Showing posts with label mestarisijoittajat-kirja. Show all posts
Showing posts with label mestarisijoittajat-kirja. Show all posts

Tuesday, March 7, 2017

Philip Fisherin virheet ja yhteentevo sijoitusfilosofiasta

Virheet


Virheet ovat välttämättömiä eikä kukaan välty niiltä. Se kuinka niihin reagoi ratkaisee enemmän. Fisher teki niitä. Ne painottuivat hänen sijoitusuransa alku- ja loppupäähän. Sijoitusuran alkupään virheet ovat välttämättömiä. Suurin osa sijoittajista ei opi mitään, mutta parhaat oppivat sitäkin enemmän. He ovat oppineet enemmän virheistä kuin menestyksestä eikä menestyvistä sijoittajista löydy poikkeuksia. Fisherin sijoitusuran loppupään virheet johtuivat hänen poikansa mukaan eniten hänen heikosta terveydentilastaan. 

Myös Fisher oli suuren 1929 alkaneen pörssiromahduksen uhri. Hän piti osakekursseja kalliina, mutta laittoi silti rahansa kolmeen halvalta tuntuneeseen osakkeeseen, joiden P/E-luvut olivat matalat. Hän hävisi lähes kaikki sijoituksensa vuoteen 1932 mennessä. Hän laittoi rahansa veturivalmistajaan, tienvarsimainos- ja taksiyritykseen. Tästä hän oppi ettei halvalta näyttävä hinta takaa onnistunutta sijoitusta. Se voi olla merkki heikkoudesta. Lisäksi Fisher kokeili menestystä markkinoiden ajoittamisessa kolmeen kertaan. Joka kerralla hän teki voittoja, mutta totesi niiden olleen liian pieniä ajankäyttöönsä nähden, joten hän lopetti toiminnan kannattamattomana. Tämän lisäksi hän tappeli alkuaikoina sopivan ostohinnan laittamisessa. Siksi hän jäi usein ilman osakkeita, jotka olisivat tuoneet suuret voitot. 

Ajatteluvirheiden paljastaminen ei ole helppoa, mutta pidän Fisherin uskoa ylimmän johdon tärkeyteen hyvissä sijoituskohteissa liiallisena. Buffettia lainatakseni ”kun huonomaineinen yritys ja hyvämaineinen johto kohtaavat, jää yrityksen maine jäljelle.” Fisher ei mielestäni koskaan ymmärtänyt, että ihmisten epärationaalisuus voi johtaa pysyvään kilpailuetuun. Tämä on yksi syy miksi hän ei osannut sijoittaa päivittäistavaratuotteita myyviin yrityksiin. Toisaalta hän osasi keskittyä niihin yrityksiin, joiden toimintaa hän parhaiten ymmärsi.

Jatkuva huolehtiminen kaikesta pahasta oli Fisherin luonteenpiirre. Se sai hänet tuntemaan olonsa turvallisemmaksi. Pienetkin yksityiskohdat saattoivat saada hänet huolehtimaan sijoituskohteeseen liittyvistä riskeistä. Tämä sai hänet luopumaan monista sijoituskohteista, koska hän ei uskaltanut ottaa niihin liittyviä pieniäkin riskejä harteilleen. Hänen tuottonsa olivat pienemmät tästä luonteenpiirteestä johtuen. Hän ei uskaltanut ottaa yhtä harkittuja riskejä kuin monet muut huippusijoittajat.

Yhteenveto

Fisher oli laatuajattelun isä. Hänen sijoitusprosessinsa oli pitkä ja vaativa. Se ei sovi kaikille. Sen toteuttamista helpottaa, kun on ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Sisäänpäinkääntyneille se on raskas ja ehkä liiankin vaativa. En suosittele sitä heille. Fisher onnistui siinä syystä tai toisesta hyvin, joten se ei ole mahdoton niille, jotka eivät muista ihmisistä välitä. Fisher uskoi onnen tasoittuvan pitkässä juoksussa, joten hänestä jatkuva sijoitusmenestys on kiinni taidosta ja järkevistä peritaatteista. Fisherin kirjasta Developing An Investment Philosophy löytyy kahdeksan hänen käyttämäänsä periaatetta, jotka kiteyttyvät hänen sijoitusajatuksensa:


    1. Osta niiden yritysten osakkeita, joilla on kurinalaiset suunnitelmat pitkäaikaiseen voittojenkasvatukseen ja luontaisia ominaisuuksia päästää muut nauttimaan voitoistaan.

