Jim Rogers, hajauttamisesta, riskeistä ja inflaatiosta

Riskeistä ja hajauttamisesta

Riskeihin suhtautumisesta Rogers on kertonut enemmän, mutta hajauttamisesta hän ei ole puhunut paljon. Riskeistä suurimpana hän pitää sitä ettei sijoittaja tiedä mitä tekee. Suuret tappiot ovat todennäköisimmillään, kun sijoittaja turvautuu muihin, ei ota selvää asioista tai kuvittelee sen olevan riskitöntä, koska on nousukaudella tehnyt vahingossa suuret voitot. Lisäksi hän sanoo, että riskejä vähentääkseen kannattaa sijoittaa vain siihen minkä pystyy heti myymään ja hyvätaseisiin yrityksiin. Hyödykesijoittamisen hän olettaa tasaavan riskejä. Hajauttamisesta Rogers sanoo lähinnä, että sijoittajan kannattaa keskittää aikansa ja energiansa siihen missä on hyvä. Rogers sanoo, että hän ei ota koskaan riskejä rahojensa suhteen, mutta tämä pitää tulkita siten, että hän ottaa riskejä, kun mahdolliset palkinnot ovat todennäköisesti menetyksiä paljon suuremmat.

Sijoittaja ei voi toimia vuosikymmeniä menestyksekkäästi tietämättä mitä on tekemässä. Lähes kaikki tekevät nousumarkkinoilla rahaa, mutta häviävät laskumarkkinoilla enemmän. Yhdysvalloissa merkittävä osa ihmisistä sijoittaa, vaikka heillä ei ole aavistustakaan markkinoiden toiminnasta ja kuinka on järkevää sijoittaa. Sama joukko odottaa rikastuvansa nopeasti. Ennen pitkää he häviävät rahansa. Lääkkeeksi hän ehdottaa asioiden selvittämistä. Vain ymmärtämällä mitä tekee voi tehdä rahaa pidemmällä aikavälillä. Lisäksi Rogersista on syytä seurata ovatko aiemmin sijoituskohteesta tehdyt johtopäätökset voimassa nykyään.

Sijoittajan riskit ovat suurimmillaan onnistumisien jälkeen. On todennäköisintä, että ne tapahtuvat nousumarkkinoiden ollessa loppumaisillaan. Onnistumiset saavat sijoittajat luulemaan heidän olevan erityisiä, älykkäitä, muita parempia ja uskomaan markkinoilla menestymisen helppouteen. Rogers teki tuoreena sijoittajana saman virheen. Rogersista onnistumisen jälkeen on viisainta olla pois markkinoilta. Se kasvattaa hänestä pitkällä aikavälillä tuottoja vähentäen riskejä.

Hyödykkeet hän näkee hyvän sijoituskohteen lisäksi tapana suojautua osakemarkkinoiden laskulta ja käsistä lähteneeltä inflaatiolta sijoittajan tietäessä mitä tekee. Rogers kertoo, että vaikka hyödykkeet nähdään riskisempinä sijoituskohteinta kuin osakkeet niin niiden hintaheilahtelut ovat olleet hieman Yhdysvaltojen suuria pörssejä pienemmät. Lisäksi hän muistuttaa, että hyödykkeiden hinnat menevät harvoin nollille ja osakesijottamisessa voi hävitä kaiken pääoman. Yalen tutkimus hyödykkeistä kertoo myös ettei ole ehkä viisasta korvata hyödykesijoituksia niiden tuottajien osakkeita ostamalla. Sen mukaan hyödykkeiden hinnat olivat vuosien 1962-2003 välillä nousseet kolme kertaa enemmän kuin niitä tuottavien yritysten osakkeet.

Rogersista suuria tuottoja haluavien sijoittajien kannattaa välttää hajauttamista. Hänestä meklarit suosittelevat asiakkailleen hajauttamista, koska he haluavat suojata itseään. Rogersista kymmentä osaketta ostaessa voi olettaa saavansa lopputulokseksi, että osa sijoituksista on hyviä, osa huonoja ja loput keskinkertaisia. Hänestä näin toimien voi pärjätä kohtuullisesti, mutta siten ei rikastu. Hänestä rikastua voi keskittämällä voimavaransa muutamaan asiaan, mutta silloin pitää olla oikeassa olemisesta varma tai häviää rahansa.

Inflaatio

Rogers pitää hyödykkeisiin sijoittamista parhaana tapana huolehtia inflaatiosta. Hän viittaa Yalen tutkimukseen hyödykkeistä. Siinä on tutkittu hyödykekoria, jossa 36:lla eri hyödykefutuurilla on ollut yhtäläinen painoarvo ajanjaksolla heinäkuun alku 1959 – heinäkuun alku 2003. Merkittävä asia tutkimuksessa on myös se, että hyödykkeiden käteiskaupat eivät ole tuottaneet kuten futuurit. Lisäksi on mainittava, että vastaavaa hyödykekoria ei ole myynnissä vaan vastaavat tuotot saadakseen olisi sijoittajan pitänyt ostaa itsenäisesti kaikkia myynnissä olleita hyödykefutuureja. Toisin sanoen, seuraavissa kappaleissa esiintyvät tosiasiat inflaatiolta suojautumisesta hyödykefutuureilla pätevät edellämainitussa tulevaisuuden vastatessa menneisyyttä.

Rogers näkee hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainon inflaation syynä. Epätasapainon syntyminen voi olla seurausta keskuspankkien rahanpainamisesta. Hyödykkeiden kysyntä voi kasvaa sen aikana nopeammin kuin tuotanto mikä kasvattaa epätasapainoa. Rogersista suurin osa kansasta ei huomaa inflaatiota ennen kuin suurin osa kustannuksista on siirtynyt heille kohonneiden hyödykehintojen seurauksena. Hän uskoo hyödykefutuureihin sijoittamisen suojaavan inflaatiolta. Yalen tutkimus tukee tätä väitettä. 

Hyödykefutuureihin sijoittaminen suojaa paremmin kuin keskimäärin sijoittaminen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin. Yksittäiset osakkeet ja velkakirjat voivat toimia inflaation aikana hyödykefutuureihin sijoittamista paremmin. Hyödykkeiden menestykseen inflaation aikana on ainakin kaksi syytä. Ensiksi, koska hyödykefutuurit edustavat panostusta tuleviin hyödykehintoihin, ne ovat suoraan kytköksissä inflaation osatekijöihin. Toiseksi, koska futuurien hinnat sisältävät tietoa hyödykkeiden tulevaisuuden hintatrendeistä, ne nousevat ja laskevat inflaation osatekijöiden odottamattomien poikkeamien mukaan. 

Samasta tutkimuksesta selviää, että tutkimuksessa käytetyn hyödykekorin korrelaatio on vahvimmillaan inflaation kanssa pidemmillä aikaväleillä. Viidenkin vuoden aikavälillä se on vain hieman yli 40%:ia. Toisin sanoen, vastaavuus on niin heikko, että on vaikea tajuta milloin sijoittaa hyödykkeisiin mikäli odottaa inflaation iskevän. Hyödykesijoittamisen voi nähdä suojautumisena inflaatiolta. Rogersin ja Yalen tutkimuksen antamilla tiedoilla näen sen liian vaikeaksi sijoittajalle mikäli hän ei ole valmis laittamaan rahojaan markkinoilla oleviin hyödykeindekseihin. En tiedä kuinka hyvin ne suojaavat inflaatiolta eikä Rogersinkaan tuottama tieto kerro siitä paljoa.