Showing posts with label Warren Buffett ja pysyvä kilpailuetu. Show all posts
Showing posts with label Warren Buffett ja pysyvä kilpailuetu. Show all posts

Sunday, April 9, 2017

Warren Buffett, pysyvän kilpailuedun havaitseminen tilinpäätöstietojen avulla osa 1. Tuloslaskelma

Pysyvän kilpailuedun havaitseminen tilinpäätöstiedotteiden avulla

Edellämainitut vallihautojen lähteet ovat epämääräisesti havaittavissa. Niitä voi käyttää apuna pysyvän kilpailuedun yrityksiä etsiessä. Tilinpäätöstietoja pitää tarkastella vähintään viiden vuoden ajalta, mutta mielellään kymmeneltä vuodelta. Niistä pitää käydä läpi tuloslaskelma, tase ja kassavirtalaskelma. Luvuista täytyy vähentää kertaluonteiset erät, jotta niistä näkee jatkuvan liiketoiminnan todellisuuden.

Käyn tässä läpi kahden Helsingin pörssissä olevan yrityksen tilinpäätöstiedotteiden luvut, jotka Warren Buffett näkee tärkeimpinä mittareina etsiessään vihjeitä pysyvästä kilpailuedusta. Seuraavissa kappaleissa esiintyvät tarkistelut eivät kerro uskooko Buffett, että yrityksillä olisi pysyvä kilpailuetu. Ne kertovat minun tulkintani, jotka olen muodostanut lähteideni perusteella. En voi luvata, että Buffett on samaa mieltä. Luvut ovat vuosilta 2096-2015. Finanssilaitoksilla on omat sääntönsä. Ne ovat käsittelyni ulkopuolella mikäli en mainitse niistä erikseen. Käytän yrityksistä nimityksiä A ja B, jotta lukija ei muodosta turhia ennakkoluuloja. Ensimmäisenä mennään tuloslaskelmaan.


TULOSLASKELMA


Liikevaihto miljoonissa:
A: 3600, 4079, 4603, 4744, 4987, 5225, 6276, 6933, 7335, 8647
B: 2597, 3018, 3399, 2581, 2575, 3139, 3327, 3181, 3358, 3729
Liikevaihto ei suoraan kerro pysyvästä kilpailuedusta, mutta sitä verrataan moniin tiedotteista löytyviin lukuihin.


Bruttovoitot kertovat kuinka paljon yritys teki voittoa liikevaihdosta, kun siitä poistetaan raaka-ainekulut ja henkilökulut. Näihin lukuihin ei lasketa myynti- tai hallintokustannuksia, poistoja tai korkokuluja. Luvut on ilmoitettu miljoonissa:

A: 822, 943, 901, 1076, 1226, 1208, 1237, 1533,1642, 1923
% Liikevaihdosta: 22.8, 23.1, 19.6, 22.7, 24.6, 23.1, 19.7, 22.1, 22.4, 22.2 ka: 22.2

B: 554, 623, 637, 422, 523, 658, 634, 584, 635,787
% Liikevaihdosta: 21.3, 20.6, 18.7, 16.4, 20.3, 21.0, 19.1, 18.4, 18.9, 21.1 ka: 19.6

Bruttovoitotkaan eivät kerro suoraan mitään, mutta niitä voi käyttää avuksi vertaamalla niitä muihin yritysten kirjanpidosta löytyviin lukuihin. Keskiarvot kertovat enemmän. Alle 20%:n keskiarvo on indikaattori siitä, että toimiala kärsii kovasta kilpailusta. Molemmat yritykset ovat aloilla, jossa kilpailu on suhteellisen kovaa.


Myynti- ja hallintokulut

A: 494,593, 358, 320, 368, 349, 427, 489, 588, 674,
% bruttovoitoista: 60.1, 62.9, 39.7, 29.7, 30.0, 28.9, 34.5, 31.9, 35.9, 35.0, ka: 38.9%

B: 137, 176, 212, 179, 198, 203, 224, 202, 228, 264
% bruttovoitoista: 24.7, 28.3, 33.3, 42.4, 37.9, 30.9, 35.3, 34.6, 35.9, 33.5, ka: 33.7%

Myynti- ja hallintokulut eivät saisi heilahdella paljon verrattuna bruttotuloihin, mikäli yrityksellä on pysyvä kilpailuetu. Molemmillla yrityksillä heilahtelu on kohtuullista. Yrityksen A tilannetta heikentävät vuodet 2006 ja 2007, mutta muuten luvut ovat kohtuullisesti tasapainossa.


