Showing posts with label hyödykkeet. Show all posts
Showing posts with label hyödykkeet. Show all posts

Tuesday, August 15, 2017

Jim Rogers, hajauttamisesta, riskeistä ja inflaatiosta

Riskeistä ja hajauttamisesta

Riskeihin suhtautumisesta Rogers on kertonut enemmän, mutta hajauttamisesta hän ei ole puhunut paljon. Riskeistä suurimpana hän pitää sitä ettei sijoittaja tiedä mitä tekee. Suuret tappiot ovat todennäköisimmillään, kun sijoittaja turvautuu muihin, ei ota selvää asioista tai kuvittelee sen olevan riskitöntä, koska on nousukaudella tehnyt vahingossa suuret voitot. Lisäksi hän sanoo, että riskejä vähentääkseen kannattaa sijoittaa vain siihen minkä pystyy heti myymään ja hyvätaseisiin yrityksiin. Hyödykesijoittamisen hän olettaa tasaavan riskejä. Hajauttamisesta Rogers sanoo lähinnä, että sijoittajan kannattaa keskittää aikansa ja energiansa siihen missä on hyvä. Rogers sanoo, että hän ei ota koskaan riskejä rahojensa suhteen, mutta tämä pitää tulkita siten, että hän ottaa riskejä, kun mahdolliset palkinnot ovat todennäköisesti menetyksiä paljon suuremmat.

Sijoittaja ei voi toimia vuosikymmeniä menestyksekkäästi tietämättä mitä on tekemässä. Lähes kaikki tekevät nousumarkkinoilla rahaa, mutta häviävät laskumarkkinoilla enemmän. Yhdysvalloissa merkittävä osa ihmisistä sijoittaa, vaikka heillä ei ole aavistustakaan markkinoiden toiminnasta ja kuinka on järkevää sijoittaa. Sama joukko odottaa rikastuvansa nopeasti. Ennen pitkää he häviävät rahansa. Lääkkeeksi hän ehdottaa asioiden selvittämistä. Vain ymmärtämällä mitä tekee voi tehdä rahaa pidemmällä aikavälillä. Lisäksi Rogersista on syytä seurata ovatko aiemmin sijoituskohteesta tehdyt johtopäätökset voimassa nykyään.

Sijoittajan riskit ovat suurimmillaan onnistumisien jälkeen. On todennäköisintä, että ne tapahtuvat nousumarkkinoiden ollessa loppumaisillaan. Onnistumiset saavat sijoittajat luulemaan heidän olevan erityisiä, älykkäitä, muita parempia ja uskomaan markkinoilla menestymisen helppouteen. Rogers teki tuoreena sijoittajana saman virheen. Rogersista onnistumisen jälkeen on viisainta olla pois markkinoilta. Se kasvattaa hänestä pitkällä aikavälillä tuottoja vähentäen riskejä.

Hyödykkeet hän näkee hyvän sijoituskohteen lisäksi tapana suojautua osakemarkkinoiden laskulta ja käsistä lähteneeltä inflaatiolta sijoittajan tietäessä mitä tekee. Rogers kertoo, että vaikka hyödykkeet nähdään riskisempinä sijoituskohteinta kuin osakkeet niin niiden hintaheilahtelut ovat olleet hieman Yhdysvaltojen suuria pörssejä pienemmät. Lisäksi hän muistuttaa, että hyödykkeiden hinnat menevät harvoin nollille ja osakesijottamisessa voi hävitä kaiken pääoman. Yalen tutkimus hyödykkeistä kertoo myös ettei ole ehkä viisasta korvata hyödykesijoituksia niiden tuottajien osakkeita ostamalla. Sen mukaan hyödykkeiden hinnat olivat vuosien 1962-2003 välillä nousseet kolme kertaa enemmän kuin niitä tuottavien yritysten osakkeet.

