Wednesday, July 26, 2017

John Templeton, Hajauttaminen, riski

Hajauttaminen

Templetonista vain aina oikeassa olevat sijoittajat voivat jättää hajauttamatta. Hänestä parhaimmatkin ovat oikeassa noin kahdessa kolmasosassa tekemistään sijoituksissa. Siksi kaikkien tulisi hänestä pienentää riskejään hajauttamalla. Templeton uskoi sijoitusten hajauttamiseen maantieteellisesti, eri toimialoille ja eri sijoitusinstrumentteihin. Hän uskoi myös, että hajauttaminen ei saanut maksaa liikaa. Hän uskoi hajauttamisen suojelevan sijoittajaa itseltään. Yhteen kohteeseen rahansa laittava sijoittaja voi kärsiä, koska hänen egonsa pakottaa uskomaan hänen olevansa oikeassa todennäköisyyden väärässä olemiselle ollessa paljon nollaa suurempi.

Maantieteellisen hajauttamisen logiikka näyttäytyi Templetonista siinä, että lasku- ja nousumarkkinat vaihtelivat maittain. Taloudelliset trendit eivät ole joka maassa samat, joten yksittäisen maan trendit eivät vaikuta samoin. Maantieteellinen hajautus mahdollistaa useamman halvan sijoituskohteen löytämisen. Templetonin aikana tämä oli enemmän totta. Rahoitusmarkkinat ovat enemmän kytköksissä toisiinsa kuin ennen. Tämä koskee erityisesti suuria pörssejä, joiden liikkeet heijastelevat enemmän toisiaan. Pienten ja vähemmän kehittyneiden maiden pörssit voivat poiketa toisista enemmän. Valuuttariskit pienenevät enemmän maantieteellisellä hajautuksella kuin osakeriskit. Templetonin sijoitusmenestyksessä maantieteellinen hajautus oli merkittävässä roolissa.

Templeton etsi eri toimialojen halvimpia osakkeita tai halvimpia toimialoja. Hän vertaili toimialoja ja niiden osakkeiden arvostusta toisiinsa. Hän ei uskonut löytävänsä yhdeltä toimialalta tarpeeksi halpoja sijoituskohteita, joten hän hajautti omistuksiaan eri toimialoille. Templetonista yksittäisiltä toimialoilta löytyy aina muita halvempi sijoituskohde, mutta se ei tarkoita, että jokaiselle toimialalle kannattaa hajauttaa. On todennäköistä, että halvemmalta näyttävällä toimialallakaan ei ole aina kannattavaa sijoituskohdetta.

Sijoituskohteiden määrää ei Templetonista kannattanut hakata kiveen. Todellisuudessa määrä ei kerro suoraan kuinka hyvin hajauttaa. Templeton määritteli riittävän hajautuksen tarkoittavan vähintään kymmentä eri sijoituskohdetta. Kohteiden ollessa hajautettu maantieteellisesti ja toimialoittain tämä oli tarpeeksi suuri hajautus. Hän uskoi ettei hajauttaminen saanut maksaa liikaa. Hän suositteli matalakuluisia sijoitusrahastoja henkilöille, joilla ei ollut varaa kymmeneen eri sijoituskohteeseen. Hän eli aikaa, kun sijoittaminen oli paljon kalliimpaa mikä lisäsi hajauttamisen kustannuksia. Templeton ei hajauttanut vain hajauttamisen vuoksi vaan hänellä oli syy ostaa.

Templeton puhui vähintään kymmenestä eri sijoituskohteesta, mutta kaikki tilanteet eivät olleet samanlaisia. Hän hajautti tarvittaessa paljon laajemmin. Tästä on useampia esimerkkejä. Yksi niistä oli yli sadan halvan osakkeen ostaminen ennen toista maailmansotaa. Kyseessä oli muutaman vuoden mittainen sijoitus. Lisäksi hän myi teknokuplan aikana useampia yliarvostettuja osakkeita lyhyeksi. Vaikka hänellä oli rahastonsa salkussa satoja eri osakkeita, ei hän pitänyt sitä ainoana oikeana hajautuksena. Jäätyään eläkkeelle salkunhoitajan roolistaan hänellä oli salkussaan vain muutamia sijoituskohteita.


Riski

Hintaheilahtelujen näkeminen sijoittajan ystävänä kuului Templetonin ajatuksiin. Mitä enemmän hinnat heilahtelevat alaspäin sitä parempia sijoituskohteita hänestä löytyy. Aina löytyy ”järkevä” syy myydä. Suurin osa sijoittajista näkee pörssikurssien laskun sijoittajan vihollisena. Hintaheilahteluita hyödyntävä sijoittaja saa ostettua halvemmalla. On helppo pelätä, koska aina löytyy järkevältä kuulostava puhuva pää televisiosta tai talouslehdistä maalaamassa mustan tulevaisuuden. Mitä useampi tällainen henkilö saa palstatilaa tai lähetysaikaa sitä todennäköisemmin sijoittajat tekevät ylilyöntejä tuottaen järkeville ja kotiläksynsä tekeville sijoittajille mahtavia kohteita halvemmalla.

Sijoittajan pitää pystyä tarkastelemaan puolueettomasti sijoituskohteita. Jokainen yritys kohtaa välillä ongelmia, jotka niiden pitää ratkaista. Ongelmat tuottavat sijoittajille negatiivisia mielikuvia, johtaen useimmiten kurssilaskuun. Laskua ostamalla hyödyntävät sijoittajat joutuvat hyväksymään, että häviävät markkinoille välillä lyhyellä aikavälillä. Jokainen sijoittaja häviää välillä indekseille ja välillä paljon.

Mikäli sijoittaja on tehnyt kotiläksynsä kunnolla ja panostanut arvonmääritykseen, ei muille häviämisen pitäisi tuntua ongelmalta. Templeton piti keskittymistä pidempiin aikaväleihin parhaimpana tapana suojautua lyhyen aikavälin henkiseltä paineelta menestyksen ollessa odotettua huonompi muihin verrattuna. Pidemmille aikaväleille suunnatut näkemykset liiketoiminnan kasvusta, tuloksentekokyvystä ja yritysten kilpailukyvystä tuottavat parempia tuloksia kuin sijoitustulosten analysointi lyhyellä aikavälillä. Templetonista jälkimmäinen suhtautuminen tuottaa vain vaikeuksia. 

