Tuesday, February 28, 2017

Philip Fisherin mietteitä fuusioista

Fuusioista

Fuusiot ja yritysostot voidaan nähdä uhkina ja mahdollisuuksina. Ne ovat molempia. Ne voivat olla hyvä tapa kasvattaa sekä liiketoimintaa että voittoja. Usein ne sisältävät enemmän toiveita edellämainituista. Väärä yritysosto tai fuusio voi heikentää yrityksen toimintamahdollisuuksia pitkäksi aikaa. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa yritysten koot eivät eroa paljoa toisistaan. Yksittäisinä tapauksina paljon pienempien yritysten ostaminen tai niiden kanssa yhdistyminen ei vaikuta paljon sijoituskohteen menestykseen. Liian monta pientä yritysostoa liian nopeasti voi olla ongelma.

Ostajien suurimmat riskit tulevat siitä, että myyjät tietävät tarkemmin yrityksensä heikkoudet ja vahvuudet. He pystyvät myös paremmin arvioimaan myymänsä liiketoiminnan arvon. Tämä koskee tapauksia, joissa myytyjen yritysten toimintakyky ei ole heikoissa kantimissa. Ostajan riskit riippuvat paljon Fisheristä ylimmän johdon pätevyydestä. Huonot johtajat voivat tuhota sijoituskohteen yhdellä väärällä yritysostolla. Jokainen fuusio ja yritysosto on erilainen. Fisher kehitti niiden arvioimiseen yleiset suuntaviivat.

Yritysostoissa ja fuusioissa on kolme ongelmien päälähdettä. Ensimmäinen on tappelu ylimmän johdon paikoista. Tämä voi aiheuttaa sisäisiä jännitteitä ja tulehtuneet välit, vaikka ylimmän johdon pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Toinen on tilanne, jossa ylin johto hallitsee sen alan liiketoimintaa, josta sillä ei ole kokemusta. Tämä voi johtaa ylimmän johdon työtehon laskuun. Kolmas tilanne on myyjän etu liiketoimintansa hinnoittelussa. Ostaja voi maksaa liian kovan hinnan hankitusta yrityksestä. 

Yritysostot ja fuusiot, joissa ostaja menee arvoketjussa alaspäin tuottaa harvoin suuren riskin omistajille. Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa lopputuotetta valmistava ja myyvä yritys ostaa alihankkijansa. Tämä koskee tilanteita, joissa ostaja pystyy parantamaan kustannustehokkuuttaan ja laatuaan tekemällä asiat itse. Yleensä ostaja silloin tietää etukäteen mitä on saamassa. Lisäksi kolme ongelmien päälähdettä loistavat näissä tilanteissa yleensä poissaoloillaan. Näillä ostoilla on harvoin merkitystä omistajille. Arvoketjussa ylöspäin menoon voi liittää samat periaatteet kuin alaspäin. Tähän on olemassa poikkeus, kun yritys ostaa asiakkaittensa kanssa kilpailevan liiketoiminnan. Tässä tapauksessa lopputulos on Fisheristä lähes aina epämieluisa. 

Yrityksen ostaessa paljon itseään pienemmän yrityksen on riski osakkeenomistajille pieni, kuten myös palkkiokin. Tähän on olemassa parikin poikkeusta. Ensimmäinen niistä on mahdollisuus pystyä kehittämään ostajalle uutta ja merkittävää liiketoimintaa ostetun yrityksen avulla. Toinen on huippujohtajien saaminen yrityksen palkkalistoille tätä kautta. Fisheristä parhaat mahdollisuudet yritysoston tai fuusion menestykseen syntyvät niiden yritysten välillä, jotka toimivat samalla alalla ja tuntevat toistensa liiketoiminnan läpikotaisin ymmärtäen toistensa kohtaamat ongelmat. Päinvastainen tilanne missä yritykset eivät tunne toisiaan ja joiden liiketoiminta-alat eroavat toisistaan tuottavat todennäköisesti huonon lopputuloksen. 

Yritysostoja ja fuusioita menestyksekkäimmin harjoittavat yritykset tekevät niitä harvoin. Ne eivät etsi mahdollisuuksia aktiivisesti ja toimivat, kun aika on otollisin kaikkien omaan liiketoimintaansa liittyvien tekijöiden kannalta. Lisäksi ne keskittyvät niiden alojen yrityksiin, jotka kuuluvat läheisesti heidän ydinliiketoimintaansa. Riskit kasvavat, kun yritys etsii jatkuvasti mahdollisuuksia kasvaa yritysostoilla ja fuusioilla. Tämä johtaa todennäköisesti liialliseen liiketoimintojen hajauttamiseen ja kalliisiin ostoksiin. Toiminnan riskit kasvavat, kun toimitusjohtaja käyttää merkittävän määrän aikaansa ostoihin tai hän pitää niitä yhtenä tärkeimmistä asioistaan.

Ei niin houkuttelevan liiketoiminnan ostaminen ei ole ehkä viisasta edes halvalla hinnalla. Todennäköisesti houkuttelevan hinnan syynä on ettei sillä ole mitään annettavaa ostajalle. Fisheristä houkuttelevia ostoksia ovat ne yritykset, jotka sopivat ostajalle kuin nenä päähän. Niiden hinta voi olla korkeahko, mutta ne tuottavat hänestä suurimmat hyödyt pitkällä aikavälillä. Useiden heikkojen yritysten ostaminen voi tappaa yritysjohdon mahdollisuudet kehittää liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Yleensä tätä perustellaan liiketoimintojen hajauttamisella, minkä pitäisi vahvistaa omistettavaa liiketoimintaa, mutta saa aikaan päinvastaisen tuloksen. Liiallinen hajautus tuottaa turhaa rasitusta ylimmälle johdolle. Hajauttamisen määrälle on vaikeaa löytää yhtä nyrkkisääntöä, mutta sen nopeus antaa merkittäviä vihjeitä sijoittajalle sen järkevyydestä.

