Grahamin virheet, yhteenveto

Virheet

Mestarisijoittajien virheet pitäisi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on virhesijoitukset ja toinen on virheet ajattelutavoissa. Virhesijoitusten arviointi on helpoin osa. Niissä tappiot kertovat absoluuttisen totuuden. Virheiden löytäminen ajattelutavoissa ei ole helppoa. Niiden löytyminen ei koskaan kerro absoluuttista totuutta. Kyse on enemmän virheiden löytäjän näkemyksestä kuin totuudesta. Jotkut kirjasta löytyvistä sijoittajista ovat myöntäneet itse ajatteluvirheensä. Toiset eivät niitä itse ole tajunneet. Graham kuuluu jälkimmäisiin ainakin niiden lähteiden mukaan, joita itse olen hänestä löytänyt.

Grahamin suurimmat suhteelliset tappiot tulivat 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa. 1920-luvun lopussa Graham oli huolissaan kurssien ollessa huipuissa. Tällöin hänen sijoitusyrityksensä Graham-Newman oli velkavivutettu. Sillä oli suurin osa sijoituksista osakkeissa ja pieni osa shorttipositiona. Yritys hävisi pääomastaan vuoteen 1932 loppuun mennessä vajaa 70%:ia. Graham ei ollut luottanut omaan vaistoonsa ja hävisi siksi paljon rahaa. Ottaen huomioon velkavivun ja yleisen osakekurssien laskun voi todeta, että yritys selvisi lähtökohtiin nähden hyvin. Dow hävisi samassa ajassa maksimissaan 90%:ia. Virheen suuruutta on vaikea arvioida, mutta voin hyvällä omallatunnolla todeta, että vivutettu salkku oli virhe. Sijoitukset olivat keskimäärin indeksejä paremmat, joten järkyttäviä virheitä ei Graham tehnyt. Sisällöstä minulla ei ole tietoa, joten yksittäisistä sijoituksista tuona aikana en voi sanoa mitään.

Kuten jo mainitsinkin niin virheajattelun hahmottaminen on vaikeaa ja perustuu aina tekijän arvioihin. Toinen syy virheajatteluun on, että tietoa tulee koko ajan lisää ja Graham eli aikana, jolloin sitä oli paljon vähemmän jaossa. Yksi tällainen tekijä on käsite nimeltä pysyvä kilpailuetu. Sitä Graham ei tunnistanut niiden vuosikymmenien aikana, jolloin hän välitti ymmärrystään markkinoista ja yrityksistä eteenpäin. Hän uskoi, että voittomarginaalien ollessa suuret ne pienenisivät ajan myötä, koska suuret marginaalit houkuttelisivat uusia kilpailijoita kasvattaen painetta laskea hintoja. Pysyvä kilpailuetu on tosia ja se voi syntyä monella tavalla. Yksi on brändin luomat mielikuvat tai mielikuvien luomat brändit. Esimerkkinä Grahamin ajalta voi mainita Coca Colan, jonka pysyvä kilpailuetu oli varmasti olemassa jo hänenkin aikanaan. Pysyvän kilpailuedun ymmärtämättömyyttä pidän Grahamin suurimpana virheenä.

Lisäksi Grahamin virheistä voi mainita lyhyehkön sijoitushorisontina ja turvamarginaalin vähyyden, jota hän on osittain korvannut hajauttamalla. Graham antoi usein sijoituskohteelle kaksi vuotta aikaa todistaa hyvyytensä. Hän kehotti myymään mikäli niin ei käynyt näytti tulevaisuus kuinka hyvältä tahansa. Lisäksi hän kehoitti myymään osakkeen mikäli se saavuttaisi tähtäimessä olevan arvonnousun nopeammin. Muun muassa vuonna 1974 hän kehotti ostamaan osakkeita hajauttaen vähintään kahteenkymmeneen osakkeeseen, kun yritysten markkinahinta oli maksimissaan 2/3 tasearvoista. Hän kehotti myymään yksittäiset osakkeet, kun ne nousivat tasearvoonsa. Tämä johtaa lyhytjänteiseen toimintaan ja sijoittajalta jää usein väliin suurimmat arvonnousut. Yritykset kulkevat samaan suuntaan keskimäärin pidempään kuin pari vuotta. Tämä tapahtuu usein tulosparannusten kautta. 

Edellisessä kappaleessa mainittujen virheiden suuruuden arviointi ei ole yksinkertaista, joten jätän sen sinulle. Haluan mainita yhden asian jota vasten sinun pitää sitä arvioida ja se löytyy Grahamin sijoittamisen määritelmän osista. ”Sijoitustoiminnan tarkoitus on pääoman säilyminen ja tyydyttävä tuotto.” Edellisestä kappaleesta löytyvät molemmat vaihtoehdot, koska Graham painotti hajautettua salkkua, maksettua kohtuuhintaa ja hänelle tyydyttävä tuotto tarkoitti eri asiaa kuin monille muista.

Lyhyt yhteenveto

Sijoittaminen on toimintaa, jossa pitkän aikavälin eli useamman vuosikymmenen tuotot kertovat totuuden sijoittajan hyvyydestä. Grahamin pitkän aikavälin tuotot eivät ole yhtä poikkeuksellisia kuin monen muun kirjassa mainitun sijoitusmestarin. Graham ei keskittynyt tekemään maksimitulosta vaan halusi saada tyydyttävän tuoton pienellä pääoman menettämisen riskillä, kuten hänen sijoittamisen määritelmästään voi nähdä. Tässä hän onnistui erinomaisesti. Onko hän mestarisijoittaja on sinun arvioitavissa. 

Minusta hän on yliarvostettu sijoittajana. Häntä voi pitää silti edelläkävijänä. Hän oli myös parempi opettaja kuin sijoittaja. Monet hänen opetuslapsistaan ovat pärjänneet häntä paljon paremmin. Hän on luonut muutaman käsitteen ja tavan tehdä asiat, jotka toimivat hyvin vielä nykypäivänäkin. Turvamarginaali ja Herra Markkina ovat vieläkin tärkeitä käsitteitä. Turvamarginaalin käyttöä ovat muutamat hänen opetuslapsensa jalostaneet käyttöönsä ja ovat onnistuneet häntä paremmin. Näin pitääkin käydä mikäli opettaja on onnistunut työssään. Herra Markkina on käsitteenä nerokas eikä sitä paremmin voi kuvata markkinoiden järjettömyyttä. Tästä monet tehokkaiden markkinoiden käsitteen apostolit ovat eri mieltä, mutta he ovat enemmän väärässä. 

Graham oli nero. Hän osasi kirjoittaa hyvin. Hänen kirjansa ovat mestariteoksia. Suosittelen Intelligent Investoria jokaiselle sijoittajalle. Security Analysis on vaikeammin ymmärrettävissä ja sen lukemista suosittelen niille, jotka ovat sijoittaneet kauemmin. Molemmissa on omat puutteensa. Niistä huolimatta ne kuuluvat parhaimpiin sijoittamisesta kertoviin kirjoihin, joita olen lukenut. Molemmat kirjat ovat sijoituksia, joiden tuotto on korkea. Suosittelen myös muita lähteitä Grahamin ajatuksista mikäli sinulla on aikaa. Pidän mainittuja kirjoja kuitenkin tärkeimpinä.