Rogersista suuria tuottoja haluavien sijoittajien kannattaa välttää hajauttamista. Hänestä meklarit suosittelevat asiakkailleen hajauttamista, koska he haluavat suojata itseään. Rogersista kymmentä osaketta ostaessa voi olettaa saavansa lopputulokseksi, että osa sijoituksista on hyviä, osa huonoja ja loput keskinkertaisia. Hänestä näin toimien voi pärjätä kohtuullisesti, mutta siten ei rikastu. Hänestä rikastua voi keskittämällä voimavaransa muutamaan asiaan, mutta silloin pitää olla oikeassa olemisesta varma tai häviää rahansa.


Inflaatio
Rogers pitää hyödykkeisiin sijoittamista parhaana tapana huolehtia inflaatiosta. Hän viittaa Yalen tutkimukseen hyödykkeistä. Siinä on tutkittu hyödykekoria, jossa 36:lla eri hyödykefutuurilla on ollut yhtäläinen painoarvo ajanjaksolla heinäkuun alku 1959 – heinäkuun alku 2003. Merkittävä asia tutkimuksessa on myös se, että hyödykkeiden käteiskaupat eivät ole tuottaneet kuten futuurit. Lisäksi on mainittava, että vastaavaa hyödykekoria ei ole myynnissä vaan vastaavat tuotot saadakseen olisi sijoittajan pitänyt ostaa itsenäisesti kaikkia myynnissä olleita hyödykefutuureja. Toisin sanoen, seuraavissa kappaleissa esiintyvät tosiasiat inflaatiolta suojautumisesta hyödykefutuureilla pätevät edellämainitussa tulevaisuuden vastatessa menneisyyttä.

Rogers näkee hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainon inflaation syynä. Epätasapainon syntyminen voi olla seurausta keskuspankkien rahanpainamisesta. Hyödykkeiden kysyntä voi kasvaa sen aikana nopeammin kuin tuotanto mikä kasvattaa epätasapainoa. Rogersista suurin osa kansasta ei huomaa inflaatiota ennen kuin suurin osa kustannuksista on siirtynyt heille kohonneiden hyödykehintojen seurauksena. Hän uskoo hyödykefutuureihin sijoittamisen suojaavan inflaatiolta. Yalen tutkimus tukee tätä väitettä. 

Hyödykefutuureihin sijoittaminen suojaa paremmin kuin keskimäärin sijoittaminen osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin. Yksittäiset osakkeet ja velkakirjat voivat toimia inflaation aikana hyödykefutuureihin sijoittamista paremmin. Hyödykkeiden menestykseen inflaation aikana on ainakin kaksi syytä. Ensiksi, koska hyödykefutuurit edustavat panostusta tuleviin hyödykehintoihin, ne ovat suoraan kytköksissä inflaation osatekijöihin. Toiseksi, koska futuurien hinnat sisältävät tietoa hyödykkeiden tulevaisuuden hintatrendeistä, ne nousevat ja laskevat inflaation osatekijöiden odottamattomien poikkeamien mukaan. 

Samasta tutkimuksesta selviää, että tutkimuksessa käytetyn hyödykekorin korrelaatio on vahvimmillaan inflaation kanssa pidemmillä aikaväleillä. Viidenkin vuoden aikavälillä se on vain hieman yli 40%:ia. Toisin sanoen, vastaavuus on niin heikko, että on vaikea tajuta milloin sijoittaa hyödykkeisiin mikäli odottaa inflaation iskevän. Hyödykesijoittamisen voi nähdä suojautumisena inflaatiolta. Rogersin ja Yalen tutkimuksen antamilla tiedoilla näen sen liian vaikeaksi sijoittajalle mikäli hän ei ole valmis laittamaan rahojaan markkinoilla oleviin hyödykeindekseihin. En tiedä kuinka hyvin ne suojaavat inflaatiolta eikä Rogersinkaan tuottama tieto kerro siitä paljoa.

Friday, August 11, 2017

Jim Rogers, hyödykkeet ja niiden syklit

Hyödykkeet

En henkilökohtaisesti tunne sijoittajaa joka laittaisi rahojaan hyödykkeisiin, vaikka niiden kaupankäynti on suurta. Rogersista tärkein syy sijoittaa hyödykkeisiin on hintojen liikkuminen keskimäärin eri suuntiin kuin osakkeiden. Hyödykkeet noudattavat paremmin kysynnän ja tarjonnan lakia eli niiden hinnanmuodostus perustuu enemmän tosiasioihin kuin osakkeissa. Hintatrendit ovat helpommin ennustettavissa kuin osakkeiden, koska keskimääräiset syklit ovat pitkiä. Viimeisten 140:n vuoden aikana noususyklit ovat olleet keskimäärin reilusti toisella vuosikymmenellä.

