Ray Dalio ja kansakuntien nousu ja tuho

Kansakuntien nousu ja tuho

Psykologisilla tekijöillä on suuri osuus kansakuntien nousussa ja tuhossa. Ne ajavat ihmiset mm. säästämään, kuluttamaan ja sotimaan. Tietyt syy-seuraus-suhteet toimivat ajureina kansakuntien eri vaiheissa. Dalio esittelee tyypillisen kansakuntien nousun ja tuhon. Se sisältää viisi vaihetta eivätkä kaikki kansakunnat pääse ensimmäistä vaihetta pidemmälle. Vaiheet muodostavat tapahtumasarjan. Tapahtumasarjat eivät ole koskaan täysin samat, mutta niillä on yhteisiä tekijöitä.

Ensimmäisessä vaiheessa maat ovat köyhiä ja pitävät itseään köyhinä. Tulot ovat erittäin matalat ja elintaso kitukasvuinen. Ihmiset eivät hukkaa rahojaan, koska arvostavat niitä paljon. Heillä ei ole velkaa, koska säästöt ovat vähäisiä eikä kukaan halua lainata heille rahaa. Kulttuuri ja sijainti ratkaisevat pääsevätkö maat toiseen vaiheeseen, koska ne vaikuttavat ihmisten haluihin ja kykyihin kilpailla. Eteenpäin pääsevissä maissa ihmiset pikkuhiljaa keräävät enemmän rahaa kuin tarvitsevat selviytyäkseen, koska he ovat huolissaan ettei heillä ole sitä tarpeeksi tulevaisuudessa.

Maat kehittyvät, koska työnteon kustannukset ovat matalat. Ne tuottavat matalan jalostusarvon tuotteita ja myyvät niitä rikkaisiin maihin. Ne houkuttelevat suoria ulkomaisia investointeja hinnoilla kilpailevilta yrityksiltä. Matalien kustannusten pitää saada aikaan suurituottoisia investointeja, koska riskejä pidetään suurina. Maat pystyvät tähän, koska kustannukset ovat pienet. Valuutat ovat heikkoja ja pääomamarkkinat alikehittyneet. Rahaa keränneet kansalaiset yleensä säästävät tai sijoittavat yrityksiinsä tai ostavat reaalivarallisuutta, kuten kiinteistöjä. Jotkut sijoittavat ulkomaille, koska uskovat varallisuutensa olevan siellä paremmin turvassa. Maiden kehittymisvauhti seuraavaan vaiheeseen riippuu ihmisten kyvyistä ja kulttuurista. Näitä maita Dalio kutsuu aikaisen vaiheen kehittyviksi maiksi.

Toisessa vaiheessa maat ovat rikkaita, mutta kokevat itsensä köyhiksi. Ihmiset käyttäytyvät suunnilleen samoin kuin ensimmäisessä. Säästöjen ja investointien määrä kasvaa nopeasti, koska ihmisillä on enemmän rahaa ja he haluavat säästää ja sijoittaa. Maissa työskennellään kovaa, ne ovat vientivetoisia, valuuttakurssit ovat sidottuja, niissä säästetään paljon ja sijoitetaan tehokkaasti tuotantoon, reaalivarallisuuteen ja kiinteistöihin. Maat pysyvät kilpailukykyisinä, koska kotimaiset kustannukset ja palkat ovat matalia valuutan arvon ollessa aliarvostettu. Samalla tulojen ja tuottavuuden kasvu on nopeaa. Velkamäärät eivät nouse merkittävästi verrattuna tuloihin. Ennen pitkää ne siirtyvät vaiheeseen, jossa velat kasvavat nopeammin kuin tulot ja tulot kasvavat nopeammin kuin tuottavuus.

Inflaatio kasvaa monien tuotteiden kulutuksen kasvaessa nopeasti, koska niiden tarjonta ei kasva yhtä nopeasti kuin kysyntä. Nimellinen korkotaso on matala inflaatioon verrattuna, koska valuutta on kytketty toiseen valuuttaan. Siirtyminen seuraavaan vaiheeseen näkyy velankasvun ollessa paljon nopeampaa kuin tulojen, kiihtyvänä inflaationa mikä näkyy siinä ettei tuottavuus kasva yhtä nopeasti kuin kulutus tai tulot, liiallisina investointeina ja maksutaseen ylijäämänä. Seurauksena on siirtyminen omaan rahapolitiikkaan sen tullessa välttämättömäksi. Samalla pääomamarkkinat tulevat hyväksytymmiksi ja yksityisen sektorin lainaaminen alkaa pääomien muodostuessa sekä kotimaisten että ulkomaisten sijoittajien osallistuessa investointibuumiin. Uudet kaupungit kasvavat, säästöaste on suuri ja tulot nousevat, kuten ulkomaan valuuttojen reservitkin. Dalio kutsuu näitä maita myöhäisen vaiheen kehittyviksi maiksi.

