Warren Buffettin sijoittamisen määritelmä

Sijoittamisen määritelmä

Warren Buffettin, Charlie Mungerin käyttämä määritelmä sijoittamisesta löytyy mm. Berkshiren sijoittakirjeistä vuodelta 2011. Se kuuluu seuraavasti: ”Sijoittaminen tarkoittaa oman nykyisen ostovoiman siirtämistä muiden käyttöön, jotta voi todennäköisin syin odottaa saavansa suuremman ostovoiman tulevaisuudessa maksettujen verojen jälkeen.” Tämän määritelmän nojalla sijoittamisen riski on harkittu todennäköisyys sille, että sijoitus aiheuttaa ostovoiman menetyksen sijoituskohteen suunnitellun pitoajanjakson aikana. 

Määritelmästä seuraa, että vain yhdellä asialla on väliä. Sijoitettavan pääoman ostovoiman pitää olla suurempi tulevaisuudessa kuin sen ostovoiman nykyarvo. Tulevaisuuden ostovoiman laskemiseksi sinun pitää arvioida neljää asiaa:

1. Kuinka paljon yritys tuottaa sinulle rahaa sijoitusaikana?
2. Milloin sinä saat ne rahat?
3. Todennäköisyydet edellisille?
4. Kuinka paljon saatujen rahojen arvo alenee koko sijoitusajalla?

Asiat näyttävät yksinkertaisilta. Todellisuudessa edellämainittujen asioiden selvittäminen ei ole helppoa. Buffettin Berkshire on tehnyt suurimman osan tuotoistaan osakkeilla. Lisäksi se on laittanut rahojaan lähinnä joukkovelkakirjoihin. Molempien tulevaisuuden ostovoiman laskemiseen hän käyttää samaa kaavaa. Suurin ero tulee siinä, että osakkeiden tuottamat rahamäärät vaihtelevat. Joukkovelkakirjojen tuotot ja niiden ajoitus ovat sijoittajan tiedossa etukäteen. 

Suurimmat erot Buffettin ja teoreetikkojen välillä näkyvät siinä mitkä rahat hän laskee omistajien tuotoiksi. Lisäksi käytetty aikaväli eroaa merkittävästi teoreetikkojen ja hänen välillään. Pääpiirteittäin ero on siinä, että muut laskevat omistajille tuleviin tuottoihin vain osingot mikäli osakkeita ei myydä, kun Buffett käyttää mm. omaa termiään omistajien tulosta. Teoreetikot käyttävät aikavälinään ikuisuutta ja Buffett lähteitteni mukaan kymmentä vuotta. Tästä seuraa, että todennäköisyydet ovat paremmin Buffettin puolella. Hänkään ei usko pystyvänsä tietämään tarkkoja lukuja, joten hän käyttää Grahamin turvaväliä sijoituspäätöksissään. Todellisuudessa suurin osa markkinatoimijoista toimii niin lyhyen aikavälin näkökulmalla etteivät he käytä laskutoimituksia hyväkseen, vaikka monet niitä tekevät. 

Todennäköisyydet vaihtelevat kohteiden mukaan, joten en ota niihin enempää kantaa tässä vaiheessa. Rahan arvon alenemisesta voi jokainen tehdä omat arvionsa. Buffett uskoo, että osakkeet voi nähdä velkakirjoina. Mitä suurempi on odotettavissa oleva reaalikorko ja koron saamisen todennäköisyys sitä suuremman nykyarvon voi sijoituskohteelle laskea. Mitä halvemmalla saat ostettua liiketoiminnan sitä paremmat tuotot saat, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Tästä sijoittamisessa on pohjimmiltaan kyse eli tulevaisuuden ostovoiman kasvatuksesta. 

Sijoittamista monimutkaistetaan Buffettin mielestä liikaa. Siihen on luotu omia kategorioitaan, kuten arvo- ja kasvusijoittaminen tai bisnessijoittaminen, mutta päämäärät ovat samoja. Näitä kategorioita ei tarvita mihinkään. Niiden käyttäminen voi kertoa kolmesta eri asiasta henkilöstä riippuen. a) Hän ei ymmärrä tarpeeksi, b) esittää viisaampaa kuin mitä on c) yrittää erottua muista. Hän voi olla myös näiden kaikkien tai kahden yhdistelmä. Näitä termejä käyttävien henkilöiden kanssa toimiessa tulee herätyskellojen soida aina.