John Bogle @Massachutes law 2009

Voit katsoa haastattelun täältä.

Miksi vertaat USA:n talouden nykytilaa Rooman valtakunnan luhistumiseen?

Olemme maailmanvalta numero yksi. Yksikään niistä ei ole kestänyt ikuisesti. Tämä on varoitus. Emme voi tulla röyhkeiksi tai liian tyytyväisiksi itseemme. Roomalla oli myös valloitettuja alueita maailmanlaidalla. Myös heillä oli leipänsä ja sirkushuvinsa, kuten meilläkin nyt. Meillä on ongelmia yritys- sijoitus- ja rahastojärjestelmissä. Tilanne täällä nyt on lähes sama kuin Roomassa. Täällä on matalammat eettiset standardit kuin aiemmin. Nyt keskitytään täyttämään Wall Streetin odotukset ja toimitaan, kuten muut. Minulle eettiset standardit ovat absoluuttisia eivätkä suhteellisia.

Kommentoisitko graduasi rahastoista vuodelta 1951?

Yrityksen pitää olla vastuussa omistajilleen. Rahaston tarkoitus on palvella insitutionaalisia ja yksityisiä sijoittajia. Nykyään rahastobisnes palvelee johtajien etuja. Rahastoa tulee hallita mahdollisimman tehokkaalla, rehellisellä ja taloudellisella tavalla. Rahastot eivät voi väittää toimivansa ylivoimaisella tavalla verrattuna markkiniakeskiarvoihin. Nämä ajatukset toimivat Vanguardin indeksirahastojen perustana. Ne ovat yksinkertaisia ja perustuvat yksinkertaiseen aritmetiikkaan. Markkinoiden voittaminen ryhmänä on nollasummapeliä. Kun ottaa kulut pois, muuttuu se häviäjien peliksi. Indeksointi on paras ratkaisu, koska se tuottaa pienimmät häviöt.

Kuinka on mahdollista, että olemme tässä tilanteessa, vaikka vaikutusvaltaiset henkilöt kannattavat näkemyksiäsi?

Koska taloudelliset edut finanssijärjestelmän toimijoille: meklareille, investointipankkiireille ja rahastonhoitajille maksetaan asiakkaiden toimesta. Nämä ryhmät eivät halua luopua eduistaan. Toimijat pitävät yhdessä yllä järjestelmää.

Minkälaiset kirjanpitokikkailut mahdollistavat rikastumisen optioilla?

Pitkässä juoksussa on kahdet eri markkinat: 1. bisnesmarkkinat, joissa todelliset yritykset, ihmiset, tuotteet, palvelut ja strategiat käyttävät todellista rahaa tuottaen todellisia voittoja. Siitä sijoittamisessa pitäisi olla kyse. Yrityksen pärjätessä osake pärjää. 2. Odotusmarkkinat, joissa markkinat muuttavat odotuksiaan siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Todelliset tuotot ja kasvu menevät pitkässä juoksussa aika tasaisesti ylöspäin. Tulokset kasvavat vuosittain noin 85-90%:ia vuosista. Markkinat ottavat välillä etunojaa tuottojen nousuun nähden ja välillä ne jäävät tuotoista jälkeen, koska markkinat ovat spekulatiiviset. Johtajat oppivat, että on helpompaa kasvattaa odotuksia kuin liiketoimintaa ja sen voittoja.

