Warren Buffett ja osakkeiden myyminen

Myyminen

Buffett uskoo pitkän aikavälin sijoittamiseen pysyvästä kilpailukyvystä nauttiviin yrityksiin. Hänen ihannepitoaikansa on ikuisuus. Buffett on sanonut ettei ole valmis myymään yhtään yritystä, jotka Berkshire omistaa kokonaan. Se ei suoraan tarkoita sitä etteikö hän ole valmis myymään vähemmistöosuuksiaan pörssissä listatuista yrityksistä tai muita sijoituskohteitaan, kuten joukkovelkakirjoja. Myyminen on harvinaisempi tapahtuma Buffettille. Hänen motivaationsa myymiselle tapahtuu ensisijaisesti seuraavien tapahtumien vuoksi:

1. Markkinakupla on kasvanut liian suureksi
2. Parempi tilaisuus koittaa
3. Liiketoiminnan tai sen toimintaympäristön muutos
4. Tavoitehinta täyttyy

Markkinakuplat ovat harvinaisuuksia. Niitä ei tule montaa vuosisadan aikana. Kuplan muodostuminen kestää kauan. Sen tunnusmerkkinä voidaan pitää ajanjaksoa, jolloin yritysten, joilla P/E-luvut ovat normaalisti alle kahdenkymmenen nousevat neljään- tai viiteenkymmeneen. Yritysten arvostustasot ovat kasvaneet niin korkealle ettei niitä voi perustella. Kupla-aikoina joukkovelkakirjat tuottavat todennäköisesti enemmän kuin osakkeet, joten silloin on hyvä myydä. Tätä kirjoittaessani maaliskuussa 2017 joukkovelkakirjoissa on vielä suurempi kupla menossa, joten niiden ostaminen ei ole suositeltavaa. Osakkeet eivät kärsi kirjoittaessani kuplahinnoista, vaikka ovatkin korkealla. 

Välillä voit olla tilanteessa, jossa sinulla ei ole riittävästi käteistä, kun löydät ostotilaisuuden toisesta sijoituskohteesta kuin omistuksistasi. Tällöin joudut ehkä myymään omistuksiasi mikäli et pysty hyödyntämään velkavipua. Buffett pitää tätä perusteltuna syynä myydä, jotta voit sijoittaa rahasi paremmin tuottavaan kohteeseen. Tuotto-odotuksen pitää olla huomattavan paljon suurempi, jotta sijoituskohteen vaihto voi olla perusteltua. Tätä kirjoittaessani Berkshirellä on niin suuri käteiskassa ettei sillä ole tarve myydä omistuksiaan ostaakseen parempia kohteita. 

Markkinatalous on jatkuvasti muuttuva järjestelmä mikä tarkoittaa muutosten olevan luonnollinen osa sitä. Yritysten liiketoiminta muuttuu, mutta se ei saa mennä suuntaan, missä pysyvä kilpailuetu katoaa tai koko toimiala sulaa alta pois. Buffettin Berkshire Hathaway oli hyvä esimerkki jälkimmäisestä sen tekstiili-liiketoiminnan siirtyessä halvempiin maihin 1950- ja 1960-luvuilla. Pankit ja muut finanssilaitokset ovat vaarallisimpia sijoituskohteita, koska ne pystyvät piilottamaan taseisiinsa niitä uhkaavat muutokset. Tämä koskee niitä toimialan yrityksiä, joiden voitot ja oman pääoman tuotto ovat suhteettoman korkeita. Berkshire myi tämän vuoksi Freddie Macin osakkeet.

Tavoitehinnan täyttyminen on ehkä harvinaisin syy myydä ja tämä koskee lähinnä Berkshiren harjoittamaa arbitraasikauppaa mikä on nykyään lähes olematonta. Tavoitehinnan täytyessä on hyvä myydä, koska voitettavaa ei ole paljoa, mutta hävittävää sitäkin enemmän. Buffett harjoitti tällaista kaupankäyntiä enemmän, kun hänellä oli yksityinen sijoitusyritys. Nykyään Berkshiren pääomat ovat niin suuret ettei tällaisen toiminnan hyödyt ole riittävät.