Fisherin menetelmä

 Fisherin menetelmä

Fisherin menetelmää käyttämällä on tarkoitus löytää parasta liiketoimintaa mitä johtaa paras johto ja sijoittaa siihen huolehtimatta paljoa numeroista. Hänen tarkoituksensa oli löytää muutama erinomainen sijoituskohde ja pysyä niiden mukana vuosikymmeniä. Fisherin menetelmän voi jakaa kolmeen osaan: ideoiden löytämiseen, yritysten tutkimiseen asiakkaiden, alihankkijoiden ja mm. entisten työntekijöiden avulla ja johdon tapaamiseen. Tämä vaatii aikaa, ymmärrystä liiketoiminnasta ja taitoa.

Sijoituskohteen löytämiseen Fisherillä meni kuukausia. Se voi tuntua nykyajan nopeasti muuttuvassa maailmassa ikuisuudelta. Sitä se ei ole, koska sijoituksia on tarkoitus pitää vuosikymmeniä. Muutaman kuukauden prosessi on pieni hinta vuosikymmenien tuotoista. Sijoittajan pitää ajatella itse onko Fisherin menetelmän vaatiman ajan käyttäminen tarpeellista hänen tavoittelemien tuottojen vuoksi. Vastaus on yksilöllinen.

Yhden sijoituksen tekeminen oli hänellä työn ja tuskan takana. Tähän meni kuukausia. Fisher meni harvoin niin pitkälle, että kävi tutustumassa yrityksiin ja puhumassa johdon kanssa. Hänen mukaansa vain noin joka 250:s idea johti sijoitukseen. Noin joka 100:s idea johti puhumiseen johdolle ja keskimäärin noin joka 5:s idea johti yrityksen tutkimiseen. Hänen tarvitsi harvoin käyttää kuukausia sijoituskohteen tutkimiseen, koska suurin osa yrityksistä karsiutui menetelmää hyödyntämällä pois alkuvaiheessa. Tämä menetelmä muistuttaa nykyaikaista automaattista osaketutkintaa tunnuslukujen avulla, mutta Fisher keskittyi enimmäkseen laatunäkökulmaan numeroiden järsimisen sijaan. Osa laatutekijöistä näkyy yrityksen numeroista, joten Fisher kiinnitti myös miihin huomiota.

Ideoiden löytäminen

Fisher hyödynsi yrityskontaktejaan ja muita sijoittajia löytääkseen sijoituskohteita. Yrityskontaktejaan hyödyntämällä hän sai viidesosan ideoistaan ja neljä viidesosaa muilta sijoittajilta. Tämä tuli yllätyksenä, kun hän tutki mistä hän sai ideansa. Hän oli uskonut yrityskontaktien tuovan suurimman osan ideoista. Hän ei kuunnellut montaa kertaa ketä tahansa vaan suurin osa hänen ideoistaan tuli harvoilta sijoittajilta ja loppu yrityskontakteilta.

Hän antoi jokaiselle nuorelle sijoittajalle mahdollisuuden tavata hänet kerran puhuakseen sijoituskohteista. Hän tapasi harvoin saman henkilön useamman kerran. Hän oli valmis uuteen tapaamiseen ja halukas ajatustenvaihtoon mikäli hän uskoi ensitapaamisen jälkeen sijoittajan olevan harvinaisen kyvykäs. Nämä henkilöt antoivat hänelle monia ideoita vuosikymmenten varrella. Hänellä oli viidentoista kohdan tarkistuslista, minkä hän kävi läpi jokaisen idean kohdalla. Hän sai samalta ihmiseltä useamman idean vain kahdesti. Toinen oli hänen poikansa Ken Fisher, jonka ideoita hän hyödynsi kolmesti. Toisen henkilön molemmat ideat saivat hänet häviämään rahaa.

