John Templeton ja myyminen

Myyminen

Templeton myi sijoituskohteensa kahdesta eri syystä. Hän myi sijoituskohteensa löytäessään vähintään 50%:ia arvokkaamman sijoituskohteen hintaan verrattuna. Lisäksi hän myi hinnan noustessa liian korkeaksi arvoon nähden. Hän myi osakkeita lyhyeksi havaittuaan merkittäviä yliarvostuksia. Tätä ei voi suositella kuin ammattilaisille, koska riskit ovat suuremmat kuin ostaessa. Ostaessa voi hävitä vain 100%:ia rahoistaan. Lyhyeksi myytäessä tappioiden mahdollisuudet ovat äärettömät.

Erityisesti osakesijoittamisessa sijoituskohteen arvonmääritys on epätarkka toimenpide, koska tulevia kassavirtoja on mahdoton ennustaa täsmälleen. Vaihtaessa sijoituksen osakkeesta toiseen on tarve turvavälille. Templeton arvioi, että puolet arvokkaampi osake täytti vaatimukset turvavälistä. Templeton ei uskonut pystyvänsä tietämään milloin sijoituskohteen hinta oli huipussaan. Hän yritti löytää halvimman sijoituskohteen ja ostaa sitä kalliimpien tilalle. Seuraavassa esimerkissä selvitän mitä 50%:ia tarkoittaa.

Oletetaan kaksi osaketta A ja B, joiden arvoksi on määritelty 50€. Sinulla on salkussasi osaketta A. Sen hinta on 20€:a ja B-osakkeen hinta on 15€:a. Kannattaako sinun vaihtaa osakkeeseen B? Saat arvostuseron selville vähentämällä osakkeen B hinnan osakeen A hinnasta. Prosentuaalisen eron saat jakamalla erotuksen osakkeen B hinnalla. Tulokseksi saat 33%:ia hintaansa nähden arvokkaamman osakkeen eli vastaus on ei. B-osake ei täytä Templetonin ehtoa 50%:ia halvemmasta osakkeesta. Jatketaan kysymällä mitä pitäisi tapahtua, jotta osake B täyttäisi ehdon? Kun oletetaan osakkeiden laskennallisen arvon olevan saman niin saamme vastaukseksi, että B-osakkeen hinnan pitäisi tippua ainakin 13.33€:oon tai osakkeen A hinnan pitäisi nousta vähintään 22.5€:oon.

Templeton ei määritellyt tarkasti milloin osake on liian kallis ja se pitää myydä, kun vaihtoehtoa ei ole olemassa. Hän antoi vihjeitä, mutta ne ovat epätarkkoja, kuten ”tarkastele osakkeen P/S, P/E ja P/B-lukuja ja vertaa niitä yrityksen kilpailijoihin tai osakeindeksiin mikäli luvut ovat paljon korkeammat kuin vertailukohteilla niin on löytynyt liian suosittu osake. Se on todennäköisesti huono sijoitus.” Varoituksen voi tulkita myös niin, että osake pitää myydä mikäli tunnuslukujen kasvu on ollut vastaavia osakkeita tai indeksejä nopeampaa pidemmän aikaa. Vertaileva tarkastelu tuottaa Templetonista helpompia myyntipäätöksiä.

Templeton myi lyhyeksi osakkeita suuren yleisön ollessa euforian vallassa. Euforiat ovat harvinaisia, mutta toistuvia tapahtumia. Euforioista osa seuraa teknologiamurroksia. Niissä suuri yleisö on valmis laittamaan rahansa mihin tahansa yritykseen joka profiloi itsensä uuden teknologian yritykseksi. Euforian iskiessä markkinoilla oleva yritysmäärä on huima ja suuri määrä yrityksiä on saanut rahoitusta pörssin kautta suuren yleisön välittämättä tuloksentekokyvystä tai mahdollisuudesta selvitä seuraavista vuosista. Odotukset ovat järjettömät ja uusien yritysten riskit unohtuvat. Osalla yrityksistä on tuote odotusten takana, mutta suurella osalla ei ole mitään konkreettista tulonlähdettä.

Euforioiden muita ominaispiirteitä ovat se, että ”tällä kertaa on toisin” kommentit alkavat esiintymään. Vanhat opit osakkeiden arvosta ja tuloksentekokyvyn merkityksestä alkavat tuntua seniilien ja entisten suuruuksien puheilta. Suuri yleisö alkaa hyljeksimään entisiä mestareita ja turhasta innostuneisuudesta varoittavia järjen ääniä. Heitä mollataan ja väheksytään. Entiset suositut ja halvaksi muuttuneet sijoituskohteet muuttuvat harvojen tilaisuuksiksi tehdä rahaa. Totuus selviää suurelle yleisölle uusien osakkeiden hintojen romahtaessa.

Euforiat eivät vaikuta vain pörssiin vaan ihmisten kulutushuumaan. Velkaefekti ja nousevat osakekurssit saavat ihmiset kuvittelemaan olevansa rikkaampia kuin todellisuudessa. Helpon rahanteon houkutus on suurimmillaan euforian ollessa pahimmillaan. Harva sijoittaja tai kuluttaja välttää houkutukset ja älykkäimmätkin sortuvat kuvittelemaan itsestään liikoja. Isaac Newtonkin hävisi suuren osa rahoistaan sijoittaessaan rahansa Etelämeren komppania nimisen kauppalaivaston osakkeisiin 1700-luvun alkupuoliskolla. Euforiaa seuraa aina todellisuus mikä tarkoittaa omaisuuden uusjakoa.

Euforian loppumisen yksi merkeistä on sisäpiiriläisten into alkaa myymään osakkeitaan pois heti, kun se on mahdollista listautumisen jälkeen. Yleensä sisäpiiriläisillä on myyntikielto tietylle ajanjaksolle. He tietävät parhaiten onko yrityksellä mahdollisuus tehdä rahaa jatkossakin. Syynä listautumiseen voi olla vain rahanteko, koska ahneus voi iskeä. Sisäpiiriläisten myynnit eivät Templetonista ole syy euforian loppumiseen vaan yksi ajuri pessimismin vahvistumisessa.

Templeton myi lyhyeksi teknokuplan aikaan osakkeita, joiden hinta oli karannut kauas todellisesta arvosta. Uuden teknologian tuottaman euforian jälkeen harvat markkinoille tulevat yritykset ovat pystyssä. Lyhyeksi myyminen kannattaa tehdä hajautetusti. Templeton määritteli ennakkoon milloin kannatti luovuttaa ja ostaa osakkeet takaisin sekä hinnan, jolloin hän oli tehnyt tarpeeksi voittoa. Hän oli varovainen kurssien noustessa sisäpiiriläisten myyntikiellon jälkeen ja kärsi mieluummin heti tappionsa. Templeton uskoi, että oli järkevämpää suunnitella kaikki etukäteen, jotta pystyi säilyttämään kirkkaan ja puolueettoman ajattelun välttäen liiallisen ahneuden tuottamat tappiot.