Philip Fisher ja osakkeiden hinnat

Hinnoista

Sijoittajat määrittävät osakkeen markkinahinnan. Hinta riippuu kolmesta asiasta: Yrityksen liiketoiminnan, toiminalan ja osakkeiden houkuttelevuudesta yleisellä tasolla. Hinnalla ei ole aina tekemistä itse liiketoiminnan todellisen arvon kanssa. Osakkeen hinnan halpuus tai kalleus on suoraan verrannollinen liiketoiminnan tulevaisuuden tuomien kassavirtojen kanssa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja suuremmat on hinta halpa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja pienemmät on hinta kallis. Fisher ei koskaan selittänyt kuinka hän määritti todellisen arvon.

Kaikki merkittävät hintamuutokset yksittäisissä osakkeissa verrattuna muihin tapahtuvat suurten sijoittajamäärien vaihtaessa mielikuvaansa yrityksestä tai sen osakkeista. Markkinahinnat muuttuvat enemmän siksi mitä sijoittajat uskovat tapahtuvan kuin mitä todellisuudessa tapahtuu. Markkinahinta vaihtelee mielikuvien mukaan ja osakkeen todellinen arvo voi poiketa todellisuudesta vuosia. Ennemmin tai myöhemmin väärät arvostustasot purkautuvat ja hinta vastaa todellista arvoa ainakin hetken. Väärät hinnat syntyvät lyhytaikaisista psykologisista tekijöistä, kun sijoittajat innostuvat tai masentuvat jonkin yrityksen, toimialan tai osakemarkkinoiden puolesta. 

Korkea P/E-luku ei suoraan kerro osakkeiden kalleudesta. Pitkään tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattaneiden yritysten korkeammat P/E-luvut voivat kertoa kyvystä kasvattaa tulosta pitkälle tulevaisuuteen. Sijoittajan pitää ymmärtää yritystä ja sen tulevaisuutta. Näin hän voi tehdä johtopäätökset osakkeiden oikeasta arvosta. Yrityksen P/E-luku tulee olemaan todennäköisesti 5-10:n vuoden kuluttua korkea, mikäli yritys kehittää jatkuvasti uusia tulolähteitä, kustannustehokkuuttaan ja sen toimiala mahdollistaa myönteisen tuloskehityksen. Tällaisten yritysten osakkeet huomioivat hinnassaan tulevaisuutta vähemmän kuin sijoittajat uskovat. Siksi osakkeiden hinnat voivat näyttää ensinäkemältä korkeilta, vaikka arvonmäärityksen jälkeen ne ovatkin edullisia. 

Kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa arvoa. Yrityksistä voi tehdä johtopäätöksiä, jotka tuottavat riittävän tarkkuuden. Nopeasti tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattavien yritysten osakkeilla voi olla korkeat P/E-luvut. Niiden todellisen arvon määrittäminen on hankalaa, koska nykyinen karvuvauhti on vähemmän olennainen asia kuin se kuinka kauan kasvu jatkuu. Mitä pidemmälle yrität ennustaa sitä varmemmin olet väärässä. Fisheristä sijoittaja saa loistavat tuottomahdollisuudet, kun tällaisten yritysten osakkeita saa ostaa hinnalla mikä on korkeintaan 25-30%:ia todellisesta arvosta.

Fisher määritteli osakkeiden riskiä yritysten liiketoiminnan laadun ja yleisen arvostustason perusteella. Hän tarkasteli laatua viidentoista kohtansa avulla ja yleistä arvostustasoa markkinoiden odotuksilla joka näkyi osakkeiden P/E-luvulla. Jälkimmäistä hän tarkasteli viimeisen tuloksen avulla. Matalin riski ja järkevin sijoituskohde löytyi Fisheristä osakkeista, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat aliarvostettuja P/E-luvuilla liiketoiminnan laatuun verrattuna. Toisiksi järkevimmät sijoituskohteet löytyvät, kun laatukriteerit täyttyvät ja arvostustaso heijastaa niitä.

Kolmas ryhmä on yritykset, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat muuttuneet niin houkutteleviksi sijoituskohteiksi sijoittajien mielestä, että niistä ollaan valmiita maksamaan lähes mitä tahansa. Näitä yrityksiä Fisher suosittelee pitämään salkussa, mutta jättämään ostamisen väliin. Hänestä liiketoiminnan ollessa todella laadukasta, sen kehitys ennen pitkää todistaa nykyhinnat järkeviksi.