Sijoittaminen hyödykkeisiin on harvinaista. Tarkkaan osakkeiden eri tunnuslukuja seuraavat sijoittajat voivat olla hukassa hyödykkeiden suhteen. Yleensä heillä on vain toisen tai kolmannen käden tietoa. He ovat ehkä kuulleet tuttavan tuttavan hävinneen rahansa. Rogersin mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hyödykekaupassa sijoittajat voivat hyödyntää suurempia vipuvoimia. Vipu toimii myös toiseen suuntaan. Huonosti hyödykekauppaa ymmärtävä häviää helposti kaiken sijoittamansa pääoman.

Ilman hyödykemarkkinoiden hinnan muodostumista monet raaka-aineet olisivat vaikeasti saatavissa ja hintavia. Hyödykkeisiin sijoittaminen tuo turvaa osakkeiden laskumarkkinoiden, korkean inflaation ja suurten talousmullistusten aikana pehmentäen varallisuuden laskua. Viime vuosisadan yksi hyödykkeiden nousumarkkinoista oli vuosina 1968-1982, jolloin kärsittiin kovasta inflaatiosta ja vaikeista osakemarkkinoista. Hyödykkeet ja osakkeet käyttäytyvät eri tavoin liiketoimintasyklien aikana. Hyödykkeet ovat välttämättömiä, joten niiden kysyntä ei laske yhtä paljon.

Rogersilla on teoria miksi hyödykkeiden hinnat liikkuvat eri suuntaan osakkeiden kanssa. Hän käyttää esimerkkinä muronvalmistaja Kelloggsia. Kun sen tarvitsemien hyödykkeiden, kuten vehnän, sokerin, maissin ja paperin hinnat ovat matalat, tekee yritys todennäköisesti enemmän rahaa. Tällöin pahimmillaan Kelloggsilla on kustannukset hallinnassa ja parhaimmillaan voittomarginaalit nousevat. Kun yrityksen tarvitsemien hyödykkeiden hinnat ovat nousussa, sen kustannukset ovat nousussa ja voittomarginaaleilla on laskupaineita. Tämä voisi selittää miksi hyödyketuottajien osakekurssit voivat olla nousussa, vaikka markkinat menevät muuten alaspäin. Asia ei ole näin yksinkertainen ja tilanne voi muuttua.

Yleisen laskukauden aikana hyödykkeiden tarjonta tippuu keskimäärin enemmän kuin kysyntä mikä nostaa hintoja. Kysynnän vähentyessä monet hyödykkeitä tarjoavat yritykset lopettavat osan tuotannostaan. Kun kysyntä taas kasvaa niin siihen vastaaminen vie vuosia, koska hyödyketuotannon uudelleenaloittaminen vie aikaa. Samaan aikaan kysyntä on kasvanut mikä nostaa hintoja. Takaisinkytkenkäsilmukka vahvistaa itseään, kunnes tarjonta vastaa kysyntää.
1900-luvulla oli kolme hyödykkeiden nousumarkkinaa: 1906-1923, 1933-1953 ja 1968-1982. Toistaiseksi viimeinen hyödykkeiden nousumarkkina alkoi 1999 ja kesti 2010 alkaneen vuosikymmenen alkuun. Nousumarkkinoiden aikana monet hyödykkeet nousevat enemmän kuin osakkeet. Nousut ovat usein prosentteina jopa nelinumeroisia, kuten 1970-luvulla, jolloin öljyn hinta nousi 1500%:ia. Kullan ja hopean hinnat nousivat jopa 20-kertaisiksi. Tämä ei tarkoita, että hyödykkeiden hintanousu menisi kohtisuoraan ylös. Nousuun tulee takapakkeja, jotka joku voisi tulkita laskumarkkinoiksi.