    2. Keskity edellämainittuihin yrityksiin, kun niillä ei ole markkinoiden suosiota.

    3. Pidä osakkeita, kunnes yrityksessä tapahtuu olennaisia muutoksia tai se on kasvanut tilanteeseen, jossa siltä ei voi odottaa suurempaa kasvua kuin yleiseltä taloustilanteelta.

    4. Arvonnousuun keskittyvien sijoittajien kannattaa vähätellä osinkojen merkitystä, koska parhaat mahdollisuudet tuottoihin löytyvät voitollisista yrityksistä, jotka maksavat osinkoa vähän tai eivät ollenkaan.

    5. Virheiden teko on välttämätön hinta mikä pitää maksaa suurista sijoitusvoitoista. 

    6. Loistoyrityksiä on rajallinen määrä. Niiden osakkeita ei yleensä saa houkuttelevilla hinnoilla, joten panostukset pitää olla suuret, kun mahdollisuudet tulevat. Sijoitukset pitää keskittää vain parhaimpiin kohteisiin. Yli 20:n osakkeen omistaminen kertoo kyvyttömyydestä

    7. Sijoitusten hallinnan perusaines on olla suoraan hyväksymättä sijoittajien näkemystä tai olla sitä vastaan ilman ymmärrystä todellisuudesta.

    8. Osakesijoittamisessa menestys riippuu kovasta työstä, älykkyydestä ja rehellisyydestä.

Tuesday, February 28, 2017

Philip Fisherin mietteitä fuusioista

Fuusioista

Fuusiot ja yritysostot voidaan nähdä uhkina ja mahdollisuuksina. Ne ovat molempia. Ne voivat olla hyvä tapa kasvattaa sekä liiketoimintaa että voittoja. Usein ne sisältävät enemmän toiveita edellämainituista. Väärä yritysosto tai fuusio voi heikentää yrityksen toimintamahdollisuuksia pitkäksi aikaa. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa yritysten koot eivät eroa paljoa toisistaan. Yksittäisinä tapauksina paljon pienempien yritysten ostaminen tai niiden kanssa yhdistyminen ei vaikuta paljon sijoituskohteen menestykseen. Liian monta pientä yritysostoa liian nopeasti voi olla ongelma.

Ostajien suurimmat riskit tulevat siitä, että myyjät tietävät tarkemmin yrityksensä heikkoudet ja vahvuudet. He pystyvät myös paremmin arvioimaan myymänsä liiketoiminnan arvon. Tämä koskee tapauksia, joissa myytyjen yritysten toimintakyky ei ole heikoissa kantimissa. Ostajan riskit riippuvat paljon Fisheristä ylimmän johdon pätevyydestä. Huonot johtajat voivat tuhota sijoituskohteen yhdellä väärällä yritysostolla. Jokainen fuusio ja yritysosto on erilainen. Fisher kehitti niiden arvioimiseen yleiset suuntaviivat.

Yritysostoissa ja fuusioissa on kolme ongelmien päälähdettä. Ensimmäinen on tappelu ylimmän johdon paikoista. Tämä voi aiheuttaa sisäisiä jännitteitä ja tulehtuneet välit, vaikka ylimmän johdon pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Toinen on tilanne, jossa ylin johto hallitsee sen alan liiketoimintaa, josta sillä ei ole kokemusta. Tämä voi johtaa ylimmän johdon työtehon laskuun. Kolmas tilanne on myyjän etu liiketoimintansa hinnoittelussa. Ostaja voi maksaa liian kovan hinnan hankitusta yrityksestä. 

