pidän hänen ajatteluaan käänneyhtiöiden tarjoamista suurista palkinnoista optimistisena. Suurin osa käänneyhtiöistä ei koskaan saa positiivisia muutoksia aikaan. Niissä riskit todennäköisemmin toteutuvat tuottaen enemmän tappioita kuin onnistuneista käänneyhtiöistä saatavia palkintoja. Muun muassa Buffett on todennut sijoittajakirjeissään ettei halua käänneyhtiöitä tarjottavaksi Berkshirelle. Ehkä Lynchilla on ollut parempi ymmärrys käänneyhtiöistä. Itse en usko siihen.

Lynch puhuu sijoitusten kierrättämisestä osakeryhmien välillä riippuen markkinatilanteesta tai isommista taloussykleistä. Pidän tätä vääränä ajatuksena yksityissijoittajan kannalta, koska todellisuudessa markkinoiden ymmärtäminen on vaikeata. Se kasvattaa turhia kaupankäyntikuluja. Myös tarkka syklien ajoittaminen on vaikeaa. En tiedä onko kaupankäynti salkunhoitajan kannalta niin paha asia. Salkunhoitaja voi työpaikkansa sisäisten paineiden vuoksi joutua näyttämään teoillaan pomoilleen ja asiakkailleen, että hän on ajan hermolla.

Yhteenveto

Lynch on ollut yksi historian parhaista salkunhoitajista ainakin vuosittaisilla tuotoilla mitattuna. Hän toimi salkunhoitajana vain 13 vuotta. Tämä on verrattain lyhyt aika. Hän aloitti laskumarkkinan aikana, mutta sai toimia viimeiset 8-9 vuottaan 1987 tapahtunutta pörssiromahdusta lukuunottamatta nousumarkkinoilla. Sijoittajan todellinen taso mitataan laskumarkkinoilla. Jokainen voi arvioida itse kuinka hyvä sijoittaja Lynch todellisuudessa oli. En ole tutustunut tarkemmin hänen sijoitusmenestykseensä laskumarkkinoilla, joten en osaa sanoa siitä mitään. 

Lynchin tekemä jaoittelu eri osakeryhmistä on järkevä ja selkeä. Amatöörien kannattaa keskittyä joihinkin ryhmistä omien ajankäyttömahdollisuuksien, kiinnostusten kohteiden ja etulyöntiasemien mukaan. Hajauttaminen kaikkiin ryhmiin ei ole järkevää, koska se vaatii paljon ymmärrystä ja aikaa. Tarinan ymmärtäminen on hyvä ohjenuora sijoituksiin, joten tieto eri osakeryhmien perusominaisuuksista on hyväksi kaikille.

Peter Lynch Riskeistä, Osingoista

Lisää riskeistä

Sijoittamisen riskeistä on tullut mainittua, mutta Lynchilla on muutamia näkökulmia lisää. Lynch mittaa riskiä luottamuksellaan tarinaan. Hänen mielestään vain tarinaa tutkimalla voi sijoittaa. Sijoittaa voi pienemmällä riskillä, kun selvittää tarinan ja luottaa siihen. Riskiä ei pidä mitata yrityksen koolla tai hintaheilahteluilla. Ei saa maksa liikaa. Hinnan laskiessa voi sijoittaa lisää mikäli tarina ei muutu. Amatöörit voivat Lynchista seurata 5-8 tarinaa, joten riskejään voi vähentää pienemmän yritysmäärän seuraamisella. 

Myös osakemarkkinoiden historian ymmärtäminen pienentää riskejä. Markkinat menevät ylös ja alas. Suurimman osan ajasta ne menevät ylöspäin. Yhdysvaltojen markkinat ovat tehneet korjausliikkeen eli laskeneet yli 10%:ia huipuista noin puolentoista vuoden välein viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Laskumarkkinoita eli yli 20%:n kurssilaskuja on ollut kahdeksan vuoden 1926 jälkeen. Ne ovat keskimäärin kestäneet noin 15 kuukautta ja keskimääräinen kurssilasku on ollut noin 41%:a.

Mikäli ei kestä vastaavia kurssilaskuja niin Lynchin neuvo on ettei kannata sijoittaa osakkeisiin. Samalla aikavälillä Yhdysvaltain markkinoiden keskimääräinen nousuaika on ollut noin yhdeksän vuotta, joten ei kannata huolehtia laskuista liikaa. Lynch rakastaa pörssilaskuja, koska hän saa osakkeita halvemmalla. Niiden vaikutuksilta välttyy, kun sijoittaa vain rahoja, jotka on varaa hävitä. Tällöin osakkeita ei ole pakko myydä kurssilaskujen aikana.

Osakesijoittamisen riskit pienenevät sijoituskohteen tasetta tarkastelemalla. Velattomat yritykset eivät voi mennä konkurssiin. Yrityksen käteistilanne on hyvä tarkistaa. Sitä pitäisi olla vähintään nopeasti maksettavien eli vuoden sisällä erääntyvien velkojen verran. Pitkäaikaista velkaa pitää verrata yrityksen markkina-arvoon. Se ei saisi olla lähelläkään sitä. Asia ei ole näin yksinkertainen ja riippuu yrityksen tarinasta. Lynch ei määritellyt milloin näin ei ehkä ole.

Osingoista

Monet suosivat osinkoja paljon maksavia yrityksiä sijoituskohteina, koska he pitävät osinkoja ylimääräisinä tuloinaan. Lynchista tärkein kysymys on se kuinka niiden maksaminen tai maksamatta jättäminen vaikuttaa yrityksen arvoon pitkällä aikavälillä. Sijoittajilla on taipumus nopeaan rahanjakoon. Yritysjohdon täytyy olla vastuullinen ikävien uutisten tuoja mikäli se haluaa kasvattaa omistajien tuottoja pitkällä aikavälillä. Rahan kerääminen kassaan ei aina ole kestävällä pohjalla, koska suuret rahamäärät voivat poltella johtajien näppejä. 

Osinkojenmaksu on kaksipiippuinen juttu. Se kasvattaa saajien tuloja lyhyellä tähtäimellä, mutta voi vähentää niitä pitkällä. Yritysjohto ei löydä hyviä kohteita tuloksenkasvuun pitkällä tähtäimellä mikäli tuloksista suuri osan menee osingonmaksuun useamman vuoden aikana. Tämä voi olla merkki yrityksen tuloskasvun tulosta päätepisteeseensä, ainakin väliäaikaisesti. Pieniä ja nopeasti kasvavia yrityksiä lukuunottamatta maltillinen osingonmaksu on hyvästä ja kertoo johdon ajattelevan omistajiakin. 

Lynch pitää osinkoaan pitkällä aikavälillä kasvattavia yrityksiä hyvinä sijoituskohteina. On todennäköistä, että monta vuosikymmentä peräkkäin osinkoja vuosittain kasvattaneet yritykset pystyvät siihen jatkossakin. Ne ovat kasvattaneet niitä taantumien ja sotien aikana. Hän pitää niitä järkevinä sijoituskohteina osingoista pitäville. Maksamisen lopettamisen tai osingon pienentämisen hän näkee huonona merkkinä. Tähän ei lasketa mukaan ylimääräisten osinkojen maksamatta jättämistä.