Thursday, February 23, 2017

Munger @ Daily Journal helmikuu 2017

Koko haastattelun löydät täältä.

Onko nuorena järkevää keskittyä asioihin, joissa voi olla paras ja jotka hyödyttävät yhteiskuntaa parhaiten?

En ole koskaan menestynyt asioissa, jotka eivät kiinnosta. On epätodennäköistä menestyä niissä. Keskity asioihin, joissa sinulla on lisäksi epätavallisia lahjoja. Älä sotkeudu liiaksi ideologioihin, vaikka oletat niiden hyödyttävän yhteiskuntaa.

Miten pärjätä moniosaajana maailmassa joka suosii erikoistumista?

Suurimmalle osalle monien tieteenalojen ymmärtäminen ei sovi. Minusta se on hauskaa. Siksi teen sitä. Olen parempi siinä kuin monet voivat koskaan olla. En pärjäisi differentiaaliyhtälöiden maailmassa. Muille erikoistuminen asioihin, joista on kysyntää sopii. Siitä huolimatta sinun pitäisi käyttää 10-20%:ia ajastasi kaikkien suurien tieteenalojen suurien ideoiden ymmärtämiseen.

Miten voit käyttää lähestymistapaasi nykyisten asioiden ymmärtämiseen?

Lollapalooza vaikutus eli 3-4 psykologista taipumusta toimii samassa tilanteessa samaan aikaan. Seurauksena on epälineaarinen lopputulos. Psykologia pitää yhdistää muuhun maailmaan eikä sitä voi tutkia yksittäisten mallien avulla vaan useita vaikutuksia yhdistämällä. Sen takia suurin osa psykologian professoreista on väärässä. Olen yksin näiden ajatusten kanssa.

Miten Buffett on kehittynyt 65:n ikävuoden jälkeen?

Kaikki kehittyvät tutkimalla uusia asioita, niin Buffettkin. Ennen pidimme rautateitä huonoina sijoituskohteina. Kilpailun eli yritysmäärän väheneminen teki paremman kohteen BSNF:stä. Samoin käy ehkä lentoyhtiöille. Se ei ole varmaa. Nykyään sijoittaminen on vaikeampaa. Löydämme enää pieniä etylyöntiasemia tai tuottoja. Suuri kokomme on yksi suurimmista syistä siihen.

Indeksirahastoista: uskotko, että laskumarkkinoilla niille voi tulla likviditeettiongelmia? Uskotko indeksirahastojen todelllisen arvon ja hintojen erottuvan toisistaan niiden vallatessa markkinat?

En usko ongelmiin S&P500-indeksirahastoissa. Maailma ei tosin toimi mikäli 100%:ia kaupankäynnistä menee niihin. Pienten indeksien indeksirahastojen tullessa suosituiksi seuraa ongelmia eli jyrkkä lasku, kuten nifty-fiftyjen P/E-lukujen ollessa 60 seurauksena oli 2/3:n lasku. 95%:illa ei ole mahdollisuuksia lyödä indeksejä. Rehelliset ihmiset tietävät etteivät he voi tarjota mitä asiakkaat haluavat ostaa. Monet kieltävät asian. Ammattilaisilla ei ennen ollut näin vaikeaa. Suurien summien sijoittamisen hinta on laskenut. Ongelma on suuri nykysijoittajille. Emme voittaneet indeksejä hajautetulla salkulla vaan tekemällä keskimäärin 2 päätöstä vuodessa.

Uskotko pääomien kohdentamisen olevan vaikeampaa tulevaisuudessa?

En usko oman tapani sopivan kaikille. Perusperiaatteet, kuten järkevyys, kärsivällisyys ja tyydytyksen viivästyttäminen toimivat, mutta minun tapani tietää vähän kaikesta ei sovi muille. En ole hyvä esimerkki.

Riittääkö hyväntekeväisyysjärjestöille kolmen osakkeen salkku?

Mungerit ovat pärjänneet 3:lla. Berkshire, Costco ja Li Lu:n Kiina-rahasto + muut pikkuruiset sijoitukset muualla. Nuorena tein laskutoimitukset, jotka kertoivat 3:n sijoituskohteen olevan tarpeeksi ja uskoin pärjääväni niillä seuraavat 30-40 vuotta. Hajauttaminen sopii niille, jotka eivät tiedä mistään mitään. Yksikin osake riittää mikäli toimit oikein. Tarvitset yhden mahdollisuuden elämässä. Joskus markkinat antavat sinulle sen. Tartu siihen! Olin onnekas, että opin tämän nuorena. Olen hyötynyt, että opin tämän kuolleelta sukulaiseltani nuorena. Olen aina pyrkinyt oppimaan kuolleilta.

Mitä mieltä olet Irlannin pankeista?

Teimme virhesijoitukset niihin ennen 2008:a. Tiesimme ettei pankkien lukuihin voinut luottaa. Pankkien on helppo ilmoittaa liioiteltuja tuloksia ja pankkiirien kannustimet ohjaavat heitä siihen suuntaan.

Voiko Intia tehdä Singaporet ja nousta samoilla opeilla?