Laskumarkkinoiksi voi laskea muut ajanjaksot kuin mainitsemani nousumarkkinat. Keskimääräinen kesto on ollut toisella vuosikymmenellä. Myös laskuprosentit ovat suuret hyödykkeiden hinnoissa. Sokerin hinta laski vuoden 1974 huipuista 66:sta sentistä vuoden 1985 minimiin 2.5:een senttiin eli laskuprosentti oli 96%:ia. Prosentteja katsoessa ei ihmettele miksi jotkut häviävät sijoitetun pääomansa hyödykekaupassa käyttämällä liikaa velkavipua. Hintaheilahtelut kertovat, että hyödykesyklien ymmärtäminen ja hajauttaminen ovat olennainen osa menestyvän hyödykesijoittajan työkaluja.

Yksittäisillä hyödykkeillä on omat syklinsä. Yksittäiseen hyödykkeeseen ei voi sijoittaa suurta summaa mikäli uskoo pystyvänsä näkemään milloin yleinen nousumarkkina on alkanut. Nousu- ja laskuprosentit vaihtelevat. Mikäli haluaa sijoittaa yksittäisiin hyödykkeisiin niin joutuu tekemään paljon työtä ymmärtääkseen hyödykkeen kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat asiat. Niitä ovat uusien mahdollisten teknisten läpimurtojen vaikutukset, uusien kaivosten avaamiset ja uusien raaka-ainelöydösten vaikutukset yksittäiseen hyödykkeeseen. Markkinoilla on muutamia hyödykeindeksejä. Niihin sijoittaminen vaatii vähemmän vaivaa ja kiinnostusta. Mahdollisuudet huipputuottoihin vähenevät, mutta niin riskitkin.

Hyödykesyklien pituuksille on syynsä. Yksittäisen esiintymän löytämisestä kuluu pitkään ennen kuin päästään tuotantoon. Käytän esimerkkinä Rogersin kuvausta lyijyesiintymän hyödyntämisestä. Uuden esiintymän löydyttyä joutuu yritys etsimään sille rahoitusta. Tämä ei ole helppoa ja riippuu pitkälti maailmanmarkkinahinnoista. Tästä huolimatta yritys onnistuu. Tämän jälkeen yritys joutuu hankkimaan ympäristöluvan kaivokseen mikä vaatii aikaa ja merkittävän määrän byrokratian pyörteiden selvittämistä.

Tämän jälkeen yrityksen pitää rakentaa mittava infrastruktuuri, koska esiintymä on todennäköisesti löytynyt sieltä minne ei ole teitä rakennettu ja missä ei ole asuntoja työntekijöille. Niiden aikaansaaminen vie vuosia ja vaatii oman byrokratiansa. Taas on mennyt vuosia ja kaivos on saatu toimintaan. Valitettavasti sieltä ei saada valmiita tuotteita asiakkaille toimitettavaksi vaan on rakennettava sulatto joka vaatii byrokratiansa ja ympäristönsuojelijoita vastaan käytävän taistelun rakennuslupaa varten. Myös sulatolle pitää löytyä rahoittaja. Samaan aikaan lyijyn hinnat ovat lähteneet nousuun ja muita tekijöitä on ilmestynyt markkinoille. Ne joutuvat suorittamaan samat toimenpiteet hintojen noustessa koko ajan.

Siksi hyödykesyklit kestävät pitkään. Kun kaikki uudet kaivokset ovat toiminnnassa, maksimoivat omistajat tuotannon niin pitkään kuin kysyntää riittää. Uusien kaivosten täytyy tuottaa tarpeeksi, jotta rahoituskulut saadaan maksettua. Lisäksi niiden pitää tuottaa voittoa. Lopulta varastot ovat täynnä, koska kysyntä ei vastaa enää kasvanutta tarjontaa. Seurauksena hinnat tippuvat. Varastojen tyhjennys kestää myös vuosia mikä laskee hintaa entisestään. Laskumarkkinat saavuttavat päätepisteensä vanhojen kaivosten ehtyessä ja uusi noususykli keräilee voimiaan. Suurempaan hintojennousuun kuluu aikaa, koska laskumarkkinoiden loppumisen huomaamiseen menee vuosia.