Muita sijoittajia voi käyttää hyväkseen löytääkseen ideoita, mutta heidän hyödyntämisessään pitää olla valikoiva. Kaikki sijoittajat, jotka näyttävät menestyvän eivät ole taidokkaita tai älykkäitä. Heillä voi olla pidempään onnea kuin muilla. Fisher käytti muiden ideoita vain, kun hän oli varma toisen sijoittajan kyvykkyydestä ja hänen ideoiden hyvyydestä. Vain tutkimalla tarkkaan muiden kyvykkyyttä voit hyödyntää heidän ideoitaan. Ilman varmuutta pätevyydestä on turha ajatella kenenkään ideoiden hyödyntämistä. Jos et pysty sitä muodostamaan sitä niin sinun on turha kuunnella häntä. Sosiaalisen median aikakaudella mielipiteitään tosiasioina tarjoavia ihmisiä löytyy tuhansia. Sinun pitää löytää vain muutama varmasti kyvykkäänä pitäväsi henkilö ja hyödyntää vain heidän ideoitaan sekä omiasi. Yritysten tutkimisen suosittelen hoitamaan itse.

Pätevyyttä ei takaa maine sijoitusguruna tai muutaman vuoden menestys nousumarkkinoilla. Pitkän aikavälin eli vuosikymmenien jatkuvat suuret tuotot kertovat enemmän. Sosiaalisen median aikakaudella sitä ei takaa myöskään suuret seuraajajoukot, jotka kertovat enemmän laumasielujen uskosta kuin todellisesta pätevyydestä. Sitä ei takaa myöskään vaikeiden termien käyttö. Kyky yksinkertaistaa vaikeat asiat niin pitkälle kuin on järkevää, mutta ei pidemmälle kertoo paljon enemmän. Tämä on poikkeuksellinen kyky joka löytyy kaikilta tutkimiltani huippusijoittajilta. Fisherkään ei ole poikkeus.



Yritysten tutkiminen

Ideoiden löytämisen jälkeen Fisher alkoi tutkimaan yrityksiä. Hän hyödynsi monia lähteitä, kuten tilinpäätöstiedotteita, kilpailijoita, asiakkaita, alihankkijoita ja entisiä työntekijöitä. Fisher itsekin ihmetteli kuinka tarkan kuvan hän onnistui yrityksen vahvuuksista ja heikkouksista saamaan hyödyntämällä useampia lähteitä, jotka olivat tekemisissä yrityksen kanssa. Ilman lähteiden salassapitoa tämä ei olisi onnistunut. Fisherin piti saada jokainen lähteensä luottamaan itseensä. Hänen piti myös elää vuosikymmenet tämän luottamuksen arvoisena, koska hänen lähdeverkostonsa olisi hävinnyt. Fisherin menetelmän suurin heikkous on sen kesto. Hyvät mahdollisuudet voivat hävitä sillä aikaa, kun yritystä tutkitaan. 

Kysymysten piti olla älykkäitä ja hyvin valmisteltuja. Kilpailijat olivat yksi parhaista lähteistä. Käymällä läpi liiketoiminta-alan viisi yritystä läpi ja kysymällä älykkäitä kysymyksiä niiden kilpailijoiden vahvuuksista ja heikkouksista sai Fisher luotua yllättävän tarkan ja yksityiskohtaisen kuvan. Ihmisten eli yritysjohdon kyvykkyydestä tarkan kuvan hän sai puhumalla alihankkijoiden, asiakkaiden ja muiden henkilöiden, jotka toimivat yhdessä yritysjohdon kanssa. Entisten työntekijöiden kanssa hänen piti olla tarkkana, koska heidän motiivinsa eivät olleet aina puhtaita. Sijoittajan on tärkeää ymmärtää syyt heidän lähtöönsä yrityksestä. Entisen työntekijät eivät olleet erotettuina niin luotettavia lähteitä kuin vapaaehtoisesti lähteneet.

Copyright © Tommi Taavila 2016