Huippusijoittajien yhtäläisyydet, itsenäinen ajattelu

Yhtäläisyydet

Ennen menemistä kirjan sijoittajien yhtäläisyyksiin on mainittava, että heidän esittelyissään mainitut vuosittaiset tuotot eivät ole yhteneviä. Erimittaiset ajanjaksot estävät niiden vertailun. Mitä pidempi ajanjakso on kyseessä sitä vaikeampaa on tehdä suuria vuosituottoja suurten numeroiden lain vaikuttaessa tuottoihin niitä pienentäen. Lisäksi Templetonin tai Lynchin käyttämät sijoitusrahastot eivät olleet samalla viivalla mm. Buffettin Berkshiren kanssa. Sijoittajat voivat pakottaa rahastot myymään sijoituksiaan mikäli niistä virtaa tarpeeksi rahaa ulos heidän lunastaessa osuutensa. Berkshirellä tätä velvollisuutta ei ole ollut sen toimiessa pörssiyhtiönä.

Yhtäläisyyksiä on monia. Ihan kaikki läpikäymäni ominaisuudet eivät koske kaikkia kirjan sijoittajia. Voin todeta, että suurin osa yhtäläisyyksistä pitää jokaisen mainitsemani sijoittajan osalta paikkansa. Kukaan heistä ei ole täydellinen, joten yhtäläisyydet eivät koske heitä 24/7. Myös nämä sijoittajat ovat tehneet virheitä eivätkä heidän periaatteensa ole aina pitäneet. Käytän luvussa nykyistä aikamuotoa, vaikka osa heistä on kuollut, koska se yksinkertaistaa ja lyhentää tekstiä.



Itsenäisiä ajattelijoita

Kaikki mestarisijoittajat ajattelevat itse. Tämä on kärsivällisyyden kanssa tärkein sijoittajan ominaisuus. Dalio suosittelee jokaista tekemään kolme kysymystä. Ensimmäinen niistä on ”mitä haluan?” Toinen on ”onko tämä totta?” Kolmas on ”mitä minun pitää tehdä asialle?” Näistä kaksi viimeistä ovat elintärkeitä sijoittajalle. Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia itse, on turha haaveilla itsetehdyistä sijoituksista. Vastauksien löytäminen ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä.

Kokemuksieni mukaan 90%:ia sijoittajista ei mieti asioita näin pitkälle. Vielä harvempi miettii niitä joka kerta. En itsekään kuulu niihin aina, vaikka pyrin siihen. Mikäli joku ihminen tarjoaa sinulle valmiita vastauksia sijoittamiseen hän ei ymmärrä tarpeeksi tai haluaa hyötyä sinusta. Pieni poikkeus tähän voi olla neuvo: ”Sijoita vain pitkällä aikavälillä pienikuluisiin indeksirahastoihin rahat, jotka voit hävitä.”

Kirjan sijoittajilla on työtovereita. He keskustelevat heidän kanssa sijoituskohteista. Heidän kuuntelemiensa ihmisten määrä on rajattu eivätkä he usko suurten väkijoukkojen tuottavan parhaita ajatuksia. He pyrkivät vakuuttamaan harvan ja valitun joukon muita sijoittajia päätöksiensä järkevyydestä ja ottavat heidän palautteensa huomioon. He tekevät muiden kanssa keskustelemisesta huolimatta itse johtopäätöksensä. He tekevät omat analyysinsa ennen päätöksentekoa. He eivät kysy sijoittaisiko henkilö X yritykseen Y hinnalla Z vaan miettivät, että sijoittaisivatko itse yritykseen ja millä hinnalla. Vain itse ajattelemalla ja omalla analyysilla voi tehdä järkeviä sijoituksia pitkässä juoksussa, vaikka lyhyessä juoksussa voi olla onnekas.

He ovat lähes yksimielisiä suurimman riskin suhteen. Heistä suurin riski sijoittamisessa on se ettei tiedä mitä on tekemässä. Todennäköisin syy riskiin on ajattelun ulkoistaminen. Jättämällä kotiläksyt tekemättä tekee pahimman virheen, jonka voi tehdä ja ottaa suurimmat riskit. Kotiläksyjen tekeminen ei ole vaikeata, mutta meillä on taipumus mennä siitä missä aita on matalin. Muiden kopiointi on helpointa. Rogers on sanonut suoraan, että teen tappiota kuunnellessani muita. Hänen kertoessa sijoituksistaan hän sanoo aina, että älä usko tai kopioi minua vaan ota asioista selvää.

Monet kirjassa mainituista sijoittajista pitävät seuraavaa kysymystä tärkeimpänä, jonka voi kysyä itseltään: ”Mitä en tiedä?” He ajattelevat sitä ja pyrkivät keskittymään asioihin, jotka ymmärtävät ja tietävät. Välillä he poikkeavat tästä. Berkshiren sijoitusta IBM:ään voi pitää esimerkkinä, että Buffettkin on välillä hypännyt yrityksen kelkkaan jota hän ei ole ymmärtänyt. He toivovat muiden kertovan milloin ovat väärässä, jotta pystyvät tekemään parhaat johtopäätökset. He pitävät suurena virheenä sitä, että sijoittaja pyrkii ymmärtämään kaikkia sijoituskohteita, koska silloin sijoittaja ei ymmärrä mitään kunnolla. Buffett puhuu osaamisympyrästä, josta hän ei halua poistua ja Dalio käyttää muita ihmisiä kertomaan hänen olevan väärässä tai mitä hän ei ymmärrä.

Jokainen kirjassa mainittu sijoittaja on luonut itselleen periaatteet, joiden mukaan he toimivat. He muuttavat niitä mikäli he kohtaavat uutta tietoa mikä muuttaa periaatteita. Heidän periaatteensa ovat luotu heille itselleen eikä niitä kannata suoraan kopioida ajattelematta mikä sopii itselleen parhaiten. Yksi sijoittaa halpoihin osakkeisiin, toinen etsii laatuyrityksiä, kolmas sijoittaa makrotaloutta seuraten, jne. Ei ole olemassa yhtä oikeata vaihtoehtoa eikä jokaiselle sopivia periaatteita. Parhaat sijoittajat ovat löytäneet heille parhaiten sopivat vaihtoehdot itse kokeilemalla ja ajattelemalla.

Parhaiten itsenäistä ajattelua pystyy harjoittamaan, kun ei ole päivittäisissä tekemisissä muiden sijoittajien kanssa. Noin puolet kirjan sijoittajista ovat tehneet parhaat tuloksensa kaukana Wall Streetilta ja muista markkinatoimijoista. Templeton mainitsi, että Bahamalle muuton jälkeen hänen sijoitustuloksensa paranivat. Kyse ei ole vain maantieteellisestä sijainnista vaan miten paljon häneen vaikuttavaa seuraa sijoittajalla on ollut. Buffett ja Munger lukevat yksinään käytännössä suurimman osan työskentelystään. Fisherillä oli toimistossaan vain sihteeri seuranaan ja vierailijoita, mutta enimmäkseen hän toimi itse. Vaikka kirjan sijoittajat ovat saaneet ideoita muilta niin on muistettava, että lähes kaikki heidän tapaamisensa muiden sijoittajien kanssa eivät tuota mitään. Paras tapa ajatella itse on viettää suurin osa ajasta ilman seuraa. Seuralla on aina vaikutusta, vaikka sitä ei rekisteröisikään.