Yritysostot ja fuusiot, joissa ostaja menee arvoketjussa alaspäin tuottaa harvoin suuren riskin omistajille. Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa lopputuotetta valmistava ja myyvä yritys ostaa alihankkijansa. Tämä koskee tilanteita, joissa ostaja pystyy parantamaan kustannustehokkuuttaan ja laatuaan tekemällä asiat itse. Yleensä ostaja silloin tietää etukäteen mitä on saamassa. Lisäksi kolme ongelmien päälähdettä loistavat näissä tilanteissa yleensä poissaoloillaan. Näillä ostoilla on harvoin merkitystä omistajille. Arvoketjussa ylöspäin menoon voi liittää samat periaatteet kuin alaspäin. Tähän on olemassa poikkeus, kun yritys ostaa asiakkaittensa kanssa kilpailevan liiketoiminnan. Tässä tapauksessa lopputulos on Fisheristä lähes aina epämieluisa. 

Yrityksen ostaessa paljon itseään pienemmän yrityksen on riski osakkeenomistajille pieni, kuten myös palkkiokin. Tähän on olemassa parikin poikkeusta. Ensimmäinen niistä on mahdollisuus pystyä kehittämään ostajalle uutta ja merkittävää liiketoimintaa ostetun yrityksen avulla. Toinen on huippujohtajien saaminen yrityksen palkkalistoille tätä kautta. Fisheristä parhaat mahdollisuudet yritysoston tai fuusion menestykseen syntyvät niiden yritysten välillä, jotka toimivat samalla alalla ja tuntevat toistensa liiketoiminnan läpikotaisin ymmärtäen toistensa kohtaamat ongelmat. Päinvastainen tilanne missä yritykset eivät tunne toisiaan ja joiden liiketoiminta-alat eroavat toisistaan tuottavat todennäköisesti huonon lopputuloksen. 

Yritysostoja ja fuusioita menestyksekkäimmin harjoittavat yritykset tekevät niitä harvoin. Ne eivät etsi mahdollisuuksia aktiivisesti ja toimivat, kun aika on otollisin kaikkien omaan liiketoimintaansa liittyvien tekijöiden kannalta. Lisäksi ne keskittyvät niiden alojen yrityksiin, jotka kuuluvat läheisesti heidän ydinliiketoimintaansa. Riskit kasvavat, kun yritys etsii jatkuvasti mahdollisuuksia kasvaa yritysostoilla ja fuusioilla. Tämä johtaa todennäköisesti liialliseen liiketoimintojen hajauttamiseen ja kalliisiin ostoksiin. Toiminnan riskit kasvavat, kun toimitusjohtaja käyttää merkittävän määrän aikaansa ostoihin tai hän pitää niitä yhtenä tärkeimmistä asioistaan.

Ei niin houkuttelevan liiketoiminnan ostaminen ei ole ehkä viisasta edes halvalla hinnalla. Todennäköisesti houkuttelevan hinnan syynä on ettei sillä ole mitään annettavaa ostajalle. Fisheristä houkuttelevia ostoksia ovat ne yritykset, jotka sopivat ostajalle kuin nenä päähän. Niiden hinta voi olla korkeahko, mutta ne tuottavat hänestä suurimmat hyödyt pitkällä aikavälillä. Useiden heikkojen yritysten ostaminen voi tappaa yritysjohdon mahdollisuudet kehittää liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Yleensä tätä perustellaan liiketoimintojen hajauttamisella, minkä pitäisi vahvistaa omistettavaa liiketoimintaa, mutta saa aikaan päinvastaisen tuloksen. Liiallinen hajautus tuottaa turhaa rasitusta ylimmälle johdolle. Hajauttamisen määrälle on vaikeaa löytää yhtä nyrkkisääntöä, mutta sen nopeus antaa merkittäviä vihjeitä sijoittajalle sen järkevyydestä.

