Thursday, August 24, 2017

John Bogle, Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Miksi indeksirahastoissa on pienemmät kulut?

Perimmäinen syy rahastojen myyntiin on voittojen tekeminen omistajille. Monissa indeksirahastoissa omistajia ovat sijoittajat. Omistajien ei tarvitse tehdä rahaa sijoittajien kustannuksella. Tilanne muuttuu, kun omistajat eivät ole sijoittajia. Rahastot omistava yritys tarjoaa lähes kaikki rahastojen tarvitsemat tukitoimet, kuten sijoituskonsultoinnin, jakelun, markkinoinnin, lakipalvelut ja kirjanpidon. Molemmissa rakennelmissa pyritään maksimoimaan omistajien voitot. Se mikä erottaa nämä kaksi rakennelmaa on, että jälkimmäisessä rakenteessa on kaksi tahoa, jotka haluavat saada mahdollisimman paljon voittoa. Toisin sanoen, rahastojen kulut kasvavat, koska rahastoyhtiö haluaa voittoa sijoittajien kustannuksella.

Sijoittaja maksaa suuren määrän kuluja. Toimeksiannot, hallinnointikulut, neuvonantajien palkkiot, markkinointi, lakimiespalvelut, jne. Kulut ovat suurempia aktiivisissa rahastoissa kuin passiivisissa indeksirahastoissa. Useissa tapauksissa kulut kasvavat, koska niiden kasvatus on rahastoyhtiön etu. Lisäksi sijoittajan maksettavaksi tulevat verot.

Kaupankäyntitiheys on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Vuonna 1951 osakkeiden kiertonopeus oli noin 15%:ia. Viime vuosina kiertonopeus on ollut yli 200%:ia. Yksi merkittävä syy muutokseen on kaupankäyntikulujen tippuminen murto-osaan. Tässä voidaan yleistää kasvavien kaupankäyntikulujen keskimäärin vähentävän tuottoja. Pahimmassa tapauksessa lisääntyneen kaupankäyntiheyden muutos johtuu siitä, että toimeksiantojen palkkiot kerää rahaston omistava yritys. Hallinnointikulut vaihtelevat. Ne voivat olla suuret riippumatta todellisista kuluista. Hallinnointikulut ilmoitetaan, kun rahastoja myydään. Ne eivät ole samalla tavalla piilokuluja, kuten osakkeiden kaupankäyntikulut.

Markkinointikustannukset maksavat rahasto-osuuksien omistajat. Hyvällä tahdollakaan ei voida todistaa markkinoinnin parantavan tuottoja keskimääräisessä rahastossa. Se voi lisätä rahasto-osuuksien omistajia mikä voi lisätä skaalaetuja vähentäen kaupankäyntikuluja. Toisaalta monet strategiat lakkaavat toimimasta sijoitettavien varojen määrän kasvaessa liian suureksi. Lisäksi suurten numeroiden laki sanoo, että suuremmilla rahasummilla on vaikeampaa tehdä suurempia prosentuaalisia tuottoja. Markkinoinnin yksi ongelma sijoittajan kannalta on, että rahastoja markkinoidaan lähinnä suurimman menestyksen jälkeen. 

Se minkä verran kustannukset syövät rahastosijoittajien tuottoja on mielenkiintoinen asia. Indeksirahastoissa ne ovat veroja ja inflaatiota lukuunottamatta keskimäärin alle prosentin. Bogle on arvioinut, että osakerahastoissa kaikki hallinnointikulut, kuten toimeksiannot, hallinnointipalkkiot, lakipalvelut ja markkinointi ovat suunnilleen 2%:ia vuodessa. Hän olettaa verojen kustannuksiksi vuodessa noin 1.5%:ia, kun lasketaan luovutusvoittoverot ja tuloverot, jotka tarkoittavat osingoista maksettavia veroja. Verojen osuus on luokkaa pienempi indeksirahastoissa. Bogle ei sano suoraa arviota. Oma arvioni on noin prosentin.

Näistä voidaan vetää johtopäätös, että indeksirahastoihin sijoittaminen säästää kuluina puolitoista prosenttia vuosittain aktiivisiin osakerahastoihin verrattuna. Boglen mukaan vuosina 1980-2005 tekivät aktiiviset osakerahastot vuosittain keskimäärin voittoa 10.0%:ia. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksirahasto teki vuosittain voittoa 12.3%:ia. Ero vuosittaisina prosentteina ei tunnu suurelta, mutta pidemmällä aikavälillä ero kasvaa. 1000€:a olisi 25:ssä vuodessa kasvanut indeksirahastossa yli 18000€:n, mutta aktiivisessa rahastossa vain vajaaseen 11000€:n. Tämä ei kerro yksittäisistä rahastoista, mutta se kertoo jotain todennäköisyyksistä.

No comments:

Post a Comment