Sijoittajan rahantarpeella on merkitystä. Tasaista tulovirtaa tarvitseville, kuten eläkeläisille varmasti osinkoja maksavat yritykset toimivat hyvinä vaihtoehtoina joukkovelkakirjoille. Tämä vaihtoehto on järkevä, kun korot eivät ole korkealla. Osinkojensaajat saavat osansa osakkeiden arvonnoususta. Osinkojaan kymmeniä peräkkäisiä vuosia kasvattaneet yritykset voivat toimia hyvinä sijoituskohteina rahantarpeesta kärsiville, kunhan niistä ei maksa liikaa. Osinkojen kasvaessa hitaasti sijoitushetkestä lähtien kasvaa myös sijoittajan osinkoprosentti samaa vauhtia. Ennen pitkää prosentti vastaa korkotasoa. 

Rahantarvetta kokeville korkean osinkoprosentin maksavat yritykset ilman suuria tuloskasvuodotuksia voivat toimia järkevinä kohteina. Korkea prosentti vähentää paineita kurssilaskuihin. Tämän voi nähdä hyvänä asiana heille, jotka joutuvat pikkuhiljaa luopumaan osakkeistaan muiden kuin osinkotulojen tippuessa nollaan. Osinkojen suurimpana haittana Lynch näkee verotuksen. Myös Yhdysvalloissa yritykset maksavat ensin verot voitoista ja sijoittajat maksavat toisen veron osingoistaan. Tämä laskee tuottoja. Osittain tämän vuoksi Lynch pitää tuloksestaan osan omia osakkeitaan ostamalla ja niitä mitätöimällä jakavista yrityksistä.

Peter Lynch, salkunrakennuksesta ja hajautuksesta

Salkunrakennuksesta ja hajauttamisesta

Salkunrakennuksessa pitää ottaa huomioon odotettavissa olevat tuotot. Odotusten pitää olla realistisia. Sijoittaja voi odottaa osakkeisiin sijoittamisesta suurempia tuottoja kuin velkakirjoista pitkällä aikavälillä. Lynch tarjoaa tähän poikkeuksen eli hän kehoittaa sijoittamaan pitkäikäisiin valtionlainoihin niiden tarjoaman koron ylittäessä S&P500-indeksin osinkotuoton kuudella prosenttiyksiköllä. Näin käy poikkeustapauksissa. Lynchista suorat osakesijoitukset ovat käytetyn työajan arvoiset, kun niistä voi odottaa 12-15%:n vuosituottoja ennen inflaatiota ja kuluja. Kuluihin on laskettava kaikki osakesijoittamiseen liittyvät menot, kuten siihen liittyvät kirjat, kaupankäyntikulut, taloudesta kertovat lehdet, uutiskirjeet, jne.

Lynchilla ei ole nyrkkisääntöjä kuinka kattava hajautus on tarpeellinen. Hänellä oli parhaimmillaan hoitamassaan salkussa 1400 eri yrityksen osakkeita. Siitä huolimatta hän teki huipputulosta. Todellisuudessa puolet hänen salkustaan oli sadan yrityksen osakkeissa ja 2/3 kahdensadan yrityksen osakkeissa. Hänen mielestä sijoittajan pitää keskittyä enemmän tutkimaan yrityksiä yksi kerrallaan. Sijoittaja voi ostaa hajautuksesta riippumatta ostokriteerien täyttyessä. Hänestä kannattaa ostaa aina, kun on rahaa ja sijoittajalla on etulyöntiasema muihin sijoittajiin verrattuna yrityksen suhteen. Lisäksi hinnan on oltava houkutteleva ja ostokohteelle tehtyjen ehtojen on täytyttävä. 

Hajauttaminen vain hajauttamisen vuoksi ei ole järkevää. Hän suosittelee sijoittajalle yhtä useampaa osaketta. Lynchista pienessä osakesalkussa voi olla 3-10:n yrityksen osakkeita. Hänestä useamman osakeryhmän salkku mahdollistaa joustavamman varojensiirron. Tämä on osa hänen strategiaansa. Hän ei koskaan sijoita yli 30-40%:ia varoistaan nopeisiin kasvajiin. Loput varansa hän jakaa muiden ryhmien kesken. Hän etsii uusia sijoituskohteita eikä pidä kiveenhakattuja rajoja mikäli hintamuutoksia tapahtuu.

Hän hajauttaa salkun kokonaisriskiä sijoittamalla kaikkiin osakeryhmiin. Eri ryhmiltä löytyvät omat erityispiirteensä riskin suhteen. Ne Lynch jakaa riskiin/voitontekomahdollisuuksiin seuraavasti:

• Hitaat kasvajat: pienet riskit ja pienet mahdollisuudet.
• Vakaat kasvajat: pienet riskit ja kohtuulliset mahdollisuudet.
• Nopeat kasvajat: suuret riskit ja suuret mahdollisuudet.
• Sykliset yritykset: pienet riskit ja suuret mahdollisuudet tai suuret riskit ja pienet voittomahdollisuudet riippuen siitä kuinka hyvin ymmärtää syklejä.
• Käänneyhtiöt: suuret riskit ja suuret mahdollisuudet
• Varallisuuspelit: pienet riskit ja suuret voittomahdollisuudet, kun sijoittaja on tehnyt kotiläksynsä. Ilman niitä riskit ovat suuret

Salkun kokonaisriskiä on Lynchista mahdotonta arvioida tarkasti. Sijoittajan pitää hajauttaa sijoituksensa eri ryhmien kesken etulyöntiasemiensa ja tietojensa mukaan. Myös iällä on merkitystä, kun hajautus tapahtuu eri ryhmien kautta. Nuoremmat sijoittajat voivat tehdä enemmän virheitä ja ottaa enemmän riskiä. Lopulta suurimmat riskit toteutuvat, kun maksaa liikaa tuloksentekokykyyn nähden.

Peter Lynch ja osakkeiden myyminen

Myymisestä

Osakkeiden ostamisesta sen verran, että Lynchista paras hetki ostaa on aina, kun löytää hyvän sijoituskohteen hyvällä hinnalla. Hänestä pidemmät laskumarkkinat ja hetkelliset korjausliikkeet ovat hyviä ostopaikkoja. Lynch törmää myyntihetkiin seuraamalla tarinoita. Tärkeä osa tarinan seuraamista on hintavaihtelujen ja tuloksentekokyvyn yhteensovittaminen. Lynch myy osakkeitaan hinnan karatessa suhteettoman korkealle nykyiseen ja tulevaan tuloksentekokykyyn verrattuna. Lisäksi hän on kehittänyt yritysryhmille myyntisignaaleja, jotka löytyvät seuraamalla yritysten liiketoiminnan kehitystä. Lynch ei ole löytänyt järkeviä myyntisignaaleja makrotaloudesta tai poliitikkojen toimista vaan turvautuu yritysryhmäkohtaisiin merkkeihin. Yksittäiset signaalit eivät aina johda myymiseen.