Monday, January 23, 2017

Philip A. Fisher ja hajauttaminen

Hajauttamisesta
Hajauttamista ei pidä yliarvostaa. Osakemäärät eivät suoraan kerro hajautuksen suuruudesta, jos niiden määrä ei ole kymmeniä. Yksittäisten yritystenkin liiketoiminnat voivat olla hajautettuja. Suurin osa Helsingin pörssin yritysten liiketoiminnasta tapahtuu ympäri maailmaa. Yritysten asiakkaat voivat toimia eri toimialoilla. Yksi esimerkki tästä on kemianteollisuus. Lisäksi sijoittajan omistamat yritykset voivat toimia samalla alalla ja taistella toisiaan vastaan. 

Fisher kirjoitti: ”Yleensä suuri hajautus ei kerro loistosijoittajasta vaan epävarmasta yksilöstä.” Suuri osa sijoituksista menee keskinkertaisiin kohteisiin sijoittajan hajauttaessa rahansa useisiin osakkeisiin. Lisäksi sijoittajan on vaikea seurata suurta yritysmäärää. Keskitettyjen salkkujen vaaroista pidetään niin kovaa meteliä, että sijoittajat ostavat niin monia osakkeita etteivät he tiedä sijoituskohteistaan tarpeeksi. Riittämättömillä tiedoilla tehdyt sijoitukset ovat todennäköisesti vaarallisempia kuin liian vähäinen hajautus. 

Eri osakelajien määrän tarpeellisuus riippuu monesta asiasta. Sijoittaja voi saada samanlaisen hajautuksen sijoittamalla viiteen osakkeeseen kuin viiteenkymmeneen. Monien yritysten liiketoiminnat on hajautettu, kun toisten on keskitetty. Buffettin Berkshire Hathaway on hajautettu. Syklisten osakkeiden määrän kasvaessa pitää myös hajauttaa enemmän. Myös yhden asiakkaan tai yhden huippujohtajan yritykset tarvitsevat suuremman hajautuksen kuin useampien. Jokaisen tilanne on erilainen ja Fisher jakaa sijoituskohteet kolmeen eri tyyppiin hajautuksen kannalta.

A) Suuret, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä olla yli 20%:ia koko salkusta. Tällöin sijoittajalla pitää olla vähintään viittä yritystä. Yritysten liiketoiminnot eivät saa olla päällekkäisiä. Mikäli näin on niin hajautusta pitää kasvattaa. Fisher huomauttaa, että osuutta yli 20%:n päälle kasvattavia yrityksiä ei pidä alkaa myymään hajautuksen vuoksi. Sijoittajan pitää sen sijaan olla varma yrityksen tulevaisuuden jatkumisesta yhtä kirkkaana. 

B) keskikokoiset, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä ylittää 10%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kymmenen eri yrityksen osakkeita. Näillä yrityksillä pitää olla hyvä johtoryhmä usealla pätevällä jäsenellä varustettuna. Niiden liiketoiminnot voivat olla hieman päällekkäisiä. 

C) Pienet yritykset, jotka voivat tuottaa suuria voittoja ja tappioita. Yksittäisten yritysten osuus ei saa olla ostohetkellä yli 5%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kahdenkymmenen yrityksen osakkeita. Näihin yrityksiin pitäisi laittaa vain rahaa, jotka voi varmasti hävitä. Nämä yritykset joko yleensä kaatuvat tai niistä kehittyy B-ryhmän yrityksiä, kunhan ylin johto saa lisää syvyyttä, liiketoiminta kasvaa ja kilpailukyky kehittyy. 

Todellisuudessa sijoittajalla voi olla eri ryhmien osakkeita, joten sekin lisää hajautusta mikäli kaikki yritykset eivät toimi samalla alalla. Fisheristä vain poikkeustapauksissa voi sijoittajat luopua näistä periaatteista eli sijoittajan hyväksyessä omat virheensä mikä tarkoittaa osakkeiden myymistä. Virheitä jokainen tekee, joten hajautusta pitää myös harjoittaa. Suuresti hajautettu salkku tuottaa tuloksia, jotka ovat lähellä keskinkertaisuutta. Moniin osakkeisiin sijoittaessa keskinkertaiset osakkeet tai sitä heikommat heikentävät sijoitusten tuottoja keskiarvoisiksi. Indeksirahastot ajavat nykypäivänä saman asian, joten on turha hajauttaa liikaa ilman niitä.