Kiinalaiset onnistuivat siinä. Uskon enemmän Kiinaan. Intiassa kastijärjestelmä, ylikansoittuminen, demokraattisen järjestelmän suurimmat typeryydet ja korruptio tekevät kaikki toimet vaikeiksi. Intia kehittyy, mutta heikosti. Kyse ei ole kansalaisista vaan järjestelmästä.

Mitä tapahtui kun sijoitusrahastosi hävisi puolet pääomastaan vuosien 1973 ja 1974 aikana?

Markkinat laskivat 40%:ia. Näin käy noin 30:n vuoden välein. Näin on käynyt kolme kertaa myös Berkshirelle. Sinun pitää pystyä kestämään nämä laskut. Älä yritä välttää niitä. Jos niitä ei tule, et toimi tarpeeksi aggressiivisesti.

Minne kiinalaisten tulisi laittaa rahansa ulkomailla?

Sijoittaisin Kiinaan, jos olisin kiinalainen. Siellä on helpompaa. Nykyhinnoilla sijoittaisin Kiinaan.

Miten näet Kiinan?

Monet osakkeet ovat Kiinassa kohtuuhintaisia. Työntekijät ovat hyviä ja hallitus pyrkii auttamaan yrityksiä. Kiinalaiset eivät nostaneet maataan lainaamalla vaan säästämällä puolet tuloistaan. Kiinalaisilla on uhkapeliongelma. He uskovat myös onneen. Typerää! Usko mieluummin todennäköisyyksiin?

Mikä ei muutu tulevaisuudessa?

Se, että mikään ei tule olemaan helppoa. Vaikeudet ovat mahdollisuuksia toimia hyvin. Toivota ne tervetulleiksi.

Sunday, February 19, 2017

Philip Fisher ja ylin johto

Ylimmästä johdosta

Fisheristä ylimmän johdon painoarvo sijoituskohteen hyvyydessä on noin 90%:ia. Näen tämän liioiteltuna lukuna, koska monet yritykset pärjäävät lähes kenen tahansa johdossa, kuten Coca Cola. Poikkeuksellisen hyvä yritysjohtokaan ei pysty tekemään ihmeitä mikäli yritys toimii väärällä toimialalla. Surkea yritysjohto voi tuhota minkä tahansa liiketoiminnan mikäli sille annetaan mahdollisuus, joten ylimmän johdon kyvykkyydellä on väliä. Väärä arvio johdon kyvykkyydestä voi johtaa väärään sijoitukseen. Sijoitushetkellä Fisherin viittätoista kohtaa apunaan käyttävällä sijoittajalla on todennäköisesti tarpeeksi tietoa ylimmän johdon kyvyistä, mutta johtajien seuraajien arviointi voi olla vaikeaa. Edellisten johtajien siirtyminen syrjään on hetki, jolloin sijoittaja tekee todennäköisimmin virhearvion ylimmästä johdosta. 

Huippujohto voi palkita sijoittajan ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen ja vähemmän merkittävä tapa on P/E-luvun kasvaminen ostohetkestä merkittävästi. P/E-luvun kasvulla on rajansa. Merkittävämpi tapa on sijoittajan saaman osakekohtaisen tuloksen kasvu verrattuna ostohintaan. Hyvän johdon avulla yritys kasvattaa tulostaan kauan paljon markkinoiden keskiarvoa nopeammin mikä mahdollistaa huipputuotot. Fisherin mukaan vain harvat Wall Streetilla hänen aikoinaan osasivat perustella sijoituskohteen hyvyyttä sanomalla, että ”ylin johto on alkanut osoittaa kykyään kasvattaa omistaja-arvoa markkinoiden huomaamatta.”

Toimitusjohtaja on yrityksen tärkein henkilö. Hänen on pyrittävä maksimoimaan omistaja-arvo pitkällä aikavälillä lyhyen sijaan. Lisäksi hänen pitää ympäröidä itsensä pätevillä henkilöillä ja antaa heille vastuualueet hoidettavakseen ilman sekaantumista heidän toimiinsa. Heidän pitää pyrkiä selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin yhdessä ilman sisäisiä valtataisteluja. Yksi vihje siitä pyöriikö yritys toimitusjohtajan navan ympärillä on muiden ylimpien johtajien palkat. Hänellä ei saa olla kohtuuttoman suurta palkkaa seuraavana nokkimisjärjestyksessä oleviin johtajiin. Tämä on sijoittajan varoitusmerkki. Palkkojen tulisi laskea asteittain. 

Jopa parhaimmilla johtoryhmän jäsenillä ja ryhmillä on piirteitä, jotka eivät ole haluttuja. Loistojohdon hyvät piirteet kumoavat huonojen vaikutuksen reilusti. Kun sijoittaja tutkii huolella yritystä, voi hän huomata mahdollisia heikkouksia sen johdossa. Fisher luetteli neljä eri heikkoutta, jotka ovat suhteellisen helposti havaittavissa. Ne eivät ehkä ole tärkeimmät, mutta niiden havaitseminen ei vaadi sijoittajalta niin suurta osaamista.

Ensimmäisenä heikkouden merkkinä sijoittaja voi pitää yrityksen hallitusta, josta ei löydy tarpeeksi henkilöitä, jotka toimivat varsinaisen liiketoiminnan parissa. Tämä koskee erityisesti yrityksiä, joissa toimitusjohtaja toimii myös hallituksessa. Tällöin toimitusjohtaja yleensä haluaa vastata sekä yrityksen varsinaisen toiminnan johtamisesta että hallitustyöskentelystä. Hän ei joko usko tarpeeksi muihin hallituksen jäseniin tai uskoo olevansa aina oikeassa. 

