John Bogle ja indeksirahastot

Miksi indeksirahastot?

Sijoittajan ensisijainen tehtävä on saada tuottoja. Tuottojen tekemisessä yksi olennainen asia on kulut. Pienikuluisissa indeksirahastoissa kulut ovat minimoitu. Tavalliselle sijoittajalle ne ovat paras tapa minimoida kulunsa. Sijoittajat eivät rahoitusmarkkinoilla kokonaisuudessa saa kaikkea mistä maksavat eli kaikkia yritysten maksamia voittoja. Todellisuudessa rahat lähinnä siirtyvät tililtä toiselle. Markkinatoimijat ottavat kokonaisuutena osansa siirtyvistä rahasummista tuottamatta lisäarvoa asiakkailleen. Indeksirahastoissa on pienemmät kulut, joten ne tuottavat enemmän. Suuret toimijat myyvät palveluitaan tuottamalla asiakkailleen odotuksia markkinoiden keskiarvoa suuremmista tuotoista, mutta kokonaisuudessa asiakkaiden odotukset eivät täyty.

Suurin syy on, että asiakkaiden ja markkinatoimijoiden edut eivät täsmää. Suurin osa osakkeista on suurten toimijoiden hallussa. Asiakkaina tavalliset sijoittajat joutuvat antamaan osan voitoistaan niille. Niiden ensisijainen tehtävä on tehdä voittoja omistajilleen. Näissä toimijoissa keskitytään lyhytaikaiseen voittojen tavoitteluun. Aktiivisten rahastojen keskimääräinen elinikä on lyhyt. Lähes puolet rahastoista lopettaa Yhdysvalloissa vuosikymmenessä perustamisen jälkeen. Tämä on lyhyt aika parhaiden tuottojen keräämiseen.

Vielä huonompi asia aktiivisiin rahastoihin sijoittavan kannalta on, että rahastonhoitajat toimivat keskimäärin viisi vuotta samassa rahastossa. Käytännössä se tarkoittaa, että pitkän aikavälin sijoituspäätöksen tekemiseen ei sijoittajalla ole tarpeeksi tietoa. Se on liian lyhyt aikaväli järkevän sijoituspäätöksen hahmottamiseen. Aktiivisen rahaston valinnassa tulisi etsiä vaihtoehtoa, jonka salkunhoitaja on ollut pitkään työssään. Lisäksi samalla salkunhoitajalla pitää olla todisteet tuloksentekokyvystään. Suomesta ei taida löytyä monia vaihtoehtoja näillä kriteereillä.

Indeksirahastot ovat yksinkertainen ratkaisu sijoittamiseen. Vanguardin S&P500-indeksirahaston idea on omistaa S&P500-indeksin kaikkia osakkeita niiden indeksiin vaikuttavan painoarvon mukaan. Rahasto seuraa läheisesti indeksin tuottoja. Yksinkertaisuus vähentää kuluja. Se on sijoittajan etu. Indeksirahastojen ylläpitoon tarvitaan vähemmän kovapalkkaista henkilöstöä, kaupankäyntikustannukset ja verot ovat pienemmät vähemmän kaupanteon vuoksi ja sijoittajan on helppo ymmärtää tuottoihin vaikuttavat tekijät. Rahoitusmarkkinoilla toimijoiden etu on suosia monimutkaisia ja kalliita vaihtoehtoja yksinkertaisuuden ja halpuuden sijaan.

Indeksirahastojen voidaan sanoa pyrkivän seuraaviin tavoitteisiin: vähäiset sijoitusmahdollisuudet omaavien ihmisten osallistumiseen rahoitusmarkkinoille, pyrkimykseen saavuttaa tuloksia, jotka ovat mahdollisimman lähellä vertailuindeksien tuloksia, vuosittaisten hallintokulujen minimointiin, mahdollisimman vähäiseen kaupankäyntiin ja laajaan hajautukseen vähäisillä salkun muutoksilla ja vähäisillä hintaheilahteluilla. Tavoitteet täyttyvät Vanguardin rahastoja käyttämällä, kun vertailuindeksi on tarpeeksi laaja. Joissakin indeksirahastoissa on suhteettoman suuret kulut, joten ennen sijoittamista pitää aina tarkistaa mihin todella sijoittaa.

Sijoittaminen on Boglesta pitkäaikaista toimintaa. Yritykset keskittyvät kasvattamaan todellista arvoaan saadakseen aikaan tuotteita ja palveluita, joita kuluttajat ja säästäjät vaativat. Yritykset kilpailevat tehokkaasti menestyäkseen ja tehdäkseen rahaa muutoksella. Liiketoiminta lisää arvoa yhteiskunnalle ja omistajilleen. Se on tuottanut kasvavia osinkoja ja tuloksia. Taloudellisen tilanteen kehittyminen ajaa osakemarkkinaa, markkinatoimijoiden keskittyessä liiketoiminnan taloudellisuuteen, saaden aikaan vakaata tuottoa. Se vaatii järkevää strategiaa, päättäväisyyttä, näkemystä, pääomamenoja ja keksintöjä.

Odotuksiin perustuvilla markkinoilla ylimääräinen kaupankäynti ja muut turhat kulut vähentävät yhteiskunnan saamaa lisäarvoa, koska pitkän aikavälin tuotot tulevat liiketoiminnan kehittyessä. Markkinoilla suurin muutos on syntynyt kaupankäyntitiheydessä. Vuonna 1951 osakkeet vaihtoivat omistajaa keskimäärin kuudessa vuodessa, nyt noin kaksi kertaa vuodessa. Osakemarkkinoilla suuri osa liikkuvista rahoista ei tuota hyötyjä. Suurimmat hyödyt yhteiskunnalle tulevat, kun listauksissa pääomia tarvitsevat yritykset saavat rahoitusta, joita ne eivät saa muualta.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että suuret markkinatoimijat eivät ole ainoita syypäitä lisäarvon pienenemiseen. Suurin syyllinen löytyy peilistä. Keskimääräinen sijoittaja tekee liikaa kauppaa ajattelematta kulujaan tai miten se vaikuttaa mm. verojen myötä tuottoihin. Tyypillisellä sijoittajalla on Yhdysvalloissa omistuksia noin neljässä eri rahastossa eikä hän saa aikaiseksi niin suuria tuottoja kuin mitä keskimääräisen rahaston keskimääräinen vuosituotto on. Todellisuudessa keskimääräinen sijoittaja vie itseltään mahdollisuuden tehdä rahaa.