Fisherillä oli viisitoista kohtaa,
joita hän tutki jokaisesta yrityksestä. Hänestä lähes kaikkien
kohtien piti päteä, jotta hän saattoi lähteä puhumaan johdon
kanssa. Nämä kohdat käsittelivät lähinnä johtajien laatua ja
liiketoiminnan ominaispiirteitä. Tärkeitä laatutekijöitä johdon
kohdalla olivat mm. rehellisyys, pitkäjänteisyys, avoimuus
muutoksille ja konservatiivisuus kirjanpidossa. Yrityksen tärkeitä
ominaispiirteitä olivat mm. kasvuhakuisuus, korkeat
voittomarginaalit, korkea pääoman tuotto ja panostus
tuotekehitykseen. Viidentoista kohdan lista:
- Onko yrityksen tuotteilla tai palveluilla merkittävä
kasvumahdollisuus joka kestää useampia vuosia?
Fisher jakoi kasvavat yritykset
kahteen ryhmään eli niihin, jotka sattuivat olemaan päteviä
toimien kasvualalla ja niihin, jotka kasvoivat niiden ollessa
päteviä. Ensimmäisestä ryhmästä esimerkkinä hän kuvasi Alcoaa
joka keskittyi alumiiniin ja Du Pontia joka alunperin toimi
ruudinvalmistajana, kunnes siirtyi mm. polymeerien, kuten nylonin ja
teflonin valmistukseen. Molemmat ryhmät voivat tehdä sijoittajalle
paljon rahaa mikäli niiden johtajat ovat päteviä.
Nykyiset tuotteet riittävät harvalla
yrityksellä vuosikymmeniä kestävään kasvuun joka tuo
sijoittajalle parhaimmat tuotot. Yrityksen pitää panostaa
tieteelliseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Näillä keinoilla se
saa parhaiten kasvatettua myyntiä pitkällä aikavälillä. Uudet
tuotteet ja vanhojen kehittäminen parantavat mahdollisuuksia.
Parhaiten sijoittaja yleensä saa tuottoja panostamalla yrityksiin,
joiden uudet tuotteet liittyvät nykyisiin.
Tämä ei tarkoita suoraan, että
yrityksen pitäisi keskittyä vain tiettyihin tuotteisiin. Sillä voi
olla useampi tuoteryhmä, joihin se kehittää uusia tuotteita.
Yritys joka luo tulevaisuuden kasvulleen perustan ja keskittyy
tutkimuksessaan perustaansa tuottaa parhaimmat mahdollisuudet
tulevaisuuden kasvulle. Uusien tuotteiden kehittäminen täysin
uusiin liiketoimintoihin, jotka eivät vastaa yrityksen
nykyliiketoimintaa epäonnistuvat todennäköisemmin.
- 3. Kuinka tehokasta on yrityksen tuotekehitystoiminta kokoon
nähden?
Monet yritykset ilmoittavat
tuotekehityskulunsa, joten sen tehokkuuden mittaaminen yrityksen
kokoon ja muihin alan yrityksiin nähden ei kuulosta monimutkaiselta
toiminnalta. Yksi suuri ongelma tästä tulee, koska kaikki yritykset
eivät mittaa samoja kulueriä yrityksen tulokseen. Sijoittaja voi
käyttää lukuja vain karkeiden arvioiden tekemiseen siitä tekeekö
yritys epänormaalin paljon tuotekehitystä vain selkeästi muita
vähemmän. Hyvin johdetuissa yrityksissäkin erot tehokkuuden
välillä voivat olla kahden suhde yhteen. Hyvin ja huonosti
johdettujen erot ovat sitäkin suuremmat.
Uusien tuotteiden ja menetelmien
luomisessa tarvitaan useamman alan korkeaa osaamista. Uudet tuotteet
ovat harvoin yhden neron kehittelemiä. Pelkkä osaaminen ei riitä
vaan tarvitaan myös laadukasta johtamista, joka saa eri taustat
omaavat ihmiset toimaan tehokkaasti kohti yhteistä päämäärää.
Tuotekehittäjien, tuotannon ja myynnin yhteensovittaminen ei ole
helppoa. Mikäli se ei onnistu niin uusia tuotteita ei valmisteta
niin halvalla kuin mahdollista eivätkä uudet tuotteet saavuta
parasta mahdollista myyntiä. Tällöin vaarana on tehokkaampien
kilpailijoiden valtaamat markkinat.
Myös ylimmän johdon pitää ymmärtää
tuotekehitysprosessien tärkeys. Kehitysprojekteja ei pidä laajentaa
hyvinä vuosina ja vähentää yhtäkkiä huonoina. Jotkut ylimmässä
johdossa voivat siirtää yhtäkkiä omiin tarkoituksiinsa muissa
tärkeissä projekteissa olevia osaajia keskeyttäen projektit
hetkellisesti tärkeän projektin vuoksi. Tämä on harvoin järkevää.
Menestyksekkään kaupallisen tutkimuksen ydin on, että yritys
keskittyy vain projekteihin, joista on odotettavissa suurimmat voitot
verrattuna kuluihin. Fisheristä monet yritysjohdossa eivät
ymmärtäneet tätä. Yritysjohdon pitää välttää houkutuksia
laittaa suuria panostuksia projekteihin, joiden markkinat ovat liian
pienet merkittävien voittojen tekemiseen.
Mikäli sijoittaja ei löydä
yrityksen ilmoittamia lukuja tuotekehityspanostuksista, voi hän
yrittää löytää vastauksia itse puhumalla alan tutkijoille
yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, kilpailijoille ja
tilastokeskuksille. Yksinkertaisempi tapa voi olla tutkia yrityksen
tekemiä voittoja ja myynninkasvua verraten niitä
tuotekehityspanoksiin pidemmällä aikavälillä. Fisher esittää
yhdeksi mahdolliseksi ajanjaksoksi kymmentä vuotta.
No comments:
Post a Comment