Toisena heikkouden merkkinä voidaan pitää ylimmän johdon jäsentä, jonka ainoa tehtävä on kasvattaa yrityksen liiketoimintaa yritysjärjestelyjen avulla. Vain harvat yritysjärjestelyt ovat kannattavia. Tällaisten henkilöiden ajattelutavat siirtyvät omien etujen tavoittelemiseen, koska yritysjärjestelyt ovat ainoa tapa perustella palkanmaksua. Ennen pitkää yritysjärjestelyjä tehdään vain niiden itsensä vuoksi välittämättä osakkeenomistajien eduista.

Kolmas heikkouden merkki on, kun yrityksen hallitukseen palkataan yksi tai useampi jäsen, joiden osaaminen perustuu kapeaan alueeseen hallitustyöskentelyssä. Hallitustyöskentelyssä jokaisen jäsenen pitää pystyä katsomaan liiketoimintastrategiaa ja sen noudattamista riittävällä arvostelukyvyllä. Jokaisen jäsenen pitää pystyä varoittamaan ylintä operatiivista johtoa, kun yritys ei toimi odotusten tai strategian mukaan. Kapean osaamisen etsiminen hallitukseen kertoo, että sillä alueella on jotain tehty tai tehdään väärin tai heikkouksia ratkaistaan väärällä tavalla. 

Neljäs heikkouden merkki koskee enimmäkseen pienempiä yrityksiä. Kun yritys toimii kokoonsa nähden liian monelle erillisellä liiketoiminta-alalla on se merkki vaikeuksista tai siitä ettei ylin johto tiedä mitä se tekee. Liian monella rintamalla taisteleminen kertoo resurssien hajautumisesta mikä vaikeuttaa yrityksen toimintaa. Sekametelisoppa saa harvoin aikaan maksimituotot pitkällä aikavälillä.

Monday, February 13, 2017

Philip Fisher ja inflaatio

Inflaatio

Inflaatio vähentää reaalituottoja, kuten Fisherkin asian näkee. Hän näki sen liikkuvan sosiaalisten trendien mukana. Nämä trendit säätelevät ennen kaikkea valtion menoja. Hän uskoi valtionhallinnon olevan suurin syyllinen. Hän uskoi valtion kasvattamien kulujen muodostavan itseään vahvistavan inflaatiospiraalin. Spiraali tuottaa väliaikaisesti korkean inflaation. Hän näki inflaatioon lääkkeenä tehokkuuden kasvattamisen ja sen saavuttamisen tieteen ja tuotekehitysprojektien avulla. Hän uskoi, että keskinkertaisten yritysten osakkeet eivät pärjää taistelussa suurempaa inflaatiota vastaan, mutta laadukkaiden yritysten jopa hyötyvän siitä. Inflaatio syö tuottoja sekä kustannusten että voitoista maksettujen verojen kasvaessa. 

Fisher uskoi suurimman osan sijoittajista ymmärtävän inflaation synnyn väärin. Hän määritteli inflaation siten, että se tarkoitti samalla dollarilla saatavien palvelujen ja tuotteiden määrän olevan pienempi kuin aiemmin. Hän uskoi, että mitä useammat pitivät hallituksen vastuuna kasvattaa tai pitää samana kansalaisille tarjottujen palvelujen määrää sitä todennäköisemmin inflaatio oli väistämätön tosiasia. Mitä pahemmat ajat olivat menossa, sitä suuremmat paineet hallituksella oli lisätä menoja. Tämä kasvatti inflaatiota lisää. Monet näkevät menojen kasvattamisen välttämättömänä pahana huonoina aikoina, mutta Fisher oli eri mieltä.

Menojen kasvu voi johtaa inflaatiospiraaliin missä kaukonäköiset ihmiset alkavat valmistautua nopeampaan hintojenkasvuun, kun he huomaavat ensimmäiset merkit inflaation kiihtymisestä. He ostavat tulevaisuudessa tarvitsemiaan tuotteita ennen niiden hintojenkasvua. Kysyntä saa näiden tuotteiden hinnat odotettua kovempaan nousuun. Muut heräävät myös siihen ja spiraali syntyy kasvattaen kokoaan. Tarvitsemattomien tuotteiden varastoiminen aiheuttaa tehottomuutta, koska se ei ole ilmaista. Inflaatiospiraaliin vaikuttaa Fisheristä myös korkeat korot, koska ne rajoittavat yritysten investointeja kustannustehokkaisiin kehityspanoksiin. Niistä vain parhaimmat toteutetaan ja muita lykätään tai ne hylätään.

Hintojennousu on harvoin loppumatonta eikä inflaatio usein laukkaa hallitsemattomasti. Sijoittajan tulee nähdä sen vaikuttavan tuottoihin ja sitä pitää ajatella pitkällä aikavälillä. Sijoituskohteiden pitää pystyä kasvattamaan tuottoja inflaatiota enemmän ja sijoittajan pitää ymmärtää oikean sijoituskohteen ostamisen oikeaan aikaan olevan tärkeämpää kuin nopea suojautuminen inflaatiolta. Todellisia huippusijoituksia ei tehdä koskaan lyhytaikaisten tekijöiden, kuten korkeamman inflaation vuoksi.