Tutkimus- ja kehityskulut miljoonissa

A: 50, 51, 58, 62, 71, 83, 86, 96, 103, 122
% bruttovoitoista: 6.1, 5.4, 6.4, 5.8, 6.9, 7.0, 6.3, 6.3, 6.3, ka: 6.2%

B: 31, 39, 44, 34, 35, 59, 72, 59, 69, 85,
% bruttovoitoista: 6.3, 6.6, 6.9, 8,1, 6.7, 9.0, 11.4, 10.1, 10.9, 10.8 , ka: 8.7%

Mikäli yrityksen kilpailuetu on riippuvainen teknologisesta kehityksestä, näkyy se tuotekehityskulujen korkeana suhteena bruttovoitoista. Molemmilla tarkasteltavilla yrityksillä ne vievät pienen osan, joten kummankaan kilpailuetu (mikäli sellainen löytyy) ei ole kiinni tuotekehityksestä.


Poistot

A: 58, 58, 65, 62, 64, 66, 86, 79, 84, 100
% bruttovoitoista: 7.1, 6.2, 7.2, 5.8, 5.2, 5.5, 7.0, 5.2, 5.1, 5.2, ka: 5.9%

B: 41, 60, 57, 59, 60, 63, 70, 77, 80, 76
% bruttovoitoista: 8.3, 10.1, 9.0, 13.9, 11.5, 9.6, 11.0, 13.2, 12.6, 9.7, ka: 10.9%

Pysyvän kilpailuedun omaavilla yrityksillä on keskimäärin matalammat poistoprosentit. Alle 10%:ia on hyvä lukema, joten yritys A selviää tästä tarkastelusta reippaasti läpi ja yritys B on hilkulla.


Voittomarginaali ennen veroja puhdistettuna kertaeristä

A: 10, 7.8, 12.3, 11.9, 14, 13.9, 13.2, 13.8, 14.1, 14.4 ka: 12.5%
B: 6.1, 8.9, 4.3, -1.0, 3.9, 6.1, 3.7, 2.5, 2.9, 5.0, ka: 4.2%

Buffett katsoo kahta asiaa voittomarginaaleista. Ensimmäisenä hän katsoo sen suuruutta. Loistoyrityksillä marginaali on suurempi kuin muilla. Sen pitäisi olla vähintään 10%:ia, jotta yrityksellä voisi olla pysyvä kilpailuetu. Tämän ehdon täyttää vain yritys A. Finanssilaitoksien marginaalit eivät saa olla Buffettista liian korkeita, koska se tarkoittaa suurempien riskien ottamista. Hälytyskellojen pitää soida mikäli niiden marginaalit ovat ylisuuret.

Lisäksi hän tarkastelee yrityksen voittomarginaalia muihin alan yrityksiin verrattuna. Yrityksellä pitää olla alan keskiarvoa suurempi voittomarginaali, jotta sillä on kilpailuetu.Yrityksen A toimialalla löytyy yksi selkeästi sitä parempi yritys. Sen marginaalit ovat vajaa 20%:ia ja se on alan selkeä ykkönen. Suunnilleen yrityksen A kokoisella toisella yrityksellä voittomarginaali on vaihdellut 10-12%:n välillä viimeisen viiden vuoden aikana. Seuraavaksi suurimman yrityksen marginaalit ovat olleet 11-12%:ia edellisten tilikausien aikana, joten yritys A on sitä edellä. Suurimmat alan yritykset löytyvät tästä ryhmästä.



Nettovoitot (milj €)

A: 234, 180, 418, 466, 536, 644, 611, 713, 774, 1054
B: 166, 138, 121, 7, 78, 149, 90, 55, 72, 143

Buffett etsii nettovoitoista ylöspäin näyttävää trendiä. Nettovoittojen ei tarvitse nousta joka vuosi, mutta suunnan pitää olla pitkällä aikavälillä selkeästi ylöspäin. Yritys A täyttää tämän ehdon. Yritys B ei täytä. Tässä on tulkinnan varaa, mutta kymmenessä vuodessa nettovoittojen kasvun pitäisi olla merkittävä. Buffett käyttää nettovoittoja myös vertaillen sitä mm. velkoihin.



Osakekohtainen tulos euroissa ilman kertaluontoisia eriä (EPS)

A: 0.93, 0.64, 0.83, 0.92, 1.04, 1.15, 1.23, 1.37, 1.47, 1.79
B: 2.60, 2.17, 1.91, 0.05, 1.21, 2.42, 1.45, 0.89, 1.11, 2.21

Buffett etsii syklinkestäviä yrityksiä, joiden osakekohtaiset tulokset kasvavat lähes poikkeuksetta vuosi vuodelta. Syklit vaikuttavat hieman, mutta suunnan pitäisi olla jatkuvasti ylöspäin. Poikkeusvuosia saa olla harvakseltaan. Yritys A täyttää nämä ehdot, vaikka vuonna 2007 tapahtuikin tulosnotkahdus. Muuten sen suunta on jatkuvasti ylöspäin. Yrityksen B osakekohtainen tulos heilahtelee liikaa, jotta sillä olisi pysyvä kilpailuetu.