Thursday, August 10, 2017

Jim Rogersista ja hänen sijoitusperiaatteistaan

Jim Rogers

”Häviän aina rahani kuunnellessani muita”



Rogers perusti 1973 George Soroksen kanssa Quantum-rahaston. Se teki kymmenessä vuodessa 4200%:in voiton, kun S&P-indeksi teki 47%:ia. Rogers lähti rahastosta 1980. Rogers on ristiriitainen hahmo. Hän on ennustanut länsimaiden romahdusta velkaantumisen vuoksi ainakin toistakymmentä vuotta. Hän oli lähes oikeassa. Hän uskoo romahdukseen vieläkin, mutta tämä näkemys on mielestäni väärä. Yksittäiset maat länsimaissa tulevat todennäköisesti kokemaan velkaantumisen aiheuttaman romahduksen seuraavan vuosikymmenen aikana, mutta en usko yhtä pahaan talouskriisiin, koska sääntely on lisääntynyt.

Rogers näkee hyödykesijoittamisen vaihtoehtona osakkeille ja joukkovelkakirjoille. Hyödykkeet tottelevat hänestä paremmin kysynnän ja tarjonnan lakia. Niiden hintamuutokset ovat ennustettavampia kuin osakkeiden. Hyödykkeiden hinnat liikkuvat pitkissä sykleissä. Ne myös liikkuvat tutkimusten mukaan eri suuntaan pitkillä aikaväleillä kuin osakkeet. Keskityn Rogersista kertovassa luvussa eniten hyödykesijoittamiseen. Uskon hyödykkeiden ymmärtämisen parantavan ymmärrystä osakesijoittamisesta ja liiketoiminnasta. En ole tarkkaan perillä hyödykkeisiin sijoittamisesta, joten katsaus on yleisluontoinen.

Rogers on tehnyt parikin useamman vuoden matkaa maailman ympäri. Hän tutustui ruohonjuuritasolla eri maihin. Tätä hän pitää tärkeänä mikäli haluaa sijoittaa ympäri maailmaa. Matkojen seurauksena hän muutti Singaporeen. Hän pitää Kiinaa tämän vuosisadan maailmanvaltiaana, mutta ei halunnut saasteiden vuoksi muuttaa sinne. Hän uskoo Aasian merkityksen vahvistuvan seuraavien vuosikymmenien aikana. Kerron luvussa Kiinasta Rogersin näkökulmasta ja siitä miksi se tulee pärjäämään paremmin kuin Intia tai Brasilia. Lisäksi kerron muutamia muita hänen ajatuksiaan. Rogers opiskeli historiaa yliopistossa ja on jatkanut sen opiskelua. Jos kuuntelee tai katsoo hänen haastattelujaan niin näkee tämän pitävän paikkansa. Rogers inhoaa poliitikkoja ja keskuspankkeja. Heidän vaikutuksensa talouksiin hän näkee tuhoisina.



Rogersin sijoitusperiaatteista

Rogers ei avaa tarkkaan periaatteitaan vaan jättää kuvaamisen yleiselle tasolle. Hän kertoo itsensä ja osaamisensa ymmärtämisestä, syvästä itsenäisestä ajattelusta, häviämisen välttämisen tärkeydestä, pitkän aikavälin sijoittamisesta halpoihin kohteisiin, muutoksien ennakoinnista ja historian ymmärtämisen tärkeydestä avautuen vähän yksityiskohdista. Hänestä sijoittajan pitää uskoa itseensä eikä kuunnella muita. Lisäksi pitää ymmärtää itseään ja osaamistaan, jotta vähentää väärässäolemisen riskejä. Sijoittaa pitää vain asioihin, joita todella ymmärtää. Vielä parempi on, jos sijoittaa vain kohteisiin, joita ymmärtää muita paremmin. Jos ei keksi missä on hyvä niin pitää rauhoittua ja ajatella jokapäiväistä elämäänsä. Siitä löytyy kiinnostuksen kohteet. Sijoittajan pitää tutkia niitä, keskittyä osaamiseensa ja opetella lisää. Ennen pitkää näkyy muutoksia ja muutokseen voi alkaa sijoittamaan. Sijoittaja huomaa muutokset todennäköisesti ennen Wall Streetia ja tekee tiedolla rahaa.