Hitaat kasvajat

• Lynch myy hitaat kasvajat, kun hinnat ovat nousseet 30-50%:ia tai niiden liiketoiminnan perusasiat muuttuvat huonoon suuntaan. Jälkimmäisessä hän myy tappiollakin.
• Yritys on hävinnyt markkinaosuuksia viime vuodet
• Yrityksen tuotekehityspanostukset ovat supistuneet eikä se ole kehittänyt uusia tuotteita.
• Yritys on tehnyt pari yritysostoa ydinliiketoimintansa ulkopuolelta tai on maksanut yritysostoista niin paljon, että sen tase on rapistunut
• Yrityksestä kiinnostuneet sijoittajat ovat vähissä, vaikka yrityksen osake on laskenut alas verrattuna osinkoon.

Vakaat kasvajat

• Yrityksen P/E-luvun kasvaessa suuremmaksi kuin yrityksen tuloskasvuvauhti tai historiallinen P/E-luvun keskiarvo.
• Yrityksen viimeisten kahden vuoden aikana markkinoille tuodut tuotteet eivät ole menestyneet eikä se ole saamassa uusia markkinoille ainakaan vuoteen.
• Kun sen P/E-luku kasvaa suuremmaksi kuin samanlaatuisten verrokkiyritysten
• Sisäpiiriläiset eivät ole ostaneet sen osakkeita viimeisen vuoden aikana
• Suurimmat tuoteryhmät kärsivät päällä olevasta taantumasta
• Yrityksen tuloskasvu on hidastunut, vaikka se on onnistunut pienentämään kustannuksiaan.

Nopeat kasvajat

• Nopeat kasvajat pitäisi myydä ennen tulosten heikkenemistä. Niiden epäonnistuessa uusien kasvukohteiden löytämisessä voi olettaa nopean kasvun olevan hidastumassa mikä näkyy osakkeiden hinnan jyrkkänä laskuna.
• Nopeat kasvajat ovat myyntihinnoissa, kun niitä seuraavia analyytikkoja löytyy paljon, heistä useimmat antavat ostosuosituksen ja toimitusjohtajaa pommitetaan median haastattelupyynnöillä.
• P/E-luvun ollessa korkea kasvun hyytyessä yrityksen markkina-arvon ollessa merkittävä tai optimistisimpien tuloskasvuodotusten seuraaville vuosille ollessa paljon P/E-lukua pienemmät
• Vähittäismyynnissä olevien tuotteiden kauppapaikkakohtaisen myynnin laskiessa 3%:ia tai uusien kauppapaikkojen pettäessä odotukset.

Sykliset yritykset

• Parhaiten syklisten yritysten liiketoiminnan ymmärtävät sijoittajat myyvät niiden osakkeet vuoden ennemmin kuin syklin kääntymisestä löytyy merkkejä. Osakkeiden hinnat tippuvat ennen liiketoiminnassa tapahtuvia muutoksia.
• Syklin muuttumisen lisäksi sijoittaja voi joutua myymään osakkeensa, kun jotain on pielessä. Yrityksen kulut ovat alkaneet kasvaa, koko kapasiteetti on käytössä ja sen lisäämiseen käytetään lainarahaa.
• Varastojen kasvaessa, koska yritys ei pääse niistä eroon. Usein yritys joutuu varastoimaan myymättömät tuotteensa tehtaan ulkopuolelle kaikkien nähtäville.
• Hyödykkeiden, kuten öljyn ja teräksen hintojen laskiessa tai niiden futuurihintojen laskiessa nykyhintojen alle.
• Uusien kilpailijoiden tunkiessa markkinoille tai yrityksen hävitessä tilauksiaan heille, vaikka on yrittänyt pienentää kustannuksiaan.

Käänneyhtiöt

• Yrityksen osakkeet kannattaa myydä, kun jokainen tietää kadunmiehiä myöten sen huolien olevan ohi. Yrityksen menestyessä sitä ei ehkä kannata myydä vaan voi tutkia sen tarinaa uudelleen ja siirtää sen toiseen ryhmään.
• Yrityksen velkamäärä alkaa uudestaan kasvamaan monen kvartaalin vähenemisen jälkeen.
• Varastotasot kasvavat tuplasti nopeammin kuin myynti.
• P/E-luku on korkea verrattuna tuloskasvuodotuksiin
• Sen vahvimmalla tuoteryhmällä on asiakas, jonka myynti on yli puolet koko ryhmän myynnistä ja sen vahvin asiakas kärsii myynnin hidastumisesta

Varallisuuspelit

• Parhaat myyntihetket varallisuuspeleissä tulevat yritysvaltaajien taistellessa keskenään
• Yrityksen lisätessä osakemääräänsä, kun sen hinta näyttää matalalta.
• Yritys saa vähemmän rahaa omaisuutensa myynnistä kuin se odotti
• Sen aikaisempien tappioiden veroedut vähenevät yritysverojen laskiessa
• Insituutioiden omistamien osakkeiden määrien kasvaessa merkittävästi

Lynchin toimintaa ja strategiaa seuratessa on muistettava, että kyseessä on salkunhoitaja. Hänen näkemyksiään ja toimintaa pitää peilata yksityissijoittajan näkökulmasta. Kaikki samat lainalaisuudet eivät päde. Myymisessä Lynchin hallitsemat osakemäärät näkyvät hänen periaatteissaan. Ne toimivat paremmin kaupankäynnin kulujen ollessa pienemmät eikä veroistakaan tarvitse huolehtia yhtä paljon asiakkaiden maksaessa voitoista verot myydessään rahastot. Jälkimmäinen koskee Suomea. En tiedä miten Yhdysvalloissa rahastojen verot menevät. Esimerkkinä hitaat kasvajat, jotka Lynch myy niiden noustessa 30-50%:a. Suomessa yksityissijoittajan samoista tuotoista lähtee noin kymmenen prosenttiyksikköä verojen takia.

Peter Lynchin ostokohteiden tunnuspiirteet

Lynchin ostokohteiden tunnuspiirteitä

Lynchin ensimmäinen ja tärkein kriteeri on liiketoiminnan ymmärtäminen. Lynch sijoittaa mieluummin yksinkertaisia tuotteita ja palveluita myyviin yrityksiin. Hän sijoittaa mieluummin sukkahousuihin kuin huipputeknologiaa tarjoaviin yrityksiin, vaikka jälkimmäisillä olisi huippujohto. Tähän ehkä suurin syy hänestä on, että yksinkertaista liiketoimintaa tekeviä yrityksiä on helpompi seurata. Et koskaan löydä täydellistä yritystä. Käyn seuraavissa kappaleissa läpi ominaisuuksia, jotka Lynchista ovat tärkeimmät tunnuspiirteet.

Sen nimi kuulostaa tylsältä tai järjettömältä

Yksinkertaista liiketoimintaa tekevällä yrityksellä pitää olla tylsä nimi, kuten suomalaisista yrityksistä Lassila&Tikanoja. Harvat kiinnostuvat yrityksistä, joilla on tylsä tai järjetön nimi, joten saat rauhassa tutkia niitä.

Se tekee jotain tylsää tai sen toiminta henkii tylsyyttä

Lynch innostuu enemmän tylsästä nimestä mikäli yritys tekee jotain yksinkertaista ja tylsää, kuten autovuokraamot. Molemmat ominaisuudet saavat Wall Streetin toimijat karttamaan osakkeiden ostoa, kunnes yrityksestä tulee houkutteleva sijoituskohde hyvin kehittyvien tulosten ja vahvan taseen myötä. Yrityksen pääkonttorin ollessa vanhassa rakennuksessa vähemmän houkuttelevalla alueella tarkoittaa se, että johto ajattelee enemmän omistajiaan kuin itseään. Kaiken sijoittajasuhdemateriaalin pitäminen yksinkertaisena on hyvä merkki.

