Graham oli monilahjakkuus. Tästä yksi todistena on, että kolme Columbian yliopiston eri tiedekuntaa, matematiikan, englannin ja filosofian halusivat hänet professoriksi, kun oli valmistumassa sieltä. Hän siirtyi töihin Wall Streetille, vaikka ei opiskellut taloutta yliopistovuosinaan. Hänen henkinen kouluttautuminen tuli hänen matematiikan opiskelustaan, erityisesti geometrian. Tämä vaatii tiivistä ja tarkkaa päättelyä ennen kuin pystyy tekemään johtopäätöksiä. Hän sai suurimman nautintonsa kehittämällä mieltään monilla aihealueilla rahoituksen lisäksi muun muassa musiikin saralla.
Grahamin tunnetuimmat saavutukset ovat kaksi vuosikymmenien saatossa muutoksen kestänyttä kirjaa ”sijoitusanalyysi” ja ”älykäs sijoittaja” Muutamat kirjoissa esitetyistä periaatteista, menetelmistä ja käsitteistä ovat sijoittajien jatkuvassa käytössä tänäkin päivänä. Näistä tunnetuimmat ovat turvamarginaali ja herra Markkina. Hänen sijoituskirjojensa lisäksi hänet tunnetaan mm. hänen hyödykereservisuunnitelmastaan, jonka tarkoitus oli luoda hyödykekori joka olisi korvannut kullan pankkien liikkeelle laskemien setelien vastikkeena.
Grahamin sijoitukset keskittyivät lähinnä osakkeisiin ja joukkolainoihin. Hänen sijoitustuloksensa eivät olleet loistavia, mutta osakemarkkinoiden keskiarvoa parempia. Valitettavasti niitä ei ole löytynyt koko hänen elinajaltaan, mutta kahdelta pidemmältä ajanjaksolta kuitenkin. Nämä ajanjaksot olivat 1925-1935 ja 1948-1976. Tuottoja on hyvä vertailla S&P 500-indeksin antamiin tuottoihin.
1925-1935 S&P500 5.8%, Graham 6.0%
1948-1976 S&P500 7.1% Graham 11.4%
Erot eivät tunnu suurilta prosentteina, mutta
pidemmällä aikavälillä prosenttikin tekee suuren eron. Graham
keskittyi pääomiensa säilyttämiseen ja sijoittamisen
tarkastelemiseen enemmänkin älyllisenä haasteena kuin
rikastumiseen pyrkimisenä. Hänen tarpeensa pääomien
säilyttämiseen näkyi tuotoissa. Tämä todennäköisesti johtui
hänen lapsuudenkokemuksistaan. Graham ei ollut sijoittajana
loistava, mutta hän onnistui jättämään jälkeensä monta
tarpeellista käsitettä, periaatetta ja menetelmää tulevien
sukupolvien hyödynnettäviksi. Hänen nerokkuutensa näkyy siinä
etteivät monet niistä vanhene koskaan. Hänen näkemyksissään oli
myös puutteita, kuten usko siihen, että markkinatalous ennen pitkää
korjaa yritysten korkeat voittomarginaalit alemmalle tasolle. Hänen
tuottavin sijoituksensa GEICO:on oli yksi vastakkainen esimerkki
ilmiöstä, jota hän ei koskaan ymmärtänyt.
Grahamin määritelmä sijoittamiselle
” Sijoittaminen on toimintaa, jossa pyritään
takaamaan pääoman säilyminen saaden tyydyttävää tuottoa
tekemällä tarkka analyysi.”
Määritelmästä näkee ettei sijoittaminen ole
tarkkaa tiedettä. Se on taito jota voi kehittää. Määritelmän
kolme osaa: pääoman säilyminen, tyydyttävä tuotto ja tarkka
analyysi ovat kytköksissä toisiinsa. Pääoman säilymistä ja
tyydyttävää tuottoa on hankala saavuttaa ilman tarkkaa analyysia.
Analyysin avulla sijoittajan pitää määrittää hinta, jonka hän
voi maksaa säilyttäen pääomansa saavuttaen tyydyttävän tuoton.
Hinnan pitää vastata kohteen todellista arvoa eli sen tuottamien
kassavirtojen nykyarvoa. Hinnan määrittäminen ei ole tarkkaa
tiedettä, joten sijoittajan täytyy määrittää sille
vaihteluväli. Sen määrittäminen on tärkeää, koska
hinnanmäärittelyssä on monta muuttujaa. Sijoitusten lopputulokset
riippuvat myös tulevaisuudesta eikä sitä voi varmuudella ennustaa.
Tarkka analyysi tarkoittaa oleellisten tosiasioiden tutkimista.
Pääoman säilyminen tarkoittaa suojautumista
tappiolta kaikissa tapauksissa, jotka noudattavat kohtuullisia
todennäköisyyksiä. Grahamista pääoman säilyttäminen on sijoittajan tärkein tehtävä. Vakavien tappioiden välttäminen on elinehto
voittojen tekemiselle. Grahamin suosimissa sijoituskohteissa
osakkeissa ja joukkovelkakirjoissa pääoman säilyminen oli hänen
mukaansa suoraan verrannollinen liiketoiminnan tuloksentekokyvyn ja
sen taloudellisten velvoitteiden suhteeseen. Lisäksi maksetun hinnan
pitää olla kohtuullinen. Graham totesi myös, että yksittäinen
sijoitus voi tuottaa tappiota. Siksi riittävä kohtuuhintaan tehty
hajauttaminen on järkevää pääoman säilymisen kannalta. Pääoman
säilymisestä lisää turvamarginaalista kertovassa luvussa.
Tyydyttävän tuoton määritelmä Grahamin mukaan on
mikä tahansa tuotto minkä sijoittaja on valmis hyväksymään, kun
hän toimii kohtuullisella älykkyydellä. Tyydyttävän tuoton
lähtökohta riippuu sijoituskohteesta. Valistunut sijoittaja ei voi
tavoitella kuuta taivaalta. Pennsylvanian yliopiston professori
Jeremy Siegel on tutkinut osakemarkkinoiden kehitystä ja saanut
Yhdysvaltain osakemarkkinoiden vuotuisiksi reaalituotoiksi vuosina
1802-2012 6.6%:ia, kun osingot on sijoitettu uudelleen osakkeisiin.
Tämän tuottoprosentin tulee toimia lähtökohtana sijoittajan
arvioidessa minkälaisia tuottoja hän pitää tyydyttävänä. Muut
sijoituskohteet ovat tuottaneet vähemmän kuin osakkeet. Liialliset
odotukset näkyvät todennäköisesti tappioina tai epätyydyttävinä
tuottoina.
PS: tähän osoitteeseen tulee kaikki kirjasta löytyvä materiaali Grahamista sitä mukaa, kun se valmistuu mikäli lukija haluaa saada selvää suuremmasta kokonaisuudesta. Yksittäisten kirjoitusten sijaan.
No comments:
Post a Comment