Loppusanat

Kirjan viimeiset kappaleet ovat käsilläsi, joten on viimeisten sanojen aika. Alkusanoissa kehoitin sinua vastaamaan lukiessasi aina kahteen kysymykseen:

1. Onko tämä totta?
   
2. Miten minun pitää reagoida asiaan?
   

Edellämainittuihin kysymyksiin ei ole ollut pakko vastata kirjaa lukiessaan, mutta niiden hyödyt ovat merkittävät. Kysymys kuuluu: Mitä kysymyksiin vastatessaan voi hävitä ja ovatko hyödyt paljon häviöitä suuremmat? Minulle vastaus on helppo. Toivottavasti lukijallekin. Käyttämällä kirjan sijoittajien periaatteita ei tule koskaan yhtä hyvää sijoittajaa. Parhaaseen lopputulokseen pääsee todennäköisimmin yhdistelemällä heidän periaatteitaan itselleen parhaiten sopivalla tavalla tai yhdistämällä ne itsekehittelemiinsä periaatteisiin. Lisäksi periaatteiden käyttöä on harjoiteltava. Pelkkä ymmärryksen lisäys ei kasvata paljoa tuottoja.

Se mitä olen sijoittamisesta viime vuosien aikana oppinut on saanut minut heräämään enkä näe sitä niin tärkeänä itseni tai pääomien tehokkaan jakautumisen kannalta. Suurin osa ajasta menee rahojen siirtämisessä tililtä toiselle ilman iloa yhteiskunnalle. Tämä koskee erityisesti niitä sijoituksia, joissa rahat siirtyvät suurelta toimijalta toiselle. Pienten toimijoiden rooli on lähes olematon. Sijoitukset pieniin ja aloittaviin yrityksiin, joukkovelkakirjoihin ja pörssilistautumisiin ovat hyödyllisempiä kokonaisuuden kannalta. On sääli mikäli yhteiskunnan älykkäimmät ja lahjakkaimmat henkilöt keskittyvät rahoitusmarkkinoihin. Heistä olisi enemmän hyötyä muissa töissä.

On järkevämpää käyttää suuri osa vapaa-ajastaan muihin mielenkiintoisiin asioihin kuin sijoittamiseen. Se ei tietyn pisteen jälkeen hyödytä tarpeeksi ajankäyttöön nähden. Ymmärrys ei auta mikäli ei ole tarpeeksi viisas toimimaan sitä hyödyntäen. Tämän näen omana ongelmanani eikä siihen synny ratkaisua vain taloutta opiskelemalla. En tule sitä kokonaan lopettamaan, koska silloin taantuminen on varmaa. En löydä tarpeeksi sanottavaa viikottaiseen kirjoittamiseen näistä asioista. Suomeksi tulen keskipitkällä aikavälillä kirjoittamaan vain verkkolehti piksu.netiin. Suurin syy on, että minulla ei ole enää tarpeeksi sanottavaa äidinkielelläni. Paras kehitys tapahtuu palautteen avulla. En pidä todennäköisenä, että saisin sitä tarpeeksi äidinkielelläni uusissa haasteissani.

Aion käyttää seuraavat vuoteni enimmäkseen ajattelumallikehikkoni kehittämiseen. Näen kehikon suurten kokonaisuuksien ymmärtämisen Graalin maljana. Se toimii myös sijoittamisessa, kuten Charlie Munger on osoittanut. Opin koko ajan lisää kehikon hyödyntämisestä ja näen kuinka sen avulla monet hämmästyttäviltä näyttävät asiat ja ihmisten käytös saavat selityksen. Tähän haasteeseen menee minulla lähivuodet. Tätä kirjoittaessani en tiedä kuinka pitkään jatkan. Uskon kehikon mallien opiskelemisen tekevän minusta lopulta viisaamman ja havaintojeni hyödyttävän yhteiskuntaa enemmän kuin aiempien puuhastelujeni. Tulevaisuus näyttäköön miten käy.
Haluan toivottaa lukijalle hyviä hetkiä sijoittamisen parissa.



-Tommi Taavila