Sijoittaja haluaa kasvattaa todellista ostovoimaansa, joten inflaation vaikutusta pitää saada pienemmäksi osakkeita ostamalla. Yritys joka pystyy kasvattamaan merkittävästi tulostaan korkeilla voittomarginaaleilla toimii erinomaisena inflaatiosuojana, koska voi rahoittaa kasvunsa sisäisesti. Tällaiset yritykset kasvattavat parhaiten sijoittajien reaalituottoja. Myös yritykset, jotka eivät tarvitse suuria investointeja toimivat usein parempina inflaatiosuojina, mutta tähän sääntöön löytyy poikkeuksia.

Yritykset, jotka pystyvät toimimaan kustannustehokkaammin kasvattamalla koneistoaan voivat mittakaavaetujen avulla taistella inflaatiota vastaan. Yksikkökustannusten pienentyessä ne voivat maksaa nopeasti suuret investointinsa takaisin, vaikka koneet kallistuisivatkin. Myös yritykset, jotka joutuvat liiketoiminnastaan johtuen pitämään pääomiaan kiinni kiinteissä omistuserissä, kuten maa-alueissa voivat hyötyä inflaatiosta, koska maan reaalihinta ei yleensä laske. Lisäksi monet yritykset, jotka saavat maksunsa käteisessä eivät kärsi niin paljon. Erityisesti palveluyritykset, jotka eivät joudu odottamaan maksujaan tai ne palveluyritykset, jotka eivät joudu sitomaan pääomiaan varastoihin pärjäävät korkeamman inflaation aikana.

Kaikki pääomavaltaiset teollisuudenalat eivät ole niin huonoja inflaatiosuojia kuin sijoittajat luulevat. Nopea teknologiakehitys pääomavaltaisella alalla heikentää yrityksen kykyä suojautua inflaatiolta. Tämä koskee erityisesti niitä aloja, joiden kysyntään nousevalla inflaatiolla ei ole vaikutusta eikä aloja, joilla ei ole tarjonnasta puutetta. Puutteet kysynnässä parantavat pääomavaltaistenkin yritysten kykyä hinnoitella tuotteensa. Pääomavaltaisten yritysten tuoteportfoliot määrittävät lopulta kyvyn toimia inflaatiosuojina. Pääomavaltaiset ja hintasääntelystä kärsivät yritykset toimivat yhtenä huonoimmista inflaatiosuojista, koska korkeamman inflaation aikana sääntely ei pysy hintamuutosten mukana.

Kaikkein parhain inflaatiosuoja on yrityksillä, jotka pystyvät säätelemään hintojaan. Yritykset, jotka pystyvät siirtämään kasvaneet kustannuksensa suoraan hintoihin ja asiakkaiden maksettaviksi nopeasti pärjäävät parhaiten inflaation noustessa. Kova kilpailu, suuri tarjonta kysyntään verrattuna ja sääntely aiheuttavat suurimmat ongelmat yrityksille inflaation kasvaessa. Sijoittajan ei tarvitse pelätä inflaatiota, kun hän ymmärtää kuinka hyvin yritys siihen sopeutuu.

Monday, February 6, 2017

Philip Fisher ja osakkeiden myyminen

Myymisestä

Mikäli ostot on tehty oikein ei myyntejä juuri tarvitse tehdä. Jatkuvasti oikeassa olemiseen ei pysty kukaan eikä yritykset toimi ikuisesti, kuten ostohetkellä, joten myymistä joutuu välillä harkitsemaan. Fisher löysi kolme syytä myydä sijoittajan talouden kautta ajateltuna:

    1. Väärän päätöksen korjaaminen
    2. Yhtiö ei enää täytä ostokriteerejä
    3. Paremman sijoituskohteen löytäminen

Sijoittajan täytyy myydä osakkeensa hänen huomatessaan selkeän eron huonompaan suuntaan yrityksen tosiasioiden ja ostohetkellä tehdyn arvioinnin välillä. Tällaisten virheiden korjaaminen vaatii sijoittajalta kykyä hallita tunteensa ja rehellisyyttä itseään kohtaan. Ego on sijoittajan suurin vihollinen eikä kukaan halua myöntää olleensa väärässä. Pienet tappiot muuttuvat suuriksi, kun ego estää myöntämästä tosiasioita. Fisheristä suurin sijoittajien tappioiden syy on roikkua osakkeessa, jota ei todellisuudessa halua omistaa.

Todellisuuden huomaaminen ja toimiminen sen mukaan vaatii Fisheristä taidokkuutta, ymmärrystä ja arvostelukykyä. Huipputuottojen saaminen on hänestä monimutkainen prosessi. Siksi sijoittajat tekevät virheitä, joita he joutuvat korjaamaan. Loisto-osakkeita ostamalla ja niitä pitkän ajan pitämällä sijoittaja saa takaisin hävityt rahat moninkertaisina. Tämä pätee, kun sijoittaja kykenee myöntämään virheensä nopeasti. Väärät osakkeet myymällä sijoittaja vapauttaa rahansa paremmin tuottaviin sijoituskohteisiin.

Sijoittajan pitää myydä osakkeensa, kun yrityksen toiminta ei täsmää viiteentoista ostokriteeriin. Aikojen saatossa yritystoiminta muuttuu eikä muutokset tapahdu aina hyvään suuntaan. Sijoittajan pitää pysyä ajan hermolla omistuksiensa suhteen. Yrityksen liiketoiminta ja sen kasvumahdollisuudet heikkenevät yleensä kahdesta syystä. Joko yritysjohdon laatu tai sen tulevaisuuden näkymät ovat heikentyneet. Joskus kyse on molemmista. 