Viidentoista kohdan täyttyminen on harvinaista yritysten kohdalla, joten aliarvostettujen yritysten löytäminen on vaikeaa. Riski tällaisen sijoituskohteen vaihtamisesta laadullisesti huonompaan on suuri, joten ei kannata ottaa riskiä. Väliaikaisesti yliarvostettujen, mutta laadukkaiden sijoituskohteiden omistajien pitää varautua nopeisiin hinnanlaskuihin. Fisherin kokemusten mukaan suurin osa näiden osakkeiden myyjistä ei palaa omistajiin myöhemmin, vaikka se olisikin järkevää.

Neljäs ryhmä on yritykset, jotka ovat laadultaan keskinkertaisia tai huonoja, mutta ovat hinnaltaan joko halpoja tai houkuttelevia. Ne voivat sopia spekuloijille, mutta järkeviksi sijoituskohteiksi niistä ei ole. Viimeisenä ryhmänä ovat osakkeet, joiden arvostustasot ovat korkeat laatuun verrattuna ja joita suuri yleisö pitää houkuttelevina sijoituskohteina. Nämä osakkeet tuhoavat monen sijoittajan rahat ja innon sijoittaa. Sijoittaja joutuu kysymään itseltänsä perustuuko markkinoiden näkemys oikeaan arvostustasoon, jonka määrittelevät liiketoiminnan taloudelliset tosiasiat?

Monet sijoittajat perustavat näkemyksensä hyvästä ostohetkestä osakkeiden markkinahintojen muutoksiin. He voivat keskittyä analysoimaan historiallista hintakäyttäytymistä arvioiden nykyhintaa historiallisten huippu- ja pohjahintojen kautta. He luovat itselleen mielikuvan järkevästä hinnasta näiden ja saavat lopputulokseksi kivalta näyttävän tasasumman. Tämä hinta on epälooginen ja vaarallinen. 

Tällainen menetelmä on vaarallinen, koska se saa sijoittajan keskittymään asioihin, joilla ei ole merkitystä ja unohtamaan tärkeät asiat. Hintojen tuijottelu saa sijoittajan usein hylkäämään osakkeet, joista saisi parhaimmat tuotot. Sijoittajat unohtavat, että nykyhinta on vain suuren sijoittajajoukon eli ostajien ja myyjien yhteisesti tuottama näkemys hinnasta. Osake on joko oikein tai väärin arvostettu ja sijoittajan pitää ymmärtää oikea arvo riippumatta väkijoukoista. Liiketoiminnan arvo muuttuu, kun siinä tapahtuu muutoksia. Ne voivat olla seurausta uusista johtajista, tuotteista tai muista yrityksen liiketoimintaan vaikuttavista asioista.

Jotkut sijoittajat keskittyvät myös vertaamaan yrityksen osakekurssin käyttäytymistä koko markkinan historiallisiin hintamuutoksiin ja muodostamaan tällä perusteella ostohintansa. Tämäkin ajattelu saa sijoittajan keskittymään vääriin asioihin. Se saa sijoittajan luomaan alitajuntaansa illuusion, jossa kaikki osakkeet nousevat tai laskevat yhtä paljon. Markkinan historiallisten hintamuutosten seuraaminen ja niiden vertailu yksittäisiin osakkeisiin saa sijoittajan myös luulemaan, että hänellä on enemmän tosiasioita tiedossa. Työmäärän kasvu saa sijoittajan uskomaan panostustensa merkittävyyteen mikä johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Yksi sijoittajan turhista virheistä, jonka Fisher mainitsee on senttien kanssa jahkaileminen. Pienet muutokset ostohinnoissa eivät vaikuta juurikaan tuottoihin pitkällä aikavälillä. Yrityksen liiketoiminnan laadun ollessa kunnossa voi sijoittajalta jäädä saamatta merkittäviä rahasummia hänen tapellessa muutamista senteistä. Tämä koskee erityisesti piensijoittajia, jotka ostavat niin pieniä osakemääriä ettei heidän tarvitse tapella senteistä.