Ray Dalio ja talouskone

Talouskone

Dalio sanoo talouden toimivan kuin kone. Hän sanoo, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä sen toimintaa tai ole samaa mieltä siitä mikä johtaa turhaan taloudelliseen kärsimykseen. Hän sanoo talouden olevan kokonaisuudessaan sen sisältämien rahansiirtojen summa. Rahansiirtojen paljous saa uskomaan talouden olevan monimutkaisempi kuin todellisuudessa. Katsomalla taloutta rahansiirto kerrallaan on helpompi ymmärtää miten se toimii. Talouskoneessa rahansiirto tarkoittaa ostajan antavan tuotteita, palveluita tai varallisuutta vastaan myyjälle joko rahaa tai luottoa. Markkina sisältää kaikki tapahtuvat rahansiirrot saman asian vaihtumiseen. Talous tarkoittaa kaikkia rahansiirtoja kaikilla markkinoilla.

Mikäli tiedetään markkinan tai talouden kaikkien ostajien kokonaiskulutus € ja myyjien myymien tuotteiden, palveluiden ja varallisuuden kokonaismäärä Q niin tiedetään kaikki tarvittava. Markkinoiden tärkeimpien ostajien syyt riittävät talouden ymmärtämiseen. Se ei ole Daliosta vaikeata mikäli keskittyy ymmärtämään taloutta rahansiirtojen kautta. Tapa hahmottaa kysyntää ja tarjontaa eroaa perinteisestä tavasta, jossa kysyntää ja tarjontaa sekä niiden hintojen että määrien vuorovaikutusta kuvataan hintajoustolla. Tämä ero tuottaa erilaisen ymmärryksen markkinoista.

Ostajien rahansiirrot tapahtuvat rahoina tai velkoina. Raha siirtyy heti ja velka on lupaus maksaa takaisin myöhemmin. Kaikki muutokset taloudellisessa toimeliaisuudessa ja rahoitusmarkkinoiden hinnoissa ovat seurausta ostajien kokonaiskulutuksesta € ja heille myytyjen palveluiden, tuotteiden ja varallisuuden kokonaismäärien Q muutoksista. Kulutuksen määrän € muutoksilla on suuremmat vaikutukset taloudelliseen toimeliaisuuteen ja hintoihin.kuin myyntien kokonaissummalla Q.

Toimijoita ovat yksityinen ja julkinen sektori. Yksityisen sektorin toimijat ovat kotitaloudet ja yritykset, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin. Julkinen sektori sisältää julkisen hallinnon joka kuluttaa lähinnä tuotteisiin tai palveluihin ja rahaa luovan keskuspankin joka kuluttaa rahansa lähinnä taloudelliseen varallisuuteen. Meillä on taloudellisia hintasyklejä, koska kysyntää on helpompi kasvattaa luomalla rahaa ja velkoja kuin kasvattamalla tuotteiden, palveluiden ja varallisuuden määrää. 

Perinteinen tapa hahmottaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja niiden hintaa käyttämällä samaa määrää ja hintaa sekä niiden muutoksien kuvaaminen rahan kiertonopeudella ei kerro Daliosta kulutuksen kokonaissummaa, kuka kulutti ja miksi he kuluttivat. Se ei kerro määrien tai hinnan muutoksien vuorovaikutuksesta edellämainittujen asioiden kanssa. Kaikkien ostajien yhdistäminen ja heidän kysyntänsä mittaaminen ostomäärien perusteella ei kerro onko maksettu rahalla vai velalla. Ne luovat teoreettisen ja epätarkan kuvan markkinoista ja taloudesta. 

Se mitä suurin osa kansantaloustieteilijöistä kutsuu rahan kiertonopeudeksi ei ole rahan kiertonopeutta vaan velkojen luomista. Kiertonopeus on harhaanjohtava termi joka on luotu selittämään kuinka bruttokansantuote voitaisiin maksaa pienemmällä rahamäärällä. Talous ei toimi siten. Suuri osa kulutuksesta on seurausta luottojen luomisesta eikä siihen juuri tarvita rahaa. Tämän ymmärtäminen muuttaa ymmärrystä markkinoiden ja talouden toiminnasta. Perinteisen näkökulman taloustieteilijä voi nähdä suuren nousun rahamäärässä kasvattavan inflaatiota, mutta rahansiirtojen näkökulmasta katsova ymmärtää kulutuksen kokonaismäärän € muuttavan hintoja. Hinnat eivät nouse luottojen määrän laskun kompensoidessa rahamäärän kasvun. Hinnat laskevat ja kulutus vähenee mikäli rahan kokonaismäärä kasvaa velkojen vähenemistä vähemmän.