Joskus yritysjohdon laatu heikkenee, koska yksi tai useampi sen jäsenistä on muuttunut omahyväiseksi tai saamattomaksi. Tätä useammin uusien johtajien työskentely ei yllä edeltäjiensä tasolle. Joko he eivät toimi entisen yrityskulttuurin mukaan tai he eivät ole tarpeeksi päteviä. Kun jokin edellämainituista asioista toteutuu, pitää sijoittajan myydä heti osakkeet välittämättä markkinoiden yleisestä tilasta tai suurista myyntivoittoveroista.

Yrityksen liiketoiminnan koko voi saavuttaa myös tason, missä se ei kasva joko oman alansa kasvua nopeammin tai ala kokonaisuutena ei enää kasva. Tämä tapahtuu yleensä vuosien kasvun jälkeen. Kasvunäkymien hävitessä myynneillä ei ole yhtä suurta kiirettä kuin yritysjohdon laadun heiketessä. Fisheristä osakkeista voi pitää osan, kunnes löytyy parempi sijoituskohde. Hän ehdottaa seuraavaa testiä kasvunäkymien hahmottamiseen: sijoittajan pitää kysyä itseltään onko yrityksen osakekohtaisen tuloksen vuosittainen kasvuvauhti nopeampaa nykyhetkestä nykyisen yleisen liiketoimintasyklin huippuun kuin edellisen liiketoimintasyklin huipusta nykyhetkeen? Jos vastaus on kyllä, sijoitus kannattaa pitää, muuten se pitää myydä.

Kolmas syy myymiseen esiintyy harvoin, kun sijoittaja seuraa oikeita periaatteita tehdessään ostopäätöksiä. Sijoittajan pitää myydä osakkeensa paremman ostokohteen tullessa vain, kun hän on varma päätöksen kannattavuudesta. Houkuttelevia ostokohteita on vaikea löytää. Sijoittajalle niitä tulee vastaan harvoin, kun hänellä on ylimääräistä rahaa. Siksi myyminen on joskus perusteltua. Pelkästään suuret verot voivat kaataa järkevän sijoituskohteen vaihtamisen, joten uuden sijoituskohteen tuloksen tulevaisuuden näkymien ja kasvuvauhdin pitää olla merkittävästi suuremmat kuin sijoituskohteen, jonka osakkeet myydään.

Fisher kehoittaa suureen varovaisuuteen, koska väärinymmärryksen riski on suuri. Sijoittaja hahmottaa suurella todennäköisyydellä jonkin tosiasian väärin hänen vaihtaessa sijoituskohdetta. Tällöin uusi sijoituskohde tuottaa odotettua huonommin eikä vaihto ole kannattanut. Molempien yritysten liiketoiminta tulee käydä tarkasti läpi viidentoista kohdan avulla ennen kuin harkitsee vaihtamista. Vanhojen sijoituskohteiden suuri etu on, että sijoittaja tuntee ne todennäköisesti paremmin kuin uudet.

Kolme edelllämainittua syytä myydä ovat Fisheristä ainoat järkevät taloudelliset syyt myydä osakkeet. Lisäksi sijoittajalla voi olla henkilökohtaisia syitä, kuten uuden asunnon ostaminen, jne. Järkevät sijoittajat eivät harkitse muita syitä, kuten laskumarkkinoita. Fisherin mukaan vain maksimissaan yksi kymmenestä sijoittajasta ostaa takaisin myymänsä osakkeet. Mikäli olet tehnyt kotiläksysi ostaessasi ei myymistä tarvitse harkita usein.

Monday, January 30, 2017

Philip Fisher ja osakkeiden hinnat

Hinnoista

Sijoittajat määrittävät osakkeen markkinahinnan. Hinta riippuu kolmesta asiasta: Yrityksen liiketoiminnan, toimialan ja osakkeiden houkuttelevuudesta yleisellä tasolla. Hinnalla ei ole aina tekemistä itse liiketoiminnan todellisen arvon kanssa. Osakkeen hinnan halpuus tai kalleus on suoraan verrannollinen liiketoiminnan tulevaisuuden tuomien kassavirtojen kanssa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja suuremmat on hinta halpa. Mikäli kassavirrat ovat odotettuja pienemmät on hinta kallis. Fisher ei koskaan selittänyt kuinka hän määritti todellisen arvon.

Kaikki merkittävät hintamuutokset yksittäisissä osakkeissa verrattuna muihin tapahtuvat suurten sijoittajamäärien vaihtaessa mielikuvaansa yrityksestä tai sen osakkeista. Markkinahinnat muuttuvat enemmän siksi mitä sijoittajat uskovat tapahtuvan kuin mitä todellisuudessa tapahtuu. Markkinahinta vaihtelee mielikuvien mukaan ja osakkeen todellinen arvo voi poiketa todellisuudesta vuosia. Ennemmin tai myöhemmin väärät arvostustasot purkautuvat ja hinta vastaa todellista arvoa ainakin hetken. Väärät hinnat syntyvät lyhytaikaisista psykologisista tekijöistä, kun sijoittajat innostuvat tai masentuvat jonkin yrityksen, toimialan tai osakemarkkinoiden puolesta. 