Se tekee jotain epämiellyttävää tai siinä on jotain masentavaa

Epämiellyttävät asiat, kuten lika, jätteet tai hautajaiset tekevät sijoituskohteista houkuttelevia. Harva jaksaa innostua kammottavista tai epämiellyttävistä mielikuvista tuottavista yrityksistä. Lisäksi liiketoiminnan ydin voi olla niin masentava ettei kukaan halua analysoida sitä. Hammaslääkäripalveluita myyvät yritykset kuuluvat joukkoon, koska kaikki yhdistävät ne hammassärkyyn, puudutuksiin ja juurihoitoon. Yksikään asiakas ei pidä niiden tuottamista mielikuvista.

Se on Spin-off

Harvat sijoittajat innostuvat emoyhtiöstä toimiviksi kokonaisuuksiksi erotetuista yrityksistä. Osa sijoittajista pitää spin-offeja surkeina kohteina, koska he epäilevät niissä olevan vikoja. Harva yritys haluaa spin-offin aiheuttavan sille huonon maineen, joten monilla niistä on vahva tase ja ne on valmisteltu toimiviksi tekijöiksi. Tämä koskee erityisesti valtionomistuksista irrotettuja spin-offeja. Niitä kuvaavat esitteet ovat Lynchista usein tehty huolimattomasti ilman suuria kehuja. Muista seurata spin-offin jälkeen muutama kuukausi sisäpiiriläisten toimia osakkeiden suhteen.

Instituutiot eivät omista eivätkä analyytikot seuraa sitä

Etulyöntiasema on helpompi saavuttaa sijoituskohteen ymmärtämiseen, kun ei tarvitse kilpailla monen toimijan kanssa. Tuplavoittaja löytyy etsimällä yritys, jossa analyytikot eivät ole vierailleet tai kukaan ei myönnä tuntevansa sitä. Lynch innostuu myös, kun aiemmin suosittuja yrityksiä ei seuraa enää kukaan.

Sen laittomuuksista on huhuja

Joskus huhut ovat oikeassa. Niiden todenperäisyys on selvitettävä. Mafian osalllisuus tai jätteiden päästäminen ympäristöön ovat huhuina rahanarvoisia osoittautuessaan vääriksi. Yksikään sijoittaja ei koske yrityksiin pitkällä tikullakaan, vaikka huhuissa ei olisi mitään perää.

Se on toimialalla joka ei kasva

Lynch etsii mieluummin sijoituskohteita aloilta, jotka ovat yhtä tylsiä eivätkä juuri kasva. Monilla niistä kilpailu on olematonta ja vahvimmat yritykset valtaavat markkinaosuutta. Tämä ei yksittäisenä syynä riitä sijoituskohteeksi. Hän innostuu enemmän niistä kasvamattomista aloista, jotka omaavat epämiellyttäviä piirteitä tai ovat muuten masentavia.

Sillä on oma markkinarakonsa

Markkinarako voi olla maantieteellisen alueen hallinta tai jonkin suuren toimialan pienempi erikoistumisalue. Lynch keskittyy yrityksistä niihin, joilla on monopoliasema tai muutama paljon pienempi kilpailija tai patentti jota muut toimijat eivät pysty kiertämään. Nämä yritykset pystyvät nostamaan hintojaan kilpailunpuutteen takia. Tämä koskee yrityksiä, joiden hinnoittelua ei ohjata sääntelyllä. Yritysten brändit voivat olla niin vahvat, että nekin hidastavat kilpailijoiden pyrkimistä markkinoille.

Asiakkaiden pitää ostaa niiden tuotteita tai palveluita jatkuvasti

Välttämättömyyshyödykkeet, kuten sähkö, polttoaineet ja lääkkeet ovat esimerkkejä tuotteista, joiden kysyntä ei lopu. Ne ovat tasaista liiketoimintaa joka tuottaa omistajille takuuvarmoja tuottoja ilman todellisia typeryksiä niiden johtajina.

Se hyödyntää teknologiaa

Teknisten läpimurtojen tullessa voi sijoittaja etsiä sijoituskohteita niitä hyödyntävistä asiakkaista, joiden alihankkjoina toimivat tekniset läpimurrot tehneet yritykset. Tekniset läpimurrot voivat tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä.

Sisäpiiriläiset ostavat osakkeita

Yleisesti ottaen sisäpiiriläiset myyvät enemmän osakkeita kuin ostavat. Sisäpiiriläisillä on keskimäärin enemmän syitä myyntiin kuin ostamiseen. Sisäpiiriläisten merkittävät osakeostot ovat hyvä merkki, kun yrityksen liiketoiminta kokee hetkellisiä vaikeuksia. Lynchista merkittävä osakemäärä tarkoittaa neljäsosaa vuosittaisesta palkasta. Yrityksen konkurssia ei tarvitse pelätä lähiaikoina mikäli sisäpiiriläiset laittavat rahojaan osakkeisiin. Johto toimii todennäköisemmin osakkeenomistajien etujen mukaan, kun heillä on merkittävä osuus yrityksestä.

Se ostaa omia osakkeitaan

Lynch näkee yrityksen omien osakkeiden ostot uskona tulevaisuuteen. Miksi se ei siis sen vuoksi sijoittaisi itseensä? Se on omistajille verotehokkain tapa monissa maissa. Lynch ei puhu siitä millaisilla arvostustasoilla se on järkevää, mutta käyttää esimerkkinä järkevästä hetkestä vuoden 1987 sattuneen pörssiromahduksen jälkeisiä aikoja.

Peter Lynchin tarkistuslistat tarinoiden tarkasteluun

Lynch seuraa tarinoita tehden salkkuunsa sekä kuuden kuukauden että kahden vuoden tarkistuksia. Et voi olettaa kehityksen jatkuvan samana pitkään. Yritykset ja niiden toimintaympäristö muuttuvat jatkuvasti. Lynchista sinun pitää vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko yritys houkuttelevasti hinnoiteltu suhteessa tuloksiin?
   
2. Mitä yritys on tekemässä kasvattaakseen tulostaan?
   
3. Miten yrityksen taloustilanne on kehittynyt?
   

Sijoittaja voi harkita lisäsijoituksia tarinan parantuessa. Hän voi vähentää sijoituksiaan tai myydä ne tarinan huonontuessa. Tarinan ollessa ennallaan rahojen siirtoa voi harkita houkuttelevampaan tarinaan. Lähteinä voi käyttää kvartaalituloksia, tilinpäätöstietoja, yritysten sijoittajasuhteista vastaavia osastoja tai lukea analyytikkojen raportteja. Jokaisen on luotava oma näkemyksensä. Muiden mielipiteisiin ei voi luottaa. Yritysten ymmärtäminen vähentää suurten häviöiden määrää.