Riskien vaikutusta voi Templetonista vähentää myös matalammilla odotuksilla. Ihmiset ovat keskimäärin optimisteja ja uskovat enemmän itseensä ja valintoihinsa. Sijoituskohteiden tuloshistoriaa seuraamalla voi tehdä ennusteita yritysten tuloksentekokyvystä monin tavoin. Monet uskovat optimistisesti syklien huipulla tehtyjen vuosittaisten tulosparannusten jatkuvan tulevaisuudessakin, vaikka historiallinen tuloksentekokyky ei antaisi aihetta. Tämä näkyy todennäköisesti jo osakekurssissa. Syklin huiput ovat todennäköisimmin ne hetket, kun sijoittaja on pärjännyt parhaiten. Templetonista sijoittajan pitää tehdä eniten ja entistä huolellisemmin töitä menestyessään paremmin kuin aiemmin ja hänen lyhytaikaiset tuottonsa ja itsentuntonsa ovat huipussaan. Tällöin todennäköisyydet pahimmille virheille ovat suurimmillaan. 

Riskejä Templeton pienensi myös hajauttamalla omistuksensa useampaan maahan. Ne vähensivät hänen valuuttariskejään. Templeton uskoi myös, että ulkomaisia riskejään voi pienentää sijoittamalla maihin, joissa yhteiskuntajärjestelmä on markkinataloushenkinen tai menossa siihen suuntaan. Templetonin toimet sijoitusten riskienhallinnassa tähtäävät mahdollisimman suureen turvaväliin. Lisäksi hän hallitsi riskejä myymällä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Tuesday, July 25, 2017

John Templeton ja myyminen

Myyminen

Templeton myi sijoituskohteensa kahdesta eri syystä. Hän myi sijoituskohteensa löytäessään vähintään 50%:ia arvokkaamman sijoituskohteen hintaan verrattuna. Lisäksi hän myi hinnan noustessa liian korkeaksi arvoon nähden. Hän myi osakkeita lyhyeksi havaittuaan merkittäviä yliarvostuksia. Tätä ei voi suositella kuin ammattilaisille, koska riskit ovat suuremmat kuin ostaessa. Ostaessa voi hävitä vain 100%:ia rahoistaan. Lyhyeksi myytäessä tappioiden mahdollisuudet ovat äärettömät.

Erityisesti osakesijoittamisessa sijoituskohteen arvonmääritys on epätarkka toimenpide, koska tulevia kassavirtoja on mahdoton ennustaa täsmälleen. Vaihtaessa sijoituksen osakkeesta toiseen on tarve turvavälille. Templeton arvioi, että puolet arvokkaampi osake täytti vaatimukset turvavälistä. Templeton ei uskonut pystyvänsä tietämään milloin sijoituskohteen hinta oli huipussaan. Hän yritti löytää halvimman sijoituskohteen ja ostaa sitä kalliimpien tilalle. Seuraavassa esimerkissä selvitän mitä 50%:ia tarkoittaa.

Oletetaan kaksi osaketta A ja B, joiden arvoksi on määritelty 50€. Sinulla on salkussasi osaketta A. Sen hinta on 20€:a ja B-osakkeen hinta on 15€:a. Kannattaako sinun vaihtaa osakkeeseen B? Saat arvostuseron selville vähentämällä osakkeen B hinnan osakeen A hinnasta. Prosentuaalisen eron saat jakamalla erotuksen osakkeen B hinnalla. Tulokseksi saat 33%:ia hintaansa nähden arvokkaamman osakkeen eli vastaus on ei. B-osake ei täytä Templetonin ehtoa 50%:ia halvemmasta osakkeesta. Jatketaan kysymällä mitä pitäisi tapahtua, jotta osake B täyttäisi ehdon? Kun oletetaan osakkeiden laskennallisen arvon olevan saman niin saamme vastaukseksi, että B-osakkeen hinnan pitäisi tippua ainakin 13.33€:oon tai osakkeen A hinnan pitäisi nousta vähintään 22.5€:oon.

Templeton ei määritellyt tarkasti milloin osake on liian kallis ja se pitää myydä, kun vaihtoehtoa ei ole olemassa. Hän antoi vihjeitä, mutta ne ovat epätarkkoja, kuten ”tarkastele osakkeen P/S, P/E ja P/B-lukuja ja vertaa niitä yrityksen kilpailijoihin tai osakeindeksiin mikäli luvut ovat paljon korkeammat kuin vertailukohteilla niin on löytynyt liian suosittu osake. Se on todennäköisesti huono sijoitus.” Varoituksen voi tulkita myös niin, että osake pitää myydä mikäli tunnuslukujen kasvu on ollut vastaavia osakkeita tai indeksejä nopeampaa pidemmän aikaa. Vertaileva tarkastelu tuottaa Templetonista helpompia myyntipäätöksiä.

Templeton myi lyhyeksi osakkeita suuren yleisön ollessa euforian vallassa. Euforiat ovat harvinaisia, mutta toistuvia tapahtumia. Euforioista osa seuraa teknologiamurroksia. Niissä suuri yleisö on valmis laittamaan rahansa mihin tahansa yritykseen joka profiloi itsensä uuden teknologian yritykseksi. Euforian iskiessä markkinoilla oleva yritysmäärä on huima ja suuri määrä yrityksiä on saanut rahoitusta pörssin kautta suuren yleisön välittämättä tuloksentekokyvystä tai mahdollisuudesta selvitä seuraavista vuosista. Odotukset ovat järjettömät ja uusien yritysten riskit unohtuvat. Osalla yrityksistä on tuote odotusten takana, mutta suurella osalla ei ole mitään konkreettista tulonlähdettä.

Euforioiden muita ominaispiirteitä ovat se, että ”tällä kertaa on toisin” kommentit alkavat esiintymään. Vanhat opit osakkeiden arvosta ja tuloksentekokyvyn merkityksestä alkavat tuntua seniilien ja entisten suuruuksien puheilta. Suuri yleisö alkaa hyljeksimään entisiä mestareita ja turhasta innostuneisuudesta varoittavia järjen ääniä. Heitä mollataan ja väheksytään. Entiset suositut ja halvaksi muuttuneet sijoituskohteet muuttuvat harvojen tilaisuuksiksi tehdä rahaa. Totuus selviää suurelle yleisölle uusien osakkeiden hintojen romahtaessa.