Korkea P/E-luku ei suoraan kerro osakkeiden kalleudesta. Pitkään tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattaneiden yritysten korkeammat P/E-luvut voivat kertoa kyvystä kasvattaa tulosta pitkälle tulevaisuuteen. Sijoittajan pitää ymmärtää yritystä ja sen tulevaisuutta. Näin hän voi tehdä johtopäätökset osakkeiden oikeasta arvosta. Yrityksen P/E-luku tulee olemaan todennäköisesti 5-10:n vuoden kuluttua korkea, mikäli yritys kehittää jatkuvasti uusia tulolähteitä, kustannustehokkuuttaan ja sen toimiala mahdollistaa myönteisen tuloskehityksen. Tällaisten yritysten osakkeet huomioivat hinnassaan tulevaisuutta vähemmän kuin sijoittajat uskovat. Siksi osakkeiden hinnat voivat näyttää ensinäkemältä korkeilta, vaikka arvonmäärityksen jälkeen ne ovatkin edullisia. 

Kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa arvoa. Yrityksistä voi tehdä johtopäätöksiä, jotka tuottavat riittävän tarkkuuden. Nopeasti tulostaan ja liikevaihtoaan kasvattavien yritysten osakkeilla voi olla korkeat P/E-luvut. Niiden todellisen arvon määrittäminen on hankalaa, koska nykyinen karvuvauhti on vähemmän olennainen asia kuin se kuinka kauan kasvu jatkuu. Mitä pidemmälle yrität ennustaa sitä varmemmin olet väärässä. Fisheristä sijoittaja saa loistavat tuottomahdollisuudet, kun tällaisten yritysten osakkeita saa ostaa hinnalla mikä on korkeintaan 25-30%:ia todellisesta arvosta.

Fisher määritteli osakkeiden riskiä yritysten liiketoiminnan laadun ja yleisen arvostustason perusteella. Hän tarkasteli laatua viidentoista kohtansa avulla ja yleistä arvostustasoa markkinoiden odotuksilla joka näkyi osakkeiden P/E-luvulla. Jälkimmäistä hän tarkasteli viimeisen tuloksen avulla. Matalin riski ja järkevin sijoituskohde löytyi Fisheristä osakkeista, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat aliarvostettuja P/E-luvuilla liiketoiminnan laatuun verrattuna. Toisiksi järkevimmät sijoituskohteet löytyvät, kun laatukriteerit täyttyvät ja arvostustaso heijastaa niitä.

Kolmas ryhmä on yritykset, jotka täyttävät laatukriteerit, mutta ovat muuttuneet niin houkutteleviksi sijoituskohteiksi sijoittajien mielestä, että niistä ollaan valmiita maksamaan lähes mitä tahansa. Näitä yrityksiä Fisher suosittelee pitämään salkussa, mutta jättämään ostamisen väliin. Hänestä liiketoiminnan ollessa todella laadukasta, sen kehitys ennen pitkää todistaa nykyhinnat järkeviksi.

Viidentoista kohdan täyttyminen on harvinaista yritysten kohdalla, joten aliarvostettujen yritysten löytäminen on vaikeaa. Riski tällaisen sijoituskohteen vaihtamisesta laadullisesti huonompaan on suuri, joten ei kannata ottaa riskiä. Väliaikaisesti yliarvostettujen, mutta laadukkaiden sijoituskohteiden omistajien pitää varautua nopeisiin hinnanlaskuihin. Fisherin kokemusten mukaan suurin osa näiden osakkeiden myyjistä ei palaa omistajiin myöhemmin, vaikka se olisikin järkevää.

Neljäs ryhmä on yritykset, jotka ovat laadultaan keskinkertaisia tai huonoja, mutta ovat hinnaltaan joko halpoja tai houkuttelevia. Ne voivat sopia spekuloijille, mutta järkeviksi sijoituskohteiksi niistä ei ole. Viimeisenä ryhmänä ovat osakkeet, joiden arvostustasot ovat korkeat laatuun verrattuna ja joita suuri yleisö pitää houkuttelevina sijoituskohteina. Nämä osakkeet tuhoavat monen sijoittajan rahat ja innon sijoittaa. Sijoittaja joutuu kysymään itseltänsä perustuuko markkinoiden näkemys oikeaan arvostukseen, jonka määrittelevät liiketoiminnan taloudelliset tosiasiat?

Monet sijoittajat perustavat näkemyksensä hyvästä ostohetkestä osakkeiden markkinahintojen muutoksiin. He voivat keskittyä analysoimaan historiallista hintakäyttäytymistä arvioiden nykyhintaa historiallisten huippu- ja pohjahintojen kautta. He luovat itselleen mielikuvan järkevästä hinnasta näiden ja saavat lopputulokseksi kivalta näyttävän tasasumman. Tämä hinta on epälooginen ja vaarallinen. 

Tällainen menetelmä on vaarallinen, koska se saa sijoittajan keskittymään asioihin, joilla ei ole merkitystä ja unohtamaan tärkeät asiat. Hintojen tuijottelu saa sijoittajan usein hylkäämään osakkeet, joista saisi parhaimmat tuotot. Sijoittajat unohtavat, että nykyhinta on vain suuren sijoittajajoukon eli ostajien ja myyjien yhteisesti tuottama näkemys hinnasta. Osake on joko oikein tai väärin arvostettu ja sijoittajan pitää ymmärtää oikea arvo riippumatta väkijoukoista. Liiketoiminnan arvo muuttuu, kun siinä tapahtuu muutoksia. Ne voivat olla seurausta uusista johtajista, tuotteista tai muista yrityksen liiketoimintaan vaikuttavista asioista.