Yrityksen todellisen arvon kasvattaminen on todella vaikeaa ja kovaa työtä. Illuusioiden luominen on helppoa. Tulosten manipulointia voi harrastaa monella tavalla. Helpoin tapa on olettaa yrityksen eläkevarojen tuottavan x%:ia ja kasvattaa oletusarvoa y-prosenteilla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Yhtäkkiä yritys tuottaa paljon suurempia voittoja. Tulos kasvaa ja eläkerahaston vaje samalla. Ei kestä kauaa, kun se ei pysty maksamaan eläkkeitä. Siihen mennessä optioita saaneet tulosta manipuloineet johtajat ovat rahastaneet ja lopettaneet toimintansa yrityksessä. Suurin osa optioista myydään heti, kun mahdollista. Kirjanpitolait sallivat optioiden olevan ilmaisia. Vuosina 2002-2005 1500 yritystä joutui korjaamaan tuloksiaan, koska ne eivät vastanneet todellisuutta. Työntekijöiden reaalitulot ovat kasvaneet 7%:ia 25:ssä vuodessa. Toimitusjohtajien palkat ovat kasvaneet 800%:ia. Tämä sanoo työntekijöille, että johtajat uskovat kasvattaneensa itse yrityksen arvoa ilman työntekijöitä.

Miksi kongressi suostui tähän?

Rahasta. Bisneslobbareilla on valtaa. Mikään sijoitus ei tuota niin hyvää tuottoa pääomalle kuin lahjoitukset vaalikampanjoihin. Lahjoitetut summat ovat hyvin pieniä hyötyihin nähden.

Siirtymä omistaja-markkinataloudesta johtaja-markkinatalouteen.

Perinteisessä markkinataloudessa omistajat ottavat riskit pääomillaan ja saavat palkinnot. Nykytaloudessa johtajat ja kirjanpitäjät ovat ottaneet vallan ja saaneen aivan liian suuren osan palkinnoista. Heillä on nyt valta. 1950 92%:ia osakkeista oli yksittäisten sijoittajien omistuksessa ja loput instituutioiden. Nyt luku on instituutioilla 68%:ia. Instituutiot eivät ole edes omistajia vaan omistajien asiamiehiä. Heidän etunsa eivät ole samat kuin omistajien. Suurin osa on treidereitä ja spekuloijia, jotka pitävät osakkeita keskimäärin vuoden. He eivät ole omistajia vaan osakkeiden vuokraajia. He toimivat odotusmarkkinoilla, jossa vain välikädet voittavat. Välikädet eivät äänestä omistajien puolesta, koska he menettäisivät liiketoiminnan, jonka yritysjohtajat ovat heille tarjonneet mm. eläkerahastojen hallinoimisen muodossa. Toinen syy on se, että osakevuokraajia ei kiinnosta yritysten hallinnointi. Koska meillä on vahvat johtajat, heikot hallituksen jäsenet ja passiiviset omistjat emme voi yllättyä, että rahojamme häviää.

Miksi rahastojen ottamat prosentit pysyvät samoina, vaikka hallinnoitavat varat kasvavat?

Skaalaedut hyödyttävät johtajia eivätkä omistajia. Tämä on luottamusaseman väärinkäyttöä.

Voisitko selittää lauseesi ”Tässä liiketoiminnassa et saa sitä mistä maksoit.”

Kaikki sijoittajat saavat keskimäärin keskiarvotuloksia. Luovutamme keskimäärin 2.5%:ia rahastoyhtiöille. Tutkimusten mukaan saat juuri sen mistä et maksa. Jos et maksa mitään, saat kaiken. 25:ssä vuodessa S&P500 on tuottanut 12.5%:ia vuodessa. Keskiarvokulut ovat 2.5%:ia. Hallintokuvut ovat keskimäärin 1.5%:ia. Osto- ja myyntikulut ovat rahastoilla keskimäärin 1.0%:ia. Suurin osa rahastoista myydään myyntipalkkioilla, jotka ovat keskimäärin 5%:ia. Rahastoja vaihdetaan keskimäärin viiden vuoden välein. Tämä tuottaa tappiota %:n vuodessa. Kurssihuipuilla rahastoihin tulee paljon uutta rahaa ja kurssien ollessa alhaalla rahaa tulee hyvin vähän. Rahastosijoittajat ajoittavat ostonsa huonosti ja sijoittajat huonosti tuottaviin rahastoihin, jotka ovat menneisyydessä tuottaneet hyvin. Rahastobisnes on markkinointibisnes. Ihmisille myydään sitä mitä he haluavat.