Philip A. Fisher

”Jos et tee jotain paremmin kuin muut, älä tee sitä ollenkaan!”



Fisher oli laatuyhtiöajattelun edelläkävijä. Hän uskoi laadukkaan liiketoiminnan ja johtamisen tuottavan parhaat tulokset sijoittajille kaikissa olosuhteissa. Oli kyse inflaatiosta, deflaatiosta tai vakaan kasvun ajoista niin laatu oli paras vaihtoehto hänelle. Hän oli parhaimmillaan sijoittajana, kun laittoi rahansa teollisuusyrityksiin, jotka hyödynsivät luonnontieteitä kehittämällä markkinoita valloittavia tuotteita. Hän uskoi myös rahoituslaitosten ja kulutustuotteita tekevien yritysten tarjoavan huippukohteita, mutta ei uskonut pystyvänsä niitä itse varmasti löytämään. Yksi syy jälkimmäiseen oli ehkä hänen liiallinen uskonsa rationaalisuuteen, kun monien kulutustuotteita tekevien yritysten liiketoiminnan kulmakivi on brändi joka on enimmäkseen epärationaalisuuden tulosta. Hän uskoi saavansa parhaat tuloksensa teknologiaa hyödyntävistä yrityksistä. Hänen sijoitustuloksensa vahvistavat väitteen. Hän uskoi liian monen sijoittajan keskittyvän liian monen alan yrityksiin.

Fisher ei uskonut vahvasti hajauttamiseen vaan keskitti omistuksensa pienempään yhtiömäärään. Suurin osa hänen salkustaan oli muutamissa osakkeissa. Hänen pitkäikäisimmät omistuksensa olivat Motorola ja Texas Instruments. Hän omisti niitä 1950-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka. Hän oli poikansa mukaan viimeisinä vuosinaan jo dementoitunut eikä kyennyt tekemään päätöksiä järkevästi. Tarkkoja sijoitustuloksia hänestä ei ole kukaan julkaissut, joten on mahdotonta sanoa kuinka hyvin hän pärjäsi. Pelkästään Motorolaan ja Texas Instrumentsiin sijoittamalla hän teki äärimmäisen hyvät tuotot.

Fisher oli kärsivällinen, älykäs, muuntautumishaluton pohdiskelija. Hän piti eniten kolmesta asiasta: kävelemisestä, työnteosta ja huolehtimisesta. Hän pystyi kävelemään pitkiä matkoja nauttien joka hetkestä ollen rennoimmillaan. Hän käveli töihin ja sieltä kotiin joka päivä. Hän oli minimalisti jonka ainoa luksus oli näköala hänen kodistaan. Hän ei koskaan halunnut muuttaa mitään elämästään. Hän oli toimistossaan aina yhdeksästä neljään. Yksi syy miksi hän aina käveli työmatkat oli se, että hän ei pitänyt väkijoukoista eikä halunnut kommunikoida muiden kanssa. Hänellä oli muutamia asiakkaita ja hän luennoi jonkin aikaa Stanfordissa. Hänen kirjansa common stocks and uncommon profits toimi pitkään oppikirjana siellä. Hän myös pelkäsi kaikkea ja kaiken aikaa. Hän huolehti niin paljon, että ei ottanut juurikaan riskejä sijoittaessaan. Siksi hänestä ei tullut niin rikasta kuin olisi ollut mahdollista.