Euforiat eivät vaikuta vain pörssiin vaan ihmisten kulutushuumaan. Velkaefekti ja nousevat osakekurssit saavat ihmiset kuvittelemaan olevansa rikkaampia kuin todellisuudessa. Helpon rahanteon houkutus on suurimmillaan euforian ollessa pahimmillaan. Harva sijoittaja tai kuluttaja välttää houkutukset ja älykkäimmätkin sortuvat kuvittelemaan itsestään liikoja. Isaac Newtonkin hävisi suuren osa rahoistaan sijoittaessaan rahansa Etelämeren komppania nimisen kauppalaivaston osakkeisiin 1700-luvun alkupuoliskolla. Euforiaa seuraa aina todellisuus mikä tarkoittaa omaisuuden uusjakoa.

Euforian loppumisen yksi merkeistä on sisäpiiriläisten into alkaa myymään osakkeitaan pois heti, kun se on mahdollista listautumisen jälkeen. Yleensä sisäpiiriläisillä on myyntikielto tietylle ajanjaksolle. He tietävät parhaiten onko yrityksellä mahdollisuus tehdä rahaa jatkossakin. Syynä listautumiseen voi olla vain rahanteko, koska ahneus voi iskeä. Sisäpiiriläisten myynnit eivät Templetonista ole syy euforian loppumiseen vaan yksi ajuri pessimismin vahvistumisessa.

Templeton myi lyhyeksi teknokuplan aikaan osakkeita, joiden hinta oli karannut kauas todellisesta arvosta. Uuden teknologian tuottaman euforian jälkeen harvat markkinoille tulevat yritykset ovat pystyssä. Lyhyeksi myyminen kannattaa tehdä hajautetusti. Templeton määritteli ennakkoon milloin kannatti luovuttaa ja ostaa osakkeet takaisin sekä hinnan, jolloin hän oli tehnyt tarpeeksi voittoa. Hän oli varovainen kurssien noustessa sisäpiiriläisten myyntikiellon jälkeen ja kärsi mieluummin heti tappionsa. Templeton uskoi, että oli järkevämpää suunnitella kaikki etukäteen, jotta pystyi säilyttämään kirkkaan ja puolueettoman ajattelun välttäen liiallisen ahneuden tuottamat tappiot.

Monday, July 24, 2017

John Templeton ja ulkomaille sijoittaminen

Sijoittaminen ulkomaille

Maailma pienenee. Templeton aloitti sijoittamaan ulkomaille ennen asian realisoitumista. Hän etsi halvimpia sijoituskohteita välittämättä mistä hän niitä löysi. Kaikki Templetonin opit ulkomaille sijoittamisessa eivät toimi enää niin hyvin. Indeksisijoittaminen ei ollut mahdollista eikä tiedonkulku toiminut yhtä hyvin. Indeksisijoittaminen vähentää tarvetta tuntea sijoituskohteensa hyvin hajauttaessaan ympäri maailmaa. Kaikki tapahtui hitaammin ja eri maiden pörssit eivät korreloineet niin paljon. Tämä ei tarkoita etteikö samat opit pätisi jollakin tasolla. Kulttuurin, ihmisten ja kirjanpitolakien tuntemus ulkomailta auttaa tekemään parempia päätöksiä muualle sijoitettaessa. Suurin osa Templetonin opeista ulkomaille sijoittamisessa pätee siihen kannattaako kotimaahansa sijoittaa.

Templeton löysi kaksi tärkeää syytä sijoittaa ulkomaille. Ensimmäinen oli mahdollisuuksien kasvattaminen. Toinen oli se, että oli mahdollista löytää useampia suhteessa parempia sijoituskohteita. Ulkomaille sijoittaminen lisää hajautusta harvojen maiden ollessa samassa tilanteessa koko ajan. Odotukset tulevaisuuden tuloksentekokyvystä vaihtelevat. Nykyään tilanne on tasoittunut, mutta eroavaisuuksia löytyy. 

Halpojen kohteiden etsiminen ympäri maailmaa paransi Templetonin mahdollisuuksia löytää uusia sijoituskohteita. Vaihtelevat näkymät ja mielialat tuottivat arvostuseroja eri maiden välillä. Arvostuserojen löytäminen yhdestä maasta muihin verrattuna saattoi kertoa, että maasta löytyi enemmän halpoja sijoituskohteita. Parhaat mahdollisuudet löytää arvoaan halvempia osakkeita löytyivät useasta maasta. Templeton etsi maita, joissa taloustilannetta pidettiin heikkona, sijoittamista pelättiin ja joihin oli sijoitettu vähän ulkomaisia pääomia. Jälkimmäinen oli usein seurausta sääntelystä.

Templeton tutki maita, joissa yksittäisten yritysten arvostustasot olivat matalalla. Hän tutustui yksittäisiin yrityksiin. Hän uskoi niiden arvostustasojen kertovan parhaiten löytyykö maasta useampia hyviä sijoituskohteita. Lisäksi hän vertasi arvostustasoja muiden maiden yksittäisiin yrityksiin. Templeton ei välittänyt suoraan makrotalousluvuista, kuten bruttokansantuotteesta. Hän välitti yhteiskuntarakenteesta, valuuttariskeistä, säästämisasteesta, ihmisten ja hallinnon suhteesta markkinatalouteen, jne.

Valuuttariski on olemassa ulkomaille sijoitettaessa. Templeton uskoi, että valuuttariskejä selvittäessä piti huomioida tulevaisuutta useamman vuoden päähän. Hän piti pienempiriskisistä valuutoista. Hänestä maat, joissa oli korkea säästämisaste, vähän velkaantunut ja säästäväinen hallinto tarjosivat vähemmän riskisemmän valuutan. Korkea säästämisaste on usein vaatimus tulevalle talouskasvulle.
Hänestä valtionvelka ei saanut ylittää 25%:ia bruttokansantuotteesta. Näkemys on vanhentunut, koska valtionvelka on lähes kaikkialla suurempi. Sijoittajan tulee itse määrittää järkevä velkamäärä. Vahvasti velkaantuneille maille voi tulla ongelmia ulkomaisten velkojien kanssa. Tämä teki Templetonista valuutasta liian riskipitoisen. Hän pienensi valuuttariskejään sijoittamalla ulkomaisiin yrityksiin, joiden liiketoiminnasta yli 25%:ia oli maissa, joiden vienti ylitti tuonnin.