Vapailla markkinoilla tuotteiden, palveluiden ja varallisuuden myyjät ja ostajat pyrkivät toimimaan etujensa mukaan. Rahan vaihtuessa ostajat saavat edellämainittuja antamaansa rahasummaa vastaan. Ostajan suorittaessa maksunsa velalla hän lupaa maksaa takaisin enemmän. Ostaja voi hankkia myös vain velkaa velkapääoman tarjoajalta. Pääoman tarjoajia pitää olla paljon ja vastaanottajien pitää pystyä luomaan heille uskottavia odotuksia suurempien rahasummien saannista takaisin. Vaikka keskuspankit huolehtivat rahamääristä niin kaksi eri osapuolta voivat luoda keskenään velkaa. Keskuspankit vaikuttavat tähän. Talouskuplissa velkoja on luotu enemmän kuin niitä pystytään takaisin maksamaan aiheuttaen ennen pitkää niiden hajoamisen. Talouden supistuminen tapahtuu pääomien määrän laskiessa. 
 

Lyhytaikaisen velkasyklin kasvu syntyy, kun kulutuksen kasvunopeus on suurempi kuin tuotantokapasiteetin. Nousevat hinnat seuraavat edellämainittua. Nousu loppuu kulutuksen pienentyessä tiukan rahan ja velansaannin myötä. Taantuma seuraa yksityisen sektorin velankasvun kutistumista. Taantuma loppuu keskuspankin laskiessa ohjauskorkoa vähentäen velanhoitokustannuksia, pienentäen kuukausittaisia maksuja ja nostaen varallisuuden arvoa, koska niiden odotettavissa olevien kassavirtojen nykyarvot kasvavat. 

Pitkäaikaisen velkasyklin kasvu syntyy velkojen kasvunopeuden ollessa tulojen ja rahamäärien kasvua suurempi, kunnes rajat tulevat vastaan velanhoitokustannusten muuttuessa liiallisiksi. Tässä vaiheessa keskuspankkien ohjauskorkoja ei voi enää laskea. Seurauksena on velanmaksun aika. Se hoidetaan velanvähentämisellä, talouskurilla ja varallisuuden uusjaolla. Lisäksi keskuspankki ostaa lainoja. Lama on velanmaksun aikana se hetki, kun talous supistuu paljon. Laman aikana suurella määrällä velallisia on enemmän velkasitoumuksia kuin heillä on rahaa ja rahapolittiikka ei pysty vähentämään velanhoitokustannuksia eikä kiihdyttämään velankasvua.

Rahapolitiikalla ei voida ratkaista ongelmia, koska korot ovat yleensä jo nollissa tai rahamäärän kasvu menee inflaatiosuojattuun varallisuuteen mikä aiheuttaa velanmaksun inflaation kautta. Lamat loppuvat yleensä, kun keskuspankit painavat rahaa velkojen ostamisen muodossa sen verran, että se kompensoi velkojen vähentämisen ja talouskurin deflaatiovaikutuksen. Dalio uskoo, että velanmaksu voi tapahtua ilman lamaa mikäli se hoidetaan hyvin. 

Dalio uskoo kolmen päävoiman vaikuttavan suurimpaan osaan talouskasvusta. Ne ovat tuottavuuskasvun kehityssuunta, pitkä velkasykli ja lyhyt velkasykli. Seuraamalla kolmen päävoiman tilanteita ja missä ne menevät toistensa suhteen voi luoda mallin, jolla seurata useimpien talouksien ja markkinoiden liikkeitä. 

Tuottavuuskasvu ei lyhyelläkään aikavälillä poikkea paljon pitkän aikavälin kehityssuunnasta. Se on seurausta ymmärryksen kasvusta. Pitkällä aikavälillä talouskasvu seuraa tuottavuuden kehityssuuntaa. Todellinen talouskasvu seuraa pitkällä aikavälillä lähes kokonaan tuottavuuden kasvua. Talouskasvun poikkeaminen tuottavuuden kehityssuunnasta on seurausta velankasvusta ja sen supistumisesta eli pitkän ja lyhyen velkasyklin muutoksista. Pitkä velkasykli kestää keskimäärin 50-75 vuotta ja lyhyt 5-8 vuotta. Sykli on looginen sarja tapahtumia, jotka johtavat toistuvaan kuvioon. Markkinataloudessa velkojen kasvun ja supistumisen syklit ohjaavat taloussyklejä. 