Saturday, April 1, 2017

Warren Buffett ja pysyvä kilpailuetu

Pysyvä kilpailuetu

Kilpailuetu tarkoittaa yrityksen kykyä tuottaa asiakkailleen haluttavampia tuotteita tai palveluita kuin sen kilpailijat. Se voi myös tarkoittaa kykyä tuottaa niitä halvemmalla tai molempia edellämainittuja. Mitä pysyvämpi kilpailuetu on sitä vaikeampaa kilpailijoiden on se saavuttaa. Pysyvän kilpailuedun omaava yritys tuottaa omistajilleen enemmän rahaa kuin muiden kanssa kovaa kilpailevat yritykset. Pysyvän kilpailuedun omaavat yritykset käyttävät liiketoimintamalleja, joissa ne tarjoavat ainutlaatuisia tuotteita, palveluita tai ostavat ja myyvät halvalla tuotteita tai palveluita, joita ihmiset jatkuvasti käyttävät. 

Yrityksen kilpailuetua verrattuna saman alan yrityksiin Buffett kuvaa termillä vallihauta. Mitä leveämpi vallihauta sitä suurempi ja pysyvämpi sen kilpailuetu. Buffettista sijoittajan tärkein tehtävä on arvioida yrityksen kilpailuetua ja sen pysyvyyttä. Vallihauta pysyy harvoin samana. Jokainen teko minkä yritys tai sen edustaja tekee joko kasvattaa, pienentää tai pitää leveyden ennallaan.
Ystävällinen hymy asiakaspalvelijalta kasvattaa vallihautaa ja huono asiakaspalvelu kaventaa. Leveä vallihauta näkyy mm. yrityksen korkeina voittomarginaaleina ja vakaana taloustilanteena. Se, että sinä et pysty näkemään yrityksen vallihautaa ei tarkoita etteikö sitä voisi olla. Buffettista sinun on löydettävä se mikäli haluat sijoittaa yritykseen. Yrityksen kilpailuedulla on kaksi vaatimusta: Sen pitää tuottaa enemmän kuin pääomakustannuksensa ja sillä pitää olla suuremmat voittomarginaalit kuin kilpailijoillaan keskimäärin.

Kilpailuedun pysyvyys rajaa monet yritykset ja toimialat tarkastelun ulkopuolelle. Yrityksellä pitää olla vähintään vuosikymmenen historia kilpailuetunsa osoittamisessa, jotta sijoittaja sen erottaa ja pystyy arvioimaan vallihaudan leveyttä. Buffettista sijoittajan pitää uskoa kilpailuedun löytyvän todennäköisesti vielä 25-30:n seuraavan vuoden ajan, jotta yritykseen kannattaa sijoittaa. Uudet teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia satumaisiin tuottoihin, mutta niitä parhaiten hyödyntävien yritysten löytäminen on hänestä arvaamista. Pitkän aikavälin kilpailuedun näkymät ovat suurimmassa osassa hämärän peitossa. 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa oli pari tuhatta eri autonvalmistajaa ja nykypäivänä niitä on kourallinen. Oikeiden yritysten valitseminen on ollut onnea.
Yrityksen vallihaudalla voi olla yksi tai useampi lähde. Seuraavat asiat voivat muodostaa vallihaudan:

    1. Tarjontapuolen suuruuden ekonomia
    2. Kysyntäpuolen suuruuden ekonomia
    3. Brändi
    4. Sääntely
    5. Immateriaalioikeudet
    6. Yrityskulttuuri

Kun yrityksen kustannukset pienenevät yrityksen lisätessä tuottamiaan palveluita tai tekemiään tuotteita, vaikuttaa tarjontapuolen suuruuden ekonomia. Tämä tuottaa yritykselle suuren ostovoiman mikä pienentää yksikkökustannuksia. Suurilla yrityksillä ostajat voivat erikoistua tuotteisiin tai palveluihin. Lisäksi suurempi koko tarjoaa geometrisiä etuja. Olutpanimo voi käyttää suurempaa säiliötä oluenvalmistukseen mikä pienentää yksikkökustannuksia. Markkinataloudessa toimialoilla on taipumuksia siirtyä kohti markkinatoimijoiden pientä määrää. Ennen pitkää harvat toimijat jakavat lähes kaiken liikevaihdon muutamien pienempien yritysten pyristellessä omissa erikoistumisaloissa. Sijoittajan kannattaa keskittyä markkinaykkösiin tai kakkosiin. Ne jakavat suurimman osan markkinoista ja ovat todennäköisesti kannattavimmat yritykset alalla. Myös pienten erikoistumisalojen ykköset omaavat suhteellisen suuruuden ekonomian.