Templeton uskoi poliittisten riskien olevan merkittäviä monissa maissa. Hän suosi maita, joissa yksilönvapaudet olivat kasvussa ja sääntely vähenemässä. Hän varoi maita, joissa oli vastakkaisia merkkejä. Hän uskoi Adam Smithin näkymättömän käden käsitteeseen eli yhteisen hyvän kasvamiseen henkilökohtaisia vapauksia lisäämällä ja kannattamalla. Hän uskoi markkinoiden säätelevän itseään tiettyyn pisteeseen saakka. Tarkemmin hän ei asiaa määritellyt, mutta viime vuosikymmenen aikana on ollut helppo huomata ettei tämä pidä täysin paikkaansa.

Todellisuudessa markkinoiden täysi vapaus on olematon käsite. Hallitus sääntelee, sotkeutuu liiketoiminnan pyörittämiseen ja tekee asiat yrityksille vaikeammiksi eri tavoin. Makrotalouslukujen sijaan Templeton oli kiinnostunut yhteiskuntarakenteen kehittämisestä kohti markkinataloutta. Hän sijoitti maihin, jotka olivat menossa kohti yksilönvapauksia ja markkinataloutta suosivaa järjestelmää kohti. Hän vältti maita, joissa kehitys oli päinvastainen.

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen tuotti Templetonille mahdollisuuksia. Hän sijoitti ensimmäisten ulkomaalaisten joukossa Japaniin ja Etelä-Koreaan niiden markkinoiden vapauduttua vähitellen ulkomaisille toimijoille. Historia on osoittanut yhteiskuntajärjestelmien muuttuvan. Markkinoiden vapautuminen voi tuottaa aliarvostettuja sijoituskohteita, joiden tutkimiseen ei monilla ole halua. Kilpailun vähyys auttaa halpojen kohteiden huomaamisessa, joten valistuneen sijoittajan pitää olla tarkkana, kun maissa tapahtuu merkittäviä muutoksia vapaampien markkinoiden suuntaan.

Halpojen sijoituskohteiden löytyessä ulkomailta tulee selvittää miten hallinto sääntelee liiketoimintaa. Markkinatalouksissa toimivat yritykset voivat olla parempia sijoituskohteita, vaikka olisivat nykyhetken mittareilla laskettuina hintavampia kuin säännellyissä talouksissa. Hintakontrolli voi tuottaa tilanteen, jossa yritys ei pysty maksattamaan kasvavia kustannuksiaan asiakkailla. Palkat voivat kasvaa sääntelyn johdosta nopeammin tappaen yrityksen voitot. Kaikenlaiset verot ja veroluontoiset maksut, korruptio ja ilman ennakkovaroitusta tehtävät liiketoimintaa vahingoittavat päätökset voivat tuhota halvalta näyttävän sijoituskohteen tuotot. Templeton varoi tällaisia maita hintojen ollessa edullisiakin.

Ulkomaisiin osakkeisiin suoraan sijoittaminen vaatii enemmän kuin indeksirahastojen kautta tehtävät sijoitukset. Ne vaativat paikallisen kulttuurin, ihmisten, lakien ja yhteiskuntarakenteen tuntemisen. Paras tapa saavuttaa se on tutustua asioihin paikan päällä. Vain siten tietää miten laadukkaat mahdollisuudet ulkomaisilla yrityksillä on tehdä voittoa kotimarkkinoillaan. Templeton matkusteli ulkomailla paljon nuoresta lähtien. Hän matkusti Englannissa opiskelemansa ajan jälkeen läpi lähi-idän, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin. Hän palasi sieltä kotiin Yhdysvaltoihin. Hän suosi vapauden lisäksi maita, joiden kansalaiset tekivät paljon töitä, kuten japanilaiset.

Sunday, July 23, 2017

John Templeton ja historian oppeja nykypäivään

Historiasta oppeja nykypäivään

Taloushistorian tutkiminen ja sen oppien soveltaminen nykytilanteeseen kuuluu huippusijoittajien työkaluihin. Mennyt ei toistu, mutta tulevalla on samankaltaisuuksia sen kanssa. Nykyhetken tapahtumat ovat poikkeus, koska keskuspankkien ohjauskorkoja ei ole pidetty koskaan yhtä laajasti miinuksella kuin tällä hetkellä. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä se tarkoittaa. Templeton hyötyi useita kertoja historian opetuksista. Hän ymmärsi mm. Etelä-Korean seuraavan Japanin jalanjälkiä rahoitusmarkkinoiden vapauttamisessa. 

Lisäksi hän ymmärsi toisen maailmansodan alla 1939 tehdä rahaa menneisyyden isompien sotien opetuksilla. Markkinoilla on tapana liioitella sodan tuomia uhkia epäillen maailmanloppua. Todellisuudessa vastaavat tilanteet voivat tuottaa huippumahdollisuuksia. Tilanteet eivät ole suoraviivaisia mahdollisuuksia tehdä paljon rahaa. Maailmansodan uhka ja sen leviäminen Yhdysvaltoihin pelotti markkinatoimijoita. Nämä pelot ovat usein liioiteltuja, mutta välillä ne toteutuvat, kuten pääsi käymään.

Yhdysvallat ovat verrattain kaukana Euroopasta, jossa sota oli alkamassa. Siitä huolimatta osakemarkkinat olivat tippuneet viimeisen 12 kuukauden aikana 49%:ia. Templeton seurasi tapahtumia, mutta teki erilaisen johtopäätöksen. Hän ei pelännyt samoin kuin markkinatoimijat keskimäärin. Hän oli valmis sijoittamaan uskoen, että Yhdysvallat vedettäisiin sotaan mukaan. Hän uskoi osallistumisen kasvattavan taloudellista toimeliaisuutta kotimaassaan lisäten mm. hyödykkeiden tarvetta sotaponnisteluiden vuoksi. 