Lynch on luonut tarkistuslistat tarinoiden selvittämiseen. Seuraavista luetteloista löytyy jokaiselle ryhmälle omansa:

Kaikki osakkeet

• P/E-luku: onko se korkea vai matala historiallisesti tai verrattuna muihin toimialan yrityksiin.
• Instituutiosijoittajien omistusosuus, mitä pienempi sen parempi.
• Ostaako yritys tai sen sisäpiiriläiset yrityksen osakkeita, molemmat hyviä.
• Historiallinen tuloksentekokyky ja sen suunta eli heittelevätkö tulokset.
• Onko yrityksen taloudellinen tilanne hyvä ja paljon sillä on käteistä.

Hitaat kasvajat

• Kuinka kauan yritys on maksanut osinkoa ja kasvatetaanko sitä vuosittain. Lynch varoittaa niistä hitaista kasvajista, jotka eivät maksa osinkoa.
• Mikä on ollut tulosten historiallinen ulosmaksuprosentti. Matala prosentti tarjoaa turvaa vaikeina aikoina.

Vakaat kasvajat

• Onko yritys luopunut liiketoiminnoistaan viime aikoina ja niiden vaikutus tuleviin tuloksiin.
• Pitkäaikaisen kasvuvauhdin tarkastelu ja mihin suuntaan kehitys on viime vuosina mennyt.
• Miten yritys on pärjännyt taantumissa.
• Tarkastele vakaiden kasvajien P/E-lukua ja vertaa vuosittaiseen tuloskasvuun muutamalta edelliseltä vuodelta. Voi tarkoittaa huonoa sijoitusta P/E-luvun ollessa selkeästi suurempi kuin kasvuvauhti.

Nopeat kasvajat

• Rikastuttaako omistajia tuote, jolla yrityksen on tarkoitus kasvattaa tulostaan eli kuinka paljon se kasvattaa tulevaisuudessa liikevaihtoa nykyiseen verrattuna.
• Mitkä ovat olleet liikevaihdon ja tuloksen kasvuvauhdit viime vuosina. Lynch pitää 20-25%:ia parhaimpana.
• Onko yrityksellä tilaa kasvaa ja nopeutuuko vai hidastuuko kasvu.
• Onko yrityksen P/E-luku lähellä sen kasvuvauhtia.
• Omistaako pieni määrä instituutioita sitä ja seuraako sitä pieni määrä analyytikkoja.

Sykliset yritykset

• Varastotasojen tarkastelu ja kysynnän ja tarjonnan suhteet. Tarkkaile tuleeko markkinoille uusia pelureita. Se voi olla vaaran merkki. Tarkkaile kasvaako varaston arvo myyntiä nopeammin. Tämä on toinen signaali ongelmista ja se koskee kaikkia ryhmiä.
• Pienenevän P/E-luvun syyt.
• Etulyöntiasemasi pysyvyys syklisen yrityksen tarkastelussa.
• Selvitä selviääkö syklinen yritys veloistaan mikäli se joutuu muutaman vuoden taantumaan. Pystyykö se hoitamaan lähivuosien velkansa joutuessaan vähäksi aikaa tappiolle.

Käänneyhtiöt

• Selviääkö yritys velkojien rynnäköltä. Kuinka paljon sillä on velkaa ja käteistä. Jos se on konkurssissa niin paljon sillä on omistajille jaettavaa omaisuutta.
• Mikä on velkojen rakenne. Tarviiko sen maksaa velkansa pois nopeasti vai hitaasti. Kuinka kauan se selviää tappiolla. Mikäli yrityksellä on tarpeeksi käteistä lyhytaikaisen velkansa poismaksamiseen keskittyy Lynch pitkäaikaisen velan maksukykyyn.
• Kuinka se kääntää toimintansa hyvään suuntaan. Onko se luopunut tai luopumassa tappiollisista liiketoimistaan. Onko yritys vähentänyt kustannuksiaan ja miten se vaikuttaa taloustilanteeseen.

Varallisuuspelit

• Mikä on varallisuuden arvo? Löytyykö yrityksestä piilovarallisuutta joka on arvostettu matalalle taseessa?
• Ottaako yritys uutta velkaa pienentäen varallisuuden arvoa
• Odottaako yritysvaltaaja tilaisuuttaan mikä muuttaisi myös omistajien hyötyä osakkeista

Tarinoita on monia ja niiden tutkimiseen menee aikaa. On turha kuvitella huipputulosten saavuttamiseen sormia napsauttamalla. Kyse ei ole niin mahdottomista työmääristä etteikö niitä amatöörikin pystyisi tekemään.

Peter Lynch tunne ja ymmärrä yrityksen tarina osa 2

Lynch vertaa yksittäisen yrityksen liikevaihdon kasvuvauhtia koko kansakunnan talouskasvuun. Tämä koskee kasvun perusteella luokiteltuja yrityksiä eli kolmea ensimmäistä kategoriaa. Hitaasti kasvavat yritykset kasvavat hieman bruttokansantuottetta nopeammin. Suurin osa hitaasti kasvavista yrityksistä ovat toimialoilla, joiden nopein kasvu on ohi. Yritykset ovat voineet kasvaa nopeasti aiemmin, mutta toimialan kasvumahdollisuudet ovat vähentyneet. Nämä yritykset eivät myös kasvata orgaanisesti tulostaan kauan liikevaihtoaan nopeammin. Lisäksi hitaasti kasvavat yritykset maksavat säännöllistä osinkoa. Sitä maksetaan yleensä suurin osa tehdystä tuloksesta, koska niiden on vaikea löytää järkeviä kohteita rahoille toimialoiltaan. Tällaisten yritysten tarinan tärkeimmät osat ovat seuraavat: 

”Hitaasti kasvava yritys X on kasvattanut tulostaan joka vuosi pidemmän ajan. Se tarjoaa houkuttelevan osinkoprosentin eikä ole koskaan jättänyt osinkoa maksamatta tai pienentänyt sitä. Se on kasvattanut osinkoaan niin hyvinä kuin huonoina aikoina, mukaanlukien viimeiset taantumat. Sen toimiala on Y, sillä on hyvä taloudellinen tilanne ja mahdollisuudet kasvattaa tulostaan tulevaisuudessakin.”

Vakaat kasvajat ovat isompia yrityksiä, jotka kasvavat nopeammin kuin hitaat kasvajat. Hyvällä ajoituksella vakaat kasvajat voivat tehdä suuria tuottoja. Todennäköisesti niistä tulee keskinkertaista suurempia tuottoja ilman hyvää ostoaikaa, kun sijoittaja ei maksa niistä liikaa. Hän voi Lynchin mukaan odottaa vakaiden kasvajien nostavan vuosittain osakekohtaista tulostaan 10-12%:ia. Tätä lukemaa pidän optimistisena ja puhuisin mieluummin 6-10%:n vuosittaisesta tuloskasvusta mikäli puhutaan pidemmistä aikaväleistä, kuten vuosikymmenestä. 

Vakaiden kasvajien tarinoiden pääosissa ovat Lynchista P/E-luku, ovatko yrityksen osakkeet jo nousseet paljon viime aikoina ja mihin suuntaan yrityksen liikevaihdon ja tuloksen kasvuvauhdit menevät. Tarina voi näyttää seuraavalta: ”Yrityksen X P/E-luku on historiallisesti matala eikä osakekurssi ole liikkunut pariin vuoteen. Se on levittäytynyt uusille markkinoille ja sen tuotteet ovat siellä haluttuja. Liikevaihto on uusilla markkinoilla kasvanut reilusti kaksinumeroisilla prosenteilla viime aikoina.” 