Kun tuote tai palvelu tulee arvokkaammaksi asiakkaille, kun useampi henkilö käyttää sitä, hyötyy yritys kysyntäpuolen suuruuden ekonomiasta. Muun muassa Facebookilla ja Twitterilla on tämä etu. Sama pätee myös luottokorttiyhtiöihin, jotka saavat sitä enemmän liikevaihtoa mitä useampi yritys hyväksyy niiden kortit. Jotkin yritykset hyötyvät sekä tarjonta- että kysyntäpuolen suuruuden ekonomiasta, kuten Amazon. Kun sen liiketoiminta kasvoi, tippuivat sen myymien tuotteiden hinnat mikä lisäsi asiakkaiden määrää. Tämä kasvatti liikevaihtoa mikä houkutteli lisää myyjiä mikä tiputti hintoja lisää kasvattaen asiakasmääriä. Tämä takaisinkytkentäsilmukka toimi kaikkien hyödyksi. Loputtomiin se ei toimi vaan sillä on rajoituksensa. 

Tuotteet tai palvelut saavat sinussa aikaan mielikuvia, jotka yhdistät niiden nimeen. Mitä enemmän käytät niitä sitä enemmän se vaikuttaa aivojesi luomiin mielikuviin. Brändien arvo riippuu suurien ihmisjoukkojen yhteisistä mielikuvista ja niiden summasta. Parhaimmilla brändeillä positiivisten mielikuvien summa on muita brändejä suurempi. Parhaat brändit eivät myy vain tuotteita tai palveluita vaan kokemuksia. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän brändeistä mikä kasvattaa yrityksen voittomarginaaleja. Brändit lisäävät yrityksen arvoa, kun ne kasvattavat asiakkaiden halua maksaa tai pienentävät yrityksen kustannuksia. 

Brändit eivät vain kasvata voittoja vaan ne saavat asiakkaat ostamaan tuotteita ja palveluita yhä uudelleen tuotenimen perusteella. Lisäksi ne kasvattavat asiakasmääriä psykologisen ryhmäpaineen myötä. Monet siirtyvät tiettyyn brändiin, koska muutkin käyttävät sitä. Brändit toimivat vallihautoina, koska niiden luomat mielikuvat omistavat osan ihmisten aivokytkennöistä. Mitä enemmän samoja tuotteita tai palveluita käytät sitä vahvemmat kytkennät muodostuvat. Sitä helpommin ostat saman brändin tuotteita ja palveluita. Suurin virhe mitä yritys voi brändilleen tehdä on muuttaa sitä. Asiakkaiden tulee saada sitä minkälainen mielikuva heillä on tuotteesta tai palvelusta. Coca Cola oli lähellä muuttaa päätuotettaan mistä olisi seurannut katastrofi.

Joillakin yrityksillä on pysyvä kilpailuetu, koska sääntely on luonut niille vallihaudan. Sääntely auttaa usein enemmän yrityksiä kuin asiakkaita mikä kasvattaa voittoja. Luottoluokituslaitoksilla on vallihauta, koska sääntely sallii vain niiden osallistuminen joukkovelkakirjojen luokitttelemiseen. Joillakin sähkölaitoksilla on vallihauta, koska ne ovat sääntelyn vuoksi ainoita tekijöitä markkina-alueillaan. Sääntely voi loppua, joten sen tuoman vallihaudan omistaviin yrityksiin tulee sijoittaa vain mikäli on varma sen pysyvyydestä.

Immateriaalioikeudet, kuten patentit voivat tuottaa yritykselle pysyvän kilpailuedun. Ne voivat tuottaa monopoliaseman, mutta eivät takaa sitä. Suurin osa patenteista on kierrettävissä. Patenttien tarjoama suoja ei ole ikuinen, koska niiden voimassaoloaika on yleensä korkeintaan 20 vuotta. Parhaiten patentit toimivat liiketoiminnassa, jossa markkinoille tuleminen vaatii suuria pääomakustannuksia. Nesteen biodiesel on esimerkki, koska sen tuottaminen vaatii suuria määriä pääomaa. Tämä ei takaa vielä pysyvää kilpailuetua, mutta voimakas sääntely patenttien kanssa vahvistaa sitä. Yksittäisillä patenteilla on harvoin todellista merkitystä, mutta suuret patenttimäärät voivat toimia vallihautana. 

Yrityskulttuuri voi olla yksi pysyvän kilpailuedun lähde. Yrityskulttuuri ratkaisee mm. vaikuttavatko pakolliset henkilömuutokset menestykseen. Se muovautuu pitkän ajan myötä. Kyseessä on tavat ajatella. Keskittyminen pitkän aikavälin menestykseen, yksinkertaisuuden korostaminen ja muut harvemmin yrityksissä vaalitut arvot voivat toimia osana pysyvän kilpailuedun lähteitä. Ne harvemmin takaavat pysyvän kilpailuedun.