Templeton uskoi surkeimpienkin yritysten hyötyvän todennäköisesti sotaponnistuksista. Hän uskoi niiden olevan houkuttelevia useasta syystä. Hän uskoi hyödykkeisiin liittyvien yritysten, aseteollisuuden ja kuljetuspalveluiden hyötyvän eniten. Hän uskoi, että suuri osa konkurssissa olevista yrityksistä pääsisi pinnalle. Hän uskoi niiden tekevän suurimmat tuotot sijoittajille verojen jälkeen. Ne olivat hinnoiteltu halvoiksi. Hän uskoi hyvillä yrityksillä olevan heikot mahdollisuudet tehdä tuottoja niiden tuottomahdollisuuksien ollessa pienemmät kuin heikoilla yrityksillä.

Lisäksi hän uskoi yritysveroprosentin nousevan paljon suuremmaksi kuin rauhan aikana. Seurauksena ennen sotaa voittoja tehneiden vahvojen yritysten tuloksista suurin osa menisi valtiolle sotaponnistelujen maksamiseen. Tämäkin oletus teki surkeat yritykset houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi, koska niillä olisi tappioita tulevien verojen kuittaamiseen. Edellämainitut asiat saivat Templetonin sijoittamaan markkinoiden hyljeksimiin osakkeisiin. 

Hän uskoi hetken olevan hyvä myös lainarahan käyttöön, koska tuleva inflaatio söisi nopealla vauhdilla sen kustannuksia. Templeton lainasi rahaa 10000 dollaria ostaakseen osakkeita. Hän sijoitti rahansa penniosakkeisiin. Hän sijoitti yhteensä 104:n yrityksen osakkeisiin. Niistä 37 oli konkurssissa. Hän hajautti sijoituksensa. Hänen strategiansa oli kaksiosainen. Hän halusi sijoittaa tuloksiaan eniten parantaviin yrityksiin. Hän halusi myös suojautua yritysveroprosentin nousulta.
Lopputulos oli, että Templeton nelinkertaisti sijoittamansa rahasumman seuraavien vuosien aikana. Vain 4 yritystä meni konkurssiin sodan aikana. Templetonin tekemä hajautus kompensoi niiden tappiot. Templeton oli oikeassa veroprosentin kasvussa. Hyvin hoidettujen yritysten veroprosentti nousi parhaimmillaan 85.5%:iin. Huonossa tilanteessa ennen sotaa olleiden nettotuotot olivat korkeat verrattuna hintaan. Hyvien yritysten tekemät nettotuotot eivät pärjänneet niille.

Menneisyyden tutkiminen ei riitä. Sitä pitää ymmärtää syvällisesti. Samankaltaiset tilanteet eivät ole toistensa kopioita. Monissa eri tilanteissa on samoja elementtejä seurausten vaihdellessa. Kaikki ison sodan uhkat eivät tuo uusia sotia. Sotien lisäksi on monia tilanteita, joissa historiantuntemus auttaa. Rahoitusmarkkinoiden tai yhteiskunnan vapautuminen joissakin maissa voivat tuottaa tilanteita, joissa riskit ovat kohtuullisia verrattuna mahdollisuuksiin. Asiat voivat mennä huonompaan suuntaan ja riskit kasvavat mahdollisuuksia suuremmiksi. Templeton oli ensimmäisiä Yhdysvaltalaisia rahastonhoitajia joka hyötyi edellämainituista tilanteista.

Saturday, July 22, 2017

John Templeton ja osakkeiden halpuuden määrittäminen pidempien aikajanojen avulla

Halpuuden määrittäminen pidempien aikajanojen avulla

Templeton painotti pidemmän aikavälin tuloksentekokyvyn arvioimista. Hänestä osake oli halpa hinnan ollessa matala verrattuna tulevaisuuden tuloksentekokykyyn. Templetonilla se tarkoitti viidestä kymmeneen vuotta riippuen syklistä. Sijoittajan tulee ymmärtää liiketoiminnan syklit. Hänen pitää ymmärtää mitkä tekijät vaikuttavat myyntiin, voittomarginaaleihin, kilpailijoihin ja kilpailutilanteeseen pidemmällä aikavälillä. Keskinkertaisuudet ja huippusijoittajat erottuvat toisistaan siten, että jälkimmäiset keskittyvät tulevaisuuteen ja ensimmäiset nykyisiin tapahtumiin. 

Parhaiten todennäköisyydet löytyvät Templetonista liiketoiminnoista, joilla on matala nykyinen P/E-luku, keskimääräistä korkeammat pitkän ajan kasvuodotukset ja keskimääräistä parempi kyky tehdä tulosta pitkällä aikavälillä. Templeton etsi usein yrityksiä, joiden osakkeiden nykyhinta oli matala verrattuna hänen odotuksiinsa tuloksesta viiden vuoden päästä. Hän toivoi nykyhinnan olevan alle viisinkertainen. Toisin sanoen, 10 euroa nykyisin maksavan osakkeen piti tuottaa viiden vuoden päästä tulosta vähintään 2 euroa. Hän etsi äärimmäisiä alennuksia ja löysi niitä sanojensa mukaan. 

Huippusijoittajat ja halpojen sijoituskohteiden etsijät ovat mieluummin varovaisia arvioissaan tulevasta tuloksentekokyvystä kuin toiveikkaita. Yksittäisten vuosien suuremman tuloskasvun ei pidä vaikuttaa näkemykseen pitkällä aikavälillä. Jos yritys on kasvattanut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 5%:ia ja viimeisenä vuonna yhtäkkiä se on noussut 7%:iin niin on parempi arvioida tulevaisuuden kasvuksi ensimmäinen lukema mikäli yrityksen liiketoiminnassa ei ole yhtäkkiä tapahtunut jälkimmäistä puoltavia muutoksia. Yksittäisten vuosien tulokset voivat heitellä. Tämä koskee varsinkin kasvusyklin loppumista. Huippusijoittajat eivät jätä huomioimatta huonoja vuosia arvioidessaan tulevaisuutta. On kysyttävä itseltään ovatko tuloskasvuodotukset perusteltuja ja yrittää löytää syyt siihen. Niitä pitää etsiä, kunnes löytää niitä tai on tehtävä uusi arvio. 