Monday, January 16, 2017

Philip A. Fisher yritysvierailuista ja osingoista

Yritysvierailuista
Viidentoista kohdan kysymyspatteristo valmisti Fisherin yritysjohdon tapaamiseen. Ilman niiden läpikäyntiä ei hän olisi pystynyt tekemään oikeita kysymyksiä. Lisäksi hän ei olisi pystynyt kysymään lisäkysymyksiä saatuihin vastauksiin. Hän valmisteli kysymyslistat ennen yritysvierailuja. Hän halusi olla valmistunut tapaamiseen, jotta pystyi tuottamaan lisäarvoa myös vastaajille. Täten hän paransi mahdollisuuksiaan tavata johtoa uudestaan. 

Yritysjohdon tapaamisen tulisi antaa sijoittajalle yksityiskohtia vastauksista kahteen yleiseen kysymykseen. Ensimmäinen on kuinka hyviä ovat liiketoiminnan toimintatavat ja toinen on se kuinka hyvin niitä toteutetaan. Ensimmäistä kysymystä selvittäessä sijoittajan pitää keskittyä ymmärtämään mm. kuinka hyvin yritys välttää perusvirheitä, kuten työilmapiirin heikkenemiseen johtavia epäkohtia. Tällaisten kysymysten päämäärä on varmistaa ettei yritystä johdeta huonosti. Poikkeuksellisen hyvän johtamisen ymmärtäminen vaatii vastauksien löytämistä vaativampiin kysymyksiin, kuten kuinka hyvin myyntiorganisaation työntekijät ovat koulutettu. 

Monet puhuvat paremmin kuin toteuttavat puhumaansa. Toimintatapojen hyvyys ei riitä mikäli niitä noudatetaan huonosti. Tämän ymmärtäminen ja oikeiden johtopäätösten tekeminen on elintärkeää, koska johtajat oppivat sanomaan niitä asioita, joita sijoittajat haluavat kuulla. Monet yritykset väittävät huolehtivansa työntekijöistään samaan aikaan, kun ylin johto on sotajalalla ja työntekijät lakossa. Kaikki ylimmän johdon puheet pitäisi tarkistaa tahoilta, jotka ovat olleet heidän kanssaan tekemisissä. 

Fisheristä sijoituskohteen liiketoiminnan koon ollessa riittävä, on sijoittajan keskityttävä noin viiteen jäseneen ylimmässä johdossa. Yhden tai kahden jäsenen pätevyys ei ole tarpeeksi. Todennäköisesti sijoittaja ei tapaa useampaa jäsentä, joten hänen täytyy käyttää verkostoaan määritellessään johdon laatua. Riittävät taustatiedot auttavat sijoittajaa ymmärtämään paremmin tapaamiaan henkilöitä ja heidän kykyjään. Niiden avulla sijoittaja voi vahvistaa jo ennen tapaamistaan tekemiään arvioita heistä. 

Yksi parhaimmista Fisherin tekemistä kysymyksistä johdolle oli ”Mitä te teette nyt mitä kilpailijanne eivät vielä tee?” Tämän kysymyksen dynamiikka keskittyy sanaan vielä, koska suurin osa yritysjohtajista ei osaa vastata siihen. Suurin osa yrityksistä ei tee mitään mitä muut eivät tekisi eikä suurin osa johtajista ole koskaan kysynyt sitä itseltään. Kysymys viittaa johtajuuteen liiketoiminta-alalla oli kyse asiakaspalvelun, työntekijöiden, tuotteiden tai sijoittajasuhteiden kehittämisestä.