Sijoittamisessa onnistuakseen pitää Rogersista olla utelias maailman suhteen ja epäileväinen muiden suhteen. Rogers on opiskellut syvällisesti historiaa, politiikkaa, taloutta ja historiaa uskoen, että ne liittyvät toisiinsa. Olen samaa mieltä. Suurin osa kuullusta on hänestä syvemmän tarkastelun jälkeen epätarkkaa asiaa, näkyen puutteellisena ymmärryksenä, tai tiedon vääristymisenä. On parempi tutkia kaikki itse, todistaa ajatukset oikeiksi ja tutkia kaikki lähteet ollakseen oikeassa. Rogersista muutama prosentti saman tiedon saajista ymmärtää Wall Streetilta saamansa tiedon ja tekee oikeat johtopäätökset.

Rogers puhuu pitkän aikavälin sijoittamisesta ja uskoo tekemättömyyden olevan yksi menestyksen salaisuuksista. Tekemättömyydellä ei häviä rahaa, kun tekoihin ei ole tarvetta. Turhat tappiot eivät pienennä korkoa korolle ilmiön hyötyjä. Hänestä yksi suurimmista sijoittajien virheistä on uskoa, että koko ajan tulisi tehdä jotain. Hänestä nopea menestys voi olla yksi suurimmista virhelähteistä. Se saa sijoittajan innostumaan ja sanomaan itselleen: ”Etsinpä nyt uuden kohteen.” Hänen pitäisi Rogersista pikemminkin odottaa seuraava varmaa asiaa eli kohdetta, jolla on suuremmat mahdollisuudet tehdä rahaa kuin hävitä sitä.

Rogers ei määrittele tarkkaan halpuutta, mutta hän sanoo sen tunnusmerkkejä olevan mm. se ettei kukaan muu halua sijoittaa samaan kohteeseen, muut ovat valmiita sanomaan hänen olevan hullu sijoittaessaan siihen tai kukaan muu ei halua puhua kohteesta. Lisäksi kohde on tehnyt aiemmin sijoittaneille suuret tappiot. Ensimmäiseksi, halpuus ei riitä perusteeksi. Toiseksi, Rogersin tarvitsee löytää sijoituskohdetta tukeva suuri muutos muutaman seuraavan vuoden aikana. Suurin osa sijoittajista näkee halvan sijoituskohteen, mutta muutoksen ennakointi on vaikeampaa ja siihen tarvitaan muidenkin asioiden kuin talouden ymmärtämistä.

Sunday, March 19, 2017

Jim Rogers @Reuters 2011

Haastattelun voit katsoa täältä.

Muistiinpanot:

Mikä on näkemyksesi määrällisestä elvyttämisestä QE:stä?

Se ei ole hyväksi maailmalle tai USA:lle. Hinnat nousevat: koulutus, tietullit, taksit, ruoka ja vakuutukset kallistuvat. Inflaation laskemiseen käytetään petollisia lukuja. 20-40%:ia tulee asumisesta. Kun sen hinta nousi, sitä ei laskettu, kun se laski se laskettiin. Monet ovat yrittäneet historiassa halpuuttaa valuuttojaan. Se ei ole koskaan onnistunut pitkällä aikavälillä. Joskus se toimii lyhyellä. Velankasvatus ei toimi kauan. Keskuspankki keskittyy parin vuodeen ajanjaksoon, minä en. Suuri inflaatio on johtanut sosiaaliseen levottomuuteen, kriiseihin ja sotiin.

Miten näet nyt Aasian?