Pidemmän aikavälin tutkiskelu pakottaa ajettelemaan monia asioita, jotka voi jäädä huomioimatta nykyiseen keskittyviltä. Seuraavat kysymykset saavat keskittymään olennaiseen lyhytnäköisyyden sijaan: Pysyykö kilpailuetu yrityksellä? Onko sillä pienemmät yksikkökustannukset vai pystyykö se hinnoittelemaan tuotteensa kalliimmiksi, koska brändi on luonut mielikuvan asiakkaille? Pystyykö yrityksen huipputuotteet kopioimaan? Pystyykö se säilyttämään kilpailuasemansa kilpailun koventuessa? 

Kysymykset kertovat voittomarginaalien pysyvyydestä ja tuottavat paremman ymmärryksen. Sitä vaaditaan tuloksentekokyvyn ennustamiseen. Suurimmat voittomarginaalit ja nopeimmin kasvavat tulokset omaavien yritysten tuloksentekokyky säilyy arvokkaana erityisesti tilanteessa, jossa sen liiketoiminnan maantieteellinen laajuus on merkittävä. Kysymyksistä ja vastauksista on pyrittävä tekemään yksinkertaisia ja selkeitä. Ei pidä käyttää liian monimutkaista matematiikkaa kysymysten ratkaisemiseen tai keskittyä yksityiskohtiin liian tarkasti. 

Templeton ja useampi muu kirjan huippusijoittajista hyödyntää lähteenä tutkimansa sijoituskohteen kilpailijoita ja tutkimaan niitä. Usein laadukkain tieto sijoituskohteesta löytyy tätä kautta. Kilpailijat tutkivat toisiaan ja yrittävät löytää toistensa heikkouksia. Ne pyrkivät saavuttamaan kilpailuedun. Ajan myötä niille muodostuu toisistaan tarkka kuva. Kilpailijat pystyvät näkemään vastustajansa todellisen tilanteen ennen sijoittajaa. Templetonista yritysjohtajat olivat yllättävän rehellisiä vastatessaan kysymyksiin kilpailijoista. Toimialan sisäiset yritysostot voivat myös kertoa sijoituskohteen halpuudesta tulevaisuudennäkymiin verrattuna. Myös yrityksen omien osakkeiden osto voi kertoa halvasta hinnasta. 

Yrityksiä pitää tutkia useamman arvostusmittarin perusteella ja jakaa ne osiin, jotta pystyy tulkitsemaan lukuja. PEG-luvun ollessa 0.5 voi yrityksen P/E-luku olla 50 ja kasvuvauhti 100%:ia tai P/E-luku voi olla 15 ja kasvuvauhti on 30%:ia. Yrityksen kasvuvauhti voi olla yksittäisenä vuotena suuri, joten tuloskasvua pitää tarkastella useammalta vuodelta. Tulosmittareiden lisäksi sijoittajan pitää tarkastella tasetta. Nettovelan suuruus on tärkeä tekijä Templetonista. Mittareita tarkastellessa pitää huomioida niiden suuruus verrattuna kilpailijoihin. Joskus järkevämpi sijoituskohde löytyy tätä kautta. 

Useampien menetelmien ja lukujen käyttö on tärkeää kahdesta syystä. Mikään menetelmä ei toimi koko ajan eivätkä yksittäiset luvut kerro tarpeeksi. Useammalla arvostusmenetelmällä ja mittarilla halpa osake on todennäköisemmin hyvä sijoitus. Useampi arvostusmenetelmä ja mittari lisää luottamusta sijoituspäätöksen järkevyyteen. Sitä voi tarvita ennen kuin sijoituskohteen hinta saavuttaa näkemyksen arvosta.

Templeton löysi sijoituskohteita yrityksistä, toimialoista ja maista joita kukaan ei seurannut. Kilpailun vähyys tuottaa mahdollisuuksia. On helpompi olla enemmän oikeassa kuin muutama muu henkilö kuin suuret ihmismassat. Vähemmän seurattuja toimialoja, yrityksiä ja maita löytyy aina. Kaikki niistä eivät ole hyviä sijoituskohteita. Hyvien kohteiden löytämiseen joutuu Templetonista tekemään hieman enemmän töitä kuin mihin suuret massat ovat valmiita. Markkinat toimivat useimmiten tehottomammin vähän seuratuissa sijoituskohteissa. Sijoitta ja hyötyy luodessaan tavan tutkia kohteita, jotka eivät muita kiinnosta.

Halpojen osakkeiden osakkeiden ostajat joutuvat usein odottamaan vuosia ennen suuren yleisön mielipiteen kääntymistä heidän suuntaansa. Tällöin on todennäköistä, että halpoja osakkeita ostanut häviää lyhyellä aikavälillä markkinoille usein odottamattoman paljon. Hän voi hävitä muille parissa vuodessa suurella marginaalilla, vaikka pitkällä aikavälillä tuotot olisivat ylivertaisia. Todennäköisesti hän joutuu kokemaan muiden sijoittajien hyljeksintää ja vähättelyä ollessaan oikeassa. Pitkäjänteisyys on halpojen osakkeiden hankkijan perusominaisuus. Hänen pitää uskoa päätöksiinsä muiden ollessa eri mieltä. Väliaikaisten tappioiden kestäminen on pakollista.

Friday, July 21, 2017

John Templeton, osakkeiden halpuudesta

John Templeton



”Nousumarkkinat syntyvät pessimismin aikana, nousevat epäilyksien, kypsyvät optimismin ja kuolevat euforian.”

Templetonin Templeton Growth Fundin ja Dow Jonesin tuotot vuosien 1962 ja 1981 välillä:

Templeton Growth Fund 15% vs Dow Jones 5.2%

Dow Jonesin tuotot eivät ehkä sisällä osinkoja, mutta ero Templetonin puolesta on merkittävä. Templeton oli sijoittajien Sulo Vilen, tarjoushaukka joka etsi halvinta mahdollista ostokohdetta. Todella halpoina sijoituskohteina hän piti osakkeita, joita myytiin maksimissaan noin 20%:lla todelliseen arvon verrattuna. Hän etsi parhaita sijoituskohteita suuren yleisön hylkimistä osakkeista. Hän oli yksi ensimmäisistä Yhdysvaltojen markkinoilla toimivista salkunhoitajista joka sijoitti rahastonsa varoja maan ulkopuolelle. Hän sijoitti ensimmäisten ulkomaalaisten joukossa mm. Japaniin ja etelä-Koreaan.

