Benjamin Graham

Graham oli Wall Streetin dekaaniksi kutsuttu sijoitusmestari, joka syntyi 1894 Englannissa. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin hänen ollessaan vuoden. Grahamin ollessa yhdeksän hänen isänsä kuoli ja siitä vuoden päästä perheyritys ajautui konkurssiin. Hänen ollessa 13 hänen äitinsä menetti rahansa sijoittamalla US Steeliin. Tämä oli hänen ensimmäinen kosketuksensa osakemarkkinoihin. Edellämainitut kokemukset jättivät jälkensä ja vaikuttivat hänen sijoituksiinsa monia vuosikymmeniä myöhemmin.

Graham oli monilahjakkuus. Tästä yksi todistena on, että kolme Columbian yliopiston eri tiedekuntaa, matematiikan, englannin ja filosofian halusivat hänet professoriksi, kun oli valmistumassa sieltä. Hän siirtyi töihin Wall Streetille, vaikka ei opiskellut taloutta yliopistovuosinaan. Hänen henkinen kouluttautuminen tuli hänen matematiikan opiskelustaan, erityisesti geometrian. Tämä vaatii tiivistä ja tarkkaa päättelyä ennen kuin pystyy tekemään johtopäätöksiä. Hän sai suurimman nautintonsa kehittämällä mieltään monilla aihealueilla rahoituksen lisäksi muun muassa musiikin saralla.

Grahamin tunnetuimmat saavutukset ovat kaksi vuosikymmenien saatossa muutoksen kestänyttä kirjaa ”sijoitusanalyysi” ja ”älykäs sijoittaja” Muutamat kirjoissa esitetyistä periaatteista, menetelmistä ja käsitteistä ovat sijoittajien jatkuvassa käytössä tänäkin päivänä. Näistä tunnetuimmat ovat turvamarginaali ja herra Markkina. Hänen sijoituskirjojensa lisäksi hänet tunnetaan mm. hänen hyödykereservisuunnitelmastaan, jonka tarkoitus oli luoda hyödykekori joka olisi korvannut kullan pankkien liikkeelle laskemien setelien vastikkeena.

Grahamin sijoitukset keskittyivät lähinnä osakkeisiin ja joukkolainoihin. Hänen sijoitustuloksensa eivät olleet loistavia, mutta osakemarkkinoiden keskiarvoa parempia. Valitettavasti niitä ei ole löytynyt koko hänen elinajaltaan, mutta kahdelta pidemmältä ajanjaksolta kuitenkin. Nämä ajanjaksot olivat 1925-1935 ja 1948-1976. Tuottoja on hyvä vertailla S&P 500-indeksin antamiin tuottoihin.

1925-1935 S&P500 5.8%, Graham 6.0%

1948-1976 S&P500 7.1% Graham 11.4%

Erot eivät tunnu suurilta prosentteina, mutta pidemmällä aikavälillä prosenttikin tekee suuren eron. Graham keskittyi pääomiensa säilyttämiseen ja sijoittamisen tarkastelemiseen enemmänkin älyllisenä haasteena kuin rikastumiseen pyrkimisenä. Hänen tarpeensa pääomien säilyttämiseen näkyi tuotoissa. Tämä todennäköisesti johtui hänen lapsuudenkokemuksistaan. Graham ei ollut sijoittajana loistava, mutta hän onnistui jättämään jälkeensä monta tarpeellista käsitettä, periaatetta ja menetelmää tulevien sukupolvien hyödynnettäviksi. Hänen nerokkuutensa näkyy siinä etteivät monet niistä vanhene koskaan. Hänen näkemyksissään oli myös puutteita, kuten usko siihen, että markkinatalous ennen pitkää korjaa yritysten korkeat voittomarginaalit alemmalle tasolle. Hänen tuottavin sijoituksensa GEICO:on oli yksi vastakkainen esimerkki ilmiöstä, jota hän ei koskaan ymmärtänyt.

Grahamin määritelmä sijoittamiselle

” Sijoittaminen on toimintaa, jossa pyritään takaamaan pääoman säilyminen saaden tyydyttävää tuottoa tekemällä tarkka analyysi.”

Määritelmästä näkee ettei sijoittaminen ole tarkkaa tiedettä. Se on taito jota voi kehittää. Määritelmän kolme osaa: pääoman säilyminen, tyydyttävä tuotto ja tarkka analyysi ovat kytköksissä toisiinsa. Pääoman säilymistä ja tyydyttävää tuottoa on hankala saavuttaa ilman tarkkaa analyysia. Analyysin avulla sijoittajan pitää määrittää hinta, jonka hän voi maksaa säilyttäen pääomansa saavuttaen tyydyttävän tuoton. Hinnan pitää vastata kohteen todellista arvoa eli sen tuottamien kassavirtojen nykyarvoa. Hinnan määrittäminen ei ole tarkkaa tiedettä, joten sijoittajan täytyy määrittää sille vaihteluväli. Sen määrittäminen on tärkeää, koska hinnanmäärittelyssä on monta muuttujaa. Sijoitusten lopputulokset riippuvat myös tulevaisuudesta eikä sitä voi varmuudella ennustaa. Tarkka analyysi tarkoittaa oleellisten tosiasioiden tutkimista. 

Pääoman säilyminen tarkoittaa suojautumista tappiolta kaikissa tapauksissa, jotka noudattavat kohtuullisia todennäköisyyksiä. Grahamista pääoman säilyttäminen on sijoittajan tärkein tehtävä. Vakavien tappioiden välttäminen on elinehto voittojen tekemiselle. Grahamin suosimissa sijoituskohteissa osakkeissa ja joukkovelkakirjoissa pääoman säilyminen oli hänen mukaansa suoraan verrannollinen liiketoiminnan tuloksentekokyvyn ja sen taloudellisten velvoitteiden suhteeseen. Lisäksi maksetun hinnan pitää olla kohtuullinen. Graham totesi myös, että yksittäinen sijoitus voi tuottaa tappiota. Siksi riittävä kohtuuhintaan tehty hajauttaminen on järkevää pääoman säilymisen kannalta. Pääoman säilymisestä lisää turvamarginaalista kertovassa luvussa.

Tyydyttävän tuoton määritelmä Grahamin mukaan on mikä tahansa tuotto minkä sijoittaja on valmis hyväksymään, kun hän toimii kohtuullisella älykkyydellä. Tyydyttävän tuoton lähtökohta riippuu sijoituskohteesta. Valistunut sijoittaja ei voi tavoitella kuuta taivaalta. Pennsylvanian yliopiston professori Jeremy Siegel on tutkinut osakemarkkinoiden kehitystä ja saanut Yhdysvaltain osakemarkkinoiden vuotuisiksi reaalituotoiksi vuosina 1802-2012 6.6%:ia, kun osingot on sijoitettu uudelleen osakkeisiin. Tämän tuottoprosentin tulee toimia lähtökohtana sijoittajan arvioidessa minkälaisia tuottoja hän pitää tyydyttävänä. Muut sijoituskohteet ovat tuottaneet vähemmän kuin osakkeet. Liialliset odotukset näkyvät todennäköisesti tappioina tai epätyydyttävinä tuottoina.

PS: tähän osoitteeseen tulee kaikki kirjasta löytyvä materiaali Grahamista sitä mukaa, kun se valmistuu mikäli lukija haluaa saada selvää suuremmasta kokonaisuudesta. Yksittäisten kirjoitusten sijaan.