Suurimmat velkojat ovat siellä. Kiina, Japani, Korea, Taiwan, Hong Kong ja Singapore. Aasiassa kaikki työskentelevät ahkerasti. He säästävä ja sijoittavat suuren osan tuloistaan työskennellen tulevaisuutta varten. Vauraus syntyy säästämisestä ja sijoittamisesta. Kuluttaa voi myöhemmin. Infrastruktuuriin eli teihin, sähköverkkoihin, jne pitää tehdä ensin, jotta kuluttaminen tulee halvemmaksi. Vauraus on aina luotu siten. Lännessä tilanne oli sama nuoruudessani, mutta nyt kaikki on toisin omien havaintojeni mukaan. Kiinassa on näkemykseni mukaan kiinteistökupla itärannikon suurissa kaupungeissa. Sen puhkeaminen ei romahduta Kiinan taloutta. Kyse on hintakuplasta. Meillä USA:ssa oli 2008 velkakupla. Kiinteistösijoittajien konkurssit eivät romahduta taloutta.

Syyttävätkö poliitikot Kiinaa USA:n ongelmista turhaan?

Poliitikot syyttävät vaikeuksista aina kolmea ryhmää: Ulkomaalaisia, koska he eivät äänestä ja ovat erilaisia, pankkiireja, joista kukaan ei pidä ongelmien ilmestyessä, lisäksi toimittajia, koska jos toimittajat eivät kirjoittaisi ongelmista niitä ei olisi. Näin on tapahtunut tuhansia vuosia. Kiinan syyttäminen ei ratkaise maamme ongelmia.

Mitä mieltä olet Britanniasta?

Heillä on ollut paha vaihtotaseen vaje jo 25 vuotta. Se pahenee. Kaksi asiaa on kannattanut Britanniaa, Pohjanmeren öljy ja Lontoon finanssikeskus. Molemmat lähteet ovat ehtymässä. Uusi hallitus yrittää ratkaista vajetta, mutta se ei onnistu, koska velat ovat valtavat.

Miten näet hyödykkeet?

Niiden hinnat nousevat vielä pitkään, koska niistä on vajetta. Ne suojaavat myös rahanpainamiselta. Ne ovat vähemmän huono ratkaisu huonosso tilanteessa. En tykkää ostaa kultaa, koska se on kaikkien aikojen huipussaan. Ostan mieluummin hopeaa joka on 40%:ia huipustaan. Uskon enemmän maataloushyödykkeisiin kuin moniin muihi n asioihin. Maanviljelystä tulee yksi mielenkiintoisimmista ammateista seuraaviksi 20-30:ksi vuodeksi. Uskon hyödykkeiden hintojan nousevan paljon korkeammalle 10 vuoden sisään. Lopulta ne aiheuttavat samanlaisen hyödykekuplan kuin internetosakkeet viime vuosituhannen lopussa. Omistan hyödykkeitä luomani hyödykeindeksin kautta.

Uskotko uuden likviditeettikriisin tulevan?

2008 oli velkakriisi eikä likviditeettikriisi. Keskuspankki yritti tehdä siitä likviditeettikriisin. AIG ja Lehman Brothers olivat menossa konkurssiin. Seurauksena tuli keinotekoinen pakko myydä kaikki omaisuus. Kriisejä tulee lisää. 4-6:n vuoden välein taloutemme hidastuu. Uusi kriisi tulee sitä myötä. Hallitus ja keskuspankki yrittävät viivyttää ongelmien tuloa niiden ratkaisemisen sijaan. Ongelmien iskiessä kaikki keinot on käytetty. Seuraavasta kriisistä tulee siksi pahempi.

Mitkä ovat tämän päivän uhkat ja mahdollisuudet?

Maanviljely on suurin mahdollisuus. Finanssikeskukset ovat usein hallinneet taloutta pitkään. Todellisten tuotteiden tuottajat ovat myös olleet välillä pitkään johdossa. Raha puhui viimeiset 30 vuotta, mutta asiat ovat muuttumassa. 1950, 1960 ja 1970 luvuilla Wall Street ja Lontoo olivat takapajuloita. Vain idioottipojat menivät Wall Streetille. Professorini sanoi minulle 60-luvun puolivälissä ”Täällä ei ole ketään kaltaistasi joka puhuu sijoittamisesta.” Nyt rahamiesten valta on ohi ja todellisten tuotteiden tuottajamaat, kuten Kanada tulevat pärjäämään. Suurimpana riskinä pidän rahanpainamista.