Hän uskoi ihmispsykologian ymmärtämisen auttavan sijoittajaa saamaan hyviä tuloksia. Hänestä oli tärkeää ymmärtää miksi sijoituskohteen hinta oli mikä oli. Sijoittajien motiivit ja heitä ohjaavat psykologiset tekijät auttoivat näkemään kannattiko halvalta näyttävää sijoituskohdetta ostaa vai johtuiko halpuus yrityksen liiketoiminnasta. Tämän selvittämisessä häntä auttoi historian tutkiminen.


Osakkeiden halpuudesta

Sijoittajan pitää yrittää ostaa osaketta matalimmalla hinnalla verrattuna sen arvoon. On yksi syy halpaan hintaan. Muut myyvät sitä. Markkinoiden keskimääräinen mielipide hinnasta näkyy pörssissä. Halvin mahdollinen hinta syntyy, kun markkinatoimijoiden mielipide osakkeesta on pelokkain. Sijoittaja tekee aina hyvän sijoituksen ostaessaan tulevaisuuden tuloksentekokykyä halvalla. Halpuuden havainnointi tuottaa tuplaedun eli suuremman turvamarginaalin ja pääoman kasvumahdollisuuden. Ostaminen ei ole helppoa muiden ollessa eri mieltä. Templeton sanoo: ”Sijoittaja tarvitsee luonteenlujuutta ostaakseen osakkeita, kun muut epätoivoisesti myyvät niitä ja myydäkseen, kun muut ostavat innokkaimmin saavuttaakseen suurimman mahdollisen palkinnon.” 

Erimielisyys ei ole hyvästä mikäli tosiasiat yrityksen tulevaisuuden tuloksentekokyvystä eivät puolla sitä. Sijoittajan pitää myös ymmärtää vastakkaisten mielipiteiden motiivit. Suurin osa ihmisistä kysyy mistä löytyy parhaimmat näkymät. Templeton kysyi mistä löytyvät huonoimmat näkymät etsiessään sijoituskohteita. Tämän jälkeen hän tutki tilannetta, jotta näki missä hänen odotuksensa tulevaisuuden tuloksentekokyvystä oli suhteessa positiivisin verrattuna muihin. 

Templeton uskoi, että pystyäkseen erottautumaan muiden mielipiteistä hänen täytyi erottaa itsensä fyysisestikin muista sijoittajista. Hän pärjäsi parhaiten sen jälkeen, kun muutti Bahamalle New Yorkista. Tämä pakotti hänet ajattelemaan eri tavoin kuin Wall Streetilla. Fyysinen etäisyys tarkoitti, että hän ei kuunnellut samoja esityksiä tai osallistunut muihin tapahtumiin kuin Wall Streetin analyytikot. Hänen oli pakko ajatella itse, koska siihen aikaan ei ollut samanlaisia viestintämahdollisuuksia kuin nykyään. 

Halpuus on suhteellinen käsite. Templetonista osake oli halpa, kun sen hinta oli alle puolet sen tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvosta. Templeton ei etsinyt sijoituskohteita vain edellämainitulla kriteerillä. Hän etsi halvinta mahdollisinta kohdetta eli suurinta mahdollista turvamarginaalia. Hän sijoitti rahansa aina siihen. Joskus kohteita oli useampia, joten hän hajautti silloin rahojaan. Halpuus on suhteellinen käsite, koska kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa arvoa osakkeille. Templeton piti osaketta toista halvempana, kun osakkeen hinta oli toista puolet halvempi arvoon nähden. 

Suhteellisuus vaikuttaa eri liiketoimintojen vaatiessa erilaiset arvonmääritystavat. Suhteellisuus näkyy myös siinä, että sijoituskohteen pitäisi olla toimialansa kilpailijoita suhteessa halvempi.
Templetonista pelkkä halpuuden havaitseminen ei riitä ostopäätöksen tekemiseen. Sijoittajan pitää ymmärtää syyt siihen. Syitä voi olla monia ja niiden seuraus on muiden sijoittajien matalat odotukset tuloksentekokyvyn suhteen. Myymiseen voivat Templetonista olla syynä sodanpelko, tuloksentekokyvyn väliaikainen heikentyminen, markkinoiden tuottamat paniikit, epäseksikäs toimiala tai hetkellinen epäsuosio epämiellyttävien uutisten seurauksena. Sijoittajat kärsivät suurempina joukkoina negatiivisista harhoista estäen heitä näkemästä halpoja sijoituskohteita. Yhtenäisten harhojen huomaaminen voi tuottaa etulyöntiaseman ja saa ostettua halvalla. 

Templetonista suurin syy halpuudelle on lyhytnäköisyys. Ammattilaiset tarjoavat asiakkailleen näkemyksiään seuraavien kolmen kuukauden tai maksimissaan vuoden aikavälin kehitystä arvioiden. Seurauksena on lyhytnäköisyys mikä tuottaa pidemmälle katsoville sijoittajille halpoja kohteita. Tarinat kuulostavat älykkäiltä, mutta sotkevat sijoittajien ajatukset. Hintaheilahtelujen seuraaminen ja arvioiminen kasvattaa kaupankäyntimääriä ja epäsuosittujen kohteiden perustelematonta myyntiä. 

Arvonmääritys unohtuu hintaheilahtelujen hallitessa toimintaa. Syiden ymmärtäminen kasvattaa todennäköisyyksiä tehdä järkeviä sijoituspäätöksiä. Epäsuosion syyt ovat arvioitu usein oikein.
Kriisit tai niiden pelko tuovat sijoitusmahdollisuuksia. Välillä tulee hetkiä, kun sijoittajat liioittelevat mahdollisten kriisien vaikutuksia yritysten tuloksiin. Niiden mahdollisuuden tuoma epävarmuus pelottaa, vaikka se voi tarjota parhaat ostomahdollisuudet. Kriisit ovat usein vältettävissä. Vaikutukset ovat yleensä lyhytaikaiset ja odotettua pienemmät. Historian suurin päivittäinen kurssilaskukin Yhdysvalloissa saatiin äkkiä kuitattua vuonna 1987. Osakekurssit toipuivat pikavauhtia kriisiä edeltäville tasoille ja kurssinousu jatkui yli vuosikymmenen. Myyminen on tyypillinen reaktio ilman perusteitakin. Tilaisuudet pitäisi nähdä lahjoina. 

