Kirjan sijoittajien suhtautumisessa
riskiin löytyy muitakin yhtäläisyyksiä kuin usko siihen, että
suurin riski on ettei tiedä mitä on tekemässä. Hintaheilahteluja
kaikki heistä pitävät riskinä, mutta suurin osa pitää sitä
riskinä vain lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä suurin osa
parhaista näkee hintaheilahtelut enemmän mahdollisuuksina. Suurin
osa heistä pitää pitkää aikaväliä ainoana järkevänä
sijoitushorisonttina. Poikkeuksia löytyy, kuten Dalio.
Hintaheilahtelut ovat riski lyhyttä kauppaa tekeville tai heille,
jotka sijoittavat lähivuosina tarvitsemiaan rahoja.
Pitkällä aikavälillä riski tulisi
määritellä enimmäkseen mahdollisuutena hävitä rahansa tai saada
riittämättömiä tuottoja sijoituksilleen. Riskiä on mahdotonta
määritellä tarkasti luvuilla. Miksi monet rahoitusalan
ammattilaiset määrittelevät riskin hintaheilahteluilla? Munger
tarjoaa selityksiä. Hänestä useat ammattilaiset määrittelevät
riskin heilahteluilla, koska se tuottaa heille selityksen, jonka he
voivat tarjota asiakkailleen epäonnistuessaan. Toinen syy on hänestä
se, että heilahtelut antavat asiakkaille vaikutelman, että riski
voidaan määritellä numeroin oikeuttaen ammattilaiset suuriin
palkkioihin. Akateemikot määrittelevät riskin hintaheilahteluilla,
jotta heidän matematiikkansa olisi kaunista, vaikka se on kaukana
todellisuudesta. Toinen syy on, että tämä määrittely voi johtaa
rahakkaisiin sopimuksiin rahoitusalan yritysten kanssa.
Kirjan sijoittajat pyrkivät tekemään
mahdollisimman kovia tuottoja mahdollisimman pienellä riskillä eli
he haluavat ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Suurin osa heistä
pyrkii suureen turvamarginaaliin. Sen koko riippuu sijoittajasta ja
kohteesta. Ne kirjan sijoittajat, jotka ovat tehneet arvioita
käyttämistään turvamarginaaleista käyttävät minimissään
kolmasosaa. Suurin osa vähintään puolikasta. Suuremman
turvamarginaalin käyttö tulee sitä vaikeammaksi mitä enemmän
sijoittajalla on sijoitettavia varoja. Buffett on todennut
sijoittamisen olevan nykyisillä rahasummilla vaikeampaa kuin
muutamia vuosikymmeniä aiemmin pienillä summilla.
Muita
Kirjan sijoittajat ovat säästäväisiä.
Tämä on tärkeintä sijoitusuran alkuvaiheessa, koska sijoitettavia
varoja on vaikeampi kerätä. He eivät tuhlaa rahojaan vaan
käyttävät vanhoja autoja, asuvat pitkään samassa asunnossa ja
käyttävät samoja vaatteita. Osa heistä on saitureita, kuten
Templeton. Monet näyttävät leppoisilta vanhoilta miehiltä, mutta
ovat todellisuudessa kovia kaupantekijöitä. He eivät anna periksi
vaan ovat valmiita tekemään suuria kauppoja sen enempää
välittämättä kärsivätkö vastapuolet tappioita tai tuottavatko
ne muita vaikeuksia vastapuolelle. He eivät sääli vastapuolta,
vaikka yleisellä tasolla toimivatkin hyväntekijöinä.
Sijoitusuran aikana jokainen kokee
suuria rahallisia menetyksiä. Munger on sanonut, että mikäli
sijoittaja ei kestä 50%:n laskua sijoitussalkussaan kahdesta kolmeen
kertaan elämänsä aikana menettämättä yöuniaan, ei hän voi
sijoittaa senttiäkään osakkeisiin. Kirjan sijoittajat ottavat
rauhallisesti kurssilaskut ja pyrkivät hyödyntämään niitä
stressaamatta. Heillä ei ole vahvoja ideologisia näkemyksiä.
Niiden pääongelma sijoittajalle on, että ne lamauttavat itsenäisen
ajattelun, kun sitä eniten tarvitaan. Kirjan sijoittajien yksi
tärkeimmistä tietolähteistä on yritysten kilpailijat ja niiden
johtajat. Heiltä kysytään eniten mikä yritys on heidän kovin
kilpailijansa ja miksi? Yhtäläisyyksiä on turha alkaa enemmän
luettelemaan tai asiat menevät hiustenhalkomiseksi. Sijoittaja voi
pärjätä ilman lähes kaikkia edellämainittuja ominaisuuksia.
Kärsivällisyys ja itsenäinen ajattelu vievät pitkälle.
No comments:
Post a Comment