Nopeat kasvajat ovat yksi Lynchin suosikkiryhmistä. Niitä ovat pienemmät uudet yritykset, jotka kasvattavat liikevaihtoaan 20-25%:a vuodessa. Nopeasti kasvava yritys ei aina ole nopeasti kasvavalla toimialalla vaan voi kasvattaa liikevaihtoaan muiden toimialan yritysten kustannuksella. Nopeasti kasvavat yritykset, jotka toimivat hitaalla toimialalla yleensä valtaavat jonkin ison toimialan erityisen osa-alueen. Toinen mahdollisuus on, että yritykset kehittävät ylivoimaisen tavan tietylle markkina-alueelle ja osaavat laajentaa saman tavan muillekin. Nopeasti kasvavat yritykset sisältävät suuria tappiomahdollisuuksia. Varsinkin liian nopeasti kasvavat ja liian huonolla taloudella varustetut yritykset. 

Pienillä ja nopeasti kasvavilla yrityksillä on mahdollisuus joutua konkurssiin kasvun hyytyessä. Suurempiin nopeasti kasvaviin yrityksiin sijoittavilla on suuri riski osakkeiden arvostuksen romahdukseen niiden kasvun pysähtyessä. Joskus kasvun rajat tulevat vastaan ja ne hyytyvät hitaasti kasvaviksi yrityksiksi. Lynch etsii nopeasti kasvavia yrityksiä, joiden taseet ovat kunnossa ja tuottavat merkittäviä voittoja. Hänestä tärkeimmät asiat, jotka sijoittajien täytyy nopeista kasvajista ymmärtää ovat milloin niiden kasvu loppuu ja kuinka paljon kasvusta kannattaa maksaa. Lynchilla on peukalosääntö tähän. Yrityksen on täytynyt kasvattaa voittojaan vuosittain suuremmalla prosentilla kuin sen P/E-luku on tällä hetkellä.

Nopeiden kasvajien tarina Lynchista näyttää suunnilleen seuraavalta: ”Yritys X aloitti paikasta Y. Siellä se kasvoi nopeasti ja teki voittoa hyvillä marginaaleilla. Yritys kopioi menestyksekkäästi liiketoimintansa paikkoihin Z ja W. Viime vuosina se kasvatti liikepaikkojaan kaksinumeroisella prosentilla. Voitot ovat kasvaneet koko ajan ja yritys suunnittelee kasvattavansa nopeasti liikepaikkojensa määrää jatkossakin. Yritys on löytänyt itselleen markkinaraon keskittyen toimialan A osaan B.”

Sykliset toimialat laajentuvat ja supistuvat jatkuvasti. Niillä toimivien yritysten myynti ja voitot tekevät edestakaista liikettä. Syklisten toimialojen yritykset ottavat todelliset kasvukiihdytyksensä taantumien mennessä ohi. Yleisen talouskasvun alkaessa hiipua syklisillä toimialoilla liiketoiminnan supistuminen näkyy hetkessä. Tulokset huononevat liikevaihtojen vähenemistä enemmän. Syklisyydestä kärsiviin yrityksiin sijoittamalla häviää hetkessä rahansa mikäli ei ymmärrä niitä. Lynchista syklisiin yrityksiin sijoittaminen on turhaa etulyöntiaseman puuttuessa.

Useimmiten pieniä P/E-lukuja voi pitää merkkinä siitä ettei maksa yrityksestä liikaa. Tämä ei koske syklisiä yrityksiä. Syklin huipun merkki on syklisten yritysten matalat P/E-luvut. Ymmärtämättömät sijoittajat roikkuvat niiden osakkeissa tulosten ollessa korkealla niiden liikevaihdon ollessa syklin huipulla. Viisaat sijoittajat myyvät osakkeet liian aikaisin. Hinnat laskevat nopeasti suurimman osan alkaessa myymään syklisten yritysten osakkeitaan. Syklisten yritysten osakkeiden ostaminen usean vuoden ennätystulosten jälkeen on tehokas menetelmä hävitä puolet rahoistaan nopeasti. Korkeat P/E:t voivat olla merkki siitä, että syklisten yritysten liiketoiminta on lähtemässä takaisin nousuun. Syklisiin osakkeisiin sijoittaminen on Lynchista pelaamista odotuksilla, joten niillä on hänestä vaikeampaa tehdä rahaa. 

Syklisten yritysten tarinoissa pääosissa ovat yleinen taloustilanne, varastot ja hinnat. Niiden tarina voi kuulostaa seuraavalta: ”Raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet viimeiset kolme vuotta. Ne ovat kääntymässä nousuun. Varastotasot ovat alkaneet pienenemään ja yrityksen X kassavirta on kääntynyt positiiviseksi, koska se on vähentänyt henkilöstöään ja leikannut tuotantokapasiteettiaan. Uskon kassavirran kehityksen kulkevan samaan suuntaan lähivuodet.”

Lynchin käänneyhtiöt ovat lähellä konkurssia. Niiden liiketoiminta kutistuu kovaa vauhtia. Käänteessään onnistuvilla ja vaikeuksissa olleilla yrityksillä on yleensä voittoa tuottavia liiketoimintoja. Käänneyhtiöt joutuvat usein myymään osan liiketoiminnastaan maksaakseen velkojaan. Kannattamattomista liiketoiminnoista eroon pääseminen voi ratkaista onnistumisen. Parhaat käänneyhtiöiden osat pärjäävät itsenäisinä toimijoina paremmin ja niiden pörssilistautuminen tapahtuu emoyhtiöiden rahapulasta johtuen halvalla. Näiden mahdollisuuksien huomaaminen on tuottoisaa sijoittajan kannalta. Suurin osa käänneyhtiöistä ei onnistu parantamaan tilannettaan ja ne menevät konkurssiin. 

Käänneyhtiöiden tarinat kertovat asioista, joita ne ovat tehneet parantaakseen tilannettaan. Lisäksi ne kertovat näiden toimien onnistumisesta. Tarina voi kuulostaa seuraavalta: ”Yritys X on myynyt tappiolliset liiketoimintansa saaden niistä käteistä summan Y velkojenmaksuun. Se on vähentänyt velkojansa ja saa lainattua rahaa halvemmalla. Sen tappiot ovat pienentyneet ja se pääsee plussalle lähivuosina. Sen taloudellinen tilanne ei ole enää kriittinen.” 

Viimeisenä ovat varallisuuspelit. Ne ovat yrityksiä, joilla on enemmän varallisuutta kuin sijoittajat tietävät. Joskus niillä on suuret määrät käteistä, joskus kyse on kiinteistöistä. Joskus kyse voi olla tuotemerkeistä tai yrityksen nimestä. Kaikkea varallisuutta ei voi kirjanpitosääntöjen mukaan arvostaa täyteen hintaan. Piilovarallisuutta löytyy kaikkialta. Sen löytäminen vaatii yritysten, niiden omaisuuden ja liiketoiminnan tuntemista. Alihinnoitellun varallisuuden löytyessä sijoittaja tarvitsee kärsivällisyyttä, koska piilovarallisuuden oikeiden arvostustasojen löytämiseen voi mennä pitkään. 