Kolmannessa vaiheessa maat ovat rikkaita ja kansalaiset tuntevat itsensä rikkaiksi. Tulot kansalaista kohti lähestyvät maailman suurimpia, koska heidän investointinsa infrastruktuuriin, pääomavaltaisiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen ovat aikaansaaneet tuottavuuden kasvun. Samalla vallitseva psykologia vaihtuu työskentelemisestä ja säästämisestä pahoihin aikoihin varautumiseen ja töiden hedelmistä nauttimiseen. Muutos johtuu siitä etteivät uudet sukupolvet, jotka ovat korvanneet vanhat ole kokeneet vaikeita aikoja. Muutos näkyy mm. tilastoista, jotka kertovat vähentyneistä työtunneista ja vapaa-ajan ja ylellisyystuotteisiin käytettyjen rahojen suhteellisesta kasvusta verrattuna välttämättömyystarvikkeisiin käytettyihin rahoihin.

Tässä vaiheessa olevista ja seuraavaan vaiheeseen siirtyvistä maista tulee yleensä suuria nettotuojia. Niillä on kiinteä yhteys paljon vievien kehittyvien maiden kanssa. Se koskee erityisesti halpoja tuotteita. Samalla sijoittajat etsivät tuottoja kehittyvistä maista mikä vahvistaa yhteyttä. Vaiheen maat nähdään turvallisina sijoituskohteina. Rahoitusmarkknoiden spekulointi kasvaa. Ne kehittyvät ja spekulointi rahoitetaan velalla. Tässä vaiheessa olevat suurmaat ovat lähes aina sotilaallisia ja taloudellisia suurvaltoja. Ne yleensä kehittävät armeijoitaan suojellakseen ja edistääkseen etujaan maailmalla. Tässä vaiheessa maat ovat huipulla ja nauttivat siitä. Näitä maita Dalio kutsuu aikaisen vaiheen kehittyneiksi maiksi.

Neljännessä vaiheessa maat köyhtyvät, mutta tuntevat itsensä rikkaiksi. Velat kasvavat nopeammin kuin tulot, kunnes raja tulee vastaan. Velkojen kasvun syynä on se ettei kahden ensimmäisen vaiheen aikana eläneitä ole hengissä. Ihmiset ovat tottuneet elämään ilman, että heidän on tarvinnut huolehtia rahojen riittävyydestä. Maat tulevat hintaviksi, koska ihmiset ansaitsevat ja kuluttavat paljon. Säästämisaste pienenee ja velkaantumisaste nousee. Ihmiset luulevat olevansa rikkaita, vaikka heidän varallisuutensa rapistuu. Vähentyneet investoinnit infrastruktuuriin, pääomavaltaisiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen hidastavat tuottavuuden kasvua. Samalla kilpailukyky rapistuu ja vajeet kasvavat. Maat yleensä kuluttavat rahojaan sotimiseen suojellakseen etujaan.

Vaiheen viimeisinä vuosina kuplia esiintyy usein. Kuplat syntyvät, koska ihmiset uskovat tulevaisuuden vastaavan todennäköisesti menneisyyttä. Kuplat puhkeavat velanhoitokustannusten ollessa suuremmat kuin tulojen kasvu ja saadut sijoitustuotot. Kuplien puhkeamisesta johtuvat tappiot vahvistavat maan taloudellista laskua. Liiallinen velankasvu aiheuttaa valuutan heikkouden mikä heikentää mahdollisuuksia maksaa sillä velkoja. Näitä maita Dalio kutsuu loppuvaiheen kehittyneiksi maiksi. Suuret maat menettävät asemansa suurina valtakuntina vaiheen lähestyessä loppuaan.

Viimeisessä vaiheessa maat käyvät läpi velanmaksun ja suhteellisen alamäen, jotka hyväksytään hitaasti. Kuplien puhjetessa ja velanmaksun tapahtuessa yksityisen velan kasvu, yksityisen sektorin kulutus ja varallisuusarvot laskevat tuottaen itseään vahvistavan negatiivisen syklin. Nämä korvataan valtionvelan ja alijäämän kasvulla ja keskuspankkien rahanpainamisella. Reaalinen korkotaso laskee. Valuutta heikkenee kasvattaen nimellistä bruttokansantuotetta nimellistä korkotasoa nopeammin, jotta velanmaksun tuskat pienentyisivät. Heikon valuutan ja taloudellisten olosuhteiden seurauksena sijoitustuotot jäävät huonoiksi. Maat joutuvat enemmän kilpailemaan aikaisemmissa kehitysvaiheissa olevien maiden kanssa. Valuuttakurssit heikentyvät ja suurvalta-asemat katoavat.

Nämä psykologiset syklit ovat esiintyneet läpi historian. Pitkän aikavälin taloussyklien perusteet ovat pysyneet samoina ihmisluonnon muuttuessa hitaasti. Useimmat eivät ole tietoisia sykleistä, koska yksittäiset vaiheet voivat kestää yli sata vuotta. Mikäli ihmisluonto olisi erilainen niin syklejä ei esiintyisi velkojen kasvaessa hitaammin kuin tulojen eivätkä tulot kasvaisi nopeammin kuin tuottavuus. Syklien olemassaolon voi todistaa itselleen tutkimalla aiempia maailmanmahteja ja niiden historiaa.