Yksikään tapahtumasarja ei automaattisesti toistu samalla tavalla tai yhtä kauan, vaikka kuviot ovat samanlaisia. Syklien alkaessa varallisuus on kuningas ja loppuessa käteinen.

Kansa on vauras, kun talous toimii korkealla käyttöasteella. Yritysten voitot ovat hyvät ja työttömyys vähäistä. Mitä kauemmin menee hyvin sitä enemmän käyttöastetta kasvatetaan yleensä velan lisäämisen avulla. Laskeva kysyntä luo matalan käyttöasteen. Seurauksena ovat yritysten huonot voitot ja korkea työttömyys. Vauraus tarkoittaa korkeaa kysyntää velkaperusteisessa taloudessa mikä tarkoittaa vahvaa reaalista velankasvua. Velanmaksu tarkoittaa päinvastaista tilannetta. Kysyntää ei voi lisätä tasaisesti koko aikaa minkä takia velan vähentäminen koittaa. 

Velka on lupaus maksaa rahalla. FED on valinnut rahan määrittämisen termillä kokonaissumma eli valuutalla plus useammalla velkamuodolla mikä johtaa ihmisiä harhaan. Lähes kaikki mitä FED sanoo rahaksi on velkaa. Markkinoilla on vähemmän rahaa kuin mitä ihmiset ovat sitoutuneet toimittamaan velkojilleen. Kysyntä kasvaa joko velalla tai ilman. Sitä on helpompi kasvattaa velalla. Varallisuus ja talous voivat kasvaa ilman velkaa vain lisäämällä tuotantoa. Talouskasvu ilman velkaa rajoittuu tuotannonkasvuun. Tämä vähentää kuplia ja niiden puhkeamisia, mutta myös talouden tehokkuutta. Tuotteita ja palveluita voi hankkia luopumatta omistuksistaan taloudessa, jossa velkaa on saatavilla. Pankki lainaa rahaa, kun lupaat maksaa takaisin. Velan vakuutena on varallisuutesi ja tulosi tulevaisuudessa.

Markkinataloudessa yksityisen sektorin velanluonnissa molemmat, lainaaja ja velkoja uskovat kaupan olevan hyvä. Velkojan pitää uskoa, että hän saa tulevaisuudessa enemmän rahaa takaisin kuin inflaatio on heikentänyt rahan arvoa. Lainaajan pitää uskoa, että hän pystyy maksamaan takaisin, koska hän tarvitsee vakuudeksi varallisuuttaan. Velkamäärän ollessa rahallista varallisuutta paljon suurempi on keskuspankin pakko luoda paljon lisää rahaa tai sallia lainojen maksamatta jättäminen, mikäli suuri määrä ihmisiä yrittää samaan aikaan muuttaa rahallisen varallisuutensa ostaakseen tuotteita ja palveluita samaan aikaan. Ensimmäinen vaihtoehto voi aiheuttaa inflaatiota ja jälkimmäinen deflatorisen velanmaksun. 

Yksi hallinnon suurimmista mahdeista on rahan ja velan luominen joita se voi hallita säätelemällä mekanismeja, jotka kasvattavat ja pienentävät rahan ja velan määrää. Rahajärjestelmät voi jakaa kahteen luokkaan. Hyödykeperusteisiin järjestelmiin, joissa tietty määrä hyödykettä joka on yleensä kulta voi vaihtaa tiettyyn määrään valuuttaa kiinteään hintaan ja fiat-järjestelmiin joissa on valuutta ja velkaa. Sijoittajille tärkeimmät järjestelmät ovat nykyään jälkimmäisiä. Niissä rahamäärän ja velkojen kasvu riippuvat enimmäkseen keskuspankista ja lainaajien sekä velkojien halusta luoda velkaa. 

Hallinnot suosivat fiat-järjestelmiä niiden tarjotessa enemmän valtaa painaa rahaa, kasvattaa velkoja ja harrastaa varallisuuden uusjakoa muuttamalla rahan arvoa. Koska ihmisluonto on mitä on niin hallinnossa suositaan enemmän lyhytaikaisia näkökulmia kuin pitkäaikaisia etuja. Siksi hallinnon toimet kasvattavat kysyntää sallimalla vapaan luotonkasvun mikä johtaa velkakriiseihin. Fiat-järjestelmät toimivat hyvin vuosikymmeniä keskuspankkien vaihdellessa korkoja ja rahan määrää riittävän hyvin, kunnes seinä tulee harvakseltaan vastaan.