Piilovarallisuuden löytyessä tarinan pitää kertoa mistä varallisuudesta on kyse, mikä on varallisuuden todellinen arvo per osake ja yrityksen pörssikurssi hetkellä, jolloin sijoittaja löytää piilovarallisuuden. Tarina on näyttää seuraavalta: ”Yrityksen X osakekurssi on nyt 10€, mutta sen kiinteistöjen arvo arvioni mukaan on 14€:a per osake. Yrityksellä ei ole juuri velkaa, sillä on 4€:a käteistä per osake ja se tekee tasaisesti tulosta ja se on ollut plussalla viimeiset 3 vuotta.”

Mikään ei ole ikuista. Yritykset muuttuvat ja sopeutuvat markkinamuutoksiin. Nopeista kasvajista voi tulla hitaasti kasvavia. Mikään yritys ei kasva nopeasti pitkällä aikavälillä. Hitaasti kasvavat yritykset voivat muuttua vakaiksi kasvajiksi niiden luotua uutta liiketoimintaa. Talousvaikeuksista kärsivien syklisten yritysten liiketoiminta voi romahtaa. Ne voivat muuttua vaikeuksista selvitessään käänneyhtiöiksi. Käänteen jälkeen ne voivat taas muuttua joko hitaiksi tai vakaiksi kasvajiksi. Vain se on selvää, että yritysten tarinoita pitää tarkastella tasaisin väliajoin.

Peter Lynch, Tunne ja ymmärrä yrityksen tarina osa 1

Tunne ja ymmärrä yrityksen tarina

Sijoitusideoista sinulla ei ole pulaa. Saat niitä keskustelupalstoilta, ystäviltä ja monilta muilta. Lynch sanoo, että sinun pitää ymmärtää yrityksen liiketoimintaa ja tehdä kotiläksysi sen suhteen. Lynch kuvaa tätä yrityksen tarinalla. Sen selvittämiseen ei mene ikuisuutta. Se ei ole hänestä vaikeaa, mutta se on välttämätöntä. Monet sijoittajat hukkaavat aikaansa säästääkseen kymmeniä senttejä lihan ostamisessa, mutta voivat ostaa tuhansilla euroilla osakkeita kuuman vihjeen perusteella. Ei ole vaikea laskea kumpi on kallimpaa. Sijoittajan pitää tutustua yritysten tarinoihin tasaisin väliajoin, koska ne muuttuvat. Sillä ei ole merkitystä omistaako yrityksen osakkeita vai onko ostamassa niitä. 

Tarinan pitää olla niin yksinkertainen, että sen voi selittää kahdessa minuutissa ja sen ymmärtää pieni lapsikin. Lynch aloittaa tarinan hahmottamisen yrityksen koosta. Koolla on se merkitys, että jättiläisten osakkeet harvoin aiheuttavat merkittäviä voittoja. Poikkeuksena on niiden nousu ahdingosta. Liiketoimintaan vaikuttavien tekijöiden ollessa samat, kannattaa sijoittaa pienempiin yrityksiin. Yrityksen kehittäessä uuden ja halutun tuotteen pitää sen mahdollisuuksia verrata kokoon. Uudet tuotteet voivat olla merkityksettömiä kokonaisuuden kannalta mikäli niiden tuoma uusi liikevaihto on murto-osa koko liikevaihdosta.

Lisäksi Lynch panostaa yritysten tulevaisuuden tuloksentekokyvyn ymmärtämiseen. Hänestä sijoittajan pitää ymmärtää kuinka markkinat ovat hinnoitelleet osakkeet tuloksentekokykyyn verrattuna. Et voi määritellä tarkasti tulevaisuuden tuloksia, mutta sinun pitää pystyä ymmärtämään miten yritys aikoo kasvattaa tulostaan. Yrityksillä on viisi perustapaa: kulujen vähentäminen, hintojen nostaminen, laajentuminen uusille markkinoille, myydä enemmän tuotteita vanhoilla markkinoilla tai vanhojen toimintojen uudistaminen tai niistä luopuminen. Mikäli sinulla on etulyöntiasema niin sinun on helpompi selvittää mitä yritys tekee tapojen suhteen.

Mahdollisuudet lajitella yritykset eri ryhmiin ovat rajattomat. Jokainen sijoittaja voi käyttää omiaan. Yritysten tilanteet muuttuvat, joten ei kannata olettaa yrityksen pysyvän samassa kategoriassa. Lisäksi yritykset voivat kuulua useampiin ryhmiin. Kehitystä pitää tarkastella pidemmällä aikavälillä, kun niiden ryhmää määritellään. Kun laitat jokaisen yrityksen tiettyyn ryhmään niin odotuksesi niiden tuotoista muuttuvat realistisemmiksi. Lynch on jakanut osakkeet seuraavasti:

1. Hitaat kasvajat
2. Vakaat kasvajat
3. Nopeat kasvajat
4. Sykliset yritykset
5. Käänneyhtiöt
6. Varallisuuspelit

Peter Lynch, etulyöntiasema, piensijoittajien edut

Kaikilla on etulyöntiasemansa

Lynchin yksi tärkeimmistä periaatteista on se, että jokaisella on etulyöntiasema jonkin toimialan ymmärtämisessä. Lynchista on turha sijoittaa ilman etulyöntiasemaa. Yksi henkilö voi työskennellä teollisuuden alihankkijalla. Äkillinen kasvu alihankkijan kysynnässä saa herätettyä työntekijjän hälytyskellot toimialan suhteen ennen kuin yksikään pankkiiri tai analyytikko edes huomaa muutosta. Noin puolen vuoden etumatka voi kasvattaa tuottoja paljon. Parhaat mahdollisuudet etulyöntiaseman hyödyntämiseen löytyvät syklisiltä teollisuudenaloilta, joissa kysyntämuutokset ovat suuremmat kuin tasaisemmin kehittyvillä toimialoilla.

Toinen henkilö voi tuntea vähittäiskaupan. Tämä koskee erityisesti lupaavien pienten ja keskisuurten yritysten osakkeita. Hän huomaa todennäköisesti tiettyjen tuotteiden kysynnän kasvun nopeammin kuin yksikään rahoitusmarkkinoiden toimija. Tiedostavalla kuluttajalla on paikka tehdä rahaa. Suomessa tämä on hankalaa, koska harvat pienet yritykset listautuvat ja niiden markkinatkin ovat pienet.

Jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet, jotka auttavat heitä löytämään etulyöntiasemansa. Sijoittajan kannattaa opetella tuntemaan itsensä, jotta hän löytää ne. Ensimmäisenä kannattaa keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin. Niistä on helpoin löytää etu. Ammatikseen tietyn alan osakkeita seuraavilla ei kaikilla ole samanlaista kiinnostusta. Lynchin suurin etulyöntiasema löytyi hänen toimiessa rahastomarkkinoilla. Fidelity ei ole koskaan ollut listautunut, mutta hänellä oli etulyöntiasema toimialan seuraamisessa. Tästä huolimatta hän tai hänen asiakkaansa eivät hyötyneet alan menestystarinoista. Hän epäonnistui teesinsä hyödyntämisessä.