Ne tarjoavat pitkän aikavälin sijoittamiseen loistavat lähtökohdat. Toiminta laskumarkkinoiden ja paniikkien aikana kertoo Templetonista sijoittajasta eniten. Hänestä nousumarkkinoilla voi kuka tahansa tehdä rahaa. Ostaminen jyrkkien kurssilaskujen aikana vaatii enemmän kuin kykyä analysoida yritystä. Se vaatii rohkeutta ja luottamusta oikeassa olemiseen sekä etukäteen luotua suunnitelmaa. Templeton varautui tilanteisiin pitämällä toivomuslistaa liian korkealle hinnoitelluista laatuyritysten osakkeista. Hänellä oli laskumarkkinatilanteita varten alhaisin hinnoin luodut ostotoimeksiannot. Usein liian korkealle nousumarkkinoilla hinnoitellut yritykset vähentävät yliarvostustaan eikä ostopaikkoja synny aina edes laskumarkkinoilla.

Thursday, July 20, 2017

Peter Lynchin virheet, Yhteenveto

Virheet

Lynch puhuu välillä salkunhoitajan ja välillä yksityissijoittajan roolissa. Aina ei ole selvää kumpi Lynch on äänessä. Nämä ristiriitaisuudet vaikuttavat hänen virheidensä arviointiin. Siksi jätän niistä joitakin mainitsematta. Rooleissa on eroa muun muassa verotuksen suhteen. Verotus voi muuttaa kaupanteon haitallisemmaksi, kun kyseessä on yksityishenkilö. Myös Lynchin virheet voivat olla väärää toimintaa tai ajattelua. Hän ei aina toiminut, kuten hän käski ajatella. 

Lynchin käyttämä etulyöntiasema termi sanoo, että sijoittajan tulee keskittyä tilanteisiin, joista hän löytää sellaisen. Hän rikkoi tätä ajattelua vastaan. Hän myönsi, että jätti monta hyvää tilaisuutta käyttämättä jättämällä väliin sijoitukset sijoitusrahastoyritysten osakkeisiin. Salkunhoitajana hänellä oli parhaimmillaan hajautus 1400 eri yrityksen osakkeisiin. Kenelläkään ei voi olla etulyöntiasemaa noin monen yrityksen ymmärtämisessä muihin sijoittajiin verrattuna. Lynchilla ei voinut olla sitä edes kaikkien puolet hänen salkustaan muodostaneen 100 yrityksen osalta. Hän rikkoi yhtä tärkeimmistä säännöistään. Suuri hajautus rikkoi myös hänen toista sääntöään eli tunne sijoituskohteesi tarina. Kenelläkään ei riitä aika pysyä kärryillä edes sadan yrityksen tai useamman tarinassa, vaikka olisi ammattilainen tai hänellä olisi useampi ihminen apuna. 

Lynchin ajatteluvirheiden hahmottaminen ei ole yhtä helppoa, koska on vaikea välillä tietää ajatteleeko hän yksityissijoittajan vai salkunhoitajan puolesta. Pidän hänen ajatteluaan käänneyhtiöiden tarjoamista suurista palkinnoista optimistisena. Suurin osa käänneyhtiöistä ei koskaan saa positiivisia muutoksia aikaan. Niissä riskit todennäköisemmin toteutuvat tuottaen enemmän tappioita kuin onnistuneista käänneyhtiöistä saatavia palkintoja. Muun muassa Buffett on todennut sijoittajakirjeissään ettei halua käänneyhtiöitä tarjottavaksi Berkshirelle. Ehkä Lynchilla on ollut parempi ymmärrys käänneyhtiöistä. Itse en usko siihen.

Lynch puhuu sijoitusten kierrättämisestä osakeryhmien välillä riippuen markkinatilanteesta tai isommista taloussykleistä. Pidän tätä vääränä ajatuksena yksityissijoittajan kannalta, koska todellisuudessa markkinoiden ymmärtäminen on vaikeata. Se kasvattaa turhia kaupankäyntikuluja. Myös tarkka syklien ajoittaminen on vaikeaa. En tiedä onko kaupankäynti salkunhoitajan kannalta niin paha asia. Salkunhoitaja voi työpaikkansa sisäisten paineiden vuoksi joutua näyttämään teoillaan pomoilleen ja asiakkailleen, että hän on ajan hermolla.


Yhteenveto

Lynch on ollut yksi historian parhaista salkunhoitajista ainakin vuosittaisilla tuotoilla mitattuna. Hän toimi salkunhoitajana vain 13 vuotta. Tämä on verrattain lyhyt aika. Hän aloitti laskumarkkinan aikana, mutta sai toimia viimeiset 8-9 vuottaan 1987 tapahtunutta pörssiromahdusta lukuunottamatta nousumarkkinoilla. Sijoittajan todellinen taso mitataan laskumarkkinoilla. Jokainen voi arvioida itse kuinka hyvä sijoittaja Lynch todellisuudessa oli. En ole tutustunut tarkemmin hänen sijoitusmenestykseensä laskumarkkinoilla, joten en osaa sanoa siitä mitään. 

Lynchin tekemä jaoittelu eri osakeryhmistä on järkevä ja selkeä. Amatöörien kannattaa keskittyä joihinkin ryhmistä omien ajankäyttömahdollisuuksien, kiinnostusten kohteiden ja etulyöntiasemien mukaan. Hajauttaminen kaikkiin ryhmiin ei ole järkevää, koska se vaatii paljon ymmärrystä ja aikaa. Tarinan ymmärtäminen on hyvä ohjenuora sijoituksiin, joten tieto eri osakeryhmien perusominaisuuksista on hyväksi kaikille.