Yritykset kasvavat suurena joukkona
suunnilleen samaa vauhtia kuin kansantalouden nimellinen
bruttokansantuote. Boglen mukaan Yhdysvaltain BKT on kasvanut kuusi
prosenttia ja todellinen kasvu on ollut kolme prosenttia inflaation
jälkeen. Yhdysvallat ovat markkinatalousmyönteisin valtio, joten
muihin maihin sijoittaessa talouskasvu ei ehkä vastaa
edellämainittua. Mitä enemmän valtio puuttuu yritysten asioihin
sitä enemmän yritysten kasvu voi heittää BKT:n nimelliskasvusta.
Lisäksi on sanottava, että lähtökohdan ollessa matalalla voi
kansantaloudelta odottaa kovempaa kasvua mikäli markkinatalouteen
siirtyminen alkaa kiihtymään. Tämä ei aina näy pörssikursseista,
joten nopea talouskasvu ei suoraan tarkoita, että maan pörssiin
kannattaisi sijoittaa.
Yritysten liikevaihdon kasvu ei
korreloi suoraan yritysten voittojen kanssa. Voitoista menevät
verot. Yhdysvalloissa yritysten voitot verojen jälkeen ovat
kasvaneet vuosittain keskimäärin 5.6%:ia vuoden 1929 jälkeen
Boglen kirjan Enough mukaan. Se julkaistiin 2008, joten se ei ole
täsmälleen oikea luku nykypäivään suhteutettuna. Se on tarpeeksi
tarkka tähän tarkoitukseen. Samaan aikaan BKT kasvoi 6.6%:ia.
Sijoittajan tuotot eivät riipu vain tuloskasvusta vaan he saavat
myös osinkoja.
Bogle arvioi seuraavalle kymmenelle
vuodelle indeksirahastojen tuottoja kaavalla johon kuuluu
historiallisen tuloskasvuprosentin ja nykyisen osinkoprosentin
lisäksi niin sanottu spekulatiivinen tuloskasvu. Jälkimmäisen osan
hahmottamiseen hän käyttää osakkeiden nykyistä P/E-lukua
vertaamalla sitä P/E-lukuun 15. Spekuloidun tulon muuttuessa,
muuttuu myös odotettavissa olevat tuotot. Se saadaan laskemalla
kuinka paljon nykyisen P/E-luvun täytyy prosenteissa muuttua, jotta
se menisi 15:sta. (Kaikki historiasta otetut tuotot on saatu Boglen
kirjasta Enough):
((20-15)/(20))*100%=-25%
(noin -3% per annum)
Arvioidaan mahdollisia tulevia
tuottoja nykytilanteessa. Käytetään historiallisena
tuloskasvuprosenttina 5.6%:ia, jonka omistajat saavat verojen
jälkeen. Lisätään nykyinen osinkoprosentti: 2.0% ja
spekulatiivinen tuotto mikä on noin -3%. Saadaan laskutoimituksen
jälkeen 4.6%:ia vuotuiseksi tuloprosentiksi. Tämän jälkeen
arvioidaan kulut nimellistuottoa varten. Sen laskemisen jälkeen
arvioidaan inflaation vaikutus seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Edellämainitut luvut pätevät parhaiten S&P500-indeksirahastoihin.
Yhdysvaltoihin suuriin yrityksiin sijoittaviin aktiivisiin
osakerahastoihin voi hyödyntää samoja laskuja, kun päivittää
kulut. Laskutapaa voi soveltaa muihin indeksirahastoihin. Luvut on
päivitetttävä indeksien mukaan. Mitä kapitalistisemmasta
yhteiskunnasta on kyse sitä paremmin laskutapa sopii.
Bogle suosittelee laittamaan salkkuun
myös joukkovelkakirjoja. Hän suosittelee käyttämään niihin
sijoittamiseen korkoindeksirahastoja. Niiden osuuteen salkussa hän
antaa nyrkkisäännön, että mitä iäkkäämpi henkilö sitä
enemmän niiden osuutta pitää nostaa. Niiden tuoton hän olettaa
olevan lähellä nykyistä Yhdysvaltojen kymmenen vuoden
valtionlainojen korkoa. Hän pitää lähtökohtaisesti parhaimpana
salkun allokaationa 60/40 osakkeissa ja lainoissa. Pidän
allokaatiota parempana vaihtoehtoja eläkeikää lähestyville
sijoittajille sijoitushorisontin ollessa keskipitkä eli noin
kymmenen vuotta. Nykytilanne korkojen suhteen on huono. Vanguardin
korkoindeksirahastoista keskipitkien laina-aikojen
indeksikorkorahasto sisältää noin 70%:ia Yhdysvaltain
joukkovelkakirjoja ja 30%:ia yritysten.
No comments:
Post a Comment