Piensijoittajan etujen pitäisi riittää suursijoittajien voittamiseen

Lynchista piensijoittajan pitää suhtautua markkinatoimijoihin epäilyksellä. Hän huomaa ainakin ketä vastaan hän pelaa. Suurin osa osakkeista on suurten pelureiden hallinnassa. Kehitys on menossa vahvemmin tähän suuntaan. Lynchista tämä tarkoittaa sinulle mahdollisuuksia hyötyä suurten markkinatoimijoiden älyttömyyksistä, kuten lyhyestä sijoitushorisontista. Ammattisijoittajilla on useita kulttuurillisia, laillisia ja sosiaalisia esteitä menestyksessään.

Lynch pitää ihmeenä, että suuret markkinatoimijat ovat suurena ryhmänä pärjänneet niin hyvin kuin tähän asti. Jotkin toimijat ovat olleet erinomaisia, mutta ryhmänä suuret markkinatoimijat ovat keskinkertaisia. Seuraavat kappaleet kertovat Lynchin sanoin Wall Streetin toimijoista. En uskalla sanoa suomalaisesta toimintakulttuurista paljoa, mutta oletan niillä olevan yhtäläisyyksiä. Täällä tuskin mennään samanlaisiin äärimmäisyyksiin.

Lynchista piensijoittajat muuttuvat typeriksi vain kuuntelemalla suursijoittajia. Suursijoittajia ei kannata kuunnella mm. seuraavista syistä: he voivat olla väärässä, vaikka suursijoittaja olisi oikeassa niin et tiedä milloin hän muuttaa mielensä. Sinulla on parempia lähteitä kuin he. Unohda heidän vihjeensä, markkina-analyysinsa tai uutiskirjeensä. Lynch tunnustaa olleensa väärässä noin 40%:ia ajastaan. Hän kehoittaa sinua tekemään analyysisi itse. Se on ainoa tapa onnistua mikäli ei halua sijoittaa osakerahastoihin. Nekin pitää valita huolella.

Ammattilaiset ovat enimmäkseen samanlaisia ihmisiä. He lukevat samat lehdet, kuuntelevat samoja ekonomisteja ja saavat saman koulutuksen. Tämä johtaa samoihin tuloksiin, jotka ovat eri syistä johtuen keskinkertaisia. Lynch huomasi myöhemmin urallaan, että hän oli paremmin valmistautunut markkinatoimijaksi lukemalla historiaa ja filosofiaa kuin esimerkiksi tilastotieteiden opiskelijat. Hänestä sijoittaminen on lähempänä taidetta kuin tiedettä. Kaiken määrittäminen lukujen kautta tuottaa suuren haitan. Häntä eniten auttanut aine oli logiikka joka paljasti Wall Streetin järjettömyyden. Liian suuri osa Wall Streetin toimijoista miettii vastausta kysymykseen onko osake nousussa vai ei yrityksen tutkimisen sijaan.

Wall Streetilla menestystä mitataan kvartaaleittain. Harvat toimijat voivat ajatella pidemmälle. He voivat harvoin rentoutua, koska joutuvat stressaamaan ympäri vuoden menestyksestään. Heidän pomonsa ja asiakkaansa vaativat tuloksia joka kvartaalilta. Tämä näkyy analyytikkojen antaessa suositushintoja osakkeille. Ne annetaan yleensä seuraavan puolen vuoden ajanjaksolle, koska heidän asiakkaansa maksavat niistä. Jutellessani erään analyytikon kanssa ihmettelin etteivätkö he tee kassavirtalaskelmia pidemmälle ajalle? Hän totesi, että kyllä tekevät, mutta kaikki heidän asiakkaansa haluavat suositushintoja lyhyemmille ajanjaksoille.

Rahastonhoitajien työpaikat ovat yhtä tuuliset kuin jalkapallojoukkueiden valmentajilla. Tämä tarkoittaa, että toimijoiden on suojattava perskarvansa. Heille on tärkeämpää suojata selustansa ja pyrkiä hyväksyttyyn keskinkertaisuuteen ennemmin kuin erottautumiseen muista. Harvalla riittää rohkeutta ostaa muiden vieroksumia yrityksiä, koska he saavat epäonnistuessaan niin toimiessaan todennäköisesti potkut. Suurin osa rahastonhoitajista etsii syitä olla sijoittamatta yritykseen, jotta hän voi tarjota sopivan tekosyyn. Lynchista syyt ostamatta jättämiselle kuulostavat aina älykkäämmiltä kuin syyt ostaa. 

Pahiten Lynchista hyväksytty keskinkertaisuus näkyy eläkerahastoissa. Niissä mahdolliset sijoituskohteet tulevat hyväksytyiksi, kun tarpeeksi monet suuret toimijat ja analyytikot ovat laittaneet ne suositeltaviksi sijoituskohteiksi. Seurauksena on, että suurten toimijoiden sijoituskomiteat valitsevat kohteensa samoista yrityksistä. Lynchista komiteat tekevät harvoin järkeviä päätöksiä mikä johtaa maksimissaan keskinkertaisiin tuloksiin.

Yksi suurimmista salkunhoitajien ajantuhlaajista on omien toimien perustelu pomoille ja asiakkaille. Lynchin arvion mukaan neljännes työpäivästä valuu tähän tuloksenteossa hyödyttömään toimintaan. Pahimmassa tapauksessa salkunhoitaja joutuu myymään yrityksen osakkeet, koska hänen asiakkaidensa eivät ollessa eri mieltä sijoituksesta. Salkunhoitaja voi joutua pitämään osakkeet, jotka pitäisi myydä hänen asiakkaansa niin halutessa. Mitä isompi asiakas sitä todennäköisemmin häntä on pakko uskoa ja perustella useammin sijoituksiaan hänelle. 

Rahastojen säännöt ja sääntely voivat torpata salkunhoitajan mahdollisuudet sijoittaa houkuttelevaan, mutta erilaiseen kohteeseen. Jotkin salkunhoitajat eivät saa sijoittaa markkina-arvoltaan liian pieniin yritykseen, toiset taas eivät saa sijoittaa tietyille toimialoille, jne. Joskus kyse on vain SEC:in määräyksistä. Lisäksi monet salkunhoitajat kärsivät sijoitettavien varojen suuruudesta. 10 miljardin dollarin varoja on vaikeampi saada tuottamaan yhtä hyvin kuin 100 miljoonan. Yksityissijoittajilla on edellämainittujen tekijöiden vuoksi paremmat mahdollisuudet saada rahansa tuottamaan. Heillä on heikkoutensa, kuten suuremmat kaupankäyntikulut, huonommat mahdollisuudet päästä puhumaan yritysjohdon kanssa ja monien tilastojen hyödyntäminen on vaikeampaa.

Yksityissijoittaja on vastuussa itselleen lukuunottamatta ehkä puolisoaan. Piensijoittaja ei joudu käyttämään suurta osaa päivästään asiakkaille ja pomolle selittelyyn. Tämä etu häviää suurimman osan piensijoittajista joutuessa tekemään palkkatyötä samaan aikaan. Piensijoittaja voi päättää kuinka hajautettu salkku on tai kuinka usein tekee kauppaa. Suursijoittaja ei voi valita kumpaakaan. Hänellä pitää olla tietty hajautus ja kauppaa hän joutuu käymään suurimman osan ajasta. Piensijoittajalle riittää hajautus muutamaan osakkeeseen eikä hänen tarvitse käydä kauppaa montaa kertaa vuodessa. Hän voi odotella vuosia.