Philip Fisherin mietteitä fuusioista

Fuusioista

Fuusiot ja yritysostot voidaan nähdä uhkina ja mahdollisuuksina. Ne ovat molempia. Ne voivat olla hyvä tapa kasvattaa sekä liiketoimintaa että voittoja. Usein ne sisältävät enemmän toiveita edellämainituista. Väärä yritysosto tai fuusio voi heikentää yrityksen toimintamahdollisuuksia pitkäksi aikaa. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa yritysten koot eivät eroa paljoa toisistaan. Yksittäisinä tapauksina paljon pienempien yritysten ostaminen tai niiden kanssa yhdistyminen ei vaikuta paljon sijoituskohteen menestykseen. Liian monta pientä yritysostoa liian nopeasti voi olla ongelma.

Ostajien suurimmat riskit tulevat siitä, että myyjät tietävät tarkemmin yrityksensä heikkoudet ja vahvuudet. He pystyvät myös paremmin arvioimaan myymänsä liiketoiminnan arvon. Tämä koskee tapauksia, joissa myytyjen yritysten toimintakyky ei ole heikoissa kantimissa. Ostajan riskit riippuvat paljon Fisheristä ylimmän johdon pätevyydestä. Huonot johtajat voivat tuhota sijoituskohteen yhdellä väärällä yritysostolla. Jokainen fuusio ja yritysosto on erilainen. Fisher kehitti niiden arvioimiseen yleiset suuntaviivat.

Yritysostoissa ja fuusioissa on kolme ongelmien päälähdettä. Ensimmäinen on tappelu ylimmän johdon paikoista. Tämä voi aiheuttaa sisäisiä jännitteitä ja tulehtuneet välit, vaikka ylimmän johdon pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Toinen on tilanne, jossa ylin johto hallitsee sen alan liiketoimintaa, josta sillä ei ole kokemusta. Tämä voi johtaa ylimmän johdon työtehon laskuun. Kolmas tilanne on myyjän etu liiketoimintansa hinnoittelussa. Ostaja voi maksaa liian kovan hinnan hankitusta yrityksestä. 

Yritysostot ja fuusiot, joissa ostaja menee arvoketjussa alaspäin tuottaa harvoin suuren riskin omistajille. Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa lopputuotetta valmistava ja myyvä yritys ostaa alihankkijansa. Tämä koskee tilanteita, joissa ostaja pystyy parantamaan kustannustehokkuuttaan ja laatuaan tekemällä asiat itse. Yleensä ostaja silloin tietää etukäteen mitä on saamassa. Lisäksi kolme ongelmien päälähdettä loistavat näissä tilanteissa yleensä poissaoloillaan. Näillä ostoilla on harvoin merkitystä omistajille. Arvoketjussa ylöspäin menoon voi liittää samat periaatteet kuin alaspäin. Tähän on olemassa poikkeus, kun yritys ostaa asiakkaittensa kanssa kilpailevan liiketoiminnan. Tässä tapauksessa lopputulos on Fisheristä lähes aina epämieluisa. 

Yrityksen ostaessa paljon itseään pienemmän yrityksen on riski osakkeenomistajille pieni, kuten myös palkkiokin. Tähän on olemassa parikin poikkeusta. Ensimmäinen niistä on mahdollisuus pystyä kehittämään ostajalle uutta ja merkittävää liiketoimintaa ostetun yrityksen avulla. Toinen on huippujohtajien saaminen yrityksen palkkalistoille tätä kautta. Fisheristä parhaat mahdollisuudet yritysoston tai fuusion menestykseen syntyvät niiden yritysten välillä, jotka toimivat samalla alalla ja tuntevat toistensa liiketoiminnan läpikotaisin ymmärtäen toistensa kohtaamat ongelmat. Päinvastainen tilanne missä yritykset eivät tunne toisiaan ja joiden liiketoiminta-alat eroavat toisistaan tuottavat todennäköisesti huonon lopputuloksen. 

Yritysostoja ja fuusioita menestyksekkäimmin harjoittavat yritykset tekevät niitä harvoin. Ne eivät etsi mahdollisuuksia aktiivisesti ja toimivat, kun aika on otollisin kaikkien omaan liiketoimintaansa liittyvien tekijöiden kannalta. Lisäksi ne keskittyvät niiden alojen yrityksiin, jotka kuuluvat läheisesti heidän ydinliiketoimintaansa. Riskit kasvavat, kun yritys etsii jatkuvasti mahdollisuuksia kasvaa yritysostoilla ja fuusioilla. Tämä johtaa todennäköisesti liialliseen liiketoimintojen hajauttamiseen ja kalliisiin ostoksiin. Toiminnan riskit kasvavat, kun toimitusjohtaja käyttää merkittävän määrän aikaansa ostoihin tai hän pitää niitä yhtenä tärkeimmistä asioistaan.

Ei niin houkuttelevan liiketoiminnan ostaminen ei ole ehkä viisasta edes halvalla hinnalla. Todennäköisesti houkuttelevan hinnan syynä on ettei sillä ole mitään annettavaa ostajalle. Fisheristä houkuttelevia ostoksia ovat ne yritykset, jotka sopivat ostajalle kuin nenä päähän. Niiden hinta voi olla korkeahko, mutta ne tuottavat hänestä suurimmat hyödyt pitkällä aikavälillä. Useiden heikkojen yritysten ostaminen voi tappaa yritysjohdon mahdollisuudet kehittää liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Yleensä tätä perustellaan liiketoimintojen hajauttamisella, minkä pitäisi vahvistaa omistettavaa liiketoimintaa, mutta saa aikaan päinvastaisen tuloksen. Liiallinen hajautus tuottaa turhaa rasitusta ylimmälle johdolle. Hajauttamisen määrälle on vaikeaa löytää yhtä nyrkkisääntöä, mutta sen nopeus antaa merkittäviä vihjeitä sijoittajalle sen järkevyydestä.