Philip Fisherin virheet ja yhteentevo sijoitusfilosofiasta

Virheet

Virheet ovat välttämättömiä eikä kukaan välty niiltä. Se kuinka niihin reagoi ratkaisee enemmän. Fisher teki niitä. Ne painottuivat hänen sijoitusuransa alku- ja loppupäähän. Sijoitusuran alkupään virheet ovat välttämättömiä. Suurin osa sijoittajista ei opi mitään, mutta parhaat oppivat sitäkin enemmän. He ovat oppineet enemmän virheistä kuin menestyksestä eikä menestyvistä sijoittajista löydy poikkeuksia. Fisherin sijoitusuran loppupään virheet johtuivat hänen poikansa mukaan eniten hänen heikosta terveydentilastaan. 

Myös Fisher oli suuren 1929 alkaneen pörssiromahduksen uhri. Hän piti osakekursseja kalliina, mutta laittoi silti rahansa kolmeen halvalta tuntuneeseen osakkeeseen, joiden P/E-luvut olivat matalat. Hän hävisi lähes kaikki sijoituksensa vuoteen 1932 mennessä. Hän laittoi rahansa veturivalmistajaan, tienvarsimainos- ja taksiyritykseen. Tästä hän oppi ettei halvalta näyttävä hinta takaa onnistunutta sijoitusta. Se voi olla merkki heikkoudesta. Lisäksi Fisher kokeili menestystä markkinoiden ajoittamisessa kolmeen kertaan. Joka kerralla hän teki voittoja, mutta totesi niiden olleen liian pieniä ajankäyttöönsä nähden, joten hän lopetti toiminnan kannattamattomana. Tämän lisäksi hän tappeli alkuaikoina sopivan ostohinnan laittamisessa. Siksi hän jäi usein ilman osakkeita, jotka olisivat tuoneet suuret voitot. 

Ajatteluvirheiden paljastaminen ei ole helppoa, mutta pidän Fisherin uskoa ylimmän johdon tärkeyteen hyvissä sijoituskohteissa liiallisena. Buffettia lainatakseni ”kun huonomaineinen yritys ja hyvämaineinen johto kohtaavat, jää yrityksen maine jäljelle.” Fisher ei mielestäni koskaan ymmärtänyt, että ihmisten epärationaalisuus voi johtaa pysyvään kilpailuetuun. Tämä on yksi syy miksi hän ei osannut sijoittaa päivittäistavaratuotteita myyviin yrityksiin. Toisaalta hän osasi keskittyä niihin yrityksiin, joiden toimintaa hän parhaiten ymmärsi.

Jatkuva huolehtiminen kaikesta pahasta oli Fisherin luonteenpiirre. Se sai hänet tuntemaan olonsa turvallisemmaksi. Pienetkin yksityiskohdat saattoivat saada hänet huolehtimaan sijoituskohteeseen liittyvistä riskeistä. Tämä sai hänet luopumaan monista sijoituskohteista, koska hän ei uskaltanut ottaa niihin liittyviä pieniäkin riskejä harteilleen. Hänen tuottonsa olivat pienemmät tästä luonteenpiirteestä johtuen. Hän ei uskaltanut ottaa yhtä harkittuja riskejä kuin monet muut huippusijoittajat.

Yhteenveto

Fisher oli laatuajattelun isä. Hänen sijoitusprosessinsa oli pitkä ja vaativa. Se ei sovi kaikille. Sen toteuttamista helpottaa, kun on ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Sisäänpäinkääntyneille se on raskas ja ehkä liiankin vaativa. En suosittele sitä heille. Fisher onnistui siinä syystä tai toisesta hyvin, joten se ei ole mahdoton niille, jotka eivät muista ihmisistä välitä. Fisher uskoi onnen tasoittuvan pitkässä juoksussa, joten hänestä jatkuva sijoitusmenestys on kiinni taidosta ja järkevistä peritaatteista. Fisherin kirjasta Developing An Investment Philosophy löytyy kahdeksan hänen käyttämäänsä periaatetta, jotka kiteyttyvät hänen sijoitusajatuksensa:

1. Osta niiden yritysten osakkeita, joilla on kurinalaiset suunnitelmat pitkäaikaiseen voittojenkasvatukseen ja luontaisia ominaisuuksia päästää muut nauttimaan voitoistaan.


2. Keskity edellämainittuihin yrityksiin, kun niillä ei ole markkinoiden suosiota.


3. Pidä osakkeita, kunnes yrityksessä tapahtuu olennaisia muutoksia tai se on kasvanut tilanteeseen, jossa siltä ei voi odottaa suurempaa kasvua kuin yleiseltä taloustilanteelta.


4. Arvonnousuun keskittyvien sijoittajien kannattaa vähätellä osinkojen merkitystä, koska parhaat mahdollisuudet tuottoihin löytyvät voitollisista yrityksistä, jotka maksavat osinkoa vähän tai eivät ollenkaan.


5. Virheiden teko on välttämätön hinta mikä pitää maksaa suurista sijoitusvoitoista. 


6. Loistoyrityksiä on rajallinen määrä. Niiden osakkeita ei yleensä saa houkuttelevilla hinnoilla, joten panostukset pitää olla suuret, kun mahdollisuudet tulevat. Sijoitukset pitää keskittää vain parhaimpiin kohteisiin. Yli 20:n osakkeen omistaminen kertoo kyvyttömyydestä


7. Sijoitusten hallinnan perusaines on olla suoraan hyväksymättä sijoittajien näkemystä tai olla sitä vastaan ilman ymmärrystä todellisuudesta.


8. Osakesijoittamisessa menestys riippuu kovasta työstä, älykkyydestä ja rehellisyydestä.