Osingoista

Erilaiset osingonmaksupainotukset voivat sekoittaa sijoittajien ajatuksia. Voittojen jättäminen yritykseen voi olla järkevää mikäli ne käytetään uusien tuotteiden julkaisemiseen, tehtaiden rakentamiseen tai kustannustehokkaampien laitteiden ostamiseen, jne. Kaikissa yrityksissä ei ole yhtä suurta tarvetta investoida tehokkaampaan tuotantoon. Sijoittajan tehtävä on arvioida kuinka suuren määrän pääomia yritys tehostamiseen tarvitsee. Yritykseen jätettävien pääomien tulee maksimoida omistajien saamat tuotot. Sijoittajilla on erilaiset osingonsaamistarpeet. 

Sijoittajat eivät saa aina täyttä hyötyä pääomien jättämisestä yritykseen osingonmaksun sijaan. Pahin syy tähän on, että yritysjohto on huonolaatuinen eikä saa yritykseen jätetyille pääomille tuottoa vaan käyttää pääomat tehottomien toimintojen laajentamiseen tehostamisen sijaan. Ylin johto voi laajentaa toimintaa perustellakseen palkkojensa kasvattamisen mikä on suoraan pois omistajilta. Tällaiset yritykset eivät täytä Fisherin viidentoista kohdan ehtoja. Ehdot täyttävät yritykset taas löytävät ylimääräiselle rahalle käyttöä yrityksen kehittämisessä. 

Johto voi kerätä liikaa käteistä myös on turvallisuudentunteensa kasvattamiseen. Tämä voi tapahtua tiedostamatta. Joskus pääomaa pitää kerätä, koska asiakkaat tai sääntelijät haluavat investointeja, jotka eivät vaikuta positiivisesti kassavirtaan, mutta vähentävät sitä mikäli niitä ei tehdä. Tällaisia asioita ovat muun muassa ilmastointi ja viranomaisten pakottamat investoinnit, kuten laivojen rikkipesurit. 

Sijoittajan pitää arvioida yrityksen osingonjakopolitiikkaa tasaisin väliajoin, koska pääomien investointitarpeet voivat muuttua. Tätä ei tarvitse tehdä joka vuosi. Tarpeet harvoin muuttuvat yhtäkkiä. Politiikkaa pitää arvioida pitkän aikavälin tuotot mielessä, koska se on hyödyllisintä. Sijoittajalle tärkein asia osinkopolitiikassa on sen ennustettavuus. Järkevä sijoittaja suunnittelee asioitaan eteenpäin, joten ennustettavuus on tärkeää. Yrityksen pitää kertoa sijoittajille osinkopolitiikkansa ja pitää sanansa. Fisheristä yrityksen pitää kertoa kuinka monta prosenttia vuosittaisesta tuloksestaan se jakaa osinkoina sijoittajilleen. Osinkoprosentilla voi olla vaihteluväli. Fisher käytti esimerkkinä 25-40%:ia tuloksesta. 

Prosentti on sopivin, kun se ei vaaranna pitkän aikavälin tuloskasvua vaan pyrkii maksimoimaan sen. Mahdollisuudet tuloskasvuun maksimoidaan harvoin jättämällä koko tulos yrityksen pääomaan. Fisheristä korkean osinkoprosentin tarjoavat yritykset tekevät sijoittajalle pitkällä aikavälillä karhunpalveluksen, koska se harvoin maksimoi tuloskasvun. Tulosta kasvattamalla osingot suurenevat osinkoprosentin pysyessä samana mikä kasvattaa sijoittajan tuloja. Tästä huolimatta yritys sai Fisheristä nostaa osinkoa vain, kun yrityksellä on tarpeeksi tuloja kasvattaakseen liiketoimintaa, sen tuottoja ja sillä on mahdollisuus maksaa suurempaa osinkoa tulevaisuudessakin. Fisheristä oli elintärkeää ettei yritys laske osinkoaan kuin suuressa hädässä, koska se vaikuttaa osakkeen arvostukseen.