Jotkut sijoittajat keskittyvät myös vertaamaan yrityksen osakekurssin käyttäytymistä koko markkinan historiallisiin hintamuutoksiin ja muodostamaan tällä perusteella ostohintansa. Tämäkin ajattelu saa sijoittajan keskittymään vääriin asioihin. Se saa sijoittajan luomaan alitajuntaansa illuusion, jossa kaikki osakkeet nousevat tai laskevat yhtä paljon. Markkinan historiallisten hintamuutosten seuraaminen ja niiden vertailu yksittäisiin osakkeisiin saa sijoittajan myös luulemaan, että hänellä on enemmän tosiasioita tiedossa. Työmäärän kasvu saa sijoittajan uskomaan panostustensa merkittävyyteen mikä johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Yksi sijoittajan turhista virheistä, jonka Fisher mainitsee on senttien kanssa jahkaileminen. Pienet muutokset ostohinnoissa eivät vaikuta juurikaan tuottoihin pitkällä aikavälillä. Yrityksen liiketoiminnan laadun ollessa kunnossa voi sijoittajalta jäädä saamatta merkittäviä rahasummia hänen tapellessa muutamista senteistä. Tämä koskee erityisesti piensijoittajia, jotka ostavat niin pieniä osakemääriä ettei heidän tarvitse tapella senteistä.

Monday, January 23, 2017

Philip A. Fisher ja hajauttaminen

Hajauttamisesta
Hajauttamista ei pidä yliarvostaa. Osakemäärät eivät suoraan kerro hajautuksen suuruudesta, jos niiden määrä ei ole kymmeniä. Yksittäisten yritystenkin liiketoiminnat voivat olla hajautettuja. Suurin osa Helsingin pörssin yritysten liiketoiminnasta tapahtuu ympäri maailmaa. Yritysten asiakkaat voivat toimia eri toimialoilla. Yksi esimerkki tästä on kemianteollisuus. Lisäksi sijoittajan omistamat yritykset voivat toimia samalla alalla ja taistella toisiaan vastaan. 

Fisher kirjoitti: ”Yleensä suuri hajautus ei kerro loistosijoittajasta vaan epävarmasta yksilöstä.” Suuri osa sijoituksista menee keskinkertaisiin kohteisiin sijoittajan hajauttaessa rahansa useisiin osakkeisiin. Lisäksi sijoittajan on vaikea seurata suurta yritysmäärää. Keskitettyjen salkkujen vaaroista pidetään niin kovaa meteliä, että sijoittajat ostavat niin monia osakkeita etteivät he tiedä sijoituskohteistaan tarpeeksi. Riittämättömillä tiedoilla tehdyt sijoitukset ovat todennäköisesti vaarallisempia kuin liian vähäinen hajautus. 

Eri osakelajien määrän tarpeellisuus riippuu monesta asiasta. Sijoittaja voi saada samanlaisen hajautuksen sijoittamalla viiteen osakkeeseen kuin viiteenkymmeneen. Monien yritysten liiketoiminnat on hajautettu, kun toisten on keskitetty. Buffettin Berkshire Hathaway on hajautettu. Syklisten osakkeiden määrän kasvaessa pitää myös hajauttaa enemmän. Myös yhden asiakkaan tai yhden huippujohtajan yritykset tarvitsevat suuremman hajautuksen kuin useampien. Jokaisen tilanne on erilainen ja Fisher jakaa sijoituskohteet kolmeen eri tyyppiin hajautuksen kannalta.

A) Suuret, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä olla yli 20%:ia koko salkusta. Tällöin sijoittajalla pitää olla vähintään viittä yritystä. Yritysten liiketoiminnot eivät saa olla päällekkäisiä. Mikäli näin on niin hajautusta pitää kasvattaa. Fisher huomauttaa, että osuutta yli 20%:n päälle kasvattavia yrityksiä ei pidä alkaa myymään hajautuksen vuoksi. Sijoittajan pitää sen sijaan olla varma yrityksen tulevaisuuden jatkumisesta yhtä kirkkaana. 

B) keskikokoiset, tulosta ja liiketoimintaa kasvattavat yritykset. Yksittäisten yritysten osuus ei saa ostohetkellä ylittää 10%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kymmenen eri yrityksen osakkeita. Näillä yrityksillä pitää olla hyvä johtoryhmä usealla pätevällä jäsenellä varustettuna. Niiden liiketoiminnot voivat olla hieman päällekkäisiä. 

C) Pienet yritykset, jotka voivat tuottaa suuria voittoja ja tappioita. Yksittäisten yritysten osuus ei saa olla ostohetkellä yli 5%:ia salkusta eli salkussa on vähintään kahdenkymmenen yrityksen osakkeita. Näihin yrityksiin pitäisi laittaa vain rahaa, jotka voi varmasti hävitä. Nämä yritykset joko yleensä kaatuvat tai niistä kehittyy B-ryhmän yrityksiä, kunhan ylin johto saa lisää syvyyttä, liiketoiminta kasvaa ja kilpailukyky kehittyy. 

Todellisuudessa sijoittajalla voi olla eri ryhmien osakkeita, joten sekin lisää hajautusta mikäli kaikki yritykset eivät toimi samalla alalla. Fisheristä vain poikkeustapauksissa voi sijoittajat luopua näistä periaatteista eli sijoittajan hyväksyessä omat virheensä mikä tarkoittaa osakkeiden myymistä. Virheitä jokainen tekee, joten hajautusta pitää myös harjoittaa. Suuresti hajautettu salkku tuottaa tuloksia, jotka ovat lähellä keskinkertaisuutta. Moniin osakkeisiin sijoittaessa keskinkertaiset osakkeet tai sitä heikommat heikentävät sijoitusten tuottoja keskiarvoisiksi. Indeksirahastot ajavat nykypäivänä saman asian, joten on turha hajauttaa liikaa ilman niitä.