Philip Fisher ja ylin johto

Ylimmästä johdosta

Fisheristä ylimmän johdon painoarvo sijoituskohteen hyvyydessä on noin 90%:ia. Näen tämän liioiteltuna lukuna, koska monet yritykset pärjäävät lähes kenen tahansa johdossa, kuten Coca Cola. Poikkeuksellisen hyvä yritysjohtokaan ei pysty tekemään ihmeitä mikäli yritys toimii väärällä toimialalla. Surkea yritysjohto voi tuhota minkä tahansa liiketoiminnan mikäli sille annetaan mahdollisuus, joten ylimmän johdon kyvykkyydellä on väliä. Väärä arvio johdon kyvykkyydestä voi johtaa väärään sijoitukseen. Sijoitushetkellä Fisherin viittätoista kohtaa apunaan käyttävällä sijoittajalla on todennäköisesti tarpeeksi tietoa ylimmän johdon kyvyistä, mutta johtajien seuraajien arviointi voi olla vaikeaa. Edellisten johtajien siirtyminen syrjään on hetki, jolloin sijoittaja tekee todennäköisimmin virhearvion ylimmästä johdosta. 

Huippujohto voi palkita sijoittajan ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen ja vähemmän merkittävä tapa on P/E-luvun kasvaminen ostohetkestä merkittävästi. P/E-luvun kasvulla on rajansa. Merkittävämpi tapa on sijoittajan saaman osakekohtaisen tuloksen kasvu verrattuna ostohintaan. Hyvän johdon avulla yritys kasvattaa tulostaan kauan paljon markkinoiden keskiarvoa nopeammin mikä mahdollistaa huipputuotot. Fisherin mukaan vain harvat Wall Streetilla hänen aikoinaan osasivat perustella sijoituskohteen hyvyyttä sanomalla, että ”ylin johto on alkanut osoittaa kykyään kasvattaa omistaja-arvoa markkinoiden huomaamatta.”

Toimitusjohtaja on yrityksen tärkein henkilö. Hänen on pyrittävä maksimoimaan omistaja-arvo pitkällä aikavälillä lyhyen sijaan. Lisäksi hänen pitää ympäröidä itsensä pätevillä henkilöillä ja antaa heille vastuualueet hoidettavakseen ilman sekaantumista heidän toimiinsa. Heidän pitää pyrkiä selkeästi määriteltyihin tavoitteisiin yhdessä ilman sisäisiä valtataisteluja. Yksi vihje siitä pyöriikö yritys toimitusjohtajan navan ympärillä on muiden ylimpien johtajien palkat. Hänellä ei saa olla kohtuuttoman suurta palkkaa seuraavana nokkimisjärjestyksessä oleviin johtajiin. Tämä on sijoittajan varoitusmerkki. Palkkojen tulisi laskea asteittain. 

Jopa parhaimmilla johtoryhmän jäsenillä ja ryhmillä on piirteitä, jotka eivät ole haluttuja. Loistojohdon hyvät piirteet kumoavat huonojen vaikutuksen reilusti. Kun sijoittaja tutkii huolella yritystä, voi hän huomata mahdollisia heikkouksia sen johdossa. Fisher luetteli neljä eri heikkoutta, jotka ovat suhteellisen helposti havaittavissa. Ne eivät ehkä ole tärkeimmät, mutta niiden havaitseminen ei vaadi sijoittajalta niin suurta osaamista.

Ensimmäisenä heikkouden merkkinä sijoittaja voi pitää yrityksen hallitusta, josta ei löydy tarpeeksi henkilöitä, jotka toimivat varsinaisen liiketoiminnan parissa. Tämä koskee erityisesti yrityksiä, joissa toimitusjohtaja toimii myös hallituksessa. Tällöin toimitusjohtaja yleensä haluaa vastata sekä yrityksen varsinaisen toiminnan johtamisesta että hallitustyöskentelystä. Hän ei joko usko tarpeeksi muihin hallituksen jäseniin tai uskoo olevansa aina oikeassa. 

Toisena heikkouden merkkinä voidaan pitää ylimmän johdon jäsentä, jonka ainoa tehtävä on kasvattaa yrityksen liiketoimintaa yritysjärjestelyjen avulla. Vain harvat yritysjärjestelyt ovat kannattavia. Tällaisten henkilöiden ajattelutavat siirtyvät omien etujen tavoittelemiseen, koska yritysjärjestelyt ovat ainoa tapa perustella palkanmaksua. Ennen pitkää yritysjärjestelyjä tehdään vain niiden itsensä vuoksi välittämättä osakkeenomistajien eduista.

Kolmas heikkouden merkki on, kun yrityksen hallitukseen palkataan yksi tai useampi jäsen, joiden osaaminen perustuu kapeaan alueeseen hallitustyöskentelyssä. Hallitustyöskentelyssä jokaisen jäsenen pitää pystyä katsomaan liiketoimintastrategiaa ja sen noudattamista riittävällä arvostelukyvyllä. Jokaisen jäsenen pitää pystyä varoittamaan ylintä operatiivista johtoa, kun yritys ei toimi odotusten tai strategian mukaan. Kapean osaamisen etsiminen hallitukseen kertoo, että sillä alueella on jotain tehty tai tehdään väärin tai heikkouksia ratkaistaan väärällä tavalla. 

Neljäs heikkouden merkki koskee enimmäkseen pienempiä yrityksiä. Kun yritys toimii kokoonsa nähden liian monelle erillisellä liiketoiminta-alalla on se merkki vaikeuksista tai siitä ettei ylin johto tiedä mitä se tekee. Liian monella rintamalla taisteleminen kertoo resurssien hajautumisesta mikä vaikeuttaa yrityksen toimintaa. Sekametelisoppa saa harvoin aikaan maksimituotot pitkällä aikavälillä.